Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös raskauden aikana
28.04.2017 |
Kiinnostaisi kuulla muiden pariskuntien kokemuksia raskausajasta. Lähinnä miten mies on suhtautunut raskauteen ja tulevaan lapseen, onko osoittanut kiinnostusta, ollut tukena?
Itse olen jo yli puolivälin raskaana ja ei tuo mies vieläkään tunnu yhtään ajattelevan koko asiaa. Tuntuu kuin tuleva lapsi olisi hänelle jokin epätodellinen asia, mistä vain minä puhun.
Halusimme lapsen yhdessä, miestä ei taivuteltu tähän mitenkään, niin ihmetyttää miten hän voikin olla noin tunteeton ja ajatukseton koko asiasta. Lisäksi en ole saanut häneltä paljoakaan tukea raskaudessani, hän ei esim. koskaan jaksa esim. hieroa minua, hänen on hankala olla henkisenä tukena jos minulla on paha mieli ihan mistä tahansa asiasta, mitään kannustavaa hän ei koskaan sano. Ja en todellakaan ole vaikea tai ikäväkäytöksinen. Pikemminkin mies on heittäytynyt ihme lapseksi raskauden alettua, milloin mikäkin ahdistaa ja hän saa siitä aina mököttää. Hän on mökötyksellään ja välinpitämättömyydellään pilannut omatkin fiilikseni jatkuvasti, tuntuu tosi kurjalta yksin odottaa innoissaan lastamme kun toinen vaikuttaa lähinnä siltä että ei kiinnosta/ei huvita/tms...
Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta? Onko miehen käytös muuttunut kun lapsi syntyi, miten?
Kommentit (34)
miehellä on varmasti raskausajan masennusta. Kyllä se siitä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se oli meilläkin. Siskolle tuolloin puhuin asiasta ja miten raskaalta se tuntui itsestä, ja sisko tokaisi jotakin että sellaista se yleensä on. Toisaalta helpotti vähän, että miehillä se vaan usein menee noin, ja toisaalta harmitti, kun eihän sen pitäisi mennä niin...
Helpottavaa kuulla, että on ihan "normaalia" miehiltä siis. Ikävää kyllä, sitä niin kaipaisi tukea ja turvaa miehestään enemmän kuin koskaan, ja sitten asiat meneekin ihan päinvastoin. :(
Muuttuiko teidän tilanne sitten positiiviseen suuntaan lapsen synnyttyä?
Olen yrittänyt ajatella, että tämä on miehelle niin uutta että alitajuisesti on varmaan hämillään ja siksi käyttäytyy noin. On tämä uutta itsellenikin, meidän kummankin ensimmäinen lapsi.
Lisäksi ystäväpiiriin on aikalailla lapsetonta, joten aika yksin tässä saanut asioita pähkäillä.
Ap
Mä muistan kun odotin esikoistamme, ja ihan yhdessä se oli suunniteltu ja vuosi yritetty. Ei mies oikein tainnut tajutakaan, että lapsi on oikeasti tulossa. Ehdottelin vaunujen ja sängyn ostoa tuossa 6 kk kohdalla ja 7 kk kohdalla- ei reaktiota. (vaunukauppa oli automatkan takana). No 8 kk alkaessa löin sitten nyrkkiä pöytään että "sinne vaunukauppaan nyt helvetti soikoon", ja sitten mentiin. Niin sitten parkkipaikalla kun mies työnsi niitä vaunuja kotiamme kohti, hän vasta tajusi: "Hei nyt mä vasta tajuan, että meillehän tulee oikeasti vauva!" "Niin, ei tässä mitään kotia enää leikitä!..."
ja kaikki ultratkin se oli ollut mukana...no hyvä isä siitä kuoriutui, hoitovapaatkin piti.
terv. neljän lapsen äiti
No joo, eipä mies nyt mitenkään hehkuttanut sitä raskautta ja olisin kyllä ollut vähän kiusaantunutkin jos olisi siinä hössöttänyt kauheasti. On jollain kaverilla ollut sekin tilanne, että mies on tyyliin henkisesti vähintään yhtä raskaana kuin vaimo ja ramppaa jokaisen neuvolankin mukana ja söheltää syömisten ja muiden kanssa. Yksi kaveri kielsi esim. veneessä olemisen ja saunomisen ja kontrolloi ihan hysteerisesti kaikkea vaimonsa syömistäkin. Mä en millään jaksais tällaista.
Miehelle se nyt aika usein konkretisoituu vasta kun se lapsi syntyy. Mutta ei mun mies nyt tietenkään yhdenkään lapsen kohdalla ollut mitenkään täysin välinpitämätönkään. Mutta ei häntä kiinnostanut esim. esikoisen kanssa vaikkapa rattaiden tai muiden tarvikkeiden hankkiminen, ihan itse ne valitsin ja hoidin. Taisin kasata pinnasängynkin itse kun sain kerra inspiraation miehen ollessa työmatkalla. Eikä nyt mitenkään kauheasti mistään tunteistaan tai odotuksistaan avautunut.
Mies oli työmatkalla kun esikoinen syntyi. Lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja salamavauhtia. Eipä tollastakaan voi ennakoida ja vaikka lähti tulemaan heti, niin menihän siinä melkeen vuorokausi kun toiselta puolelta palloa lähti.
Silti hän on aivan loistava isä lapsille. Osallistuu ja puuhaa heidän kanssaan. Minusta se on kuitenkin aikalailla tärkeämpää kuin raskaudesta hössöttäminen.
Meillä lapset on tekemällä tehtyjä niin mieskin ehti säikähtää ettei niitä lapsia tule ollenkaan.
Mies on ollut todella hyvänä tukena kaikessa. Esikoisen ja kuopuksen välissä oli keskenmeno ja tuulimunaraskaus ja ne otti koville miehellekin.
Kun oli epäilys että kuopuksenkin odotus meni kesken niin silloin mies ei voinut tulla ultraa mukaan kun sanoi ettei voi nähdä sitä vauvaa jos se on kuollut. Onneksi kaikki oli ok.
Ensimmäisen raskauden aikana mies lihoi 12kg :) onneksi olikin alunperin liian hoikka.
Mutta hänestä tuli erittäin hyvä ja osallistuva isä. Ja on myös hyvä aviomies.
Nyt esikoinen on jo aikuinen ja nuorempi on teini ja isi yhä huolehtii ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Mies tuntui taantuvan lapsen tasolle kiukutteluineen ja mökötyksineen. Mulla oli vaikea raskaus, eikä miehen käytös auttanut asiaan yhtään.
Olin aika ymmälläni sillä lapsi oli pitkään toivottu ja miehen käytös aiemmin paljon tasapainoisempaa. Meillä tuo käytös ei mennyt ohi. En ymmärrä miten aiemmin osallistuvasta ja tukena olevasta miehestä tuli perhe-elämässä kapinoivaa teiniä muistuttava nahjus.
Mutta joillakin kavereilla kääntynyt asiat parhain päin. Toivottavasti sinullekin. Tsemppiä!
On paljon pois kotoa, ryyppää! Ero on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva mies aidosti haluaa lapsen/lapsia. Monet ryhtyvät leikkiin kun luulevat, että niin elämän kuuluu mennä.
Muistakaa nyt, että äidille se lapsi on hyvin konkreettinen, koska se kehittyy äidin sisällä. Miehelle asia konkretisoituu monesti vasta syntymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia!
Oma mies oli jokaisesta lapsesta innoissaan, lauleli ja jutteli masuvauvalle, väkersi hoitotasoa yms.
Ja erikoishuomioi minua, hieroi jalkoja, toi hedelmiä jne
Näin on toimittu jokaisessa tuntemassani perheessä, isät odottaneet vauvaa kovasti ja huomioineet odottavaa äitiä hellästi.
Meillä oli myös tuollainen yllä kuvattu hössöttäjämies :D Yhdessä hankittiin tarvikkeet ja jännitettiin. Mies myös jätti soliraadisuudesta alkoholin pois raskauden ajaksi, tuli mukaan ultraan ja neuvolaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut miehestä iloa ja ymmärrystä meilläkään raskauden aikana. Mies ei silitellä vatsaa eikä hieronut selkää, ei ymmärtänyt miksi olin väsynyt vaan vaati pihahommiin jne. Mies käyttäytyi, kuin lapsi ei olisi kiinnostanut lainkaan. Ja itse asiassa sanoikin niin. Ja tätä lasta ihan tekemällä tehtiin monta vuotta. Ukko vaan ryyppäs ja taisi olla muita naisiakin kuvioissa, siis ei varsinaista pettämistä ilmeisesti, vaan flirttiä ja viestejä. Olin vaan niin väsy ja henkisesti aivan loppu, etten jaksanut lähteä, erota. Itkin paljon. Puhuin neuvolassakin asiasta ja se kyllä auttoi.
Mies oli synnytyksessä mukana ja yllättäen oli ihan kympillä mukana hommassa. Seurasi monitoria, että milloin supistaa, ja tuli pyytämättä hieromaan selkää. Kun lapsi oli maailmassa, mies suukotti minua ja kehui, että hyvin tehty. Koko homma konkretisoitui vasta siinä tilanteessa, kun lapsi oli maailmassa ja isänsä sylissä. Kun isä tunnisti omia piirteitään lapsessaan ja tajusi, että lapsi on meistä kahdesta "tehty".
Isänä tuo mies ei ole huono, jos ei järin hyväkään. Osallistuu vähän. Ei osaa olla vauvan ja taaperon kanssa. Yhdessä ollaan, ainakin vielä. Mennessä näkee, mitä tapahtuu. Välillä tuntuu, että miehellä on omat ongelmansa isyytensä kanssa. En tiedä miten muuttuu, kun lapsi vielä kasvaa. Mutta sen tiedän, että rakas tämä lapsi isälleen on.
Isät luovat suhteen lapseen vasta syntymän jälkeen, kun asiasta tulee totta. Edes ne ultrat ja kasvava vatsa eivät monellekaan miehelle vielä tee asiasta konkreettista. Olisin vaan niin kaivannut raskausaikana tukea tuolta mieheltä ja olen vihainen, että hän pilasi minulta niin uniikin ajan.
Loi se isä suhteen milloin ja missä tahansa, normaali isä osaa käyttäytyä fiksusti raskaana olevaa vaimoaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen yllä kuvattu hössöttäjämies :D Yhdessä hankittiin tarvikkeet ja jännitettiin. Mies myös jätti soliraadisuudesta alkoholin pois raskauden ajaksi, tuli mukaan ultraan ja neuvolaan jne.
Sama täällä. Yhtään vähempää en olisi kyllä huolinutkaan, koska yhteinen ja yhdessä haluttu lapsi.
Meilläkään mies ei juuri osoittanut kiinnostusta raskauteen, kävi kyllä ultrat ja neuvolat mutta muuten käytös samanlaista kuin ap:n tapauksessa.
Täyskäännös asiaan tuli sillä sekunnilla kuin lapsi oli syntynyt, rakastaa lastaan yli kaiken ja on hyvä isä. Olin suoraan sanoen todella yllättynyt tästä ja pelkäsin ettei lapsi kiinnosta miestä lainkaan. Onneksi olin väärässä! Mies ei itsekään osaa selittää mistä raskauden aikainen käytös johtui.
AP, oletko jutellut miehelle miten koet hänen käytöksensä ja millaisia ajatuksia se sinussa herättää? Jos olet, niin mitä mies sanoi. Muista minä-kieli, älä sano "sinä käyttäydyt näin" vaan sano "minusta tuntuu, että koen nyt käyttäytymisesi näin, mitä sinä olet mieltä tästä ajatuksestani?" Mutta tietenkin niin, että se sopii suuhusi :D
Jos et ole puhunut miehellesi niin miksi et? Pelkäätkö reaktiota tai sitä, ettei mies suostu keskustelemaan? Kerro suoraan miehellesi kaikki ajatuksesi. Jos hän vaikenee, sano hänelle, että sinulla on paha mieli jos asiasta ei voi puhua ja kysy syy hänen vaikenemiselleen. Kerro, miten tärkeää on pystyä puhumaan, ettei asiat ja mietteet kasaannu ja suurene. Kerro, että kommunikointi on suhteen kannalta tärkeää, jotta vältytään väärinymmärryksiltä. Kerro ymmärtäväsi (vaikket ymmärtäisikään oikeasti) syyn hänen vaikenemiselleen, mutta kerro toivovasi, että hän puhuisi koska se on sinulle tärkeää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Näin minä "koulutin" mieheni suhteen alussa ja nykyään voimme puhua kaikesta ja mies kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan ja suhteemme ihan nousi kukoistukseen, kun mies oivalsi puhumisen tärkeyden.
On omituista, ettei mies jaksa hieroa, se on aika pieni asia verrattuna siihen miten sinä ponnistelet kehosi kanssa ja mitä tulet synnytyksessä tekemään. Aika ajattelematonta ja itsekästä. Tulee mieleen se Kummeli/Mankeli-sketsi jossa mies ei voi hieroa raskaana olevaa naistaan, kun "sormissa on jotain pieniä haavoja" ja lopulta nainen hoivaa ja rasvaa miesraukan käsiä maha pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Loi se isä suhteen milloin ja missä tahansa, normaali isä osaa käyttäytyä fiksusti raskaana olevaa vaimoaan kohtaan.
Ja normaali äiti osaa raskaanakin käyttäytyä fiksusti muita ihmisiä ja varsinkin sitä puolisoa/lasten isää kohtaan. Valitettavan usein vain näkee ja kuulee odottavien äitien pitävän miestä sylkykuppina, johon kaikki oma paha olo kaadetaan.
Ei minunkaan mies mitenkään hössötä ympärillä.
Ensimmäistä kun odotin, niin tuntui ettei oikein tajunnut koko asiaa.
Kun vauva syntyi, niin hän olo ja on edelleen ihan kaikki kaikessa. Tyttö jo seitsemän ja vielä mies häntä usein "nukuttaa" hieromalla hänen jalkoja kun lapsi siitä tykkää. Eilen tyttö nukahti miehen syliin sohvalla.
On ollut melkein joka neuvolassa mukana ja päiväkotipalavereissa ja on ollut se joka kuskaa hoitoon ja hakee sieltä.
Nyt odotan toista ja vähän enemmän huomioi minuakin nyt kuin ekaa odottaessa. Nyt varmaan ymmärtää että vauva oikeasti tulee sieltä 😉
Mies oli 38-vuotta kun eka syntyi ja nyt siis 45-vuotias eli ei mikään nuorukainen enää.
Vierailija kirjoitti:
No joo, eipä mies nyt mitenkään hehkuttanut sitä raskautta ja olisin kyllä ollut vähän kiusaantunutkin jos olisi siinä hössöttänyt kauheasti. On jollain kaverilla ollut sekin tilanne, että mies on tyyliin henkisesti vähintään yhtä raskaana kuin vaimo ja ramppaa jokaisen neuvolankin mukana ja söheltää syömisten ja muiden kanssa. Yksi kaveri kielsi esim. veneessä olemisen ja saunomisen ja kontrolloi ihan hysteerisesti kaikkea vaimonsa syömistäkin. Mä en millään jaksais tällaista.
Miehelle se nyt aika usein konkretisoituu vasta kun se lapsi syntyy. Mutta ei mun mies nyt tietenkään yhdenkään lapsen kohdalla ollut mitenkään täysin välinpitämätönkään. Mutta ei häntä kiinnostanut esim. esikoisen kanssa vaikkapa rattaiden tai muiden tarvikkeiden hankkiminen, ihan itse ne valitsin ja hoidin. Taisin kasata pinnasängynkin itse kun sain kerra inspiraation miehen ollessa työmatkalla. Eikä nyt mitenkään kauheasti mistään tunteistaan tai odotuksistaan avautunut.
Mies oli työmatkalla kun esikoinen syntyi. Lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja salamavauhtia. Eipä tollastakaan voi ennakoida ja vaikka lähti tulemaan heti, niin menihän siinä melkeen vuorokausi kun toiselta puolelta palloa lähti.
Silti hän on aivan loistava isä lapsille. Osallistuu ja puuhaa heidän kanssaan. Minusta se on kuitenkin aikalailla tärkeämpää kuin raskaudesta hössöttäminen.
Turha hössöttäminen tietysti asia erikseen, mutta puhut tosi rumasti miehistä neuvolassa, tai miehistä jotka syöttävät lapsiaan.
Itse olen tosi iloinen siitä että mies kävi neuvolat kanssani, raskausaikana käytiin samalla yhdessä lounailla, ja vauvan kanssa mies on välillä hoitanut neuvotmat yksin kun mulla on ollut menoa.
Voin nimittäin mennäkin välillä koska vauvan syöttämiset ja neuvolat eivät ole miehelle mikään ongelma.
Tuollaista se oli meilläkin. Siskolle tuolloin puhuin asiasta ja miten raskaalta se tuntui itsestä, ja sisko tokaisi jotakin että sellaista se yleensä on. Toisaalta helpotti vähän, että miehillä se vaan usein menee noin, ja toisaalta harmitti, kun eihän sen pitäisi mennä niin...