Lue keskustelun säännöt.
Voisitko deittailla ihmistä jolla on lapsia?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu vai parisuhde, niissä on mun mielestä kyllä eroa. Deittailla voi kaksi aikuista ihan keskenään ilman, että olemassaolevia lapsia tarvii siihen sekoittaa. Itse oon huomannut, että deittailukulttuurissa mä en pääse edes deiteille, kun ilmenee, että mulla on lapsia. En tiedä mitä ne miehet kelaa. Ehkä ne luulee, että etsin lapsille isähahmoa tai sitten haaveilee perustavansa oman perheen. Enkä halua kumpaakaan, musta olis vaan virkistävää tavata ihmisiä ihan omana itsenäni. Äitiys on vaan yksi elämänrooli, mutta moni luulee vissiin muuta. Turhauttavaa!
Yksi rooli tai ei, kakarasi pilaa pelkällä olemassaolollaan kodin ilmapiirin, eikä kukaan halua vierasta ihmistä kotiinsa loisimaan. Tee alusta asti selväksi, että etsit vain seksiseuraa niihin hetkiin, kun riesa on poissa jaloista, niin voi onnistuakin. Miehet, jotka ovat parisuhdetta vailla, ymmärrettävästi haluavat naisen, jonka kylkiäisenä ei tulee turhaa elättiä. Miehillä kun nykyisinkin vielä usein on lapset vain joka toinen vkl, niin ei sitä muina aikoina halua vierasta äpärää elämänlaatua laskemaan.
Mahtava purkaus! Sulla taitaa olla pikkusen jotain hampaankolossa ja aika mustavalkonen ajatusmaailma:D Minä en halua lapsiani tutustuttaa kenellekään ja elätän heidät ihan itse. Minulle myös seurustelusuhteen ja irtoseksin väliin mahtuu variaatioita, ettei elämä ole pelkästä rietasta panemista tai kiinteää parisuhdetta. Mutta ehkä on ihan hyvä, että kaltaisesi suuret ajattelijat eivät meikäläiseen halua tutustua, ei mene aikaa hukjaan kummaltakaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen olisin vastannut tähän, että en. Sitten tapasin nykyisen kumppanini. Hän on 48 ja hänellä on 18-vuotias lapsi, joten kaipa nykyään pitää sanoa, että voisin. En itse halua lapsia, joten ehkä kovin pienet lapset olisivat turn off.
N25
Olen sinua jonkin verran vanhempi ja minua piirittää juuri tuon ikäinen mies. En voi olla miettimättä sitä, että jos nyt lähden suhteeseen hänen kanssaan, tulen olemaan tosi pitkään yksin kun hän kuolee (ellei tapahdu jotain yllättävää). Ensin mahdollisesti omaishoitajana useita vuosia ennen kuolemaa ja sitten hänen kuoltuaan jo niin vanha, ettei sen ikäinen nainen enää kelpaa kenellekään.
Saanko kysyä mietitkö itse tällaisia ja miten selitit ristiriidan itsellesi?
Anteeksi mitä? :,D
Mielestäni suurin asia, mitä sinun kannattaisi selvittää itsellesi on se, mistä olet keksinyt ettei jonkun ikäinen nainen kelpaa kenellekään. Koska se ikä koittaa, oli tuota miestä tai ei, ja jos asenteesi on tuo, sinulla on aika kurja keski-ikä edessä - itsesi kannalta. Onko se av vai mistä näitä kuvitelmia oikein sikiää? :D
T. N45, uudelleenpariutunut avioeron jälkeen
Tämä tapailemani mies on kertonut aiempien naistensa tuskailleen, kuinka vaikeaa noin viisikymppisenä on löytää edes yhtä järkevää miestä deittiviidakosta. Satun olemaan aika järjestelmällisesti ajatteleva ihminen, ja minulle on itsestään selvää että hyvän kumppanin löytäminen tuossa iässä on takuulla hankalampaa kuin nykyisessä iässäni - erityisesti naisena. Se, kelpaanko kumppaniksi miehelle jonka kanssa olen ollut jo parikymmentä vuotta yhdessä, on taas aivan eri kysymys. En usko siinä tulevan ongelmia, jos valitsen kumppanin hyvin.
Hienoa, että olet löytänyt uuden rakkauden!
t. 52
Olet tehnyt hieman virhepäätelmiä. Tuon ikäisissä naisissa on paljon liikuntaa harrastavia, hoikkia ja fiksuja naisia. Miehiä ei niinkään. Minunkaan ongelmani ei ollut se, että en kelpaisi ikäisilleni, valitsin ennemmin vuosien yksinolon kuin suurimman osan tapaamistani kymmenistä miehistä. Yksinolo on edelleen ihan validi optio, ei se ole mikään karu kohtalo suurelle osalle tämän ikäisiä naisia.
Ymmärrän kyllä ajatteluasi, itsekin tuon ikäisenä mietin että yksin jääminen olisi kauheaa. Kyllä väärä tai epäsopiva kumppani on paljon kauheampaa. :)
N45
Joo, muotoilin typerästi; olisi pitänyt sanoa että viisikymppisenä naisena ei välttämättä enää löydä ketään. Se lienee ensisijainen ongelma. Ja sitten kun lopulta löytää, niin viisitoista muutakin samanikäistä naista kilpailee samasta miehestä + tukku nuorempia naisia. Ja silloin voi joutua hyväksymään, ettei itse ole kaikista näistä naisista juuri se yksi, joka sille miehelle kelpaa.
Minä olin 15-vuotiaasta eteenpäin sitä mieltä, ettei miehillä mitään tee, mutta iän karttuessa olen alkanut olla enenevässä määrin sitä mieltä että itse asiassa haluan jakaa elämäni miehen kanssa. Olin jo pitkässä suhteessa niin hyvän miehen kanssa että tajusin sen arvon, ja haluan itse asiassa tosi paljon jotain vastaavaa myös loppuelämäksi. Mietin, voiko kukaan mies kuitenkaan olla niin ylimaallisen ihana, että minulle riittäisi että saan hänen kanssaan ihanan elämän ehkä vain pariksikymmeneksi vuodeksi ja loppuaika voi mennä toisen vaippoja vaihdellessa. Edellinen suhteeni kesti 15 vuotta ja tuntuu jälkikäteen katsoen menneen ohi yhdessä hujauksessa.
t. 52
Nämä tällaiset viestit ovat syy sille, että välillä postailen realistisia juttuja iästä, pariutumisesta jne., vaikka ne aina haukutaankin itsestäänselvyyksiksi. Eivät ne ole, kun tätäkin viestiä lukee. Palstalla viihtyvät nuoret naiset näkevät kammottavana optiona yksinolon ja miettivät itsensä kilpailemassa verissä päin siitä ainoasta miehestä. Itse olen pariutunut ilman mitään sen kummempaa kilpailua, siksi että en kilpaile, olen ennemmin yksin jos mies ei ole varma kenet haluaa.
Sinulle voi käydä niin, että löydät uuden miehen aina viiden vuoden välein mummoksi asti, tai sitten voi olla että et enää ketään. Riippuu omasta valikoivuudestasi ja miljoonasta muusta asiasta. Minua hirvittäisi eniten olla nainen, joka laillasi kuvittelee tulevaisuutensa miehen varaan ja miehen valinnoista riippuvaiseksi.
Juu, jos ne olisivat aikuisia. En voisi deittailla ikäistäni (50+) miestä, jolla olisi vielä alaikäisiä lapsia, koska en jaksa enää mitään lapsiperhelomia ja muita -kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu vai parisuhde, niissä on mun mielestä kyllä eroa. Deittailla voi kaksi aikuista ihan keskenään ilman, että olemassaolevia lapsia tarvii siihen sekoittaa. Itse oon huomannut, että deittailukulttuurissa mä en pääse edes deiteille, kun ilmenee, että mulla on lapsia. En tiedä mitä ne miehet kelaa. Ehkä ne luulee, että etsin lapsille isähahmoa tai sitten haaveilee perustavansa oman perheen. Enkä halua kumpaakaan, musta olis vaan virkistävää tavata ihmisiä ihan omana itsenäni. Äitiys on vaan yksi elämänrooli, mutta moni luulee vissiin muuta. Turhauttavaa!
Yksi rooli tai ei, kakarasi pilaa pelkällä olemassaolollaan kodin ilmapiirin, eikä kukaan halua vierasta ihmistä kotiinsa loisimaan. Tee alusta asti selväksi, että etsit vain seksiseuraa niihin hetkiin, kun riesa on poissa jaloista, niin voi onnistuakin. Miehet, jotka ovat parisuhdetta vailla, ymmärrettävästi haluavat naisen, jonka kylkiäisenä ei tulee turhaa elättiä. Miehillä kun nykyisinkin vielä usein on lapset vain joka toinen vkl, niin ei sitä muina aikoina halua vierasta äpärää elämänlaatua laskemaan.
Mahtava purkaus! Sulla taitaa olla pikkusen jotain hampaankolossa ja aika mustavalkonen ajatusmaailma:D Minä en halua lapsiani tutustuttaa kenellekään ja elätän heidät ihan itse. Minulle myös seurustelusuhteen ja irtoseksin väliin mahtuu variaatioita, ettei elämä ole pelkästä rietasta panemista tai kiinteää parisuhdetta. Mutta ehkä on ihan hyvä, että kaltaisesi suuret ajattelijat eivät meikäläiseen halua tutustua, ei mene aikaa hukjaan kummaltakaan:)
En ole lesbo, joten en tuhlaisi sinuun aikaa, vaikka olisit lapsetonkin.
En pidä lapsista, enkä pidä ajatuksesta, että jos suhteesta tulisi vakampi, saattaisin joutua äitipuolen rooliin. En silti täysin sulje ajatusta pois, mielihän voi muuttua tai löytyä vaan niin ihana ihminen, että se on sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille eroaminen ei ole vaihtoehto missään tapauksessa ja ennen lasten tekoa seurusteltiin 6vuotta ja katsottiin toimiiko tämä/onko ajatusmaailmamme samanlaiset, jotta pärjätään yhdessä vaikka mikä olisi. Ollaan koettu vaikeita aikoja, mutta pariterapian avulla niistäki selvittiin ja nykyään kotona tallustelee 2 ihanaa poikaa. En ikimaailmassa vaihtaisi ydinperhettäni pois, taistelisin sellaisen tilanteen kohdatessa kovemmin kuin koskaan ja mies ajattelee samoin!
Tuntuu, että nykyään erotaan ja luovutetaan liian helposti...
Mutta JOS sellainen tilanne tulisi, ei ole väliä onko lapsia vai ei, kunhan niitä ei aivan mahdottomasti ole.. :)
Vierailija kirjoitti:
Jos deittailulla tarkoitetaan satunnaista treffailua, kyllä, jos seurustelua niin ehdoton ei. Itselläni on seksisuhde 14 vuotta vanhempaan mieheen, jolla on viisi lasta kahden eri naisen kanssa. Hän on mahtavaa seuraa satunnaiseen hauskanpitoon, mutten koskaan voisi kuvitella meitä yhdessä, tai että edes tapaisin hänen lapsiaan. Muutenkin ahdistaisi ajatus siitä, että mies on kokenut jo "kaiken" kahden muun naisen kanssa, mikä itselläni saattaa olla vielä ensimmäistä kertaa edessä. Huh...
Tapaillankohan me samaa miestä?
N 32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluiten en, koska en yhtään tiedä, miten ensihuuman jälkeen suhtautuisin siihen, että ihmisen elämä pyörii lapsen ja todennäköisesti entisen kumppanin ympärillä. En ehkä osaisi samastua. Toisaalta kyllä olen sitä mieltä, että ihmisillä pitää olla paljonkin omaa aikaa ja omia juttuja, eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Siitä huolimatta en osaa arvioida, miten oppisin elämään sellaisessa tilanteessa.
Eikä se lapsi sua, onneksi.