Miehen käytös raskauden aikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loi se isä suhteen milloin ja missä tahansa, normaali isä osaa käyttäytyä fiksusti raskaana olevaa vaimoaan kohtaan.

Ja normaali äiti osaa raskaanakin käyttäytyä fiksusti muita ihmisiä ja varsinkin sitä puolisoa/lasten isää kohtaan. Valitettavan usein vain näkee ja kuulee odottavien äitien pitävän miestä sylkykuppina, johon kaikki oma paha olo kaadetaan.

Sitä pahaa oloa on toisilla 9kk, toisilla jatkuu senkin jälkeen.

Onhan se rankkaa, mutta onhan siinä isällä ollut myös pilinsä pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muiden pariskuntien kokemuksia raskausajasta. Lähinnä miten mies on suhtautunut raskauteen ja tulevaan lapseen, onko osoittanut kiinnostusta, ollut tukena?

Itse olen jo yli puolivälin raskaana ja ei tuo mies vieläkään tunnu yhtään ajattelevan koko asiaa. Tuntuu kuin tuleva lapsi olisi hänelle jokin epätodellinen asia, mistä vain minä puhun.

Halusimme lapsen yhdessä, miestä ei taivuteltu tähän mitenkään, niin ihmetyttää miten hän voikin olla noin tunteeton ja ajatukseton koko asiasta. Lisäksi en ole saanut häneltä paljoakaan tukea raskaudessani, hän ei esim. koskaan jaksa esim. hieroa minua, hänen on hankala olla henkisenä tukena jos minulla on paha mieli ihan mistä tahansa asiasta, mitään kannustavaa hän ei koskaan sano. Ja en todellakaan ole vaikea tai ikäväkäytöksinen. Pikemminkin mies on heittäytynyt ihme lapseksi raskauden alettua, milloin mikäkin ahdistaa ja hän saa siitä aina mököttää. Hän on mökötyksellään ja välinpitämättömyydellään pilannut omatkin fiilikseni jatkuvasti, tuntuu tosi kurjalta yksin odottaa innoissaan lastamme kun toinen vaikuttaa lähinnä siltä että ei kiinnosta/ei huvita/tms...

Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta? Onko miehen käytös muuttunut kun lapsi syntyi, miten?

Se on mustis.

Kamalaa, mutta aikuiset on lapsellisia (sanon tämä siis positiivisesti ja tämä on normaalia). Uusi asiahan lapsi on kummallekin. Kestää aikansa tottua - onneksi on se 9 kk odotutusaika.

Mies tarvitsee hellimistä ja paijaamista, ja jonkin projektin miten voi nyt alkaa osallistua lapsen odotukseen. Konkreettisen projektin. Ja ikioman (et saa päsmäröidä/ohjeistaa).

.

Lastenhuoneen remppa (maalaus?), huonekalujen hommaus ja koonti (Ikeasta ... tulee kokoamisprojeksti). Ja annat sitten miehen tehdä tämän - et päsmäröi työnjohtajana ja päättäjänä.  Vanhan huonekalun (oma lapsuudesta?) kunnostus - sänky, kehto, pöytä, puuhevonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, eipä mies nyt mitenkään hehkuttanut sitä raskautta ja olisin kyllä ollut vähän kiusaantunutkin jos olisi siinä hössöttänyt kauheasti. On jollain kaverilla ollut sekin tilanne, että mies on tyyliin henkisesti vähintään yhtä raskaana kuin vaimo ja ramppaa jokaisen neuvolankin mukana ja söheltää syömisten ja muiden kanssa. Yksi kaveri kielsi esim. veneessä olemisen ja saunomisen ja kontrolloi ihan hysteerisesti kaikkea vaimonsa syömistäkin. Mä en millään jaksais tällaista.

Miehelle se nyt aika usein konkretisoituu vasta kun se lapsi syntyy. Mutta ei mun mies nyt tietenkään yhdenkään lapsen kohdalla ollut mitenkään täysin välinpitämätönkään. Mutta ei häntä kiinnostanut esim. esikoisen kanssa vaikkapa rattaiden tai muiden tarvikkeiden hankkiminen, ihan itse ne valitsin ja hoidin. Taisin kasata pinnasängynkin itse kun sain kerra inspiraation miehen ollessa työmatkalla. Eikä nyt mitenkään kauheasti mistään tunteistaan tai odotuksistaan avautunut.

Mies oli työmatkalla kun esikoinen syntyi. Lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja salamavauhtia. Eipä tollastakaan voi ennakoida ja vaikka lähti tulemaan heti, niin menihän siinä melkeen vuorokausi kun toiselta puolelta palloa lähti.

Silti hän on aivan loistava isä lapsille. Osallistuu ja puuhaa heidän kanssaan. Minusta se on kuitenkin aikalailla tärkeämpää kuin raskaudesta hössöttäminen.

Turha hössöttäminen tietysti asia erikseen, mutta puhut tosi rumasti miehistä neuvolassa, tai miehistä jotka syöttävät lapsiaan.

Itse olen tosi iloinen siitä että mies kävi neuvolat kanssani, raskausaikana käytiin samalla yhdessä lounailla, ja vauvan kanssa mies on välillä hoitanut neuvotmat yksin kun mulla on ollut menoa.

Voin nimittäin mennäkin välillä koska vauvan syöttämiset ja neuvolat eivät ole miehelle mikään ongelma.

Hirveän usein vikana on, että nainen ei anna miehen tehdä mitään. Nainen päättää, määrää, ohjeistaa, arvottaa, arvostelee; veto-oikeus naisella; ...ihan itse ne valitsin ja hoidin... kaiken. Tässä tilanteessa on todella vaikeaa isän/miehen tehdä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se oli meilläkin. Siskolle tuolloin puhuin asiasta ja miten raskaalta se tuntui itsestä, ja sisko tokaisi jotakin että sellaista se yleensä on. Toisaalta helpotti vähän, että miehillä se vaan usein menee noin, ja toisaalta harmitti, kun eihän sen pitäisi mennä niin...

Helpottavaa kuulla, että on ihan "normaalia" miehiltä siis. Ikävää kyllä, sitä niin kaipaisi tukea ja turvaa miehestään enemmän kuin koskaan, ja sitten asiat meneekin ihan päinvastoin. :(

Muuttuiko teidän tilanne sitten positiiviseen suuntaan lapsen synnyttyä?

Olen yrittänyt ajatella, että tämä on miehelle niin uutta että alitajuisesti on varmaan hämillään ja siksi käyttäytyy noin. On tämä uutta itsellenikin, meidän kummankin ensimmäinen lapsi.

Lisäksi ystäväpiiriin on aikalailla lapsetonta, joten aika yksin tässä saanut asioita pähkäillä.

Ap

Keskustelu parisuhteessa on kaikkein vaikein asia. Se on kuitenkin kaikkein tärkein asia. Toisen pään sisälle ei voi nähdä. Ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu tai mitä ajattelee, jos ei kysy - jos ei kerro.

Keskustelkaa lapsesta ja kummankin odotuksista. Vaikka sitä "sänkypuhetta" pillow-talk.

Miehesi on lapsen tasolla. Lueta hänellä Tunne lukkosi-sarja niin hän oppii lapsen ja aikuisen eron. Kamalaa jos hän vielä lapsen syntyessä käyttäytyy lasta kohtaan kuin keskenkasvuinen isoveli..

Jos vaimoni tulisi jostakin syystä raskaaksi ja kieltäytyisi abortista, muuttaisin pois yhteisestä kodistamme seuraavana päivänä. Joten siihen verrattuna olet minusta ihan voiton puolella.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimoni tulisi jostakin syystä raskaaksi ja kieltäytyisi abortista, muuttaisin pois yhteisestä kodistamme seuraavana päivänä. Joten siihen verrattuna olet minusta ihan voiton puolella.

Niin no te olette varmaan sitten sopineet noin. Ap ja miehensä olivat taas sopineet hankkivansa lapsen. Vähän eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimoni tulisi jostakin syystä raskaaksi ja kieltäytyisi abortista, muuttaisin pois yhteisestä kodistamme seuraavana päivänä. Joten siihen verrattuna olet minusta ihan voiton puolella.

Niin no te olette varmaan sitten sopineet noin. Ap ja miehensä olivat taas sopineet hankkivansa lapsen. Vähän eri asia.

Jokaisen tilanne on erilainen. Mutta ap:n mies ei ole lähtenyt kävelemään, uhkaillut, painostanut tai heittäytynyt väkivaltaiseksi. Hän ei ehkä tue aloittajaa niin paljon kuin tämä haluaisi, mutta asiat voisivat olla huonomminkin.

Olen optimisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loi se isä suhteen milloin ja missä tahansa, normaali isä osaa käyttäytyä fiksusti raskaana olevaa vaimoaan kohtaan.

Ja normaali äiti osaa raskaanakin käyttäytyä fiksusti muita ihmisiä ja varsinkin sitä puolisoa/lasten isää kohtaan. Valitettavan usein vain näkee ja kuulee odottavien äitien pitävän miestä sylkykuppina, johon kaikki oma paha olo kaadetaan.

Sitä pahaa oloa on toisilla 9kk, toisilla jatkuu senkin jälkeen.

Onhan se rankkaa, mutta onhan siinä isällä ollut myös pilinsä pelissä.

No ei se nainenkaan nyt ihan ulkopuolinen ole asiassa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimoni tulisi jostakin syystä raskaaksi ja kieltäytyisi abortista, muuttaisin pois yhteisestä kodistamme seuraavana päivänä. Joten siihen verrattuna olet minusta ihan voiton puolella.

Olethan sinä jo kertonut tuon vaimollesi?

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan mies mitenkään hössötä ympärillä.

Ensimmäistä kun odotin, niin tuntui ettei oikein tajunnut koko asiaa.

Kun vauva syntyi, niin hän olo ja on edelleen ihan kaikki kaikessa. Tyttö jo seitsemän ja vielä mies häntä usein "nukuttaa" hieromalla hänen jalkoja kun lapsi siitä tykkää. Eilen tyttö nukahti miehen syliin sohvalla.

On ollut melkein joka neuvolassa mukana ja päiväkotipalavereissa ja on ollut se joka kuskaa hoitoon ja hakee sieltä.

Nyt odotan toista ja vähän enemmän huomioi minuakin nyt kuin ekaa odottaessa. Nyt varmaan ymmärtää että vauva oikeasti tulee sieltä 😉

Mies oli 38-vuotta kun eka syntyi ja nyt siis 45-vuotias eli ei mikään nuorukainen enää.

Onko mielessäsi käynyt ettei se ensimmäinen lapsi miehellekään ole mikään pikku juttu? Ehkä nyt toisen kohdalla omat tunteet ei vie niin paljon huomiota ja energiaa vaan niitä riittää paremmin sinullekin.

Käyttäydytkö muuten sinä nyt samalla tavalla kuin ekan kanssa? Meillä ainakin vaimo luki ekaa odottaessa hurjan määrän lehtiä ja kirjoja. Itselle riitti murto-osa. Varsinkaan niitä lehtien kauhukertomuksia synnytyskomplikaatioista en halunnut lukea. Jännitti ihan riittävästi muutenkin. Toisen ja kolmannen kohdalla ei vaimollakaan ollut enää tarvetta lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, eipä mies nyt mitenkään hehkuttanut sitä raskautta ja olisin kyllä ollut vähän kiusaantunutkin jos olisi siinä hössöttänyt kauheasti. On jollain kaverilla ollut sekin tilanne, että mies on tyyliin henkisesti vähintään yhtä raskaana kuin vaimo ja ramppaa jokaisen neuvolankin mukana ja söheltää syömisten ja muiden kanssa. Yksi kaveri kielsi esim. veneessä olemisen ja saunomisen ja kontrolloi ihan hysteerisesti kaikkea vaimonsa syömistäkin. Mä en millään jaksais tällaista.

Miehelle se nyt aika usein konkretisoituu vasta kun se lapsi syntyy. Mutta ei mun mies nyt tietenkään yhdenkään lapsen kohdalla ollut mitenkään täysin välinpitämätönkään. Mutta ei häntä kiinnostanut esim. esikoisen kanssa vaikkapa rattaiden tai muiden tarvikkeiden hankkiminen, ihan itse ne valitsin ja hoidin. Taisin kasata pinnasängynkin itse kun sain kerra inspiraation miehen ollessa työmatkalla. Eikä nyt mitenkään kauheasti mistään tunteistaan tai odotuksistaan avautunut.

Mies oli työmatkalla kun esikoinen syntyi. Lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja salamavauhtia. Eipä tollastakaan voi ennakoida ja vaikka lähti tulemaan heti, niin menihän siinä melkeen vuorokausi kun toiselta puolelta palloa lähti.

Silti hän on aivan loistava isä lapsille. Osallistuu ja puuhaa heidän kanssaan. Minusta se on kuitenkin aikalailla tärkeämpää kuin raskaudesta hössöttäminen.

Turha hössöttäminen tietysti asia erikseen, mutta puhut tosi rumasti miehistä neuvolassa, tai miehistä jotka syöttävät lapsiaan.

Itse olen tosi iloinen siitä että mies kävi neuvolat kanssani, raskausaikana käytiin samalla yhdessä lounailla, ja vauvan kanssa mies on välillä hoitanut neuvotmat yksin kun mulla on ollut menoa.

Voin nimittäin mennäkin välillä koska vauvan syöttämiset ja neuvolat eivät ole miehelle mikään ongelma.

Hirveän usein vikana on, että nainen ei anna miehen tehdä mitään. Nainen päättää, määrää, ohjeistaa, arvottaa, arvostelee; veto-oikeus naisella; ...ihan itse ne valitsin ja hoidin... kaiken. Tässä tilanteessa on todella vaikeaa isän/miehen tehdä yhtään mitään.

Tämä on niin totta. Kyllä äiti tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muiden pariskuntien kokemuksia raskausajasta. Lähinnä miten mies on suhtautunut raskauteen ja tulevaan lapseen, onko osoittanut kiinnostusta, ollut tukena?

Itse olen jo yli puolivälin raskaana ja ei tuo mies vieläkään tunnu yhtään ajattelevan koko asiaa. Tuntuu kuin tuleva lapsi olisi hänelle jokin epätodellinen asia, mistä vain minä puhun.

Halusimme lapsen yhdessä, miestä ei taivuteltu tähän mitenkään, niin ihmetyttää miten hän voikin olla noin tunteeton ja ajatukseton koko asiasta. Lisäksi en ole saanut häneltä paljoakaan tukea raskaudessani, hän ei esim. koskaan jaksa esim. hieroa minua, hänen on hankala olla henkisenä tukena jos minulla on paha mieli ihan mistä tahansa asiasta, mitään kannustavaa hän ei koskaan sano. Ja en todellakaan ole vaikea tai ikäväkäytöksinen. Pikemminkin mies on heittäytynyt ihme lapseksi raskauden alettua, milloin mikäkin ahdistaa ja hän saa siitä aina mököttää. Hän on mökötyksellään ja välinpitämättömyydellään pilannut omatkin fiilikseni jatkuvasti, tuntuu tosi kurjalta yksin odottaa innoissaan lastamme kun toinen vaikuttaa lähinnä siltä että ei kiinnosta/ei huvita/tms...

Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta? Onko miehen käytös muuttunut kun lapsi syntyi, miten?

Annahan sen miehesi olla juuri sellainen kuin hän on, ja käsitellä tuo juttu, niin kuin hän itse sen haluaa käsitellä. Sen ei pitäisi vaikuttaa sinun fiiliksiin millään tavalla, mikäli olet itsenäinen aikuinen ihminen, ilman läheisriippuvuutta muihin. Jos miehesi ei jaksa sinua hieroa, tai olla sinun tukikeppinäsi, on hänellä siihen täysi oikeus. Jatkuvat vaatimukset, joko sanalliset tai sanattomat, saavat kenet tahansa pahalle päälle, ja mahdollisesti jopa mököttämäänkin! Toistan vielä että, anna sen miehesi olla rauhassa sinun vaatimuksiltasi! Pahennat vain itse hössöttämiselläsi tilannetta. Sinun mies on eri ihminen kuin sinä, ja hänellä on täysi oikeus olla innoissaan, tai innostumatta, sinä olet terroristi, mikäli muuta vaadit! Se on vain lapsi mikä sieltä on tulossa, siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä ennen kuulumatonta! Ei siinä tarvitse mitään "mehuissaan" fiilistellä, ihan normaali elämää vain elää. Miehesi ei ole tässä tapauksessa ongelma, sinä olet ongelma ja teet asiasta ongelman. Tuolla tavalla jos jatkat hössötystä lapsen kanssa sen synnyttyä, on teillä lähes varma ero edessä. Olet teidän suhteen musta aukko, joka imee elämän ja sen ilon kaikista muista itseensä.

Voi luoja näitä naislapsia. Yhyy, mun jalkoja ei hierota, eikä mies heitä kärrynpyöriä aamusta iltaan tai puhu asioista niin kuin MINÄ haluaisin. Olisitte jättäneet levittämättä saksenne.