Ryhmälahjan osto - miksi pariskunnat eivät tajua olevansa kaksi ihmistä

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Niin no, vapaaehtoista ja vapaaehtoista. Ei tarvinnut osallistua, mutta itse koen, että jos sanoo tekevänsä jotain, se pitäisi kanssa tehdä, vaikka alunperin asia on ollut vapaaehtoinen. Pariskunnat olisivat hyvin voineet olla osallistumatta tai ilmoittaa tulevansa mukaan pienemmällä summalla ja se olisi ollut täysin ok. Nyt kunkin maksettavaksi jäävä summa määräytyi kuitenkin sen perusteella, että x määrä ihmisiä, nämä parit mukaan lukien, ilmoitti etukäteen maksavansa koko summan. Jos oltaisiin tiedetty että he eivät puheista huolimatta maksa, muut olisivat voineet maksaa vaikka 16 e tai sit hankkia halvempi lahja.

Vähän sama kuin vaikka muuttoapu. Mitä ajattelisit, jos pyydät muuttoapua ja 5 ihmistä lupautuu kantamaan kummassakin päässä. Odottaisitko, että he tekevät niin? Jos joku tekee oharit tai ilmoittaakin paikalla voivansa viipyä vain vartin, olisiko asia ok, koska muuttoavun antaminen on vapaaehtoista ja ilman apuahan olisit joka tapauksessa joutunut muuttamaan yksin? Itse olisin ainakin tuossa tilanteessaa mielestäni oikeutetusti kiukkuinen. Tämä huolimatta siitä, että homma on vapaaehtoista enkä olisi lainkaan loukkaantunut siitä, että joku olisi heti kättelyssä sanonut, ettei pääse tai pääsee vain hetkeksi.

Sama pätee musta moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään. Homma on täysin vapaaehtoista ja kukaan ei loukkaanu, jos sitä ei tee, mutta tietyllä tavalla tekemisen lupaaminen synnyttää odotuksen (ja musta myös velvoitteen) tehdä tietyllä tavalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

!!! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloinen sinkku tienaa 3000/kk

Meillä kaksi lasta, minä kotona ja miehen netto 2000e/kk

Ihan reilua että me maksetaan 50e ja sinkku 25?

Mutta tämähän liittyy tulotasoon eikä sinkkuuteen tai parisuhteessa oloon ja ratkaistaan sen mukaan eikä siviilisäädyn. Eli ei liity millään tavalla tän ketjun keskusteluun. Hyvätuloisella on aina enemmän rahaa kuin huonotuloisella ihan siviilisäädystä riippumatta. Ei tuo yllä kuvattu ole sen enemmän tai vähemmän reilua kuin se, että lääkäripariskunta maksaa 50 e ja kouluavustajasinkku 25 e.

Jos nyt jatketaan tätä ohista, niin musta kavereiden kesken on myös ihan ok, että hyvätuloiset maksavat vähän enemmän. Sekä itsellä että miehellä on keskimääräistä isompi palkka, joten pidän kyllä itsestäänselvyytenä, että jos tehdään porukalla jotain vähän kalliimpaa ja joku empii mukaantuloa rahasyistä, me maksetaan vähän isompi osuus. Hyväksikäyttö on tietty asia erikseen, mutta musta ystävyys on tärkeämpää kuin raha. (Toki jos rahaa ei vaan ole, kyse ei ole arvovalinnasta. On maailman ärsyttävintä, kun joku, jolla on rahaa, ihmettelee kuinka joku toinen ei ole valmis laittamaan rahaa vaikka nyt täällä mainittuun häälahjaan ja pitää sitä arvovalintana tai osoituksena välittämisen puutteesta. Jos ei ole, sit ei ole ja niillä mennnään.)

Ap

Hyvätuloinen voi halutesssaan kustantaa tai tarjota. Esim. itse tarjoisimme työtekevinä sisaruksina vielä opiskelevalle nuorimmalle.

Näkisin kuitenkin ongelmana sen, että pienempituloinen alkaa päälle olettaa, että parempipalkkainen kaveri maksaa hänet, esim. kuten tuo kysyjä 2000 e tuloilla (pariskunnan yhteiset) oletti, että sinkku, joka tienaa 3000 e/kk maksaisi heidänkin taksimatkansa? Eihän se nyt näin voi mennä. Että lähtee siivellä alkaapäälle.  Rikkaiden tai hyvätuloisten pitäisi maksaa köyhät kaverinsa aina?

Me järjestetään noin kerran vuodessa illallisjuhlat. Aluksi yritettiin nyyttäri periaatteella, mutta se ei toiminut joten teen nykyisin itse kaiken.

Maksu hoituu "illalliskorteilla" tyyliin 10e/aikuinen, 5e/lapsi. Toiminut aina. Ei ole ollut mitään epäselvyyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Niin no, vapaaehtoista ja vapaaehtoista. Ei tarvinnut osallistua, mutta itse koen, että jos sanoo tekevänsä jotain, se pitäisi kanssa tehdä, vaikka alunperin asia on ollut vapaaehtoinen. Pariskunnat olisivat hyvin voineet olla osallistumatta tai ilmoittaa tulevansa mukaan pienemmällä summalla ja se olisi ollut täysin ok. Nyt kunkin maksettavaksi jäävä summa määräytyi kuitenkin sen perusteella, että x määrä ihmisiä, nämä parit mukaan lukien, ilmoitti etukäteen maksavansa koko summan. Jos oltaisiin tiedetty että he eivät puheista huolimatta maksa, muut olisivat voineet maksaa vaikka 16 e tai sit hankkia halvempi lahja.

Vähän sama kuin vaikka muuttoapu. Mitä ajattelisit, jos pyydät muuttoapua ja 5 ihmistä lupautuu kantamaan kummassakin päässä. Odottaisitko, että he tekevät niin? Jos joku tekee oharit tai ilmoittaakin paikalla voivansa viipyä vain vartin, olisiko asia ok, koska muuttoavun antaminen on vapaaehtoista ja ilman apuahan olisit joka tapauksessa joutunut muuttamaan yksin? Itse olisin ainakin tuossa tilanteessaa mielestäni oikeutetusti kiukkuinen. Tämä huolimatta siitä, että homma on vapaaehtoista enkä olisi lainkaan loukkaantunut siitä, että joku olisi heti kättelyssä sanonut, ettei pääse tai pääsee vain hetkeksi.

Sama pätee musta moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään. Homma on täysin vapaaehtoista ja kukaan ei loukkaanu, jos sitä ei tee, mutta tietyllä tavalla tekemisen lupaaminen synnyttää odotuksen (ja musta myös velvoitteen) tehdä tietyllä tavalla.

Ap

Meillä on ollut monet talkoot ja sinne on tullut ne, jotka ovat päässeet. He ovat olleet myös sen aikaa, kun ovat voineet. En todellakaan ole kiukutellut, jos joku ei ole voinut olla kuin pari tuntia. Olen ollut kiitollinen siitäkin. Se on vapaaehtoista ja jos joku suostuu vapaaehtoisesti tarjoamaan ilmaistyötä, hän voi itse valita ajan, kuinka kauan on.

Eli ei kannata olettaa muiden puolesta niin paljoa ja sitten kiukutella ja lietsoa vihaa itsekseen.

Sinkku saa rahaa yhden ihmisen palkan. Pariskunta saa rahaa kahden ihmisen palkan määrän. Yksi ihminen = yksi osa lahjarahasta. Yhteinen talous tai jonain ihmeellisenä "yksikkönä" oleminen ei poista sitä, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, vaikka heillä olisi sama tili. Siamilaisten kaksosten kohdalla voisin joustaa ja ottaa yhden maksun, he kun eivät oikein voi valita tai käydä erikseen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Niin no, vapaaehtoista ja vapaaehtoista. Ei tarvinnut osallistua, mutta itse koen, että jos sanoo tekevänsä jotain, se pitäisi kanssa tehdä, vaikka alunperin asia on ollut vapaaehtoinen. Pariskunnat olisivat hyvin voineet olla osallistumatta tai ilmoittaa tulevansa mukaan pienemmällä summalla ja se olisi ollut täysin ok. Nyt kunkin maksettavaksi jäävä summa määräytyi kuitenkin sen perusteella, että x määrä ihmisiä, nämä parit mukaan lukien, ilmoitti etukäteen maksavansa koko summan. Jos oltaisiin tiedetty että he eivät puheista huolimatta maksa, muut olisivat voineet maksaa vaikka 16 e tai sit hankkia halvempi lahja.

Vähän sama kuin vaikka muuttoapu. Mitä ajattelisit, jos pyydät muuttoapua ja 5 ihmistä lupautuu kantamaan kummassakin päässä. Odottaisitko, että he tekevät niin? Jos joku tekee oharit tai ilmoittaakin paikalla voivansa viipyä vain vartin, olisiko asia ok, koska muuttoavun antaminen on vapaaehtoista ja ilman apuahan olisit joka tapauksessa joutunut muuttamaan yksin? Itse olisin ainakin tuossa tilanteessaa mielestäni oikeutetusti kiukkuinen. Tämä huolimatta siitä, että homma on vapaaehtoista enkä olisi lainkaan loukkaantunut siitä, että joku olisi heti kättelyssä sanonut, ettei pääse tai pääsee vain hetkeksi.

Sama pätee musta moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään. Homma on täysin vapaaehtoista ja kukaan ei loukkaanu, jos sitä ei tee, mutta tietyllä tavalla tekemisen lupaaminen synnyttää odotuksen (ja musta myös velvoitteen) tehdä tietyllä tavalla.

Ap

Meillä on ollut monet talkoot ja sinne on tullut ne, jotka ovat päässeet. He ovat olleet myös sen aikaa, kun ovat voineet. En todellakaan ole kiukutellut, jos joku ei ole voinut olla kuin pari tuntia. Olen ollut kiitollinen siitäkin. Se on vapaaehtoista ja jos joku suostuu vapaaehtoisesti tarjoamaan ilmaistyötä, hän voi itse valita ajan, kuinka kauan on.

Eli ei kannata olettaa muiden puolesta niin paljoa ja sitten kiukutella ja lietsoa vihaa itsekseen.

Juuri siitähän oli kyse. Mutta pitää vaan ilmoittaa heti aluksi, että kuinka suurella panoksella lähtee mukaan. Ei niin, että muuton ollessa kesken, muuttajat ilmoittavat yksi toisensa jälkeen, et hei kun nyt pitää lähteä.  Vaikka ehtisi vaan noutamaan muuttoväelle pizzat, niin se on jo apua, kunhan ei anna sellaista kuvaa että osallistuu koko muuton ajan kaikkiin vaadittuihin töihin. Ja etukäteen pitää ilmoittaa jos on sellainen vaiva, esim. selässä että ei voi nostaa mitään painavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kauppojen tarjouksissa on usein maininta, että 1 / talous. Sinkku saa kokonaisena tuotteen ja pariskunnan osapuolet vain puolikkaat. Epistä.

Niin ja sinkku maksaa asumisestaan täyden hinnan, vaikka käyttää keittiötä, vessaa ja kylppäriä puolet pariskunnan ajasta. Epistä, byäääh! Onhan asumisen kustannukset rinnastettavissa esim. tarjouskahvipaketin hintaan, vai mitä? 😂

Hölmö, miten pariskunta muka käyttää keittiötä 2x kauemmin kokkaamiseen? Teetkö illallisen ensin itse ja sitten pyydät puolisoasi tekemään omansa seuraavaksi. Aamiaisen kanssa sama juttu.

Se on totta että vessaa käyttävät ainakin työttömät pariskunnat tuplasti enemmän. Minä olen yleensä jo toimistolla ennenkuin iso hätä ehtii tulla. :)

Huh huh, en oo tajunnutkaan että tää on näin yleistä vaikka oon itsekin tähän törmännyt.

Meitä meni kimppakyydillä paikasta A paikkaan B neljä henkilöä, joista kaksi "sinkkua" ja yksi pariskunta. Ihmetytti kyllä kovasti, kun maksu meni kolmeen osaan, olin varautunut maksamaan 1/4 kyydistä. Neljä paikkaa sieltä autosta kuitenkin meni. Ja kyllä, en saanut suutani auki.

Ja en edes ole sinkku, vaan puoliso istui kotona. Olisinpa tiennyt että hän olisikin voinut hypätä ilmaiseksi matkaan :)

Vierailija kirjoitti:

Joku jo aiemmin kysyikin tätä, mutta kukaan ei vastannut. Sinkku ja pariskunta matkustaa yhdessä 30 €:n taksimatkan paikasta A paikkaan B. Kaikki kolme nousevat A:ssa kyytiin ja poistuvat B:ssä. Maksaako sinkku 15 € ja pariskunta 15 €? Vai olisiko kuitenkin niin, että kaikki maksaa 10 €, koska taksissa matkusti 3 henkilöä?

Entä jos kaikki taksissa olijat olisivatkin kavereita. Mukana yksi sinkku ja kaksi varattua, joilla puolisot kotona. Silloinkin maksu menisi kolmeen osaan, eikö? Miten kokonaisesta ihmisestä tuleekin yhtäkkiä puolikas, kun hänen puoliso otetaan mukaan?!?

Esimerkki toimii myös mökkivuokrassa. 3 ihmistä on mökillä, joten maksu kolmeen osaan. Kaikki 3 käyttävät kuitenkin koko muuta mökkiä eikä pelkästään niitä omia huoneita.

Periaatteessa taksi pitäisi maksaa tasan henkilöluvun mukaan, koska jokainen henkilö vie istumapaikan joltain muulta. Muutenhan juhlista kaksi taksia tilattaessa sinkun pitäisi yrittää mennä "sinkkujen" taksilla, koska tietäisi että toisessa taksissa pariskunnat luistelevat maksuvelvollisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että pariskunta on ns yksi talous ja osallistuvat yhtenä yksikkönä lahjoihin. Esim häihin tms juhliin ostetaan aina yksi lahja vai viekö joku pariskunta omat lahjat??

Hyvä tietää, että pariskunta on yksikkö. Tuo yksikkö saa sitten juhlissa yhden lasin juomaa ja yhden ruoka-annoksen.

Ja yhden paikan. Voivat vaikka vuorotella kumpi istuu tai istuvat sitten sylikkäin.

siis kuinka helvetin kallista elämyslahjaa sille juhlakalulle puuhataan, jos lahjaan osallistuu lähes sata (!) henkilöä? Avaruusmatkaako ajattelitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me jaettiin joskus tilataksi kahden pariskunnan ja kolmen sinkun kesken. Minä istuin maksajan paikalla ja maksoin yhteisestä sopimuksesta matkan ja jaoimme summan tasan jälkikäteen. Ilmoitin selkeästi, että summa on 15 euroa per nenä, mutta kuinka sattuikaan, molemmilta pariskunnilta tuli 15 euron maksu tililleni. Ihan kiva kun neljä ihmistä matkusti 30 eurolla ja minä 45 eurolla. Molempien palaute oli asiasta sanoessani, että kun menimme kaikki samaan osoitteeseen? 

No ei se kyllä tuollainenkaan tapa ole kovin reilu, että loppusumma laitettaisiin vaan tasan. Miksi lähimpänä asuvan pitäisi maksaa kauimpana asuvan matkaa?

Siis me menimme KAIKKI samasta osoitteesta samaan osoitteeseen, etkoilta juhliin. Ja pariskuntien mielestä olisi epäreilua, että joutuisivat maksamaan tuplalaskun matkasta, kun kerran yhteisestä pussista maksavat laskunsa, eikä erikseen. Tietysti eri juttu tuollainen, kun matkat ovat eri pituisia. 

Entäs tämä yhtälö: pariskunta ja ilman puolisoa oleva henkilö osallistuvat tapahtumaan, jonne pitää ostaa lippu (1 lippu / per henkilö). Liput maksavat 10 euroa kappale. Kuinka paljon pariskunta maksaa lipuistaan?

Vierailija kirjoitti:

siis kuinka helvetin kallista elämyslahjaa sille juhlakalulle puuhataan, jos lahjaan osallistuu lähes sata (!) henkilöä? Avaruusmatkaako ajattelitte?

Mua myös vähän kiinnostaisi mitä ajattelitte ostaa sillä n. 1500 eurolla. En siis epäile asiaa, ihan mielenkiinnosta vain mietin! :) Tuolla saa varmaan jo jotain todella siistiä jos elämyslahjasta tosiaan puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Etkö nyt ymmärrä, että jos tämä pariskunta on alunperin ilmoittanut yhdessä osallistuvansa lahjaan, heidät on kahtena ihmisenä laskettu siihen lopulliseen osallistujamäärään. Osallistujamäärän selvittyä on lopulta pystytty määrittelemään lahjan arvo ja se millä summalla kukin lahjoittaja osallistuu. Nyt jos vasta tässä vaiheessa selviääkin, että he maksavat vain puolet sovitusta, tuottaa se ylimääräistä säätöä ap:lle. Osallistumisosuutta pitää joko kaikkien kohdalla muuttaa tai sitten jonkun pitää maksaa enemmän.

Ap, ota rohkeasti yhteyttä tähän pariskuntaan ja huomauta, että "maksu oli 15e per henkilö, haluatteko vielä osallistua sovitulla summalla?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Niin no, vapaaehtoista ja vapaaehtoista. Ei tarvinnut osallistua, mutta itse koen, että jos sanoo tekevänsä jotain, se pitäisi kanssa tehdä, vaikka alunperin asia on ollut vapaaehtoinen. Pariskunnat olisivat hyvin voineet olla osallistumatta tai ilmoittaa tulevansa mukaan pienemmällä summalla ja se olisi ollut täysin ok. Nyt kunkin maksettavaksi jäävä summa määräytyi kuitenkin sen perusteella, että x määrä ihmisiä, nämä parit mukaan lukien, ilmoitti etukäteen maksavansa koko summan. Jos oltaisiin tiedetty että he eivät puheista huolimatta maksa, muut olisivat voineet maksaa vaikka 16 e tai sit hankkia halvempi lahja.

Vähän sama kuin vaikka muuttoapu. Mitä ajattelisit, jos pyydät muuttoapua ja 5 ihmistä lupautuu kantamaan kummassakin päässä. Odottaisitko, että he tekevät niin? Jos joku tekee oharit tai ilmoittaakin paikalla voivansa viipyä vain vartin, olisiko asia ok, koska muuttoavun antaminen on vapaaehtoista ja ilman apuahan olisit joka tapauksessa joutunut muuttamaan yksin? Itse olisin ainakin tuossa tilanteessaa mielestäni oikeutetusti kiukkuinen. Tämä huolimatta siitä, että homma on vapaaehtoista enkä olisi lainkaan loukkaantunut siitä, että joku olisi heti kättelyssä sanonut, ettei pääse tai pääsee vain hetkeksi.

Sama pätee musta moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään. Homma on täysin vapaaehtoista ja kukaan ei loukkaanu, jos sitä ei tee, mutta tietyllä tavalla tekemisen lupaaminen synnyttää odotuksen (ja musta myös velvoitteen) tehdä tietyllä tavalla.

Ap

Meillä on ollut monet talkoot ja sinne on tullut ne, jotka ovat päässeet. He ovat olleet myös sen aikaa, kun ovat voineet. En todellakaan ole kiukutellut, jos joku ei ole voinut olla kuin pari tuntia. Olen ollut kiitollinen siitäkin. Se on vapaaehtoista ja jos joku suostuu vapaaehtoisesti tarjoamaan ilmaistyötä, hän voi itse valita ajan, kuinka kauan on.

Eli ei kannata olettaa muiden puolesta niin paljoa ja sitten kiukutella ja lietsoa vihaa itsekseen.

Tottakai saa itse valita kuinka paljon osallistuu! Eihän kukaan ole muuta väittänytkään. Mutta jos on luvannut osallistua tietyn verran, niin kyllä siitä omasta lupauksestaan pitäisi pyrkiä pitämään kiinni etenkin jos se autettava jää muuten pulaan. Jos on kyse jostain puutarha- tai maalaustalkoista niin ihan sama, sinne voi tulla ja mennä miten tahtoo minun puolestani, ei mitään ongelmaa vaikkei tietäisikään etukäteen niin tarkkaan. Mutta jos on vaikka luvannut auttaa muutossa joka on saatava siinä yhdessä päivässä hoidettua, niin saattaa jättää sen avun pyytäjän oikeasti pulaan jos ei kukaan auttamaan lupautuneista tulekaan paikalle tai liukenee paikalta vartin jälkeen. Eli jos jotain lupaa niin pitäisi pystyä luottamaan että lupaukset myös pidetään, jos ei pysty pitämään niin ei tarvitse mennä lupaamaankaan. Sen pitäisi olla aivan normaali ja itsestäänselvä asia että sanasta pidetään kiinni jollei nyt jotain aivan yllättävää ja dramaattista estettä ilmaannu.

Vierailija kirjoitti:

Pännii myös minua. Ostettiin muutama vuosi sitten kavereiden kanssa isompi harrastusväline yhteiseen käyttöön. Väline on sellainen, että sitä voi käyttää kerrallaan vain yksi henkilö, ja ollaan tosiaan kavereita kaikki keskenämme.

Meitä oli kimpassa viisi henkeä, ja esine maksoi noin 1000 euroa. Oletin siis, että maksetaan 200/nuppi. No, nämä neljä muuta kaveria kun koostuvatkin kahdesta keskenään parisuhteessa olevasta parista, ja he olivat molemmat laittaneet tililleni 330 euroa. Tulos siis se, että jokainen heistä maksoi 165 euroa ja minulle jäi yksin 340. Ja he olettivat, että jokainen saa kuitenkin käyttää tuota laitetta yhden 1/5 omistuksen edestä, eli minulle 1/5 osa käyttöaikaa tuplahinnalla muihin osallisiin nähden. Kyllä harmitti ja tuntui kurjalta. 

Varaa käyttöaikaa myös tyttö/poikaystävällesi. Jos hän ei sitä käytä, käytät itse. Vaikka sellaista ei tällä hetkellä olisikaan. Olet kuitenkin sen jo valmiiksi maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen asiaan. Jos osallistuminen oli vapaaehtoista ja ei olisi tarvinnut maksaa mitään, en kitisisi siitä, että pariskunta maksaa 15 euroa. Hehän olisivat voineen olla osallistumatta lainkaan ja ap olisi maksanut puuhakerhon vetäjän lahjan yksin, kun alkoi sitä järjestämään.

Etkö nyt ymmärrä, että jos tämä pariskunta on alunperin ilmoittanut yhdessä osallistuvansa lahjaan, heidät on kahtena ihmisenä laskettu siihen lopulliseen osallistujamäärään. Osallistujamäärän selvittyä on lopulta pystytty määrittelemään lahjan arvo ja se millä summalla kukin lahjoittaja osallistuu. Nyt jos vasta tässä vaiheessa selviääkin, että he maksavat vain puolet sovitusta, tuottaa se ylimääräistä säätöä ap:lle. Osallistumisosuutta pitää joko kaikkien kohdalla muuttaa tai sitten jonkun pitää maksaa enemmän.

Ap, ota rohkeasti yhteyttä tähän pariskuntaan ja huomauta, että "maksu oli 15e per henkilö, haluatteko vielä osallistua sovitulla summalla?"

Ryhmäviesti henkilöistä kenen maksu vielä puuttuu maksajan nimen mukaan, ja huomio että jos koko summaa ei saada kasaan eräpäivään mennessä niin valitettavasti suunnitelma peruuntuu  / täytyy sopia jostain halvemmasta sen sijaan.

Joskus tuo voisi olla vahinkokin, kumppani sanoo toiselle että "täytyykin maksaa Liisalle siitä Maijan lahjasta", toinen vastaa että maksoi jo, ja toinen luulee toisen maksaneen itsensä puolesta myös.

Olin sinkkuna kahden pariskunnan kanssa reissussa vuokra-autolla. Kilometrejä kertyi n. 1000. Matkan lopussa joku oli jakamassa bensakustannuksia kolmeen osaan. Avasin suuni ja sanoin, että meitä on viisi kappaletta. Hetken hiljaisuuden jälkeen muut totesivat että aivan niin.

Britanniassa asuessa kierrosten tarjoaminen pubissa oli aina tota samaa. Pariskunnan katsottiin olevan yksi ihminen ja yksi kierros. Jättäydyin kierrosten ulkopuolelle ja pidin huolen vain omista juomistani.

Kyllä meidän taloudessa ainakin molemmat maksaa oman osuutensa lahjasta/mistä lie jos on yhdessä alettu jotain juttua järkkäämäänkin.

Mutta jos mies yhtäkkiä ilmoittaisi että jollain työkaverin vaimolla tms ois synttärit ja lahjaa pitäis hommata,niin en koe sellaista minun velvollisuudekseni jos en ole kyseisen ihmisen ystävä.

Kannattaa muuten sopia etukäteen miten maksut hoidetaan ja mikä summa kyseessä.

Turha sitä on sitten jälkikäteen alkaa nillittää jos ei ole selvästi kertonut kuka maksaa ja mitä.

Ärsyttää tuo että yritetään tehdä jotain jaottelua sinkut vs pariskunnat.

Miksi luulette että on lapsia saatuaan helpompi vaan unohtaa sinkkuystävänsä?Koska kaikki mitä pariskunnat lapsineen tekee on outoa ja väärin,sinkkujen näkökulmasta.

En vaihtais tätä sinkkuelämään mistään hinnasta.