Miksi sinulla on koira? Ymmärrys ei riitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ei kiinnosta yhtään.

Halusin mielenkiinnosta tietää miksi joku omistaa koiran ja ajatteleeko joku samalla tavalla kanssani.

Oikeastaan ei kiinnosta, mutta seuraavassa lauseessa sulla on mielenkiintoa tietää asiasta. Eli kumpi? Kiinnostaa vai ei kiinnosta?

Oletko tyhmä? Olet. Mä kysyn mielenkiinnosta MIKSI ihmiset haluavat koiran, mutta se itsessään, omistaako joku niitä rakkeja, ei kiinnosta tai hetkauta elämääni.

Miksi mulla on koira? Hyvä kysymys. Mulla on käytännöllisesti katsoen aina ollut lemmikkieläimiä. Koiria, kissoja, kani, hamstereita. Seitsemän vuotta sitten olin kolme viikkoa ilman mitään lemmikkieläintä ja ne olivat elämäni kamalimmat viikot. Koti ei yksinkertaisesti tunnu kodilta, jos karvaiset perheenjäsenet puuttuvat. En juurikaan viihtynyt silloin kotona, kävin vain täällä suihkussa ja nukkumassa. Tunteakseni oloni kotoisaksi, mulla pitää olla jotain karvakorvia. 

Miksi sitten juuri koira? Olen liikkumisen suhteen laiska ja mukavuudenhaluinen. Edellinen koirani eli 15-vuotiaaksi ja sen kuoleman jälkeen mulla oli vain kissoja. Lihoin parissa vuodessa yli 10 kg. Otin siis uuden koiran ja lenkkeilen sen kanssa kolme kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Joskus useamminkin. Koiran kanssa lenkkeily ei ole mulle millään tavalla vastenmielistä, yksin lenkkeily sen sijaan olisi.  Isokokoinen, omistajaansa suojeleva koira tuo myös turvallisuuden tunnetta. Eipä ole koskaan kukaan tullut pummaamaan rahaa tai tupakkaa, kun olen ollut koirani kanssa liikkeellä. Kesähelteilläkin voin nukkua ikkunat ja parvekkeen ovi auki välittämättä siitä, liikkuuko alueella murtovarkaita vai ei. 

Lapsenikin ovat aina pitäneet eläimistä, samoin heidän kaverinsa. Olen myös huomannut, että koira on sekä lasten että aikuisten keskuudessa myös sosiaalisesti yhdistävä tekijä. Ilman koiria en varmaan tuntisi alueen asukkaista kuin muutaman, nyt tunnen useita. Joka ainoa kerta, kun lähden ovesta ulos, tapaan muita koiranomistajia, joista suurimman osan kanssa jää aina ainakin vähäksi aikaa juttelemaan. Joidenkin kanssa tekee yhdessä koko lenkin. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta naapuruston lapset ovat tulleet tutuiksi ihan vaan koiran ansiosta. Lapset kun yleensä pitävät koirista ja kysyvät, saako tulla silittämään koiraani. Ja saavathan he. 

Koirani ei korvaa  mulle ihmissuhteita, mutta uusia ihmissuhteita onkin syntynyt paljon nimenomaan koiran ansiosta. Toki edelleenkin pidän säännöllisesti yhteyttä myös aikuisiin lapsiini, sisaruksiini, vanhempiini ja ystäviini, mutta koiran ansiosta mulla on lenkkiseuraa ei vain omasta koirastani vaan myös toisista koiranomistajista. Ja koirallakin on aina kivaa, kun se tapaa tuttujaan. 

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sairaalloinen koirienvihaaja aktivoitunut, rakki sitä rakki tätä, tyylistä ei voi erehtyä, peukuttaa myös omat viestinsä, on niin täynnä omaa katkeraa myrkkyään että todennäköisesti sairastuttaa sillä itsensä mikä ei kyllä ole mikään huono asia. Tuon kaltaisia äärimmäisen vihaisia, negatiivisia, pahansuopia ihmisiä ei tarvitsisi olla olemassa, toivottavasti on edes älynnyt olla lisääntymättä ettei pahuus pääse jatkumaan.

Jaahas, kyllä se negatiivisuus ja katkeruus heijastuu sinusta. Taisi mennä aloitus kovasti tunteisiin. Jokainen kun saa vihata ja rakastaa mitä haluaa. Olen erittäin tyytyväinen ja positiivinen ihminen, ja jos haluan kertoa mielipiteeni ja herättää keskustelua aiheesta, onko se väärin? Oikeastaan olen erittäin huvittuneena lueskellut vastauksianne kun otatte asian niin tosissaan. Muistinkin juuri miksi en tällä sivustolla käy kun sattumalta ehkä kerran vuodessa. Eihän täällä kauniit, älykkäät ja terveet naiset käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sairaalloinen koirienvihaaja aktivoitunut, rakki sitä rakki tätä, tyylistä ei voi erehtyä, peukuttaa myös omat viestinsä, on niin täynnä omaa katkeraa myrkkyään että todennäköisesti sairastuttaa sillä itsensä mikä ei kyllä ole mikään huono asia. Tuon kaltaisia äärimmäisen vihaisia, negatiivisia, pahansuopia ihmisiä ei tarvitsisi olla olemassa, toivottavasti on edes älynnyt olla lisääntymättä ettei pahuus pääse jatkumaan.

Jaahas, kyllä se negatiivisuus ja katkeruus heijastuu sinusta. Taisi mennä aloitus kovasti tunteisiin. Jokainen kun saa vihata ja rakastaa mitä haluaa. Olen erittäin tyytyväinen ja positiivinen ihminen, ja jos haluan kertoa mielipiteeni ja herättää keskustelua aiheesta, onko se väärin? Oikeastaan olen erittäin huvittuneena lueskellut vastauksianne kun otatte asian niin tosissaan. Muistinkin juuri miksi en tällä sivustolla käy kun sattumalta ehkä kerran vuodessa. Eihän täällä kauniit, älykkäät ja terveet naiset käy.

Tottakai saa vihata ja rakastaa mitä ja ketä haluaa, terveen ja sairaan raja menee siinä jos yrittää vahingoittaa vihansa kohdetta. Itse vihaan kaltaisiasi ihmisiä mutta eipä niitä tietysti lähipiiriini kuulukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulla on koira? Hyvä kysymys. Mulla on käytännöllisesti katsoen aina ollut lemmikkieläimiä. Koiria, kissoja, kani, hamstereita. Seitsemän vuotta sitten olin kolme viikkoa ilman mitään lemmikkieläintä ja ne olivat elämäni kamalimmat viikot. Koti ei yksinkertaisesti tunnu kodilta, jos karvaiset perheenjäsenet puuttuvat. En juurikaan viihtynyt silloin kotona, kävin vain täällä suihkussa ja nukkumassa. Tunteakseni oloni kotoisaksi, mulla pitää olla jotain karvakorvia. 

Miksi sitten juuri koira? Olen liikkumisen suhteen laiska ja mukavuudenhaluinen. Edellinen koirani eli 15-vuotiaaksi ja sen kuoleman jälkeen mulla oli vain kissoja. Lihoin parissa vuodessa yli 10 kg. Otin siis uuden koiran ja lenkkeilen sen kanssa kolme kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Joskus useamminkin. Koiran kanssa lenkkeily ei ole mulle millään tavalla vastenmielistä, yksin lenkkeily sen sijaan olisi.  Isokokoinen, omistajaansa suojeleva koira tuo myös turvallisuuden tunnetta. Eipä ole koskaan kukaan tullut pummaamaan rahaa tai tupakkaa, kun olen ollut koirani kanssa liikkeellä. Kesähelteilläkin voin nukkua ikkunat ja parvekkeen ovi auki välittämättä siitä, liikkuuko alueella murtovarkaita vai ei. 

Lapsenikin ovat aina pitäneet eläimistä, samoin heidän kaverinsa. Olen myös huomannut, että koira on sekä lasten että aikuisten keskuudessa myös sosiaalisesti yhdistävä tekijä. Ilman koiria en varmaan tuntisi alueen asukkaista kuin muutaman, nyt tunnen useita. Joka ainoa kerta, kun lähden ovesta ulos, tapaan muita koiranomistajia, joista suurimman osan kanssa jää aina ainakin vähäksi aikaa juttelemaan. Joidenkin kanssa tekee yhdessä koko lenkin. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta naapuruston lapset ovat tulleet tutuiksi ihan vaan koiran ansiosta. Lapset kun yleensä pitävät koirista ja kysyvät, saako tulla silittämään koiraani. Ja saavathan he. 

Koirani ei korvaa  mulle ihmissuhteita, mutta uusia ihmissuhteita onkin syntynyt paljon nimenomaan koiran ansiosta. Toki edelleenkin pidän säännöllisesti yhteyttä myös aikuisiin lapsiini, sisaruksiini, vanhempiini ja ystäviini, mutta koiran ansiosta mulla on lenkkiseuraa ei vain omasta koirastani vaan myös toisista koiranomistajista. Ja koirallakin on aina kivaa, kun se tapaa tuttujaan. 

Kerrankin asiallinen viesti. Just tätä hainkin, eli miksi. Kiitos vastauksestasi. Minulla on oma kantani ja kiva kuulla mielipide, joka on omani vastakohta. Tätä oli mukava lukea.

Kannattaa teidän muidenkin olla avoimin mielin keskustelemassa. Mikään mielipide kun ei ole oikea tai väärä, parempi tai huonompi.

Koska vapaana pihassa oleva koira karkoittaa uskon tyrkyttäjät, taulukauppiaat ja muut kerjäläiset tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällistyttää nykyään se, miten monta rakkia ihmisillä on kerrostaloasunnossakin. Ihan käsi sydämelle nyt koiraihmiset: onko koiralle sopivaa elämää olla tuntitolkulla yksin sisällä asunnossa? Onko se oikeasti teidän mielestä elämää, joka sopii eläimelle? Ettei pääse ulos kuin aamulla kiireesti ennen omistajien töihinlähtöä ja alkuillasta toisen kerran. Mitä se koira oikeasti tekee siellä kämpässä tuntikausia yksin? Nukkuuko se?

Minusta tuntuu, että koiria hankitaan usein vain statussymboliksi, sisustustavaraksi.

Tähän ei taida kukaan koiranomistaja vastata, menee liikaa tunteisiin ;)

Mä voin vastata. En mä tee sen enempää töitä ku omakotitalon omistajatkaa. Tuun töistä ni lähden lenkille. Harrastan polkujuoksua ja koira on mulla aina siin mukana, lenkkien pituus päivässä 8-20 kilsaa. Sit käytän koiraa tietenki viel ku herään ja ennenkuin meen nukkumaan. Omakotitalo olis ihana, mutta päivän se olis sielläkin yksin. Mun koira ei ole häkkirotu, joten ei sitä pihalla pystyis pitää 24/7.

Sen mä ymmärrän jos sä kysyt et saako koira tarpeeksi liikuntaa, mutta harva lopettaa työnsä koiran takia.

Koirat on ihan ok, jos eivät hauku. Vihaan sitä räksytystä yli kaiken. Tekisi mieli potkaista kuonolle ja sanoa, että turpa kiinni. Itse olen kissa-ihmisiä. Kissat eivät pidä ääntä ja jos pitävätkin, niin ei niin kovaa kuin koirat. Lisäksi osaavat myös pestä itseänsä ja käydä laatikolla tarpeillaan, toisin kuin ympäriinsä läähättävät koirat.