Voisitteko "avoimen suhteen" / polyamorian kannattajat kertoa, miten se muka toimii?

Minun sankarieksäni haaveili polyamorisesta suhteesta niin, että hänellä olisi mulattihaaremi jonka pomona olisin saanut olla :D Nämä polyamptian kannattajat ovat toisia hyväkseen käyttävää pohjasakkaa, joiden alapää on koko maailman napa. Sellaisessa suhteessa on manipuloija ja manipuloinnin kohde, joka ei edes tajua että häntä käytetään hyväksi ja puolustaa sairasta kuviota henkeen ja vereen, jotta edes jokin itsekunnioituksen hippunen säilyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:

"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"

Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.

En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Minun sankarieksäni haaveili polyamorisesta suhteesta niin, että hänellä olisi mulattihaaremi jonka pomona olisin saanut olla :D Nämä polyamptian kannattajat ovat toisia hyväkseen käyttävää pohjasakkaa, joiden alapää on koko maailman napa. Sellaisessa suhteessa on manipuloija ja manipuloinnin kohde, joka ei edes tajua että häntä käytetään hyväksi ja puolustaa sairasta kuviota henkeen ja vereen, jotta edes jokin itsekunnioituksen hippunen säilyisi.

*polyamorian

Suurimmalle osalle polyamorian kokeilijoista se jää kokeiluksi, joka liittyy elämänvaiheeseen, jossa on ihan eksyksissä itsensä kanssa. Tai sitten se eksyksissä oleminen jatkuu läpi elämän. Monilla on taustalla vakavia hylkäämisen kokemuksia ja traumoja. Siitä seuraa luottamuksen puute ja sitoutumiskyvyttömyys. Ihminen nähdään enemmän hyödykkeenä ja esineenä.

Hyvin, hyvin, hyvin harvalla polyamoria jatkuu elämän läpi ja niin, että se oikeasti toimii - vahingoittamatta kenenkään psyykettä vakavalla tavalla ja että kyse on tasapainoisista, onnellisista aikuisista ihmisistä. En väitä, ettei näitä ole, mutta kyllä se on todella harvinaista. Tätäkin ilmiötä yritetään "normalisoida", että se olisi muka tosi yleistä ja toimivaa. Ei se ole.

Tässä varmaan kaikkien määritelmät avoimesta suhteesta ja polyamoriasta on eri. Minunkaan määritelmät eivät ole oikeat mutta tämä on mitä ne minulle tarkoittaa.

Minun mielestä useampi fwb suhde ei ole avoin suhde kun silloin ei ole parisuhteessa kenenkään kanssa.

Avoimessa suhteessa on yhden ihmisen kanssa parisuhteessa. Tämän lisäksi voi olla seksisuhteessa, fwb suhteessa useamman ihmisen kanssa. Mutta se yksi on se kenen kanssa rakentaa elämää.

Polyamoriassa ollaan parisuhteessa useamman ihmisen kanssa ja sitä elämää rakennetaan tämän koko porukan kanssa.

Kaikille sopii erilaiset suhteet. En usko että mikään näistä suhdemuodoista sopisi minulle. Paitsi fwb jos olisin sinkku. Mutta tietyissä olosuhteissa voin kuvitella miten avoin parisuhde voisi pelastaa parisuhteen. Kaikki parisuhteet tarvitsee säännöt ja luottamuksen jotta se toimii.

Ja minua kiinnostaa näissä polyamorisissa suhteissa myös se käytännön puoli ja millaiseksi se elämä sitten näiden kanssa muotoutuu. Miten esimerkiksi toimitte hääkutsujen kanssa, kun voitte ottaa mukaan vain yhden avecin? Käyttekö matkoilla porukalla, vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan? Entäs kenen kanssa vietetään joulut ja juhannukset? Entä jos tulee muutto toiselle paikkakunnalle opiskelujen ja töiden perässä, lähteekö joku kumppaneista tai kaikki mukaan? Onko siellä muutto- ja remonttihommissa tosiaan mukana kaikki kumppanit yhtäaikaisesti? Jne.

Toimii hyvin, kiitos vaan. Suhde perustuu rehellisyydelle, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin.

Minua ei loukkaa pätkän vertaa se, onko kumppanillani joku toinen. Minua loukkaa salailu ja valehteleminen.

Ja suhteen sääntöjen pitää toki olla kaikkien osapuolten tiedossa.

*

Olen ollut 3vk monogamisessa (sellaiseksi määritellyssä) suhteessa. Ahdistuin. Se ei sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että haluaisin panna kaupungin läpi. Itseasiassa kohtaan poikkeuksellisen harvoin ihmisiä, joihin koen vetoa. Kyse on valinnanvapaudesta - koko ajan ja joka hetki, ilman että minun tarvitsee kärsiä syyllisyydestä jos vaikka ihastun ja tilanne eteneekin jonnekin. Minun ei tarvitse salata tai keksiä 0/5 peitetarinoita. Jos joku osapuoli haluaa lopettaa suhteen, olen ihan fine sen kanssa. Suren, kuten yleensäkin eroa surraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:
"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"
Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.
En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Vierailija kirjoitti:

Toimii hyvin, kiitos vaan. Suhde perustuu rehellisyydelle, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin.
Minua ei loukkaa pätkän vertaa se, onko kumppanillani joku toinen. Minua loukkaa salailu ja valehteleminen.
Ja suhteen sääntöjen pitää toki olla kaikkien osapuolten tiedossa.
*
Olen ollut 3vk monogamisessa (sellaiseksi määritellyssä) suhteessa. Ahdistuin. Se ei sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että haluaisin panna kaupungin läpi. Itseasiassa kohtaan poikkeuksellisen harvoin ihmisiä, joihin koen vetoa. Kyse on valinnanvapaudesta - koko ajan ja joka hetki, ilman että minun tarvitsee kärsiä syyllisyydestä jos vaikka ihastun ja tilanne eteneekin jonnekin. Minun ei tarvitse salata tai keksiä 0/5 peitetarinoita. Jos joku osapuoli haluaa lopettaa suhteen, olen ihan fine sen kanssa. Suren, kuten yleensäkin eroa surraan.

Miten sinä sitten näet tuon suhteen pidemmällä tähtäimellä? Jos puolisosi ihastuu siihen toiseen niin, että haluaa hänen kanssaan perheen tai muuttaa yhteen hänen kanssaan? Jatkatko suhdetta vielä siinäkin tilanteessa, että sinä et olekaan enää se ykkönen? Entä nämä sinun sivusuhteesi, oletatko/toivotko niiden kestävän ikuisesti, vai tiedätkö jo nyt niiden päättyvän joskus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Toimii hyvin, kiitos vaan. Suhde perustuu rehellisyydelle, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin.
Minua ei loukkaa pätkän vertaa se, onko kumppanillani joku toinen. Minua loukkaa salailu ja valehteleminen.
Ja suhteen sääntöjen pitää toki olla kaikkien osapuolten tiedossa.
*
Olen ollut 3vk monogamisessa (sellaiseksi määritellyssä) suhteessa. Ahdistuin. Se ei sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että haluaisin panna kaupungin läpi. Itseasiassa kohtaan poikkeuksellisen harvoin ihmisiä, joihin koen vetoa. Kyse on valinnanvapaudesta - koko ajan ja joka hetki, ilman että minun tarvitsee kärsiä syyllisyydestä jos vaikka ihastun ja tilanne eteneekin jonnekin. Minun ei tarvitse salata tai keksiä 0/5 peitetarinoita. Jos joku osapuoli haluaa lopettaa suhteen, olen ihan fine sen kanssa. Suren, kuten yleensäkin eroa surraan.

Tuo lihavoitu kohta kuulostaa siltä, että tiedostat jo etukäteen, että ero/eroja on tulossa. Miten kukaan lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että eroonhan tämä joka tapauksessa päättyy? Eikö ne tulevat erot sitten ahdista yhtään? Joo, erot ovat todennäköisiä, mutta kyllä kai lähtökohtana pitäisi olla toive suhteen kestävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla jossain suhteessa kun sinkkuna saa nussia ympäriinsä yhtä lailla kuin avoimessa suhteessa ihan ilman että joutuu passaamaan jotain laiskaa miestä.

Koska ei käy "flaksi" niin tiheään että se sinkkuaikana tyydyttäisi minun seksipedon himojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Niin, tiesin, että joku kääntää tämän näin. Mutta miten homma voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa? Ainoastaan siten, että joku valehtelee.

Tälläisiin keskusteluihin ei yleensä tee mieli vastata, kun kiihkeimmät kirjoittajat olettavat vapaan suhteen tarkoittavan, että koko ajan nussitaan ristiin rastiin miten sattuu. Tämä oletus ei ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa, vaan yli 20 yhteisen vuoden aikana on ollut useamman vuoden jaksoja, ettei kummallakaan ole ollut mitään ulkopuolista säätöä. Toki löytyy muutama vuosi, kun säätöjä on sattunut muutama samalle vuodelle.

Aika useasti noissa säädöissä se ulkopuolinen on ollut yksiavioisessa suhteessa eli pettämässä, joten ei tämä oma suhde näytä käytöksen puolesta eroavan yksiavioisesta suhteesta. Ei vaan tarvi toteuttaa itseään salassa eikä seurauksena ole ero, kun kumppani saa asiasta tietää.

Toistaiseksi suhteemme ei ole ollut polyamorinen enkä ole asiasta koskaan kumppanin kanssa edes keskustellut, mutta omasta puolestani en pidä sitä täysin mahdottomana vaihtoehtona ajatustasolla. Toteutumisen ehtona luultavasti olisi, että kaikkien pitäisi olla rakastuneita toisiinsa, mikä kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Vallankin kun tälläiset suhteet ei oikein ole sosiaalisesti hyväksyttyjä tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Jännä, että kukaan ei vain koskaan kerro, miten se käytäntö sitten toimii. Minäkin olen tässä ketjussa jo esittänyt useammassakin viestissä kysymyksiä, miten nämä asiat käytännössä toimivat ja mitä se parisuhde merkitsee, mutta ei vain tule vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla jossain suhteessa kun sinkkuna saa nussia ympäriinsä yhtä lailla kuin avoimessa suhteessa ihan ilman että joutuu passaamaan jotain laiskaa miestä.

Minun mies ei ole laiska ja olen hänen kanssaan koska hän on minun paras ystäväni.

Jepjep. Paras ystävä joka tykkää syödä kakun ja säästää sen. Uskottavaa.

Minäkin tykkään syödä kakun ja säästää sen. Vai luulitko että olen niin susiruma etten muita miehiä saisi?

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että eroonhan tämä joka tapauksessa päättyy? Eikö ne tulevat erot sitten ahdista yhtään? Joo, erot ovat todennäköisiä, mutta kyllä kai lähtökohtana pitäisi olla toive suhteen kestävyydestä.

Miksi? Koskeeko tämä vain parisuhdetta vai kaikkia ihmissuhteita? Esim. jos lähtee opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle tai jopa vaihtoon, on erittäin todennäköistä ettei mikään solmittu ystävyyssuhde kestä kuin rajatun ajan. Pitäisikö tällaisista ystävyyssuhteista siis ahdistua, tai jopa jättää ne kokonaan solmimatta, koska on todennäköistä että ne suhteet eivät kestä? Miksi ylipäätään ihmissuhteen arvo pitäisi mitata sen (oletetulla) pituudella?

Vierailija kirjoitti:

Tälläisiin keskusteluihin ei yleensä tee mieli vastata, kun kiihkeimmät kirjoittajat olettavat vapaan suhteen tarkoittavan, että koko ajan nussitaan ristiin rastiin miten sattuu. Tämä oletus ei ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa, vaan yli 20 yhteisen vuoden aikana on ollut useamman vuoden jaksoja, ettei kummallakaan ole ollut mitään ulkopuolista säätöä. Toki löytyy muutama vuosi, kun säätöjä on sattunut muutama samalle vuodelle.

Aika useasti noissa säädöissä se ulkopuolinen on ollut yksiavioisessa suhteessa eli pettämässä, joten ei tämä oma suhde näytä käytöksen puolesta eroavan yksiavioisesta suhteesta. Ei vaan tarvi toteuttaa itseään salassa eikä seurauksena ole ero, kun kumppani saa asiasta tietää.

Toistaiseksi suhteemme ei ole ollut polyamorinen enkä ole asiasta koskaan kumppanin kanssa edes keskustellut, mutta omasta puolestani en pidä sitä täysin mahdottomana vaihtoehtona ajatustasolla. Toteutumisen ehtona luultavasti olisi, että kaikkien pitäisi olla rakastuneita toisiinsa, mikä kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Vallankin kun tälläiset suhteet ei oikein ole sosiaalisesti hyväksyttyjä tällä hetkellä.

Siis ymmärsinkö nyt oikein? Sinä toivoisit, että teillä olisi polyamorinen suhde, mutta se ei ole, ettekä ole puolisosi kanssa asiasta koskaan edes keskustelleet. Tiedät, että asia olisi liian vaikea ja onnistumisen todennäköisyys on todella pieni etkä edes tiedä, miten homma käytännössä toimisi. Mutta silti ilmeisesti halusit jotenkin puolustaa polyamorisia suhteita, vaikket niistä mitään tiedä? Ja aloitit viestisi antamalla ymmärtää, että suhteenne on polyamorinen? Mitä siis oikeastaan halusit sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se toimikaan, on lähinnä miesten fantasiaa ja keino saada seksiä monen naisen kanssa. Jotkut naiset sitten menevät tähän mukaan kunnes heräävät, ettei se olekaan hauskaa.

Jaa. Mulla on useampi vakipano, joiden kanssa ollaan sovittu, että saa olla muitakin kumppaneita, joten kai mulla on sitten useampi avoin suhde? Tää järjestely on toiminut mulla jo lähemmäs viisi vuotta kolmen vakimiehen kanssa (neljäs oli mukana pari vuotta, mutta sittemmin muutti muualle) ja muutaman randomin kanssa. Kiihotun myös kun tiedän, että kumppaneillani on muita naisia; osa vakipanoja, osa randomeita.En halua sitoutua, en halua muuttaa yhteen, en halua naimisiin, en halua lapsia, en yhteistä kotia enkä lemmikkiä. Vakipanoilta saan seksiä, hellyyttä ja seuraa silloin kun haluan :)N35

Ok mutta miten näet tilanteen vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun vakipanot ovat vakiintuneet sinua nuorempien naisten kanssa ja tehneet lapset? Sinä olet yksin ja vailla perhettä. Jaksatko vielä etsiä neljä uutta vakipanoa ja katsoa kun he aikoinaan perustavat perheet? Miehet nimittäin jossain vaiheessa tekevät aina niin vaikka muuta uhoavat.

Minulle perhe olisi painajainen. Siksi en halua perhettä, avioliittoa, lapsia yms. kuten aiemmassa kommentissani kerroin. Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi :) Kyllä minä löydän aina seuraa ;) Paitsi tottakai olen hiukan huolissani siitä, että kelpaanko enää sitten viisi-kuusikymppisenä kenellekkään kun naamassa on ryppyjä, mutta olen kuullut, että osa nuorista pojista tykkää vanhemmista!N35

Mutta eikös tässä nyt puhuta eräänlaisista parisuhteista, joiden olisi tarkoitus olla jollain tavalla pysyvä olotila? Mikä ihmeen parisuhde se on, jossa noin vain sanotaan pitkäaikaiselle kumppanille heipat, eikä tunnu missään? Eikö näissä ole tunnetta ja sitoutumista mukana ollenkaan? (Ja sitoutumisella en tarkoita perheen perustamista tai naimisiin menoa, vaan ihan vain pysyvää kumppanuutta)

Suhteita on varmasti erilaisia, toisissa tunnetta enemmän toisissa vähemmät, toisissa suhteissa sitoudutaan enemmän toisissa vähemmän. Avoimessakin suhteessa sitoutuminen toisiinsa saattaa tunne tasolla olla hyvinkin luja mutta suhteessa vain ei olla sitouduttu siihen että seksiä harrastettaisiin vain yhden kumppanin kanssa.

No niin, sitähän juuri ihmettelinkin, että miten tuossa sitten noin vain vaihdeltaisiin niitä kumppaneita, jos ollaan kuitenkin tunnetasolla vahvasti sitouduttu. Niinhän tuo edellinen vastaaja tuossa sanoi:"Miksi sinä siis luulet, että minua harmittaisi miesten perheenperustamispuuhat? :D Olen sanonut miehille monta kertaa, että sitten kun he haluavat perustaa perheen, niin sitten me sanomme hyvästi"Aika heppoinen side kyllä, jos ei yhtään harmita suhteen loppuminen.

Parisuhde määrittää enemmän kiintymys toiseen kuin vahva sitoutuminen. Kiintymystä toiseen on usein vakipanojenkin välillä. Sitoutuneisuutta parisuhteeseen ei myöskään määritä se onko suhteita yhtä aikaa yksi vai monta.En mittaisi parisuhteen onnistumistakaan sitoutumisella. Onnistuminen on enemmän henkilökohtainen kokemus. Ei kaikki koe polyamorista suhdetta onnistuneeksi eikä tarvitsekaan mutta on myös mahdotonta väittää että ei se missään olosuhteissa voisi onnistunut parisuhde.

Mitä kiintymystä se on, jos toisen menettäminen ei hetkauta ollenkaan ja lähtökohtana on se että ero on vain ajan kysymys. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan säätö/ seksisuhde. Kyllä minusta oikeaksi parisuhteeksi lasketaan vain ne suhteet, joiden halutaan kestävän.

Kyllä vakipanon menettäminen usein jollakin tavalla hetkauttaa vaikka siihen ei olisikaan vahvaa sitoutumista. Sen ehkä myös toivotaan jatkuvan vaikka sitä ei haluta jatkaa kaikissa olosuhteissa.

Niin, eli miksi kukaan pitäisi tuota parempana kuin tavallista parisuhdetta, kun odotukset ja realismi eivät voi koskaan kohdata? Parisuhteessa sentään on ihan mahdollista onnistua teorian kannalta ja haasteena on vain se käytännön toteutus, mutta polyamoriassa menee vikaan jo se teoriakin.

Ei parisuhde ole teoriaa vaan vähintään kahden ihmisen käytäntöä. Toisilla se käytäntö toimii paremmin jonkun kanssa ei ollenkaan.

Niin, tiesin, että joku kääntää tämän näin. Mutta miten homma voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa? Ainoastaan siten, että joku valehtelee.

Teoria ei jousta, käytäntö ja ihmiset toisinaan joustaa. Sen verran erilaisia ihmiset ja heidän odotukset keskenään ovat että teoriassa tuskin yksikään parisuhde on toimiva.

Avoin suhde tai muu suhde jossa ollaan monen kanssa yhtä aikaa ei taatusti sovi kaikille mutta yhtä varmasti kaikille ei sovi parisuhde ollenkaan.

Jos vaatimus on se että parisuhteen tulee kakkien mielestä olla onnistunut se tietenkin vaatii sitä että kaikki sen osapuolet asian hyväksyy. Avoin suhde ei voi onnistua jos joku sen osapuolista ei sitä hyväksy.

Ihmisen ajatukset usein myös muuttuu. Se mahdollisuus on aina olemassa että jollekin avoin suhde ei enää olekaan ok muutaman vuoden kuluttua, yhtälailla on mahdollista kahdenvälisessä parisuhteessa että siitä toinen tai molemmat haluaa luopua. Kun osapuolia on vielä enemmän toki todennäköisyys sille kasvaa että muutoksia tapahtuu.

Riippuu aika paljon ihmisistä. Toisten kanssa voi onnistua, joidenkin ihmisten kanssa ei ikinä. Elämänarvojen täytyy olla samanlainen kaikilla.