Lue keskustelun säännöt.
Haluan näyttää varakkaalta mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla, miten pukeudun, meikkaan ym?
01.05.2017 |
Mitä merkkejä ostan, mihin panostan, missä säästän?
Tulot ovat keskitasoa ja haluan siis näyttää varakkaammalta ja porvarillisemmalta kuin oikeasti olen ;)
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama vinkki:
-Älä asu kaupungin asunnossa koska vaikka olisi isokin niin on silti vain kaupungin vuokrakämppä.
Asuinpaikka sisustuksineen ei kyllä näy olemuksesta eikä välttämättä edes kerro mitään.
Ihan sama koskee automerkkiä.
Esimerkiksi Briteissä aateliset ajelevat samanlaisilla rämillä kuin alaluokka. Kotona voi olla rähjäistä ja ikivanha telkkari. Suosittelen aiheesta ihan viihdyttävää kirjaa: Watching the English (https://www.amazon.co.uk/Watching-English-Hidden-Rules-Behaviour/dp/034…). Suomessa on tietysti * luokkajärjestelmä.
* erilainen
(Yksi sana siis puuttui edellisestä, sorry.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.
Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.
Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panosta laukkuun, takkiin ja kenkiin. Näitä käytetään joka päivä. Muut vaatteet osta MANGO/Zara -tyyppisistä kaupoista.
Koska nykyään jokainen pissis osaa "panostaa laukkuun, takkiin ja kenkiin", varakkaan erottaa nykyään yksityiskohdista, kuten laadukkaasta puserosta.
Eikä erota. Itse ostan "laadukkaita" (jolla ilmeisesti tarkoitetaan korkealaatuista) vaatteita esimerkiksi charity shopeista tietyiltä alueilta UK:ssa. Samalla rahalla, jonka käytän kokonaiseen vaatekertaan, en saisi Zarasta edes bleiseriä. En siis ole varakas, mutta joku voi kuvitella, että olen, koska pukeudun kalliisiin laatuvaatteisiin. Sinänsä on ihan sama, mitä minusta ajatellaan.
normaalipaino kirjoitti:
Tärkeintä on että itse sopii niihin vaatteisiin, eli hoitakaa itsenne kuntoon. Ei se 1000e takki tee lihavasta yhtään tyylikkäämpää.
Sama asia miehillä, ei se frakki tee tyyliä kun näyttää lihavalta pingviiniltä .
Veikö lihava nainen miehesi?
Klassisen tyylin hienous on nimenomaan se että sen perusperiaatteet sopivat kaikille. Tietysti kauneusihanne on pitkä, hoikka ja kauniskasvoinen. Mutta hyvin pukeutunut ihminen näyttää aina parhaalta versiolta itsestään. Esimerkiksi: syyttäjä Eija Velitski ja liittokansleri Angela Merkel eivät ole mitään klassisia kaunottaria. He kuitenkin osaavat pukeutua ja antavat itsestään myönteisen, fiksun vaikutelman. Jaakko Ryhänen on iso mies, mutta kyllä taatusti näyttää ryhdikkäämmältä frakissa kuin verskoissa ja tekonahkatakissa. Klassinen tyyli ei tee vanhasta nuorta eikä suuresta pientä, mutta nämä eivät ole hyvältä näyttämisen edellytyksiä muissa kuin kaikkein pikkuisimmissa ja pinnallisimmissa mielissä. Klassinen pukeutuja ei osallistu minkään valtakunnan kauneus- tai tyrkkykilpailuun vaan tavoite on antaa itsestään todenmukainen mutta myönteinen kuva.
Väitätkö ihan tosissasi että laiha ihminen farkuissa ja hupparissa antaa itsestään paremman vaikutelman kuin huolitellusti pukeutunut ylipainoinen? Vaikka se ylipainoinen näyttäisi paremmalta laihduttuaan, siinä hetkessä hän kuitenkin näyttää paljon paremmalta kuin jos kulkisi kauhtuneessa paitulissa, tukka hapsottaen ja itseinhoa huokuen.
Katukuva olisi tyylikkäämpi jos ihmiset omaksuisivat tämän klassisen pukeutumisen perusidean sen sijaan että 3/4 kansasta pukeutuu ties mihin rönttösiin "siksi kun täydellinen vartalo on saavutettu, täydellinen ryppyvoide tehnyt taikansa ja työpaikka on tarpeeksi hieno".
Pokka pitää ja Hyacint Buket. Siinä sulle wannabe varakkaan naisen mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama vinkki:
-Älä asu kaupungin asunnossa koska vaikka olisi isokin niin on silti vain kaupungin vuokrakämppä.
Asuinpaikka sisustuksineen ei kyllä näy olemuksesta eikä välttämättä edes kerro mitään.
Ihan sama koskee automerkkiä.
Esimerkiksi Briteissä aateliset ajelevat samanlaisilla rämillä kuin alaluokka. Kotona voi olla rähjäistä ja ikivanha telkkari. Suosittelen aiheesta ihan viihdyttävää kirjaa: Watching the English (https://www.amazon.co.uk/Watching-English-Hidden-Rules-Behaviour/dp/034…). Suomessa on tietysti luokkajärjestelmä.
No ei ehkä NÄY olemuksesta mutta harvemmin se kaupungin vuokra-asunnossa asuva on varakas. Jos kuulen että joku asuu omistusasunnossa ja jonkun toisen kaupungin vuokra-asunnossa niin oletan tuon omistusasunnossa olevan varakkaampi ja näin yleensä onkin. Tai vertaa esim. Töölössä yksityiseltä kalliissa vuokra-asunnossa asuvaa Kontulan vuokrakämpässä asuvaan. Aina voi toki saivarrella että se mutta ei se todennäköisyyksiä muuta miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Eikä erota. Itse ostan "laadukkaita" (jolla ilmeisesti tarkoitetaan korkealaatuista) vaatteita esimerkiksi charity shopeista tietyiltä alueilta UK:ssa. Samalla rahalla, jonka käytän kokonaiseen vaatekertaan, en saisi Zarasta edes bleiseriä. En siis ole varakas, mutta joku voi kuvitella, että olen, koska pukeudun kalliisiin laatuvaatteisiin. Sinänsä on ihan sama, mitä minusta ajatellaan.
Siis ostat vaatteita joiden hinta uutena huitelisi paljon Zaran hintoja korkeammalla ja jotka ikääntyvätkin kauniisti. Kukaan ei vaan tiedä että et ostanut vaatteitasi ihan uutena. Vähän eri asia kuin jos ostaa polyesteriä koska se näyttää melkein silkiltä ja keinonahkaa kun se näyttää kaukaa katsottuna nahalta. Tai jos ostaa kankean, rypistyvän ja huonosti ommellun puuvillapaidan koska se on luonnonmateriaalia. Osaat sijoittaa rahasi järkevästi laatuvaatteisiin sen sijaan että säästäisit monta kuukautta siihen Zaran bleiseriin ja maksaisit lopulta vain siitä että vaate on uusi vaikka käytettynä saisit paljon parempaa laatua.
Vaatteesi siis ovat laatutuotteita vaikkeivät ne ole upouusia laatutuotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama vinkki:
-Älä asu kaupungin asunnossa koska vaikka olisi isokin niin on silti vain kaupungin vuokrakämppä.
Asuinpaikka sisustuksineen ei kyllä näy olemuksesta eikä välttämättä edes kerro mitään.
Ihan sama koskee automerkkiä.
Esimerkiksi Briteissä aateliset ajelevat samanlaisilla rämillä kuin alaluokka. Kotona voi olla rähjäistä ja ikivanha telkkari. Suosittelen aiheesta ihan viihdyttävää kirjaa: Watching the English (https://www.amazon.co.uk/Watching-English-Hidden-Rules-Behaviour/dp/034…). Suomessa on tietysti luokkajärjestelmä.
No ei ehkä NÄY olemuksesta mutta harvemmin se kaupungin vuokra-asunnossa asuva on varakas. Jos kuulen että joku asuu omistusasunnossa ja jonkun toisen kaupungin vuokra-asunnossa niin oletan tuon omistusasunnossa olevan varakkaampi ja näin yleensä onkin. Tai vertaa esim. Töölössä yksityiseltä kalliissa vuokra-asunnossa asuvaa Kontulan vuokrakämpässä asuvaan. Aina voi toki saivarrella että se mutta ei se todennäköisyyksiä muuta miksikään.
Jos kuulet ihmisen asuinpaikan, kyse ei olekaan enää hänen olemuksensa antamasta viestistä. En ole lukenut ketjua niin tarkkaan, mutta oletin, että nyt puhutaan ulkonäöstä ja olemuksesta eikä esimerkiksi koulutuksesta, harrastuksista, asuinpaikasta jne. Minulla on noin 5-kymppinen ystävä, joka on perinyt niin paljon rahaa, että ei käy töissä, vaikka on korkea koulutus ja älykkyyttä. Jo hänen isovanhemmillaan oli yliopistokoulutus. Hän ostaa ruuat Lidlistä, vaatteet UFFin 1 euron päiviltä ja ajelee bussilla. Hänen kotinsakin on pieni ja suht ankeasti sisustettu.
Kaupungilla on muuten yksittäisiä vuokra-asuntoja kalliilla alueilla ja vähemmän kalliilla alueilla on vuokrataloja, joissa asuu pihejä varakkaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä erota. Itse ostan "laadukkaita" (jolla ilmeisesti tarkoitetaan korkealaatuista) vaatteita esimerkiksi charity shopeista tietyiltä alueilta UK:ssa. Samalla rahalla, jonka käytän kokonaiseen vaatekertaan, en saisi Zarasta edes bleiseriä. En siis ole varakas, mutta joku voi kuvitella, että olen, koska pukeudun kalliisiin laatuvaatteisiin. Sinänsä on ihan sama, mitä minusta ajatellaan.
Siis ostat vaatteita joiden hinta uutena huitelisi paljon Zaran hintoja korkeammalla ja jotka ikääntyvätkin kauniisti. Kukaan ei vaan tiedä että et ostanut vaatteitasi ihan uutena. Vähän eri asia kuin jos ostaa polyesteriä koska se näyttää melkein silkiltä ja keinonahkaa kun se näyttää kaukaa katsottuna nahalta. Tai jos ostaa kankean, rypistyvän ja huonosti ommellun puuvillapaidan koska se on luonnonmateriaalia. Osaat sijoittaa rahasi järkevästi laatuvaatteisiin sen sijaan että säästäisit monta kuukautta siihen Zaran bleiseriin ja maksaisit lopulta vain siitä että vaate on uusi vaikka käytettynä saisit paljon parempaa laatua.
Vaatteesi siis ovat laatutuotteita vaikkeivät ne ole upouusia laatutuotteita.
Niin, mutta pointti oli siinä, että joku luulee erottavansa minun kaltaiseni ihmisen varakkaaksi. Mutta minä siis en ole varakas. (Miksi edes tarvitsisi olla, kun ihan samaa tavaraa saa vähemmän varakaskin ehkä kerran käytettynä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteita valitessa kannattaa myös varmistaa, että vaate istuu päällä. Varsin tavallinen vartalo-ongelma on kapeat hartiat ja suuret rinnat. Kun ostaa takkia, varmistetaan, että takki menee rintojen kohdalta kiinni siten, ettei takkiin muodostu vekkiä nappien kohdalle. Lisäksi on varmistettava, että takki istuu myös olkapäiltä eikä hartialinja jatku olkavarsiin asti. Mikäli näin ei ole, tavarataloissa ja myymälöissä on ompelijat, jotka tekevät takkiisi tarvittavat muutostyöt.
Oikeasti varakkaat on useimmiten pihejä.
Joten jos varakkaalta haluat näyttää niin et askartelisi tuollaisen pintaliitovarakkuuden parissa. Tuntemani oikeasti varakkaat eivät paljon vaatteilla koreile. Varakkaan tunnistaa mm. siitä, että se maksaa ostamansa tuotteen heti eikä osamaksulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pokka pitää ja Hyacint Buket. Siinä sulle wannabe varakkaan naisen mallia.
LOL. Hyasintti on ajaton, koska tuntuu siltä, että tämän tyyppiset keskiluokkaiset ihmiset sitkeästi lyövät päätänsä seinään, kun epätoivoisesti yrittävät esitää hienoa ja varakkaampaa. Heille kun se oma tyyli=varakas, hyvän maun huippu, jota varmasti muut katsovat ihaillen tai kadehtien. Siistiä, pikkusievää kaikkialle, kaiken aikaa. Oikein kun repäisee, niin kukkakuosi voi olla vähän isompaa, ja hattuun voi pykätä oikeita rypäleitä.
Ja sitten ne varakkaat kulkevat kumisaappaissa ja iänikuisissa tweedeissään ja nukkaisissa villatakeissaan. Wt:n sankari Onslow ei siinä porukassa erotu mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta Filippa K:n tai Tiger of Swedenin trenssitakki ja Acnen nilkkurit jos budjetti antaa myöten. Tai sitten vaikka Billibi:n nahkakengät. Farkut voi tosiaan olla melkeen mitä vain merkkiä kunhan on istuvat. Paitapusero, neule, topit vaikka Cos, Filippa, Samsøe, Massimo Dutti tms. Satsaa huiviin (Balmuir, Acne) .
Kevyt meikki, skarppi kampaus ja siistit kynnet. Unohda ripsienpidennykset, tekokynnet ja logolliset vaatteet.
Hehe! Suomalaisia muotiblogeja on näköjään luettu ja usko siihen että Alexat ja Lindat edustavat hienostunutta tyyliä on vahva.
Tästä päästäänkin tärkeään pointtiin: elegantin tyylin perusta on kansainvälinen. Tämä ei tarkoita etteikö kotimaisia merkkejä ja käsityöläisiä voisi suosia, mutta myös kansainvälinen hienostunut tyyli on syytä opetella tuntemaan. Tuossa ylempänä mainitut merkit ovat hyvin keskinkertaisia tavisten suosimia merkkejä, niitä yhdistelemällä voi saavuttaa kätevästi suositun "luulen olevani classy"-lookin jota näkee nuorilla naisilla Helsingin keskustassa. Eivät ole mitään halpoja, mutta eivät myöskään läheskään niin hienoja kuin enemmistö käyttäjistä tuntuu kuvittelevan.
Oikeasti klassisessa tyylissä merkillä ei ole paljoakaan väliä. Tärkeämpää on osata tunnistaa korkea laatu ja erottaa ajattomat jutut muutaman vuoden ikäisistä trendeistä. Silloin myös tietää mistä kannattaa maksaa ja mistä ei. Suomessa kauppoja joiden valikoiman laatuun voi luottaa on vähän ja ne ovat kaikki pieniä. Esimerkiksi Stockmann ei enää nykyään ole yläluokkainen kauppa vaan hyvin keskinkertainen massamerkkejä myyvä tavaratalo. Onneksi netistä saa.
Oikean merkkiset vaatteet eivät tee tyyliä vaan yksityiskohdat tai niiden puute. Huomaamattomien yksityiskohtien saaminen vimpan päälle tuo sen tärkeän viimeisen silauksen. Moni vaatteiden merkkejä ja hintalappuja tuijottava kosahtää tähän kohtaan. Ostetaan kalliit kengät mutta pohjallisiin, suutariin ja kenkävoiteeseen ei enää riitä rahaa. Ostetaan kallis huivi mutta sitä osataan vain roikottaa kaulasta. Lakataan kynnet mutta kädet ovat kuivat ja kynsinauhat tikkuiset. Yksityiskohdat saa viilattua kuntoon halvallakin, mutta se näyttää vaativan sen verran aikaa ja viitseliäisyyttä että harva siihen ryhtyy.
Pääsisinpä kanssasi shoppailemaan. Mitä vaatekappaleita ja merkkejä sitten suosittelet? Itse kuulun juuri tuohon ryhmään joka lähtisi nyt hankkimaan Tiger of swedenin trenssiä ja pidän sitä tyylikkäänä tietämättä muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti varakkaat on useimmiten pihejä.
Joten jos varakkaalta haluat näyttää niin et askartelisi tuollaisen pintaliitovarakkuuden parissa. Tuntemani oikeasti varakkaat eivät paljon vaatteilla koreile. Varakkaan tunnistaa mm. siitä, että se maksaa ostamansa tuotteen heti eikä osamaksulla.
Varakas ihminen tinkii eikä maksa ylihintaa. Lukekaapa vaikkapa, miten Eero Lehti kiertelee vaimonsa kanssa kirppiksiä.
Nämä oikeiden merkkien ja värien neuvojat ovat hakoteillä. Varakas teettää itselleen sopivan puvun tai pikkumustan kunnollisesta kankaasta ja näyttää siinä seuraavat 20 vuotta kuninkaalliselta. Mutta jos ei ole sisäsyntyistä tyylitajua, niin ei sitä rahallakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Ennenkaikkea kysyisin MIKSI oma tausta pitää kieltää? Miksei voi olla se mitä on?
Toki on ok pukeutua laadukkaasti (ja hillitysti jos se on oman maun mukaista) ja tilanteeseen sopivasti, ja siihen on ok kysyä neuvoa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi halutaan luoda joku valheellinen vaikutelma. Onko joku suuri häpeä jos kaikki huomaa, että käsilaukku on ostettu alle satasella?
Eihän se valhe ole, jos siihen on ollut varaa. Luulen, että ap itse asiassa etsii tapaa oppia olemaan vaivattomasti tyylikäs ja aina tilanteeseen sopivasti puettu. Kaikki tuntevat sen tunteen, kun tajuaa, että päällystakki on nyppyinen, kengistä korkolaput lintallaan, kynnet pureksittu ja kädessä jo hiukan kulahtanut keinoaineinen käsilaukku, joka marketissa näytti vielä chanelilta.
Meillä kaikilla on tietyllä lailla oikeus päättää, kuka haluamme olla, ja millainen haluamme olla isona. On oikeus ottaa esikuva ja matkia tätä, kunnes olemmekin itse sellainen. Niin niitä jääkiekkotähtiäkin tehdään, miksi ei vaivattoman tyylikkäitä ja itsevarmoja naisia.
Kyse ei tosiaan ole rahasta vaan mausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti varakkaat on useimmiten pihejä.
Joten jos varakkaalta haluat näyttää niin et askartelisi tuollaisen pintaliitovarakkuuden parissa. Tuntemani oikeasti varakkaat eivät paljon vaatteilla koreile. Varakkaan tunnistaa mm. siitä, että se maksaa ostamansa tuotteen heti eikä osamaksulla.
Varakas ihminen tinkii eikä maksa ylihintaa. Lukekaapa vaikkapa, miten Eero Lehti kiertelee vaimonsa kanssa kirppiksiä.
Nämä oikeiden merkkien ja värien neuvojat ovat hakoteillä. Varakas teettää itselleen sopivan puvun tai pikkumustan kunnollisesta kankaasta ja näyttää siinä seuraavat 20 vuotta kuninkaalliselta. Mutta jos ei ole sisäsyntyistä tyylitajua, niin ei sitä rahallakaan saa.
Suomessa pidetään merkkivaatteita statussymboleina eikä ymmärretä, että todellinen statussymboli on pukuompelijan tai räätälin tekemä uniikki vaate, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Ompelijan/räätälin liikkeen nimi löytyy ainoastaan vaatteen sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti varakkaat on useimmiten pihejä.
Joten jos varakkaalta haluat näyttää niin et askartelisi tuollaisen pintaliitovarakkuuden parissa. Tuntemani oikeasti varakkaat eivät paljon vaatteilla koreile. Varakkaan tunnistaa mm. siitä, että se maksaa ostamansa tuotteen heti eikä osamaksulla.
Varakas ihminen tinkii eikä maksa ylihintaa. Lukekaapa vaikkapa, miten Eero Lehti kiertelee vaimonsa kanssa kirppiksiä.
Nämä oikeiden merkkien ja värien neuvojat ovat hakoteillä. Varakas teettää itselleen sopivan puvun tai pikkumustan kunnollisesta kankaasta ja näyttää siinä seuraavat 20 vuotta kuninkaalliselta. Mutta jos ei ole sisäsyntyistä tyylitajua, niin ei sitä rahallakaan saa.
Tässä pari artikkelia oikeasti varakkaasta Eero Lehdestä:
http://www.is.fi/viihde/art-2000000569728.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000831535.html
Tuskin tuota miestä perheineen kukaan köyhäksikään luulee, vaikka hän ei noudata tämän ketjun neuvoja. Varakkuus näkyy olemuksessa, ei vaatteiden värissä, merkissä tai iässä. Kun on tarpeeksi varakas ja/tai sivistynyt, ei häpeä itseään eikä kuvittele saavansa tartuntaa esimerkiksi toisten köyhyydestä. Voi turista köyhän kadunkulkijan kanssa puistonpenkillä tai kiertää kirppiksellä tuulipukukansan joukossa tuntematta oloaan lainkaan vaivautuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti varakkaat on useimmiten pihejä.
Joten jos varakkaalta haluat näyttää niin et askartelisi tuollaisen pintaliitovarakkuuden parissa. Tuntemani oikeasti varakkaat eivät paljon vaatteilla koreile. Varakkaan tunnistaa mm. siitä, että se maksaa ostamansa tuotteen heti eikä osamaksulla.
Varakas ihminen tinkii eikä maksa ylihintaa. Lukekaapa vaikkapa, miten Eero Lehti kiertelee vaimonsa kanssa kirppiksiä.
Nämä oikeiden merkkien ja värien neuvojat ovat hakoteillä. Varakas teettää itselleen sopivan puvun tai pikkumustan kunnollisesta kankaasta ja näyttää siinä seuraavat 20 vuotta kuninkaalliselta. Mutta jos ei ole sisäsyntyistä tyylitajua, niin ei sitä rahallakaan saa.
Suomessa pidetään merkkivaatteita statussymboleina eikä ymmärretä, että todellinen statussymboli on pukuompelijan tai räätälin tekemä uniikki vaate, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Ompelijan/räätälin liikkeen nimi löytyy ainoastaan vaatteen sisältä.
Jep. Minulla on sukulaisteni vanhoja vaatteita 50- ja 60-luvulta, jolloin ne on teetetty ompelijalla. Saan niistä aina kehuja. Ne ovat vielä 50 vuotta vanhempinakin upeita vaatteita, jollaisia en kyllä ole missään valmisvaatemyymälöissä ikinä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama vinkki:
-Älä asu kaupungin asunnossa koska vaikka olisi isokin niin on silti vain kaupungin vuokrakämppä.
Asuinpaikka sisustuksineen ei kyllä näy olemuksesta eikä välttämättä edes kerro mitään.
Ihan sama koskee automerkkiä.
Esimerkiksi Briteissä aateliset ajelevat samanlaisilla rämillä kuin alaluokka. Kotona voi olla rähjäistä ja ikivanha telkkari. Suosittelen aiheesta ihan viihdyttävää kirjaa: Watching the English (https://www.amazon.co.uk/Watching-English-Hidden-Rules-Behaviour/dp/034…). Suomessa on tietysti luokkajärjestelmä.
No ei ehkä NÄY olemuksesta mutta harvemmin se kaupungin vuokra-asunnossa asuva on varakas. Jos kuulen että joku asuu omistusasunnossa ja jonkun toisen kaupungin vuokra-asunnossa niin oletan tuon omistusasunnossa olevan varakkaampi ja näin yleensä onkin. Tai vertaa esim. Töölössä yksityiseltä kalliissa vuokra-asunnossa asuvaa Kontulan vuokrakämpässä asuvaan. Aina voi toki saivarrella että se mutta ei se todennäköisyyksiä muuta miksikään.
Tuntemani kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa asuvat ihmiset matkustavat, pukeutuvat kivasti ja harrastavat monenlaista. Kodit ovat persoonallisesti sisustettuja. Sitten on näitä asuntovelkaisia, jotka odottavat, että lainat on saatu maksettua. Keittiö voi olla vähän hienompi, mutta ei se heistä tuolla katukuvassa mitenkään näy.
Hehe! Suomalaisia muotiblogeja on näköjään luettu ja usko siihen että Alexat ja Lindat edustavat hienostunutta tyyliä on vahva.
Tästä päästäänkin tärkeään pointtiin: elegantin tyylin perusta on kansainvälinen. Tämä ei tarkoita etteikö kotimaisia merkkejä ja käsityöläisiä voisi suosia, mutta myös kansainvälinen hienostunut tyyli on syytä opetella tuntemaan. Tuossa ylempänä mainitut merkit ovat hyvin keskinkertaisia tavisten suosimia merkkejä, niitä yhdistelemällä voi saavuttaa kätevästi suositun "luulen olevani classy"-lookin jota näkee nuorilla naisilla Helsingin keskustassa. Eivät ole mitään halpoja, mutta eivät myöskään läheskään niin hienoja kuin enemmistö käyttäjistä tuntuu kuvittelevan.
Oikeasti klassisessa tyylissä merkillä ei ole paljoakaan väliä. Tärkeämpää on osata tunnistaa korkea laatu ja erottaa ajattomat jutut muutaman vuoden ikäisistä trendeistä. Silloin myös tietää mistä kannattaa maksaa ja mistä ei. Suomessa kauppoja joiden valikoiman laatuun voi luottaa on vähän ja ne ovat kaikki pieniä. Esimerkiksi Stockmann ei enää nykyään ole yläluokkainen kauppa vaan hyvin keskinkertainen massamerkkejä myyvä tavaratalo. Onneksi netistä saa.
Oikean merkkiset vaatteet eivät tee tyyliä vaan yksityiskohdat tai niiden puute. Huomaamattomien yksityiskohtien saaminen vimpan päälle tuo sen tärkeän viimeisen silauksen. Moni vaatteiden merkkejä ja hintalappuja tuijottava kosahtää tähän kohtaan. Ostetaan kalliit kengät mutta pohjallisiin, suutariin ja kenkävoiteeseen ei enää riitä rahaa. Ostetaan kallis huivi mutta sitä osataan vain roikottaa kaulasta. Lakataan kynnet mutta kädet ovat kuivat ja kynsinauhat tikkuiset. Yksityiskohdat saa viilattua kuntoon halvallakin, mutta se näyttää vaativan sen verran aikaa ja viitseliäisyyttä että harva siihen ryhtyy.