Voisitteko "avoimen suhteen" / polyamorian kannattajat kertoa, miten se muka toimii?

Ja ennen kuin kukaan tarttuu niin 79 haluaa vielä lisätä, että käytän sanaa "tavallinen" viimeisessä lauseessa kuten käyttäisin sanaa "yleinen", eli en sitten yritä tehdä mitään luokittelua normaaliin ja epänormaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Onko olemassa joku teoria siitä miten parisuhde toimii tai miten sen tulee toimia? Mikä se teoria on ja mitä siihen sisältyy?

Miksi odotukset ei voisi kohdata todellisen elämän kanssa? Ehkä ne odotukset ei ole samoja kuin sinun odotuksesi suhteelta, mutta pitäisikö ne olla ja jos niin miksi?

Tottakai parisuhteesta on olemassa teoria. Miten sinä kuvittelet että ihmisillä voisi muuten olla niin yhtenevä käsitys siitä, mitä parisuhde tarkoittaa, jos sille ei mitään yhteistä viitekehystä olisi. Tai miten pariterapeutit voisivat harjoittaa ammattiaan. Sen sijaan monella ei kyllä ole mitään hajua, mitä se polyamorinen suhde tarkoittaa eikä kukaan sitä näköjään osaa/halua edes hieman avata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että eroonhan tämä joka tapauksessa päättyy? Eikö ne tulevat erot sitten ahdista yhtään? Joo, erot ovat todennäköisiä, mutta kyllä kai lähtökohtana pitäisi olla toive suhteen kestävyydestä.

Miksi? Koskeeko tämä vain parisuhdetta vai kaikkia ihmissuhteita? Esim. jos lähtee opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle tai jopa vaihtoon, on erittäin todennäköistä ettei mikään solmittu ystävyyssuhde kestä kuin rajatun ajan. Pitäisikö tällaisista ystävyyssuhteista siis ahdistua, tai jopa jättää ne kokonaan solmimatta, koska on todennäköistä että ne suhteet eivät kestä? Miksi ylipäätään ihmissuhteen arvo pitäisi mitata sen (oletetulla) pituudella?

Ai on vai? Kyllä minun kaikki oikeat ystävyyssuhteeni (en siis laske mitään randomluokkakavereita) ovat kestäneet muutot ja opiskeluajat, vaikka yhteydenpito välillä onkin harventunut. Minulla ei ole yhtäkään ystävyyssuhdetta, joka olisi päättynyt. Ihan ikuisina minä pidän ystävyyksiäni, miksi en pitäisi.

Sitten sulla joko on kymmeniä/satoja ystäviä ja et muuta ehdi tekemäänkään kuin yhteyttä pitämään, tai sitten et juuri koskaan tutustu keneenkään. Esim. itse olen opiskellut neljässä eri koulussa peruskoulun jälkeen, ja jokaisessa on ollut se 5-10 kaveria/ystävää. Jo näistä tulisi 20-40 ikuisuusystävää, siihen päälle eri työpaikoilta saman verran x useampi työpaikka, naapurit ja kurssit ja ja ja.. Helposti on nelikymppisenä 100kpl ystäviä koossa. Voin sanoa, että ei onnistu sellaisen ihmissuhdemäärän ylläpito ainakaan itselläni, sitten millään.

On ihan luonnollista että jotkut ihmissuhteet, jopa iso osa, ovat väliaikaisia olosuhteiden vuoksi. Tottakai ne parhaimmat ihmissuhteet säilyvät (tai ainakin niiden toivoo säilyvän), mutta aika rankkaa olisi jos ei voi koko suhdetta edes solmia tai se tuntuu arvottomalta, jos ei ole heti oletuksena että se kestää eliniän. 

Minähän sanoin tuossa viestissänikin, että puhun ystävistä, enkä kavereista. Minä olen asunut kolmella eri paikkakunnalla ja jokaisella paikkakunnalla minulla on ollut 2-3 ystävää. Jokaisen kanssa olen viettänyt aikaa viimeisen vuoden aikana. 

Minusta on pikemminkin tylyä ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei enää pidä minua ystävänään, jos elämäntilanne muuttuu.

Tämä nyt menee jo vähän ot, mutta sinä puhut nyt aidanseipäästä ja minä aidasta. Tai sitten käsityksesi ihmissuhteista on hyvin omalaatuinen. Minä puhuin siitä, että iso osa ihmissuhteista on ihan oletusarvoisesti ja/tai olosuhteiden vuoksi sellaisia, että ne eivät ole todennäköisesti ikuisia. Esim. luokkakaverit, työkaverit, ystävien seurustelukumppanit, jne jne. Suurin osa ihmiskontakteista on sellaisia, ettei niiden oleteta kestävän loppuikää. Ja useimmille ihmisille tämä on ihan luonnollista, kun kyse on ystävyys/kaveruussuhteissa - harva alkaa roikkua esim. jonkun kurssikaverin lahkeissa vain siksi, koska "ystävyys solmitaan aina koko elämäksi", jos se toinen nyt ei ole superihana ja sielunkumppani. Varmasti suurin osa aikuisista on huomannut että pysyväksi jäävä suhde on poikkeus, ja suurin osa ihmissuhteista on enemmän tai vähemmän väliaikaisia.

Kuitenkin nämä samat ihmiset näkevät jotenkin aivan mahdottomana sen, että myös seurustelu-/seksikumppaneihin suhtautuisi samalla lailla. Että ollaan yhdessä niin kauan kuin se on molemmista kivaa ja olosuhteiden vuoksi mahdollista, mutta että todennäköisintä on että nämä asiat muuttuvat X kuukauden tai X vuoden päästä. Kyseenalaistin sen, että miksi tällainen seurustelusuhde olisi jotenkin mahdoton, ja miksi juuri seurustelusuhteen pitäisi olla se ikuisuuden kestävä, kun yleensä muutkaan ihmissuhteet eivät sellaisia ole ja se on useimmille normaaleille ihmisille ok. Miksi juuri seurustelusuhteessa pitäisi jotenkin sitoutua edes ajatuksen tasolla ikuiseen yhdessä oloon, kun niiden kurssi-/koulu-/työkavereidenkaan kanssa ei tarvitse, ja silti ne suhteet voivat olla hyvinki tyydyttäviä.

Niin, tässä tosiaan eroamme ratkaisevasti, kun minä rinnastan seurustelukumppanit niihin hyviin ystäviin enkä puolituttuihin luokkakavereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe herättää niin paljon tunteita? Eiköhän meistä jokainen luo oman parisuhteensa itselleen ja kumppanilleen sopivaksi ja laadi sen säännöt sellaisiksi mitkä itsestä tuntuvat hyvältä. Joillekin suhteen ehdoton edellytys on, että seksuaalista kanssakäymistä on vain oman kumppanin kanssa, toisille taas tällä ei ole niin merkitystä. Antakaa ihmisten olla sellaisissa suhteissa jotka heille toimivat vaikka ette osaisi vastaavaa kuvitellakaan omalle kohdallenne.

Mua nyt lähinnä kiinnostaa, että miten se nimenomaan käytännössä toimii. Tämä ei herätä minussa mitään tunteita puolesta tai vastaan, ei juurikaan minun elämääni hetkauta ja periaatteessa soisin kaikille mahdollisuuden solmia laillisestikin sellaisia liittoja kuin haluavat. Polyamoria on tietysti juridisesti jo aika kinkkinen juttu, kun kyseeseen tulee periminen ja avioero ja omaisuuden jako, että sen enempää en halua ottaa kantaa kun en tiedä enempää.

Kiinnostaa nyt vaan, miten tällaiset polyamoriset suhteet toimivat. Saa vähän uutta näkökulmaa siihen, miten ihmiset elämäänsä elävät. Ei sen kummempaa. Kunhan utelen. Tarkoitus ei ole loukata. Samalla tavallahan täällä ruoditaan tavallisia heteroseksuaalisia avioliittoja haasteineen ja järjestelyineen.

Otsikkosi on sama kuin kysyisi "Miten "avoliitto" tai erillään asuen seurustelu muka toimii" ja ihmettelisi sitten miksi ei saa ystävällisiä ja syvääluotaavia vastauksia. Ts jo otsikkosi on niin asenteellinen että se ärsyttää suuresti, eikä noin vahvat ennakkoasenteet omaavalle viitsi alkaa mitään selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.

En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)

N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!

N35

Helppo sanoa noin 35-vuotiaana. Mutta kun katselet seuraavat 10 vuotta sitä että kaikki vakipanosi lopulta lähtevät ja jättävät sinut niin luuletko ettei se jossain vaiheessa ala masentaa? Ja kun etsit uudet heidän tilalleen niin jossain vaiheessa hekin lähtevät ja sinun täytyy taas etsiä seuraa... ja taas... ja taas..... vaikka olisit yli 50 v.

Eivätkä miehet enää innostu sinusta sillä tavalla kuin nyt - helppona ja huolettomana vakipanona. Siihen tarkoitukseen etsitään taas joku 35-vuotias, sellainen kuin olet nyt.

Sinua naurattaa nyt, mutta onko yksinäinen vanhuus sitten todella upea ja tavoiteltava asia? Ehkä kannattaisi kuitenkin miettiä tätä. Olet itsekin eri ihminen jo 5 vuoden kuluttua.

Minun elämäntilanteeni on aika vastaava aiemman kirjoittajan kanssa, olen häntä 7 vuotta vanhempi ja edelleen aivan yhtä tyytyväinen elämääni. Minullekin perhe tai sitoutuminen, jossa toisen tarpeet pitäisi ottaa päivittäisessä elämässä ja suunnitelmissa huomioon, olisi kauhistus. Tosin pystyn elämään hyvin myös ilman seksiä ja olen niin tehnytkin, esim. pitkillä työmatkoilla, joten sekään vaihtoehto ei olisi kauhistus. Mutta jos yksin oleminen on sinulle synonyymi yksinäisyydelle niin silloin tilanne on tietysti toinen. Minulle yksinolo on elinehto ja tavoiteltava olotila, ei mikään kauhistus tai asia, jota koettaisin välttää.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii hyvin, kiitos vaan. Suhde perustuu rehellisyydelle, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin.Minua ei loukkaa pätkän vertaa se, onko kumppanillani joku toinen. Minua loukkaa salailu ja valehteleminen.Ja suhteen sääntöjen pitää toki olla kaikkien osapuolten tiedossa.*Olen ollut 3vk monogamisessa (sellaiseksi määritellyssä) suhteessa. Ahdistuin. Se ei sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että haluaisin panna kaupungin läpi. Itseasiassa kohtaan poikkeuksellisen harvoin ihmisiä, joihin koen vetoa. Kyse on valinnanvapaudesta - koko ajan ja joka hetki, ilman että minun tarvitsee kärsiä syyllisyydestä jos vaikka ihastun ja tilanne eteneekin jonnekin. Minun ei tarvitse salata tai keksiä 0/5 peitetarinoita. Jos joku osapuoli haluaa lopettaa suhteen, olen ihan fine sen kanssa. Suren, kuten yleensäkin eroa surraan.

Miten sinä sitten näet tuon suhteen pidemmällä tähtäimellä? Jos puolisosi ihastuu siihen toiseen niin, että haluaa hänen kanssaan perheen tai muuttaa yhteen hänen kanssaan? Jatkatko suhdetta vielä siinäkin tilanteessa, että sinä et olekaan enää se ykkönen? Entä nämä sinun sivusuhteesi, oletatko/toivotko niiden kestävän ikuisesti, vai tiedätkö jo nyt niiden päättyvän joskus?

En luokittele suhteita "ykkössuhteiksi" tai "kakkossuhteiksi". Eikä luokittele puolisonikaan. Emme suhteen sisällä puhu sivusuhteista vaan muista rakkaussuhteista. Käytän käsitettä "sivusuhde" lähinnä selittäessäni asiaa monogamisessa suhteessa oleville. Termi ei tosiasiassa kuvaa tilannetta.

^

Jos puolisoni ihastuu toiseen ja haluaa perheen hänen kanssaan, se katsotaan sitten. Aivan kuten missä tahansa suhteessa. Samoin se, olenko minä mukana vai en. En tiedä, miten toimisin tuossa tilanteessa, riippuisi todennäköisesti monista seikoista. En kuitenkaan todellakaan aio asettua puolisoni onnen tielle, jos hän löytää sen perheestä toisen kanssa. Minä en voi saada lapsia, vaikka haluaisin.

*

Muista rakkaussuhteista: riippuu ihmisestä ja siitä, sopiiko toiveet yksiin. Ihan kuin missä tahansa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Niin, tiesin, että joku kääntää tämän näin. Mutta miten homma voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa? Ainoastaan siten, että joku valehtelee.

Teoria ei jousta, käytäntö ja ihmiset toisinaan joustaa. Sen verran erilaisia ihmiset ja heidän odotukset keskenään ovat että teoriassa tuskin yksikään parisuhde on toimiva.Avoin suhde tai muu suhde jossa ollaan monen kanssa yhtä aikaa ei taatusti sovi kaikille mutta yhtä varmasti kaikille ei sovi parisuhde ollenkaan.Jos vaatimus on se että parisuhteen tulee kakkien mielestä olla onnistunut se tietenkin vaatii sitä että kaikki sen osapuolet asian hyväksyy. Avoin suhde ei voi onnistua jos joku sen osapuolista ei sitä hyväksy.Ihmisen ajatukset usein myös muuttuu. Se mahdollisuus on aina olemassa että jollekin avoin suhde ei enää olekaan ok muutaman vuoden kuluttua, yhtälailla on mahdollista kahdenvälisessä parisuhteessa että siitä toinen tai molemmat haluaa luopua. Kun osapuolia on vielä enemmän toki todennäköisyys sille kasvaa että muutoksia tapahtuu.

Niin, mutta onko edes teoriassa mahdollista, että se mieli tai tilanteet eivät polyamorisessa suhteessa muuttuisi. Perinteisessä parisuhtessa se teoreettinen mahdollisuus pysyvyydestä on olemassa ja käytännössäkin on lukuisia esimerkkejä.

On. Polyamorisia suhteita on myös suljettuja (esim. kolmio- ja neliösuhteet). Lisäksi pitkistä polyamorisista tai avoimista liitoista on niin ikään lukuisia esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii hyvin, kiitos vaan. Suhde perustuu rehellisyydelle, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin.Minua ei loukkaa pätkän vertaa se, onko kumppanillani joku toinen. Minua loukkaa salailu ja valehteleminen.Ja suhteen sääntöjen pitää toki olla kaikkien osapuolten tiedossa.*Olen ollut 3vk monogamisessa (sellaiseksi määritellyssä) suhteessa. Ahdistuin. Se ei sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että haluaisin panna kaupungin läpi. Itseasiassa kohtaan poikkeuksellisen harvoin ihmisiä, joihin koen vetoa. Kyse on valinnanvapaudesta - koko ajan ja joka hetki, ilman että minun tarvitsee kärsiä syyllisyydestä jos vaikka ihastun ja tilanne eteneekin jonnekin. Minun ei tarvitse salata tai keksiä 0/5 peitetarinoita. Jos joku osapuoli haluaa lopettaa suhteen, olen ihan fine sen kanssa. Suren, kuten yleensäkin eroa surraan.

Tuo lihavoitu kohta kuulostaa siltä, että tiedostat jo etukäteen, että ero/eroja on tulossa. Miten kukaan lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että eroonhan tämä joka tapauksessa päättyy? Eikö ne tulevat erot sitten ahdista yhtään? Joo, erot ovat todennäköisiä, mutta kyllä kai lähtökohtana pitäisi olla toive suhteen kestävyydestä.

Toivon suhteen kestävän, mutta tiedostan sen, että aina kaikki elämässä ei mene niin kuin haavekuvissa. Teen töitä suhteideni eteen, tietysti. Ahdistun huonosta suhdetilanteesta. Mutta en ahdistu siitä, että tiedostan, ettei tulevaisuutta voi nähdä. Pohjimmiltaan mitään suhdetta ei voi ennustaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe herättää niin paljon tunteita? Eiköhän meistä jokainen luo oman parisuhteensa itselleen ja kumppanilleen sopivaksi ja laadi sen säännöt sellaisiksi mitkä itsestä tuntuvat hyvältä. Joillekin suhteen ehdoton edellytys on, että seksuaalista kanssakäymistä on vain oman kumppanin kanssa, toisille taas tällä ei ole niin merkitystä. Antakaa ihmisten olla sellaisissa suhteissa jotka heille toimivat vaikka ette osaisi vastaavaa kuvitellakaan omalle kohdallenne.

Mua nyt lähinnä kiinnostaa, että miten se nimenomaan käytännössä toimii. Tämä ei herätä minussa mitään tunteita puolesta tai vastaan, ei juurikaan minun elämääni hetkauta ja periaatteessa soisin kaikille mahdollisuuden solmia laillisestikin sellaisia liittoja kuin haluavat. Polyamoria on tietysti juridisesti jo aika kinkkinen juttu, kun kyseeseen tulee periminen ja avioero ja omaisuuden jako, että sen enempää en halua ottaa kantaa kun en tiedä enempää.

Kiinnostaa nyt vaan, miten tällaiset polyamoriset suhteet toimivat. Saa vähän uutta näkökulmaa siihen, miten ihmiset elämäänsä elävät. Ei sen kummempaa. Kunhan utelen. Tarkoitus ei ole loukata. Samalla tavallahan täällä ruoditaan tavallisia heteroseksuaalisia avioliittoja haasteineen ja järjestelyineen.

Otsikkosi on sama kuin kysyisi "Miten "avoliitto" tai erillään asuen seurustelu muka toimii" ja ihmettelisi sitten miksi ei saa ystävällisiä ja syvääluotaavia vastauksia. Ts jo otsikkosi on niin asenteellinen että se ärsyttää suuresti, eikä noin vahvat ennakkoasenteet omaavalle viitsi alkaa mitään selittämään.

En ole aloittaja, mutta minuakin asia kiinnostaa. Mutta on kyllä kummallista että tästä asiasta ei ilmeisesti haluta puhua. Jos minulta kysyttäisiin, miten minun oma elämäni toimii, niin tietysti sen selittäisin, jos kokisin, että se on ymmärretty väärin. Miksi tässä keskustelussa kierrellään ja kaarrellaan, vaikka ihan asiallisia kysymyksiä on esitetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Niin, tiesin, että joku kääntää tämän näin. Mutta miten homma voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa? Ainoastaan siten, että joku valehtelee.

Teoria ei jousta, käytäntö ja ihmiset toisinaan joustaa. Sen verran erilaisia ihmiset ja heidän odotukset keskenään ovat että teoriassa tuskin yksikään parisuhde on toimiva.Avoin suhde tai muu suhde jossa ollaan monen kanssa yhtä aikaa ei taatusti sovi kaikille mutta yhtä varmasti kaikille ei sovi parisuhde ollenkaan.Jos vaatimus on se että parisuhteen tulee kakkien mielestä olla onnistunut se tietenkin vaatii sitä että kaikki sen osapuolet asian hyväksyy. Avoin suhde ei voi onnistua jos joku sen osapuolista ei sitä hyväksy.Ihmisen ajatukset usein myös muuttuu. Se mahdollisuus on aina olemassa että jollekin avoin suhde ei enää olekaan ok muutaman vuoden kuluttua, yhtälailla on mahdollista kahdenvälisessä parisuhteessa että siitä toinen tai molemmat haluaa luopua. Kun osapuolia on vielä enemmän toki todennäköisyys sille kasvaa että muutoksia tapahtuu.

Niin, mutta onko edes teoriassa mahdollista, että se mieli tai tilanteet eivät polyamorisessa suhteessa muuttuisi. Perinteisessä parisuhtessa se teoreettinen mahdollisuus pysyvyydestä on olemassa ja käytännössäkin on lukuisia esimerkkejä.

On. Polyamorisia suhteita on myös suljettuja (esim. kolmio- ja neliösuhteet). Lisäksi pitkistä polyamorisista tai avoimista liitoista on niin ikään lukuisia esimerkkejä.

No niin. Kerro sitten vähän lisää siitä suljetusta suhteesta. Asuvatko kaikki saman katon alla? Entä jos jonkun täytyy muuttaa työn perässä kauemmas, lähteekö koko kolmio/ neliö mukaan? Miten hääkutsujen kanssa toimitaan? Miten tehdään yhteisiä päätöksiä, miten lomaillaan tai sukuloidaan jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe herättää niin paljon tunteita? Eiköhän meistä jokainen luo oman parisuhteensa itselleen ja kumppanilleen sopivaksi ja laadi sen säännöt sellaisiksi mitkä itsestä tuntuvat hyvältä. Joillekin suhteen ehdoton edellytys on, että seksuaalista kanssakäymistä on vain oman kumppanin kanssa, toisille taas tällä ei ole niin merkitystä. Antakaa ihmisten olla sellaisissa suhteissa jotka heille toimivat vaikka ette osaisi vastaavaa kuvitellakaan omalle kohdallenne.

Mua nyt lähinnä kiinnostaa, että miten se nimenomaan käytännössä toimii. Tämä ei herätä minussa mitään tunteita puolesta tai vastaan, ei juurikaan minun elämääni hetkauta ja periaatteessa soisin kaikille mahdollisuuden solmia laillisestikin sellaisia liittoja kuin haluavat. Polyamoria on tietysti juridisesti jo aika kinkkinen juttu, kun kyseeseen tulee periminen ja avioero ja omaisuuden jako, että sen enempää en halua ottaa kantaa kun en tiedä enempää.

Kiinnostaa nyt vaan, miten tällaiset polyamoriset suhteet toimivat. Saa vähän uutta näkökulmaa siihen, miten ihmiset elämäänsä elävät. Ei sen kummempaa. Kunhan utelen. Tarkoitus ei ole loukata. Samalla tavallahan täällä ruoditaan tavallisia heteroseksuaalisia avioliittoja haasteineen ja järjestelyineen.

Otsikkosi on sama kuin kysyisi "Miten "avoliitto" tai erillään asuen seurustelu muka toimii" ja ihmettelisi sitten miksi ei saa ystävällisiä ja syvääluotaavia vastauksia. Ts jo otsikkosi on niin asenteellinen että se ärsyttää suuresti, eikä noin vahvat ennakkoasenteet omaavalle viitsi alkaa mitään selittämään.

En ole aloittaja, mutta minuakin asia kiinnostaa. Mutta on kyllä kummallista että tästä asiasta ei ilmeisesti haluta puhua. Jos minulta kysyttäisiin, miten minun oma elämäni toimii, niin tietysti sen selittäisin, jos kokisin, että se on ymmärretty väärin. Miksi tässä keskustelussa kierrellään ja kaarrellaan, vaikka ihan asiallisia kysymyksiä on esitetty?

No ehkä kukaan ei voi vastata yleisesti kun jokaisen elämä on kuitenkin erilainen? Omalla kohdallani homma toimii niin, että kumppanin kanssa asutaan yhdessä ja kierretään kaikki sukujuhlat yhdessä, mutta seksielämäämme kuuluu muitakin henkilöitä. Ei siinä sen kummempaa. Tuskinpa sinäkään avaat omaa seksielämääsi missään sukujuhlissa, niin en ymmärrä miksi minun seksielämäni olisi ongelma.

Mutta jos tässä ketjussa nyt puhuttiin vain sellaisista suhteista, jossa minä, Matti ja Pekka asutaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme, niin ei mulla sellaista suhdetta ole. Mutta ollaan kumppanin kanssa kyllä siinä ymmärryksessä, että meillä on avoin suhde just sen takia, että "saadaan" avoimesti harrastaa seksiä kenen kanssa huvittaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Niin, tiesin, että joku kääntää tämän näin. Mutta miten homma voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa? Ainoastaan siten, että joku valehtelee.

Teoria ei jousta, käytäntö ja ihmiset toisinaan joustaa. Sen verran erilaisia ihmiset ja heidän odotukset keskenään ovat että teoriassa tuskin yksikään parisuhde on toimiva.Avoin suhde tai muu suhde jossa ollaan monen kanssa yhtä aikaa ei taatusti sovi kaikille mutta yhtä varmasti kaikille ei sovi parisuhde ollenkaan.Jos vaatimus on se että parisuhteen tulee kakkien mielestä olla onnistunut se tietenkin vaatii sitä että kaikki sen osapuolet asian hyväksyy. Avoin suhde ei voi onnistua jos joku sen osapuolista ei sitä hyväksy.Ihmisen ajatukset usein myös muuttuu. Se mahdollisuus on aina olemassa että jollekin avoin suhde ei enää olekaan ok muutaman vuoden kuluttua, yhtälailla on mahdollista kahdenvälisessä parisuhteessa että siitä toinen tai molemmat haluaa luopua. Kun osapuolia on vielä enemmän toki todennäköisyys sille kasvaa että muutoksia tapahtuu.

Niin, mutta onko edes teoriassa mahdollista, että se mieli tai tilanteet eivät polyamorisessa suhteessa muuttuisi. Perinteisessä parisuhtessa se teoreettinen mahdollisuus pysyvyydestä on olemassa ja käytännössäkin on lukuisia esimerkkejä.

On. Polyamorisia suhteita on myös suljettuja (esim. kolmio- ja neliösuhteet). Lisäksi pitkistä polyamorisista tai avoimista liitoista on niin ikään lukuisia esimerkkejä.

No niin. Kerro sitten vähän lisää siitä suljetusta suhteesta. Asuvatko kaikki saman katon alla? Entä jos jonkun täytyy muuttaa työn perässä kauemmas, lähteekö koko kolmio/ neliö mukaan? Miten hääkutsujen kanssa toimitaan? Miten tehdään yhteisiä päätöksiä, miten lomaillaan tai sukuloidaan jne?

Asuminen: joko kaikki asuvat yhdessä (yleistä), kaikki erillään, osa yhdessä osa erillään.

Muutto työn tms. perässä: sopimus- ja elämäntilannekysymys. Osa lähtee porukalla, osa vuokraa soluluukun viikoksi työkaupungista, osalla etäsuhde toimii.

Hääkutsut: jos avecia ei ole nimetty, sopimuskysymys. Osa monisuhteisten ystävistä tajuaa kutsua kaikki.

Sukulointi & lomailu: edelleen sopimuskysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe herättää niin paljon tunteita? Eiköhän meistä jokainen luo oman parisuhteensa itselleen ja kumppanilleen sopivaksi ja laadi sen säännöt sellaisiksi mitkä itsestä tuntuvat hyvältä. Joillekin suhteen ehdoton edellytys on, että seksuaalista kanssakäymistä on vain oman kumppanin kanssa, toisille taas tällä ei ole niin merkitystä. Antakaa ihmisten olla sellaisissa suhteissa jotka heille toimivat vaikka ette osaisi vastaavaa kuvitellakaan omalle kohdallenne.

Mua nyt lähinnä kiinnostaa, että miten se nimenomaan käytännössä toimii. Tämä ei herätä minussa mitään tunteita puolesta tai vastaan, ei juurikaan minun elämääni hetkauta ja periaatteessa soisin kaikille mahdollisuuden solmia laillisestikin sellaisia liittoja kuin haluavat. Polyamoria on tietysti juridisesti jo aika kinkkinen juttu, kun kyseeseen tulee periminen ja avioero ja omaisuuden jako, että sen enempää en halua ottaa kantaa kun en tiedä enempää.

Kiinnostaa nyt vaan, miten tällaiset polyamoriset suhteet toimivat. Saa vähän uutta näkökulmaa siihen, miten ihmiset elämäänsä elävät. Ei sen kummempaa. Kunhan utelen. Tarkoitus ei ole loukata. Samalla tavallahan täällä ruoditaan tavallisia heteroseksuaalisia avioliittoja haasteineen ja järjestelyineen.

Otsikkosi on sama kuin kysyisi "Miten "avoliitto" tai erillään asuen seurustelu muka toimii" ja ihmettelisi sitten miksi ei saa ystävällisiä ja syvääluotaavia vastauksia. Ts jo otsikkosi on niin asenteellinen että se ärsyttää suuresti, eikä noin vahvat ennakkoasenteet omaavalle viitsi alkaa mitään selittämään.

En ole aloittaja, mutta minuakin asia kiinnostaa. Mutta on kyllä kummallista että tästä asiasta ei ilmeisesti haluta puhua. Jos minulta kysyttäisiin, miten minun oma elämäni toimii, niin tietysti sen selittäisin, jos kokisin, että se on ymmärretty väärin. Miksi tässä keskustelussa kierrellään ja kaarrellaan, vaikka ihan asiallisia kysymyksiä on esitetty?

No ehkä kukaan ei voi vastata yleisesti kun jokaisen elämä on kuitenkin erilainen? Omalla kohdallani homma toimii niin, että kumppanin kanssa asutaan yhdessä ja kierretään kaikki sukujuhlat yhdessä, mutta seksielämäämme kuuluu muitakin henkilöitä. Ei siinä sen kummempaa. Tuskinpa sinäkään avaat omaa seksielämääsi missään sukujuhlissa, niin en ymmärrä miksi minun seksielämäni olisi ongelma.

Mutta jos tässä ketjussa nyt puhuttiin vain sellaisista suhteista, jossa minä, Matti ja Pekka asutaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme, niin ei mulla sellaista suhdetta ole. Mutta ollaan kumppanin kanssa kyllä siinä ymmärryksessä, että meillä on avoin suhde just sen takia, että "saadaan" avoimesti harrastaa seksiä kenen kanssa huvittaa :D

Sama täällä noin suurinpiirtein. On ollut lyhempiä sivusuhteita ja useamman tapaamisen suhteita. Nyt olen itse tapaillut toista miestä vajaan puoli vuotta. Hän ei halua perinteistä parisuhdetta eikä tiivistä seurustelua, joten tilanne on hänellekin ok jos ei jopa ihanteellinen. Meidän kolmen lisäksi suhdemuodostamme tietää vain yksi ystäväni.