Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?
29.04.2017 |
Inspiroiduin tuosta toisesta keskustelusta, jossa ihmetellään miksi sinkun pitäisi maksaa kimppalahjoista tuplasti pariskuntiin nähden. Aloin miettiä että sinkkuihin kyllä liitetään ihan ihmeellisiä juttuja ja stigmoja ja vaatimuksia ylipäänsä. Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina? Heitän tähän muutaman esimerkin:
- Kahdelle kaverille on sanottu pankissa asp-asioissa, että "noin nätti tyttö kyllä sais miehenkin, että kannatta äkkiä pariutua, niin saa sitten vähän kivemman asunnon".
- Mulle on monta kertaa esitetty ravintolassa kimppalaskun tullessa, että maksan kahden edestä, vaikka olen vain yksi ihminen ja muut paikalla olevat pariskuntia.
- Kun yksi ystävä oli vielä sinkku, sukulaistäti kutoi hänelle vauvanvaatteita varmuuden vuoksi etukäteen.
- Ikuinen klassikko, jonka kuulee yleensä ihmisiltä, jotka ei tunne mua kovin hyvin: "Vieläkin sinkku? Ei saa olla liian nirso!" (Wtf, en ole nirso, minkäs minä sille mahdan että äijä sai paskahalvauksen kun olis lapsia pitänyt alkaa tekeen ja lähti käveleen...)
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- jätetään illanistujaisten ulkopuolelle, kun siellä on vain pariskuntia.
- jos sinkkuus tulee puheeksi, seurustelevat kaverit suhtautuvat siten että minä olen taatusti katkera ja yksinäinen. Katkera siitä, etten saa seksiä ja kumppania muutenkaan. Selittely ei auta, he vain myhäilevät että niin niin.
- "no jokos sulla on joku? Eikö töistä löytyis? Entäs ne opiskelukaverit?" -jooei, töissä kaikki miehet on mua aika paljon vanhempia ja joka ikinen on naimisissa! Opiskelukaverit taas elävät bilevaihetta.
- "kyllä tarvii lapsi miehenmallin." Niin, lapsen oma isä, siskon mies, ukki ja kavereiden isät sekä kaukaisemmat sukulaismiehet eivät riitä. Pitää saada saman katon alle joku äijänretale.Eniten mua vituttaa tuo kavereiden suhtautuminen. En viitsi edes puhua sinkkuudesta mitään, koska he eivät tunnu tajuavan että mä viihdyn sinkkuna. Itse kitkuttavat paskoissa parisuhteissaan.
Tekis mieli aloittaa uusi ketju tosta ekasta kohdasta. Voisiko joku pariskunnan osanen kertoa miksi sinkkuja ei kutsuta illanistujaisiin? Nimim. taas vappu yksin.
Minulla ainakin on sellainen stereotyyppinen käsitys, että sinkuilla on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja menoa jo muutenkin ja me perheelliset lähinnä kökötetään kotona ja että kiva jos meillekin joskus jotain menoa tarjoutuu. Ainakin itselläni sinkkuaikaan oli kaikenlaista.
Minusta on kivaa viettää esim. nyt vappua kavereiden kanssa heidän parisuhdetilanteestaan riippumatta. Olen ollut koko aikuisikäni sinkku, ja täytyy myöntää että nyt kolmekymppisenä sitä kivaa tekemistä ja menoa on aika tavalla vähemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, ja ehkä parasta ajanvietettä kavereiden kanssa on juuri se illan istuminen jonkun kotona. Tuo on ilmeisen yleinen harha, että aikuinen sinkku elää samanlaista bile-elämää kuin joku juuri itsenäistynyt opiskelijasinkku?
Tämä!! Aina kun kavereistani joku eroaa, hän alkaa kinuamaan minua baariin, kun mähän olen sinkku ja käyn kaikkialla. No en ole opiskelujen jälkeen kyllä käynyt kauheasti baareissa, kun ei kiinnosta. On paljon ihmisiä, joille sinkkuus tarkoittaa vaan sitä välivaihetta parisuhteiden välissä, jolloin roikutaan joka viikonloppu kännissä yökerhoissa ja etsitään sitä seuraavaa suhdetta. He eivät millään ymmärrä, että mä elän ihan samanlaista arkea, kuin hekin parisuhteessa olleessaan, enkä ole enää 21v bilehile.
Sama pätee monen mielestä lapsettomiin pariskuntiinkin. Ei lapsia = elämä on ihan samanlaista kuin 20-vuotiaana. Ihan kuin lisääntyminen olisi ainoa ihmistä kypsyttävä ja muuttava asia, ja ilman lapsia jää ikuisesti myöhäisteini-ikäiseksi bilekännäriksi.
Jep. Ja sitten mikään ei ole hyvä. Ensin oletetaan että biletän koko ajan, sitten kun kerron että olen ihan kotona ja lenkillä niin "ei ihme, ettet löydä ketään, kun et käy ulkona". Deittailen kyllä netissä, mutta sekin taitaa olla väärin :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
koska olen sinkku, tottakai voin hoitaa kaverin lapsia kaikki vaput uudetvuodet jne,
Ei tarvitse olla edes sinkku. Meillä on aikuistuneet lapset muuttaneet omilleen ja asumme miehen kanssa kahden. Minullahan on sitten naisena tietenkin aikaa olla muille lapsenvahtina. Porukat ihan keskenään suunnittelee illanistujaisia ja teatteri-iltoja aikuisporukassa kun minähän voin tulla vahtimaan lapsia. Sitten ollaan aivan ihmeissään että etkö? Mutta dinullahan olisi kiva olla pienten kanssa. Kukahan niin on väittänyt? En ainakaan minä.
Ja me emme ole koskaan pyytäneet ketään meille lapsenvahdiksi
Eräs entinen ystäväni totesi seurustelemaan alettuaan, ettei voi enää viettää aikaa kanssani, koska
kuulemma parisuhteessa olevat ovat henkisesti korkeammalla tasolla kuin sinkut. Ystävyys oli
jo ollut pitkään takana, kun sama nainen julisti kerran seurassa, jossa olin läsnä: "Nainen ei ole nainen,
ellei ole synnyttänyt." Kummitytön perheeseen en kelvannut syntymäpäiville silloin kun siellä oli
pariskuntia ja lapsiperheitä ennen kuin sanoin asiasta, ettei minua haittaa. Asia taisi olla kiusallisempi
useille noista perheellisistä.
Jos sinkun yksinäisyyttä/oletettua tai reaalista seksittömyyttä säälitellään, voi vaikka lohkaista: Mieluummin monen ilona kuin yhden suruna! :)
Kyllä se välillä tuntuu että on rikos ihmisyyttä vastaan olla kolmekymppinen nainen jolla ei ole ja joka ei edes halua parisuhetta tai lapsia :D On ollut pitkiäkin suhteita, mutta suoraan sanottuna olen aina ollut itsekseni paljon onnellisempi, lapsia puolestaan en ole ikinä halunnut enkä usko että sellaista hinkua enää tuleekaan. Mutta uskallapa sanoa se ääneen jollekin.
"Kyllä se biologinen kello vielä rupeaa tikittämään"
"Nyt etit jonkun ja teet lapsen" (tosi houkuttelevaa)
"Mistä sitä tietää, ehkä sullakin on vuoden päästä maha pystyssä ja mies kainalossa"
Kaverin lasta kun pidin sylissä ja leikitin synttärijuhlissa niin siinä oli koko kaveriporukka ja lapsen suku vieressä ottamassa kuvia ja lässyttämässä: "Ihanaa, äitiys sopis sulle, tuut niiiin hyvin lasten kanssa toimeen, millonkas rupeet omia tekemään vink vink!" Ja kyseessä siis läheiset ystävät jotka todella tietävät ettei mulla tällaisia haaveita ole. Samat kaverit alkaneet selittämään että kohta on liian myöhäistä kun oon niin vanha, no niin oon liian vanha missikisoihinkin, mutta eipä se harmita kun en ole koskaan misseydestä haaveillut :D :D
Ja mies nyt ainakin pitäisi olla, siinä vaiheessa kun olin noin vuoden ollut sinkkuna pitkän suhteen päätyttyä, joka ei siis omasta mielestäni ole edes pitkä aika vielä, niin puhelin alkoi täyttyä kavereiden lähettämistä sinkkumieskavereidensa kuvista."Tää olis sulle niin hyvä, treenaa, ei juo ihan hirveesti, on tosi mukava" Se kyllä loppui onneksi aika pian kun ärähdin kunnolla että nyt saa riittää.
Varsinkin perheelliset ystävät soittelevat viikonloppuisin noin tunnin varoitusajalla että nyt sainkin lapsen hoitoon, missä baarissa sä oot? No en yhtään missään vaan kotona verkkareissa, jaksoin joo parikymppisenä minäkin riekkua kuppiloissa joka viikko aamuneljään, mutta nyt olen jo kolmekymppinen eikä tosiaan enää huvita. Mutta ilmeisesti koska olen sinkku niin olen tietysti miehiä metsästämässä ja ainakin aina valmiina bilettämään koska mulla ei ole muutakaan elämää.
Tämä kaikki on mielestäni siis lähinnä huvittavaa, hyväähän ne vaan tarkoittavat, mutta silti välillä toivoisi että ei tarvitsisi aina kuunnella sitä loputonta jankkausta ja aloittaa alusta sitä selostusta että miksi ja miksi ei. Nykyään olenkin tyytynyt siihen että annan vähän niinkuin ymmärtää että ei se mies ja lapsi ehkä olisikaan täysin poissuljettu vaihtoehto, että ehkä jonain päivänä vielä... selvästi rauhoittaa hössöttäjän mielen ja keskustelu jää usein siihen. Onneksi omat vanhemmat ovat jättäneet sentään rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna alkoi ahdistaa ettei voinut viettää aikaa kavereiden tai sukulaisten kanssa ilman että aletaan painostaa lasten tekoon ja muistutetaan että "sullakin alkaa olla tuota ikää". Mietin aina että mitä nämä ihmiset kuvitteli saavuttavansa tuolla lauseella. Ihmisten tilanteet ovat erilaisia ja tuo toitottaminen lisäsi ahdistusta ja pahaa oloa. Sama oli kyllä pitkässä parisuhteessakin ollessa, udellaan ja painostetaan kihloihin ja lisääntymään. Pahalta tuntui joka kerta, mies ei kosinut eikä halunnu vielä lapsia ja porukassa sitten kailotetaan että "eikö se vieläkään ole kosinut!!". Samat aiheet joka kerta esillä, ei paljon huvittanut lähteä illanistujaisiin. Muutaman kuukauden olin ehtinyt eron jälkeen olla sinkkuna, niin kaverit haukkuu nirsoksi ja heidän mielestään kenen tahansa olisi pitänyt kelvata, jonka kanssa sitten tehdä se lapsi. Oksettavaa!
Yhden henkilön mielestä minun olisi pitänyt maksaa bensoista ja yhteislahjasta tuplat eräässä seurueessa. Muut vhän myhäilivät vaivautuneina mutta eivät vastustaneet. Vedin pikkubussin tankin täyteen ja sanoin, että jos jollain muullakin on vitosesta kiinni niin minä voin maksaa vaikka koko reissun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy4 kirjoitti:
Sinkkuna alkoi ahdistaa ettei voinut viettää aikaa kavereiden tai sukulaisten kanssa ilman että aletaan painostaa lasten tekoon ja muistutetaan että "sullakin alkaa olla tuota ikää". Mietin aina että mitä nämä ihmiset kuvitteli saavuttavansa tuolla lauseella. Ihmisten tilanteet ovat erilaisia ja tuo toitottaminen lisäsi ahdistusta ja pahaa oloa. Sama oli kyllä pitkässä parisuhteessakin ollessa, udellaan ja painostetaan kihloihin ja lisääntymään. Pahalta tuntui joka kerta, mies ei kosinut eikä halunnu vielä lapsia ja porukassa sitten kailotetaan että "eikö se vieläkään ole kosinut!!". Samat aiheet joka kerta esillä, ei paljon huvittanut lähteä illanistujaisiin. Muutaman kuukauden olin ehtinyt eron jälkeen olla sinkkuna, niin kaverit haukkuu nirsoksi ja heidän mielestään kenen tahansa olisi pitänyt kelvata, jonka kanssa sitten tehdä se lapsi. Oksettavaa!
Sun kaverit kuulostaa ihan hirveiltä ihmisiltä. Jätä ne siat!
Tämä on kyllä jatkunut myös nyt kun olen parisuhteessa mutta sinkkuna sain jatkuvasti kuulla siitä, miten elämäni on sisällötöntä koska minulla on vain ihana duuni jossa viihdyn, ystäviä, hyvin rahaa säästössä, pari intohimoista harrastusta, matkustelen usein, tykkään laittautua ja hemmottelen itseäni (nyt myös miestä). Mutta kiljuva vauva, se se vasta on ihanaa ja parasta mitä olla voi! En ole koskaan arvostellut kenenkään lapsentekoa vaan päinvastoin aina iloinnut, onnitellut ja vienyt lahjoja vauvalle. Silti saan kuulla katkeruutta siitä, miten ainoa oikea tapa elää on nyhvätä kotona ilman rahaa vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy4 kirjoitti:
Sinkkuna alkoi ahdistaa ettei voinut viettää aikaa kavereiden tai sukulaisten kanssa ilman että aletaan painostaa lasten tekoon ja muistutetaan että "sullakin alkaa olla tuota ikää". Mietin aina että mitä nämä ihmiset kuvitteli saavuttavansa tuolla lauseella. Ihmisten tilanteet ovat erilaisia ja tuo toitottaminen lisäsi ahdistusta ja pahaa oloa. Sama oli kyllä pitkässä parisuhteessakin ollessa, udellaan ja painostetaan kihloihin ja lisääntymään. Pahalta tuntui joka kerta, mies ei kosinut eikä halunnu vielä lapsia ja porukassa sitten kailotetaan että "eikö se vieläkään ole kosinut!!". Samat aiheet joka kerta esillä, ei paljon huvittanut lähteä illanistujaisiin. Muutaman kuukauden olin ehtinyt eron jälkeen olla sinkkuna, niin kaverit haukkuu nirsoksi ja heidän mielestään kenen tahansa olisi pitänyt kelvata, jonka kanssa sitten tehdä se lapsi. Oksettavaa!
Jos vain mahdollista, niin ota reippaasti etäisyyttä noihin "kavereihisi", jollet ole niin jo tehnyt. Kyseessä on yläastetasolle jämähtänyt hive mind -porukka, jossa ei tunneta rajoja oman itsen ja toisen välillä. Vaikuttaa siltä, että kaverisi ovat pikkusieluisia, älyllisesti laiskoja ja turhautuneita omaan elämäänsä ja he yrittävät nyt vastuuttaa sinua siitä, että heidän elämässään tapahtuisi jotain säpinää. Jotkut heistä voivat myös olla pettyneitä omiin valintoihinsa ja projisoivat pettymystään sinuun. Oli miten oli, ei noin myrkyllisten ja rajattomien ihmisten kanssa kannata tai pidä hengailla. Sinä olet arvokas ja kokonainen omana itsenäsi.
Tätä ketjua lukiessa on tullut monesti mieleen, että eipä aikuisilla ole mitään varaa kauhistella koulukiusaamista, kun moni kiusaa itse kanssaihmisiään. Syykin on niin tähdellinen, kuin toisen ihmisen sinkkuus. Kyllä itsellekin tulee se ajatus, että taitaa tässä maassa olla todella paljon diagnosoimattomia ja hoitamattomia mielenterveysongelmia. Ei terve ja tasapainoinen ihminen rääkkää ja lyttää toisia ihmisiä.
Jos täällä on Iltiksen porukkaa etsimässä jutunaiheita, niin terkkuja, että tähän aiheeseen varmasti kannattaa tarttua. Että pitääkö aikuisillekin kehitellä jokin KiVa Koulu -mallin mukainen ohjelma, kun eivät muuten osaa kohdella kanssaihmisiä sivistyneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljastui, että juhannusviikonlopun kauppalasku oli jaettu kolmeen osaan niin, että minä maksaisin yhtä paljon kuin pariskunta. Sanoin asiasta, ja lasku jaettiin uudelleen oikeudenmukaisesti.
Yöllä toisen pariskunnan mies änkesi sänkyyni. Potkaisin pois. Seuraavana päivänä asia kääntyi niin, että minä olin ollut kamala, kun olin turvautunut väkivaltaan. Siis vaikka jätkä ei uskonut puhetta. Jätkän tyttöystävä viileni minulle selvästi. Kyllä, ovat entisiä kavereita nyt.
Sitten se, halutaan kyllä lastenvahdiksi ja ehdotetaan, mitä kalliita joululahjoja voisin ostaa lapsille, mutta minulle ei anneta mitään enkä esimerkiksi kyytia saa, edes sairaalasta kotiin. Lapsiperheet ovat maailman itsekkäimpiä ihmisiä.
Tuo on tullut vastaan, että ei kutsuta illanviettoihin, kun pelätään, että olisin kiinnostunut niitten kälyisistä aviomiehistä. Jos sitten on tilanne, jossa paikalla on pariskunta ja minä, ja mies kiinnostuisikin jutuistani, niin vaimo on selvästi tolaltaan. Olisi koomista, jos ei olisi niin surullista. Kamalaa elää noin, että pitää aina pelätä. Onneksi olen sinkku.
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on koomista tavana me-ihmisiä. Kaverini oli seurustellut kolme viikkoa, kun hän lähetti joulukortin myös miehen nimissä. He erosivat myöhemmin.
Hän neuvoi minulle, että miehet mielellään seurustelevat syksyisin ja keväällä on vaikeaa löytää seuraa. Mielestäni irtosuhteet ovat kamalia, joten en ymmärtänyt neuvoa.
Hän totesi, että koruni ovat niin pieniä, etteivät miehet huomaa niitä. :D
Ohis, mutta tästä tuli mieleen kun serkkuni silloisen poikaystävän nimi oli pitänyt saada mukaan isoäitini kuolinilmoitukseen (siis siihen "kaivaten"/tms. omaisten listaan siinä vainajan nimen, syntymä- ja kuolinajan ja muistovärssyn jälkeen). Muistotilaisuudessa tämä hyypiö mätti suuhunsa hyvällä ruokahalulla täytekakkua silloin, kun kaikki muut hautajaisvieraat keskittyivät laulamaan ohjelmaan kirjattuja virsiä. Mielestäni ko. tapahtuma ei hyvien käytöstapojen puitteissa ole verrattavissa mihinkään tupareiden kimppakaraokeen, jonka voi halutessaan dissata jos se ei itseä nappaa. Veikkaan, ettei tyyppi edes ollut ikinä tavannut mummia hänen elinaikanaan. No, eipä se serkkuni suhde sitten kovin kauan kestänytkään, mutta "kiva" että tämäkin vävykokelas tuli noteerattua isoäitimme elämää kunnioittavassa yhteydessä :/
Vierailija kirjoitti:
Yhden henkilön mielestä minun olisi pitänyt maksaa bensoista ja yhteislahjasta tuplat eräässä seurueessa. Muut vhän myhäilivät vaivautuneina mutta eivät vastustaneet. Vedin pikkubussin tankin täyteen ja sanoin, että jos jollain muullakin on vitosesta kiinni niin minä voin maksaa vaikka koko reissun.
Reipas meininki :D hyvä! Eikö näitä sinkku-maksaa-saman-kuin pariskunta -tyyppejä yhtään hävetä käytöksensä? Näin ajattelevia tuntuu kuitenkin olevan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Miltä tuntuu elää varoen koko ajan sinkkunaisia eristäen heidät kuin muslimitapoihin kuuluu? Miltä tuntuu kun naiset tietävät että miehet ovat noin helppoja ja uskottomia? Miltä tuntuu palvella miehiä ja vaihtaa nimiä kun palkkana on jatkuva pelko petoksesta, vieläpä tiedodtettu sellainen? Ei ihme että vaimot ja varatut naiset ovat niin aggressiivisia ja hysteerisiä.
Itse en ikinä ottaisi avioliittoon tai suhteeseen ihmistä eli miestä jonka tiedän olevan kevytkenkäinen. En ikinä voisi esiintyä jonkun rinnalla tietäen että tämä pettää minua heti kun tilaisuus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ärsyttää, että kysellään, että onko mitään naista. Kaverit kyselevät, että olenko saanut pillua.
Sinkulla ei ole yksityisyyttä, sillä sen yksityiselämään liittyvät asiat voidaan huumorin varjolla nostaa joukon yleiseksi naureskelunaiheeksi ja siitä ei kuulu pahastua. Vielä hauskempi tilanteesta tulee mikäli naureskelun kohteena oleva sinkku hiemankaan hämmentyy tilanteesta.
"pariskuntaväkeen" kuuluvana ihmisenä kummastelin sitä miten sinkusta puhuttiin porukalla kun hän oli hetken poissa paikalta. kuinka hän vain esittää, ettei halua parisuhdetta ja lapsia, ja on oikeasti todella surullinen ja yksinäinen. olin vetää kahvit ja pullat väärään kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Sama pätee monen mielestä lapsettomiin pariskuntiinkin. Ei lapsia = elämä on ihan samanlaista kuin 20-vuotiaana. Ihan kuin lisääntyminen olisi ainoa ihmistä kypsyttävä ja muuttava asia, ja ilman lapsia jää ikuisesti myöhäisteini-ikäiseksi bilekännäriksi.