Nykyisellä elämänkokemuksilla en (enää) alkaisi tapailla miestä, jolla on lapsia. Se ex-kumppani kuitenkin vaikuttaisi monella tapaa omaan parisuhteeseen, eikä lasten kanssa ole mitään takuita onnistua, vaikka olisit omalta taholtasi motivoitunut yrittämään. terv. nimimerkki kokemusta on.
En missään nimessä. Mua oksettaisi ajatus että mies olisi hankkinut äpärän jonkun toisen naisen kanssa. Samoin mua oksettaa lapset ja ihmiset jotka hankkivat/haluavat lapsia. Hyi vittu. N28
En. Seurustelin joskus miehen kanssa, jolla oli 3 alle 10-vuotiasta poikaa. Asuin itse kaksiossa. Oltiin oltu pari kuukautta yhdessä, kun mies alkoi suunnittelen, missä pojat nukkuisivat. Siinä vaiheessa mä jo tajusin, ettei tää oo mun juttu. Ei menny, kun pari päivää se oli siinä. Nej tack.
Kyllä, ja se on yksi "vaatimuksistanikin". Olen itse eronnut ja minulla on 3 lasta. Mikäli tulevaisuudessa vielä tapaan jonkun ihanan miehen, toivon, että myös hänellä olisi lapsia. Se vaan olisi kaikenkaikkiaan helpompaa, kun toinen ymmärtäisi perhe-elämän vaatimuksia ja velvoitteita jo valmiiksi.
Yhteisiä en enää tässä iässä kuitenkaan hankkisi!
Tämä! Minä olen lapseni jo tehnyt, ja samaa vaadin tulevalta mieheltänikin. Ymmärrys vanhemmuutta ja perhe-elämää kohtaan on välttämätöntä, enkä ala enää +35-iässä tekemään lisää lapsia.
En missään nimessä. Kuten joku jo mainitsikin, isimiehet ovat epäeroottisin asia tässä maailmassa. Isyyshän laskee miehen testosteronitasoa, joten ihmekö tuo.
JOS olisin niin vanha, että tapailisin viisikymppisiä miehiä, joiden lapset ovat jo aikuisia, tämä kuvio saattaisi menetellä. Kaikissa muissa tapauksissa ehdoton nou nou.
Nykyisellä elämänkokemuksilla en (enää) alkaisi tapailla miestä, jolla on lapsia. Se ex-kumppani kuitenkin vaikuttaisi monella tapaa omaan parisuhteeseen, eikä lasten kanssa ole mitään takuita onnistua, vaikka olisit omalta taholtasi motivoitunut yrittämään. terv. nimimerkki kokemusta on.
En osaa sanoa. Lähtökohtaisesti en tykkäisi olla osapuolena "perheessä", jossa olen itse vähiten tärkeä osapuoli, ja jossa joutuisin kuitenkin olemaan tekemisissä aika monen sellaisen ihmisen kanssa, joita en ole itse valinnut (lasten lisäksi näiden äiti ja isovanhemmat, jne.). Itselläni ei ole lapsia enkä ole ollut koskaan naimisissakaan. En myöskään oikein pysty arvostamaan ihmisiä, jotka ovat jättäneet perheensä. Jos niin vahvasta siteestä huolimatta lähtee omille teilleen, niin varmasti lähtee myös suhteesta minun kanssani ensimmäisen karikon tullessa tielle, tai vaihtoehtoisesti on valinnut ensimmäisen puolisonsa tosi huonosti ja hätiköiden ja vielä lapsiakin tehnyt hänen kanssaan. Itse olen äärimmäisen lojaali, menen parisuhteisiin huolellisesti ja harkiten jotta myös kykenen käytännössä sen tasoiseen lojaaliuteen jota pidän ihanteenani, ja toivon samaa kumppaniltani.
Käytännössä jos rajaisin seuranhakua vain lapsettomiin miehiin, niin aika harvakseltaan kävisin treffeillä. Suurin osa ikäisistäni lapsettomista on muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, joiden kanssa en halua olla tekemisissä.
Luotan siihen, että se yksi minulle sopiva löytyy; oli hän sitten lapseton tai ei.
Olen aivan liian nuori mihinkään perheleikkeihin. Katsotaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.
M32
Jos ei tuolla iällä ole vielä valmis lapsiperhe-elämään, niin on erittäin epätodennäköistä, että siihen olisi valmis enää koskaan myöhemminkään. Kyllä se 30 vuotta tai itse asiassa jopa vähän alle sen alkaa olla miehilläkin tuolta osin ratkaiseva ikä.
Tämän seuraavan sanon lähinnä niille naisille, jotka suunnittelevat haluavansa lapsia: Jos miehen ikä alkaa kolmosella, ja mies haluaa vielä lykätä lastenhankintaa, olisi syytä jo vakavasti harkita miehen vaihtamista. Tuonikäisellä miehellä kanta asiaan oikeasti muuttuu jo paljon harvemmin. Jos mies sanoo vielä tuolloin että ei ole valmis lapsiperhe-elämään, niin kyllä silloin voi jo oikeasti miettiä, että onko välttämättä valmis koskaan.
Deittailu vai parisuhde, niissä on mun mielestä kyllä eroa. Deittailla voi kaksi aikuista ihan keskenään ilman, että olemassaolevia lapsia tarvii siihen sekoittaa. Itse oon huomannut, että deittailukulttuurissa mä en pääse edes deiteille, kun ilmenee, että mulla on lapsia. En tiedä mitä ne miehet kelaa. Ehkä ne luulee, että etsin lapsille isähahmoa tai sitten haaveilee perustavansa oman perheen. Enkä halua kumpaakaan, musta olis vaan virkistävää tavata ihmisiä ihan omana itsenäni. Äitiys on vaan yksi elämänrooli, mutta moni luulee vissiin muuta. Turhauttavaa!
Voisin deittailla, mutta ei mitään vakavampaa. Toisen naisen lapset nurkissa pyörimässä on yksi vastenmielisimmistä asioista jonka voin kuvitella, vaikka muuten lapsista pidänkin. Olen jo sen ikäinen, että en tule varmaankaan ketään lapsetonta enää löytämään, mutta siinä tapauksessa elän mieluummin yksin hankkien läheisyyden kevyemmistä suhteista. Jos taas lapseton mies löytyisi, voisin ehkä olla valmis yrittämään yhteistä lasta, jos se olisi miehelle tärkeää. Minulla ei siis ole lapsia ennestään.
Tapailen miestä jolla on lapsia. Ei haittaa minua. En ole tavannut lapsia vielä. En halua omia lapsia. Miehen lapset ovat enemmän äidillään. Mielestäni se on suloista että miehellä on lapsia ja vaikuttaa hyvältä isältä heille.
Olen naimisissa, mutta jos olisin vapaa, en seurustelisi sellaisen miehen kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia. Syy? Olen omani jo kasvattanut, eikä ole mielenkiintoa kasvattaa enää enempää.
Sivut
Nykyisellä elämänkokemuksilla en (enää) alkaisi tapailla miestä, jolla on lapsia. Se ex-kumppani kuitenkin vaikuttaisi monella tapaa omaan parisuhteeseen, eikä lasten kanssa ole mitään takuita onnistua, vaikka olisit omalta taholtasi motivoitunut yrittämään. terv. nimimerkki kokemusta on.
Kunhan ei ole vaippaikäisiä, niitä ei ole kahta enempää, eikä nainen halua niitä lisää.
-M37
Samaa mieltä
Hyi vittu mikä nainen.
En. Seurustelin joskus miehen kanssa, jolla oli 3 alle 10-vuotiasta poikaa. Asuin itse kaksiossa. Oltiin oltu pari kuukautta yhdessä, kun mies alkoi suunnittelen, missä pojat nukkuisivat. Siinä vaiheessa mä jo tajusin, ettei tää oo mun juttu. Ei menny, kun pari päivää se oli siinä. Nej tack.
Tämä! Minä olen lapseni jo tehnyt, ja samaa vaadin tulevalta mieheltänikin. Ymmärrys vanhemmuutta ja perhe-elämää kohtaan on välttämätöntä, enkä ala enää +35-iässä tekemään lisää lapsia.
Olen aivan liian nuori mihinkään perheleikkeihin. Katsotaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.
M32
Ainoastaan siinä tapauksessa että ne lapset on miehen ja minun yhteisiä.
N40
En missään nimessä. Kuten joku jo mainitsikin, isimiehet ovat epäeroottisin asia tässä maailmassa. Isyyshän laskee miehen testosteronitasoa, joten ihmekö tuo.
JOS olisin niin vanha, että tapailisin viisikymppisiä miehiä, joiden lapset ovat jo aikuisia, tämä kuvio saattaisi menetellä. Kaikissa muissa tapauksissa ehdoton nou nou.
Yksinhuoltajaisä on ok mutta lastensa hylkääjät ei.
Juuri näin.
En osaa sanoa. Lähtökohtaisesti en tykkäisi olla osapuolena "perheessä", jossa olen itse vähiten tärkeä osapuoli, ja jossa joutuisin kuitenkin olemaan tekemisissä aika monen sellaisen ihmisen kanssa, joita en ole itse valinnut (lasten lisäksi näiden äiti ja isovanhemmat, jne.). Itselläni ei ole lapsia enkä ole ollut koskaan naimisissakaan. En myöskään oikein pysty arvostamaan ihmisiä, jotka ovat jättäneet perheensä. Jos niin vahvasta siteestä huolimatta lähtee omille teilleen, niin varmasti lähtee myös suhteesta minun kanssani ensimmäisen karikon tullessa tielle, tai vaihtoehtoisesti on valinnut ensimmäisen puolisonsa tosi huonosti ja hätiköiden ja vielä lapsiakin tehnyt hänen kanssaan. Itse olen äärimmäisen lojaali, menen parisuhteisiin huolellisesti ja harkiten jotta myös kykenen käytännössä sen tasoiseen lojaaliuteen jota pidän ihanteenani, ja toivon samaa kumppaniltani.
Käytännössä jos rajaisin seuranhakua vain lapsettomiin miehiin, niin aika harvakseltaan kävisin treffeillä. Suurin osa ikäisistäni lapsettomista on muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, joiden kanssa en halua olla tekemisissä.
Luotan siihen, että se yksi minulle sopiva löytyy; oli hän sitten lapseton tai ei.
Ehdoton EI
Kyllä, joku viiden tai kuuden lapsen yh-äiti on juuri sopiva.
Bonusta on jos jokaisella lapsella on vielä eri isä.
Jos ei tuolla iällä ole vielä valmis lapsiperhe-elämään, niin on erittäin epätodennäköistä, että siihen olisi valmis enää koskaan myöhemminkään. Kyllä se 30 vuotta tai itse asiassa jopa vähän alle sen alkaa olla miehilläkin tuolta osin ratkaiseva ikä.
Tämän seuraavan sanon lähinnä niille naisille, jotka suunnittelevat haluavansa lapsia: Jos miehen ikä alkaa kolmosella, ja mies haluaa vielä lykätä lastenhankintaa, olisi syytä jo vakavasti harkita miehen vaihtamista. Tuonikäisellä miehellä kanta asiaan oikeasti muuttuu jo paljon harvemmin. Jos mies sanoo vielä tuolloin että ei ole valmis lapsiperhe-elämään, niin kyllä silloin voi jo oikeasti miettiä, että onko välttämättä valmis koskaan.
Mä en tapailisi tällaista miestä, sillä kyllä se kertoo miehestä tosi paljon jos ei halua olla tekemisissä lapsensa kanssa
Deittailu vai parisuhde, niissä on mun mielestä kyllä eroa. Deittailla voi kaksi aikuista ihan keskenään ilman, että olemassaolevia lapsia tarvii siihen sekoittaa. Itse oon huomannut, että deittailukulttuurissa mä en pääse edes deiteille, kun ilmenee, että mulla on lapsia. En tiedä mitä ne miehet kelaa. Ehkä ne luulee, että etsin lapsille isähahmoa tai sitten haaveilee perustavansa oman perheen. Enkä halua kumpaakaan, musta olis vaan virkistävää tavata ihmisiä ihan omana itsenäni. Äitiys on vaan yksi elämänrooli, mutta moni luulee vissiin muuta. Turhauttavaa!
Voisin deittailla, mutta ei mitään vakavampaa. Toisen naisen lapset nurkissa pyörimässä on yksi vastenmielisimmistä asioista jonka voin kuvitella, vaikka muuten lapsista pidänkin. Olen jo sen ikäinen, että en tule varmaankaan ketään lapsetonta enää löytämään, mutta siinä tapauksessa elän mieluummin yksin hankkien läheisyyden kevyemmistä suhteista. Jos taas lapseton mies löytyisi, voisin ehkä olla valmis yrittämään yhteistä lasta, jos se olisi miehelle tärkeää. Minulla ei siis ole lapsia ennestään.
Tapailen miestä jolla on lapsia. Ei haittaa minua. En ole tavannut lapsia vielä. En halua omia lapsia. Miehen lapset ovat enemmän äidillään. Mielestäni se on suloista että miehellä on lapsia ja vaikuttaa hyvältä isältä heille.
Olen naimisissa, mutta jos olisin vapaa, en seurustelisi sellaisen miehen kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia. Syy? Olen omani jo kasvattanut, eikä ole mielenkiintoa kasvattaa enää enempää.
Sivut