Sinä introvertti, miten suhtaudut työpaikan pakollisiin tilaisuuksiin?

Ajattelen mahdollisuutena verkostoitua ja osallistun niihin välillä. Pidän kyllä enemmän normityöpäivistä.

Vaikka olen introvertti niin on sen verran paljon tullut harrastusten vuoksi reissattua erillaisten ryhmien ja erillaisiin majoituksiin että eipä nuo enää tunnu juuri missään. Suosittelen kaikkia siedättämään itseään.

Toinen luentopäivä on kyllä monesti turha edellisen illan päivällisen jälkeen.

Meillä on tosi kiva työporukka, ollaan yhteen hitsauduttu joukko ystäviä, vaikkakin kaikki erilaisia. Jotkut ihmiset toki rasittavat enemmän kuin toiset, mutta isossa porukassa pääsee kyllä heitäkin pakoon. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että työpaikan tilaisuudet eivät ahdista tai tylsistytä minua niin paljon, koska niissä on usein ihan hauskaa ja voin olla oma itseni ja vetäytyä sitten tarpeen tullen vaikka hyttiin huilaamaan. Voin myös ihan avoimesti sanoa, että nyt riitti, kiitos ja moi ja työkaverit kyllä ymmärtävät. Toisin kuin vaikka perhe- ja sukujuhlissa, jotka ovat minulle todella uuvuttavaa small talkia ja puhetta kakkavaippojen vaihdosta ja asunnonostoista. Myös monet ystävien juhlat tai vaikka häät ovat minulle paljon pahempia, koska niissä ei tunne suurta osaa ihmisistä ja täytyy hypätä mukaan keskusteluihin ja esittää kiinnostuneempaa kuin on.

Ei ole tuollaista. Virkistyspäivinä menen mukaan ja teen mitä on pakko, mutta lähden heti kun kehtaan.

Pikkujouluihin en osallistu ollenkaan. Olen myös se joka ei osallistu mihinkään keräyksiin. Se on vain työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tosi kiva työporukka, ollaan yhteen hitsauduttu joukko ystäviä, vaikkakin kaikki erilaisia. Jotkut ihmiset toki rasittavat enemmän kuin toiset, mutta isossa porukassa pääsee kyllä heitäkin pakoon. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että työpaikan tilaisuudet eivät ahdista tai tylsistytä minua niin paljon, koska niissä on usein ihan hauskaa ja voin olla oma itseni ja vetäytyä sitten tarpeen tullen vaikka hyttiin huilaamaan. Voin myös ihan avoimesti sanoa, että nyt riitti, kiitos ja moi ja työkaverit kyllä ymmärtävät. Toisin kuin vaikka perhe- ja sukujuhlissa, jotka ovat minulle todella uuvuttavaa small talkia ja puhetta kakkavaippojen vaihdosta ja asunnonostoista. Myös monet ystävien juhlat tai vaikka häät ovat minulle paljon pahempia, koska niissä ei tunne suurta osaa ihmisistä ja täytyy hypätä mukaan keskusteluihin ja esittää kiinnostuneempaa kuin on.

Hienoa, jos voit tosiaan vetäytyä omaan hyttiin. Yhteismajoituksessa et vetäydy mihinkään..

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole yön yli kestäviä seminaareja. Ihan uteliaisuuden kuinka tuollaiset voi olla pakollisia? Jos ovat työnantajan puolelta pakollisia, niin kai siltä ajalta saa myös palkan ylityö korvauksineen.

Ei.. ne ovat "vapaaehtoisia" juuri siksi, ettei niistä tarvitse maksaa mitään ylimääräistä. Ja lainausmerkeissä "vapaaehtoisia", if you get my drill.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen introvertti niin on sen verran paljon tullut harrastusten vuoksi reissattua erillaisten ryhmien ja erillaisiin majoituksiin että eipä nuo enää tunnu juuri missään. Suosittelen kaikkia siedättämään itseään.

Itsensä haastaminenkin on hyvä harrastus. Joskus epäonnistuu ja pettyy itseensä, mutta sitä onnistumisen riemua ei voita mikään.

Harrastusporukat on helpompia kuin työporukka, niillä on hyvä harjoitella uusien ihmisten kanssa ajanviettoa jos se on hankalaa. Harrastusta on helppo vaihtaa jos se ei sovi, toisin kuin työtä. Mun harrastukset on tosin sellaisia joissa introvertillekin ystävällisiä, luultavasti suurin osa harrastuksista tuntemistani ihmisistä on intro- tai ambiverttejä, eli toisen rajoja ei koetella.

Lisäksi mulla ainakin toimii niin että mitä karuimmat olot, sitä parempi mieli. Unohtuu ne pienemmät epämukavuudet jos ihan perusasiat on kortin alla. Esim. retkeily, säällä kuin säällä, matkustaminen paikkoihin joissa tähtihotelleja ei ole vaan on laveri isossa salissa tai latttiapaikka.  Niiden jälkeen taas jonkin aikaa muistaa, että sitä selviää vaikka mistä arjessaan kun vesi juoksee ja oma vuode on suht' lähellä.

Työn puolesta joskus vaan tulee tilanteita joissa on pakko tehdä tukalia juttuja. Jos mahdollista, ennen niitä kannattaa ottaa omaa aikaa ja lepoa varastoon. Sit ponnistus, jaksaa-jaksaa. Suorituksen jälkeen, meni se miten tahansa, omaa rauhaa ja niitä omia juttuja. Vaikka pitkä aamu ja jotain brunssia hämärässä huoneessa lempimusiikkia kuunnellen siinä seurassa jossa rentoutuu parhaiten (esim. yksin). 

Jos reissu on hauska, niin onnistuu. Tosin tykkäisin illalla rauhoittua yksin nukkumaan, mutta kyllä yhteisasumista viikon verran menisi. Tylsä reissu olisi aika painajaismainen, koska silloin tuo muiden seuran ankeus korostuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen introvertti niin on sen verran paljon tullut harrastusten vuoksi reissattua erillaisten ryhmien ja erillaisiin majoituksiin että eipä nuo enää tunnu juuri missään. Suosittelen kaikkia siedättämään itseään.

Itsensä haastaminenkin on hyvä harrastus. Joskus epäonnistuu ja pettyy itseensä, mutta sitä onnistumisen riemua ei voita mikään.

Harrastusporukat on helpompia kuin työporukka, niillä on hyvä harjoitella uusien ihmisten kanssa ajanviettoa jos se on hankalaa. Harrastusta on helppo vaihtaa jos se ei sovi, toisin kuin työtä. Mun harrastukset on tosin sellaisia joissa introvertillekin ystävällisiä, luultavasti suurin osa harrastuksista tuntemistani ihmisistä on intro- tai ambiverttejä, eli toisen rajoja ei koetella.

Lisäksi mulla ainakin toimii niin että mitä karuimmat olot, sitä parempi mieli. Unohtuu ne pienemmät epämukavuudet jos ihan perusasiat on kortin alla. Esim. retkeily, säällä kuin säällä, matkustaminen paikkoihin joissa tähtihotelleja ei ole vaan on laveri isossa salissa tai latttiapaikka.  Niiden jälkeen taas jonkin aikaa muistaa, että sitä selviää vaikka mistä arjessaan kun vesi juoksee ja oma vuode on suht' lähellä.

Työn puolesta joskus vaan tulee tilanteita joissa on pakko tehdä tukalia juttuja. Jos mahdollista, ennen niitä kannattaa ottaa omaa aikaa ja lepoa varastoon. Sit ponnistus, jaksaa-jaksaa. Suorituksen jälkeen, meni se miten tahansa, omaa rauhaa ja niitä omia juttuja. Vaikka pitkä aamu ja jotain brunssia hämärässä huoneessa lempimusiikkia kuunnellen siinä seurassa jossa rentoutuu parhaiten (esim. yksin). 

Et taida tietää, mitä introvertti tarkoittaa. Tai sitten olet niitä tyyppejä, jotka sanovat mt-ongelmaisillekin "ota vaan itseäsi niskasta kiinni".

Mä tykkään kaikenlaisista työhön liittyvistä matkoista, koska rakastan matkustamista. Miinuksena sitten se, että pitää kestää niitä työkavereita. Toisaalta ihan kivakin, jos on virkistäytymismatka, jossa suht vapaa ohjelma. Yöpyminen yhteismajoituksessa ei ole ongelma. Sen sijaan inhoan sydänjuuriani myöten kaikenlaisia työpaikan ryhmäytymispäiviä, jolloin tehdään suuressa porukassa ja pahimmillaan kaikkien katsoessa jotain typeriä tehtäviä, leikitään, urheillaan, tms, johon on PAKKO osallistua. Kaikenlaiset ruokailut, teatterikäynnit ja nähtävyyksien katselut on kivaa, mutta ryhmätehtävät ja esillä olo hassuttelun/kouluttautumisen nimissä on saatanasta.