Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?
29.04.2017 |
Inspiroiduin tuosta toisesta keskustelusta, jossa ihmetellään miksi sinkun pitäisi maksaa kimppalahjoista tuplasti pariskuntiin nähden. Aloin miettiä että sinkkuihin kyllä liitetään ihan ihmeellisiä juttuja ja stigmoja ja vaatimuksia ylipäänsä. Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina? Heitän tähän muutaman esimerkin:
- Kahdelle kaverille on sanottu pankissa asp-asioissa, että "noin nätti tyttö kyllä sais miehenkin, että kannatta äkkiä pariutua, niin saa sitten vähän kivemman asunnon".
- Mulle on monta kertaa esitetty ravintolassa kimppalaskun tullessa, että maksan kahden edestä, vaikka olen vain yksi ihminen ja muut paikalla olevat pariskuntia.
- Kun yksi ystävä oli vielä sinkku, sukulaistäti kutoi hänelle vauvanvaatteita varmuuden vuoksi etukäteen.
- Ikuinen klassikko, jonka kuulee yleensä ihmisiltä, jotka ei tunne mua kovin hyvin: "Vieläkin sinkku? Ei saa olla liian nirso!" (Wtf, en ole nirso, minkäs minä sille mahdan että äijä sai paskahalvauksen kun olis lapsia pitänyt alkaa tekeen ja lähti käveleen...)
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
"Riittääköhän sitä rakkautta minullekin?". No morjens :D Ja meinaat etteivät kissan omistajat rakasta lemmikkejään?
Nauran ihan kippurassa. Ihme, että olet sinkku.
Tottakai lemmikkiään saa rakastaa ja siitä pitää välittää. Itse kuitenkin pidän eläintä eläimenä ja vierastan ihmisiä joille tämä ihminen vs. eläin erottelu on vaikeaa. Keskustellessa siitä koirasta nämä "liialliset" ihmiset rupeavat lässyttämään ja kyynel silmäkulmassa miettimään mitä se mamin pikku fifi tekee siellä kotona, on hirveä ikävä. Olen törmännyt useaan tälläiseen ihmiseen mutta en muista että olisin tavannut naista jolle hänen kissa olisi yhtä ylitärkeä.
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Joo ja sitten osa porukasta sanoo että hanki koira, tapaat helpommin miehiäkin. Ja osa neuvoo että älä hyvä ihminen koiraa hanki, et löydä koskaan ketään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Niin, eli et siis olisi minulle sopiva mies, jos tuntematta minua ajattelisit että koira on minulle lapsi tai lapsen korvike. Emme siis menettäisi mitään. T. Se koiraa harkitseva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Niin, eli et siis olisi minulle sopiva mies, jos tuntematta minua ajattelisit että koira on minulle lapsi tai lapsen korvike. Emme siis menettäisi mitään. T. Se koiraa harkitseva
Eli jos vaikka luet nettitreffisivustolla miehen profiilia niin sieltä löytyvät mahdolliset red flagit eivät merkitse mitään ennenkuin tiedät tarkalleen taustat?
"Asun äitini luona". Eihän se välttämättä ole mammanpoika, voihan olla että oma asunto tuhoutui tulipalossa ja joutui tyhjän päälle.
M27
Vierailija kirjoitti:
Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina?
No ei itseasiassa ole mitään mitä tuohon listaisi. En tiedä minkälaisten ihmisten kanssa te muut liikutte, mutta itseäni ei ole sinkkuaikoinani kohdeltu mitenkään alentuvasti tai muutenkaan erilailla kuin muita.
Ehkä skrodelle miehelle kukaan ei edes uskalla sanoa mitään, sopii mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin yksin leffaan, ja lippukassalla mies kysyi, "etkö saanut ketään mukaan"? Wtf.
Yksi aivopieru on ehkä "Onko sinulla perhettä?". Kyllä, minulla on perhe rakas ja läheinen perhe, vaikkei olekaan puolisoa tai lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Niin, eli et siis olisi minulle sopiva mies, jos tuntematta minua ajattelisit että koira on minulle lapsi tai lapsen korvike. Emme siis menettäisi mitään. T. Se koiraa harkitseva
Eli jos vaikka luet nettitreffisivustolla miehen profiilia niin sieltä löytyvät mahdolliset red flagit eivät merkitse mitään ennenkuin tiedät tarkalleen taustat?
"Asun äitini luona". Eihän se välttämättä ole mammanpoika, voihan olla että oma asunto tuhoutui tulipalossa ja joutui tyhjän päälle.
M27
Ja uhontui sinne pariksi vuodeksi? Eihän kukaan sano, että "asun äidin luona" jos siellä nyt 2 vk tai 1 kk on. Pidempi aika - tulipalonkin vuoksi - kertoo kyllä jo jostain.
Kun oot sinkku oletetaan että sulle on sama millon kesälomasi vietät, kun varsinkin ne joilla on lapsia ja perhe, tarvii kesäloman just parhaaseen aikaan kesällä. Sinkut tietty yritetään aina laittaa työvuoroihin kaikkina juhlapyhinä ja viikonloppuina, ihan kun sinkuilla ei olis muuta elämää tai sukulaisia tai perhettä, joitten kans olis kiva joskus viettää vaikka joulua. Ja sinkun odotetaan vaihtavan työvuoroa lyhyelläkin varoitusajalla, ja jäämään ylitöihin, kun ei kai sillä mitään elämää työn ulkopuolella ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Niin, eli et siis olisi minulle sopiva mies, jos tuntematta minua ajattelisit että koira on minulle lapsi tai lapsen korvike. Emme siis menettäisi mitään. T. Se koiraa harkitseva
Eli jos vaikka luet nettitreffisivustolla miehen profiilia niin sieltä löytyvät mahdolliset red flagit eivät merkitse mitään ennenkuin tiedät tarkalleen taustat?
"Asun äitini luona". Eihän se välttämättä ole mammanpoika, voihan olla että oma asunto tuhoutui tulipalossa ja joutui tyhjän päälle.
M27
Ja uhontui sinne pariksi vuodeksi? Eihän kukaan sano, että "asun äidin luona" jos siellä nyt 2 vk tai 1 kk on. Pidempi aika - tulipalonkin vuoksi - kertoo kyllä jo jostain.
Se oli vain esimerkki. "Järkisyitä" äidin luona asumiselle voi periaatteessa olla muitakin.
Ymmärrätkö kuitenkin mitä ajoin asialla takaa? On asioita joista voi ensikuulemalla tulla negatiivinen vaikutelma ihmisestä, huolimatta siitä mikä totuus oikeasti on.
Joillekkin miehille, minä mukaan lukien, koiran omistaminen on tälläinen asia. Se ei tarkoita että en menisi koiran omistajan kanssa treffeille jos muuten vaikuttaisi hyvältä paketilta. Tutustuessa voi sitten selvittää mikä on dynamiikka koiran kanssa ja onko asia dealbreaker.
Tottakai koiran avulla voi niitä miehiäkin tavata siellä lenkillä tai koirapuistossa. Samalla filtteroit koira-allergikot pois kumppaneista jne. Nämä on asioita jotka on hyvä ottaa huomioon koiran hankintaa miettiessä jos myös pariutuminen on myös mielessä. Jos koiran omistajuuden positiiviset puolet ylittävät mielestäsi negatiiviset niin go for it.
M27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Itse kyllä miellän naisella kissan omistamisen neutraaliksi/positiiviseksi ja koiran omistamisen enemmän negatiiviseksi ominaisuudeksi.
Miksikö?
En vihaa koiria, mutta omien havaintojeni mukaan varsinkin sinkkunaisilla tämä koira on vähän kuin lapsi. Treffeille mennessä pyörii mielessä että riittääköhän sitä rakkautta minullekkin vai onko se koira tärkein asia elämässä. Tulee kylmät väreet kun joku puhuu itsestään koiran äitinä.
Toki koiran omistajia on yhtä monta kun niitä koiriakin, mutta ilman sen tarkempaa tietoa pidän koiraomistajuutta negatiivisena asiana.
M27
Niin, eli et siis olisi minulle sopiva mies, jos tuntematta minua ajattelisit että koira on minulle lapsi tai lapsen korvike. Emme siis menettäisi mitään. T. Se koiraa harkitseva
Eli jos vaikka luet nettitreffisivustolla miehen profiilia niin sieltä löytyvät mahdolliset red flagit eivät merkitse mitään ennenkuin tiedät tarkalleen taustat?
"Asun äitini luona". Eihän se välttämättä ole mammanpoika, voihan olla että oma asunto tuhoutui tulipalossa ja joutui tyhjän päälle.
M27
Ei, vaan jokaisella saa olla ne omat red flagit, oli se sitten koira tai vanhempien luona asuminen. Eikä tarvitse tutustua sellaiseen henkilöön, jos ei halua. Pointtinani oli, että juuri minun kohdallani en aio olla ottamatta koiraa siltä varalta, että mahdollinen tuleva mies ei siitä tykkäisi. Olen sitten mielummin ilman miestä, niinhän olen ollut koko elämäni tähänkin mennessä. Mutta nämä ulkopuoliset huomauttelijat tuntuvat olevan asiasta kovin huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas puolisoni kuoli viisi vuotta sitten yllättäen, ja sen jälkeen olen ollut ilman parisuhdetta. Läheisiltä ei ole mitään ikäviä tai kummallisia kommentteja tullut, mutta vieraammilta (joita tavannut esim. jossain juhlissa) jonkun verran.
-Kun puolison kuolemasta oli vuosi: "No et kai sä nyt ikuisiksi ajoiksi aio yksin jäädä?" "Mut siitähän on jo vuosi! Mitä sä nyt enää yksin oot?" O_O Vietin puolisoni kanssa puolet elämästäni, toipuminen vie aikansa ja kun tiedän millainen tosi hyvä ja onnellinen parisuhde voi olla, olen mieluummin yksin kuin tyydyn vähempään.
-Tuo "aiotko nyt olla ikuisesti yksin" kysymys tuli myös viime kesänä hääjuhlissa. Mistä minä tietäisin? En ole parisuhdetta vastaan, mutta en myöskään etsi. Jos sopiva tyyppi sattuu kohdalle niin miksei, jos ei satu niin sekin on okei. Olen nyt asunut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin (muutin lapsuudenperheestä soluasuntoon ja soluasunnosta yhteen puolison kanssa, puolison kuoleman jälkeen asuin kahdestaan lapsen kanssa), ja olen sen verran introvertti että viihdyn ihan hyvin itseksenikin joten ei ole kiire laittaa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa vaan seuran takia.
-Hankin kissan. Olen aina sellaista halunnut mutta lapsuudenperheessä oli allergiaa, samoin puolisolla ja lisäksi tapasin puolison niin aikaisin etten ollut ehtinyt mitään lemmikkejä hankkia (asuin soluasunnossa). Kommentti: "No nyt et ainakaan mitään miestä saa, olisit ottanut ennemmin koiran."
Mä taas harkitsen koiran hankkimista ja mulle sanotaan, että "no sitten et ainakaan mitään miestä saa, kun niin monet miehet vihaa koiria". Ensinnäkin, ehkä mua ei kiinnosta miehet, jotka vihaavat koiria, ja toisekseen, aika monet naiset, joilla koira on, silti löytävät suhteen...
Toki huonolla tuurilla vastaan tulisi kiinnostava mies, joka olisi allerginen, mutta eipä noita liikaa etukäteen voi murehtia.
Toisella paikkakunnalla opiskeleva kaveri kertoi häistään vasta jälkikäteen. "Ikävä juttu, mutta ei siitä voi olla kertomatta." Liittyi ehkä siihen, että kun minä olin vasta eronnut, niin minuun jotenkin koskisi, kun joku toinen olisi löytänyt onnen. Ihan niin kuin minun unelmamiestäni olisi voinut verrata siihen hänen luuseriinsa. Kun tuli sitten käymään, toi minulle valokuvia häistään nähtäväksi. Se meidän ystävyytemmekin hiipui sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kaveri, joka usein käski mua "hankkimaan" miehen. Eikä siihen auttanut edes se, vaikka olisin jo tapaillut/seurustellut jonkun kanssa :D Edellisen, sittemmin kokoon kuivuneen etäsuhteen aikanakin sanoi monta kertaa, kuinka minun pitäisi etsiä itelleni joku kiva ukko :) Kun lopulta sain kaverin päähän taottua olevani jo suhteessa, oli liian myöhäistä, ja lopputuloksena on että nyt kun tämä suhde päättyi jo vuosi sitten, kaveri EDELLEEN kyselee, että mitäs sille tyypille kuuluu, vieläkö ollaan yhdessä ja miten menee? :D
Mummoni on myös oma lukunsa. Viimeksikin kun kerroin iskeneeni silmäni erääseen tyyppiin - jota en edes tunne, mutta tällaiselle pinnalliselle pärstäkerroin riittää - niin hyvä ettei alkanut jo häitä höösäämään D: Siinä mummo mietti ja haaveili, että kyllä se mies varmaan tyttärenikin kanssa tulee hyvin toimeen, ja minun pitää sitten muistaa siivota kämppä kunnolla ennenkuin kutsun sen kylään, jne jne.
Kuitenkin sama mummo näkee kaikki minulle läheiset henkilöt (niin seurustelukumppanit kuin ystävätkin) potentiaalisina huijareina ja hyväksikäyttäjinä, eikä tahtoisi minun käyvän kylässäkään edes parhaan ystäväni luona...
Parisuhde kyllä kelpaisi. En ole mikään vahva, itsenäinen nainen joka pärjää omillaan, tai no pärjään kun on pakko, mutta mieluummin en pärjäisi. Enkä tarkoita rahallisesti - haluaisin jonkun ihan vain jakamaan arkea, olemaan lähellä, jonkun jonka kainaloon käpertyä katsomaan leffoja, jonkun jolle laittaa ruokaa ja jonka pyykit pestä. Jonkun jonka vuoksi nähdä vaivaa itsensäkin eteen. Kuitenkaan en ole niin epätoivoinen että kuka tahansa vastaantulija kelpaisi, saati että lähtisin riekkumaan baareihin ja hankkimaan tyttärelle uusia isäpuolia pyöröovitaktiikalla :P Odottelen vain rauhassa josko sattuisi "Se Oikea" tulemaan vastaan... tai edes tuo tämänhetkinen mielenkiinnon kohteeni huomaamaan että olen olemassa.
Vau 335. Eikö se mies osaa itse niitä pyykkejään pestä? En tiennyt että tommosia palveluhalukkaita naisia on vielä olemassa. Aika karmivaa. Ihmiset vissiin todellakin haluaa eri asioita parisuhteelta, henk. koht. en ole palvelualtis enkä saa kiksejä toisen passaamisesta vaan oletan että kotihommia tekee kumpikin yhtälailla.
Mutta asiaan: Tuli noista mummoista mieleen että mun mummo muistaa aina kysyä mun ex-miehestä että "No mitä sille Matille kuuluu?" Hitostakos minä tiedän kun viisi vuotta sitten erottiin. "Onko sillä jo uusi nainen? Ettekö te vois asua kuitenkin yhdessä, olishan se kiva ettei tarttis yksin olla." Ja sitten tää helmi: "Et kai sää enää sen Matin pyykkejä pese ja ruokia laita?" Mit vit mummo? Muuten on kyl kiva mummeli, mutta tämä asia ei mene sen kaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vau 335. Eikö se mies osaa itse niitä pyykkejään pestä? En tiennyt että tommosia palveluhalukkaita naisia on vielä olemassa. Aika karmivaa. Ihmiset vissiin todellakin haluaa eri asioita parisuhteelta, henk. koht. en ole palvelualtis enkä saa kiksejä toisen passaamisesta vaan oletan että kotihommia tekee kumpikin yhtälailla.
Mutta asiaan: Tuli noista mummoista mieleen että mun mummo muistaa aina kysyä mun ex-miehestä että "No mitä sille Matille kuuluu?" Hitostakos minä tiedän kun viisi vuotta sitten erottiin. "Onko sillä jo uusi nainen? Ettekö te vois asua kuitenkin yhdessä, olishan se kiva ettei tarttis yksin olla." Ja sitten tää helmi: "Et kai sää enää sen Matin pyykkejä pese ja ruokia laita?" Mit vit mummo? Muuten on kyl kiva mummeli, mutta tämä asia ei mene sen kaaliin.
Hups, anteeksi tarkoitin siis 340.
Vierailija kirjoitti:
Vau *340. Eikö se mies osaa itse niitä pyykkejään pestä? En tiennyt että tommosia palveluhalukkaita naisia on vielä olemassa. Aika karmivaa. Ihmiset vissiin todellakin haluaa eri asioita parisuhteelta, henk. koht. en ole palvelualtis enkä saa kiksejä toisen passaamisesta vaan oletan että kotihommia tekee kumpikin yhtälailla.
Vau 341. Siis niinhän tossa just kirjoitin että toisen passaaminen on parisuhteen prioriteetti nro 1. Not. En todellakaan ole mikään kodin hengetär, mutta parisuhteessa olen parhaimmillani siinä mielessä, että kun voi tehdä asioita osittain toisen vuoksi, niitä tulee tehtyä paremmin. Tällä hetkellä en juurikaan jaksa esim. laittaa ruokaa, koska nirsoakin nirsompi tytär ei kuitenkaan niitä syö, ja pelkästään itseäni varten en viitsi ostaa hyviä aineksia ja hikoilla hellan ääressä. (syödään siis kaikenlaista helppoa ruokaa, kuten ruisleipää + päälisiä, jugurttia, hedelmiä ja vihanneksia sellaisenaan jne) Pyykinpesu taas on suosikkini kotitöistä, mutta tietysti toivoisin ja odottaisin että joskus-ehkä-tuleva-kumppani osallistuisi esimerkiksi laittamalla tiskit (tiskikoneeseen ja sieltä kaappiin) ja imuroimalla, pitämällä yleistä järjestystä yllä jne. Aika karmivaa että joku vetää siitä heti sellaisen johtopäätöksen, että olisin suunnilleen nuolemassa miehen kenkiä puhtaiksi työpäivänsä jälkeen :P
340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau *340. Eikö se mies osaa itse niitä pyykkejään pestä? En tiennyt että tommosia palveluhalukkaita naisia on vielä olemassa. Aika karmivaa. Ihmiset vissiin todellakin haluaa eri asioita parisuhteelta, henk. koht. en ole palvelualtis enkä saa kiksejä toisen passaamisesta vaan oletan että kotihommia tekee kumpikin yhtälailla.
Vau 341. Siis niinhän tossa just kirjoitin että toisen passaaminen on parisuhteen prioriteetti nro 1. Not. En todellakaan ole mikään kodin hengetär, mutta parisuhteessa olen parhaimmillani siinä mielessä, että kun voi tehdä asioita osittain toisen vuoksi, niitä tulee tehtyä paremmin. Tällä hetkellä en juurikaan jaksa esim. laittaa ruokaa, koska nirsoakin nirsompi tytär ei kuitenkaan niitä syö, ja pelkästään itseäni varten en viitsi ostaa hyviä aineksia ja hikoilla hellan ääressä. (syödään siis kaikenlaista helppoa ruokaa, kuten ruisleipää + päälisiä, jugurttia, hedelmiä ja vihanneksia sellaisenaan jne) Pyykinpesu taas on suosikkini kotitöistä, mutta tietysti toivoisin ja odottaisin että joskus-ehkä-tuleva-kumppani osallistuisi esimerkiksi laittamalla tiskit (tiskikoneeseen ja sieltä kaappiin) ja imuroimalla, pitämällä yleistä järjestystä yllä jne. Aika karmivaa että joku vetää siitä heti sellaisen johtopäätöksen, että olisin suunnilleen nuolemassa miehen kenkiä puhtaiksi työpäivänsä jälkeen :P
Jos asiat tulee tehtyä paremmin, kun tekee jonkun vuoksi, niin eikös sulla ole jo lapsi... Vai tarkoittaako "arjen jakaminen" että mies käy kaupassa, kokkaa, tiskaa, siivoaa, passaa muutenkin ja kustantaa kaikkea kivaa...
En nyt muista varsinaisesti mitään törkeitä kommentteja, mutta vitutti kun ainoa asia, mitä sukulaiset tivas oli, että onko miestä löytynyt. Mikään muu mun elämässä ei kiinnostanu. Oon nyt ollut yli puoli vuotta parisuhteessa, mutta en oo viittiny asiasta mainita näille utelijoille. Siinäs kauhistelee, kun suvussa on "sinkkunainen" >:)
"Riittääköhän sitä rakkautta minullekin?". No morjens :D Ja meinaat etteivät kissan omistajat rakasta lemmikkejään?
Nauran ihan kippurassa. Ihme, että olet sinkku.