sinä, joka et ole juhlimassa. Miksi et? miten vappusi vietät?

Piti tulla huono ilma, enkä sitten enää jaksanut. 

Töissä. No menee tämä näinkin kun kohta on taas viisi viikkoa takana ja pääsee kuukaudeksi vapaalle. Viimeiset valssit enää lusittavana..

Uutisten mukaan on ollut aika väkivaltaista joten mistä sitä jäi nyt paitsi?

Koska asun maaseudulla, missä vappu ei ole kummoinenkaan juhla, vaan parhaassa tapauksessa työpäivä. Vappu on selkeesti kaupunkijuhla.

Kävin pari päivää Tukholmassa ostoksilla ja sitten vanhempiani tapaamassa. Tänään tehty munkit ja teemme pihatöitä ja juomme kahvit ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Ei huvittanut yksin lähteä baariin, joten jäin kotiin juomaan viskiä ja kuuntelemaan mielimusiikkiani. Jos joku tuttava nyt vahingossa pyytää lähtemään johonkin, niin voin harkita asiaa.

Ootko John Rebus? ♡

Noona kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihan kiva juhlia. Olen yliopisto-opiskelija. Arvostettu ala ja iso tiedekunta. Haalarit on kaapissa koskemattomina. En löytänyt fuksivuonna sitä "omaa porukkaani". Moikkaustuttu-lounaskavereita on siellä täällä mutta niillä on kaikilla ne omat pienet parhaista ystävistä koostuvat porukat joihin en kuulu. En lähde yksin tapahtumiin, joissa muut ovat yhdessä ystäviensä kanssa. Kaikki tutut kysyvät ensiksi  "Ai moi, kenen kans sä tulit?" ja vaikka kuinka reippaasti sanon etten kenenkään kanssa, kunhan tulin, saan lyhyen juttutuokion päätteeksi vähän säälivän "Ai kiva! No mut hei kivaa vappua!" -vastauksen.

Viime vuodesta oppineena en mene enää nolaamaan itseäni, vaan rakennan mieluummin itsestäni kuvaa tyyppinä, jolla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekemistä, etten vain ehdi noihin tapahtumiin.

Hei, sinä. Voin todella kuvitella olosi ja olen pahoillani kun et "ryhmäytynyt" silloin kun "oli sen aika". Olisin itse jäänyt yksin myös kai koko opiskeluajoiksi yliopistossa (kauppatieteet) jos ei joku ihmeen onnenkantamoinen olisi sattunut vikana päivänä fuksiviikoilla. Olin koko fuksiviikon nimittäin niin kuumeessa, että kun nousi yli 40 asteen lämpö jouduin käymään sairaalassa. Silloinen aviomies vei kun aloin hourailemaan. Kun lämpöä oli enää "vain" 38,6 menin lääkärin kiellosta huolimatta tokkuraisena johonkin palkintojenjakotilaisuuteen, siis kisoista joihin en itse osallistunut. Yksi tyttö sitten muisti minut kun olin kävelemässä kotiin ja kysyi, että tulenko heidän kanssaan ylihuomenna aloittelemaan ennen jotain fuksisitsejä, joihin ilmoittauduin vaikka olo oli mikä. Sanoin, että totta kai. Sain viiden hengen kivan ja värikkään kaveriporukan. Harmitti kyllä aika paljon kun oma tutor vielä jälkikäteenkin sanoi, että "aika huono olla poissa fuksiviikoilla, sitten saa syyttää vaan itseään jos jää yksin". Sanoin kyllä jälkikäteen, että se tuntui aika törkeältä kun olin aivan tärinäkuumeessa ja aivan kuin olisin valinnut olla tulematta.

Ehkä saatat löytää vielä yllättäviä kavereita kun ja jos teillä niitä ryhmätöitä on. Itse ainakin olen monet uudet tuttavuudet löytänyt paikoissa ja tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaa. Hyvää vappua sulle! 💕

Aivan ihana tsemppikirjoitus! Tulipa hyvä mieli. Hyvää vappua teille molemmille yliopisto-opiskelijoille! :)

Tänään en tiedä mitä tekis, kiva ilma niin voisi ulkona pyörähtää.

Mutta eilen oli Ghostin keikka, makiaa :3

Noona kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihan kiva juhlia. Olen yliopisto-opiskelija. Arvostettu ala ja iso tiedekunta. Haalarit on kaapissa koskemattomina. En löytänyt fuksivuonna sitä "omaa porukkaani". Moikkaustuttu-lounaskavereita on siellä täällä mutta niillä on kaikilla ne omat pienet parhaista ystävistä koostuvat porukat joihin en kuulu. En lähde yksin tapahtumiin, joissa muut ovat yhdessä ystäviensä kanssa. Kaikki tutut kysyvät ensiksi  "Ai moi, kenen kans sä tulit?" ja vaikka kuinka reippaasti sanon etten kenenkään kanssa, kunhan tulin, saan lyhyen juttutuokion päätteeksi vähän säälivän "Ai kiva! No mut hei kivaa vappua!" -vastauksen.

Viime vuodesta oppineena en mene enää nolaamaan itseäni, vaan rakennan mieluummin itsestäni kuvaa tyyppinä, jolla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekemistä, etten vain ehdi noihin tapahtumiin.

Hei, sinä. Voin todella kuvitella olosi ja olen pahoillani kun et "ryhmäytynyt" silloin kun "oli sen aika". Olisin itse jäänyt yksin myös kai koko opiskeluajoiksi yliopistossa (kauppatieteet) jos ei joku ihmeen onnenkantamoinen olisi sattunut vikana päivänä fuksiviikoilla. Olin koko fuksiviikon nimittäin niin kuumeessa, että kun nousi yli 40 asteen lämpö jouduin käymään sairaalassa. Silloinen aviomies vei kun aloin hourailemaan. Kun lämpöä oli enää "vain" 38,6 menin lääkärin kiellosta huolimatta tokkuraisena johonkin palkintojenjakotilaisuuteen, siis kisoista joihin en itse osallistunut. Yksi tyttö sitten muisti minut kun olin kävelemässä kotiin ja kysyi, että tulenko heidän kanssaan ylihuomenna aloittelemaan ennen jotain fuksisitsejä, joihin ilmoittauduin vaikka olo oli mikä. Sanoin, että totta kai. Sain viiden hengen kivan ja värikkään kaveriporukan. Harmitti kyllä aika paljon kun oma tutor vielä jälkikäteenkin sanoi, että "aika huono olla poissa fuksiviikoilla, sitten saa syyttää vaan itseään jos jää yksin". Sanoin kyllä jälkikäteen, että se tuntui aika törkeältä kun olin aivan tärinäkuumeessa ja aivan kuin olisin valinnut olla tulematta.

Ehkä saatat löytää vielä yllättäviä kavereita kun ja jos teillä niitä ryhmätöitä on. Itse ainakin olen monet uudet tuttavuudet löytänyt paikoissa ja tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaa. Hyvää vappua sulle! 💕

Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta! Ihanaa että sinulla lykästi!! Uskon että en ole tavannut vielä kyllin samanhenkisiä tyyppejä, mutta tilanteeseen tottuneena olen tosissani keksinyt kaikkea kivaa ja kehittävää tekemistä itselleni. Olen aina avoin ystävystymään enkä märehdi ylsinäisyyttäni. Sitä ei koskaan tiedä missä tulevan ystävän kohtaa. Ihanaa vappupäivää ja kevään jatkoa

T. Lainaamasi viestin kirjoittaja

tuo joukkopsykoosi viinan kanssa ei kuulu minun elämääni koska olen uskovainen. Joukkopsykoosissa olevat riehuvat uiden Mantan suikualtaassa kurahousuhaalarit päällään , ja luuleevat olevansa menestyviä tai fiksunoloisia. Ihmisparat! Olen ollut siellä kerran, ja toiste ei tarvitse mennä. Humalassa olevat, oksennusta valuu rintamukseen ja kakat housussa. Säälittää lähinnä nuo.

En ole käyttänyt noita Yliopiston kurahousu-haalariasua sen jälkeen kun olin 20v.

pe-la-su töissä. Ihan poikki ja vapaa. Ei jaksa ja miksi "juhlia" ?

Keuhkoputkentulehdusta koitan parannella. Ei tehnyt mieli eilen todellakaan lähteä mihinkään, saatikka tänään.