Kadehtivatko jotkut hyvin toimeentulevat työllistetyt tosiaan työttömiä?
Jotkut työttömät kadehtivat hyvin toimeentulevia työllistettyjä rahasta, turvatusta tulevaisuudesta, korkeasta elintasosta yms., mutta on esitetty väite, että jotkut hyvin toimeentulevat työllistetytkin kadehtivat puolestaan työttömiä, koska nämä saavat rahaa korvausten muodossa tekemättä mitään?
Pitääkö paikkansa?
Kommentit (5)
Varmasti pitää. Itse olen ollut sekä pitkäaikaistyötön, että nyt töissä. Vaikka tulot ovat moninkertaistuneet, rahaa ei ole elämiseen kuin joitakin satasia enemmän kuussa. Työ on raskasta niin fyysisesti (kiire) kuin henkisestikin. Virheitä ei saa tulla. Lisäksi teen kolmivuorotyörä, joten vapaa-aika menee lähinnä työvuoroista toipumiseen. Nyt kyllä elätän perhettämme, mutta en ehdi nauttimaan elämästä ja olen jatkuvasti stressaantunut. Työttömänä oli puolestaan jatkuva huoli toimeentulosta, mutta ehdin tehdä kaikkea minua kiinnostavaa, kuten liikkua, lukea, harrastaa ja tavata tuttuja, tehdä terveellistä ruokaa yms.
Koen olevani työn orja. "Sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä" ei minua lohduta, koska olen nähnyt niin paljon työikäisesten sairastumisia ja kuolemia. Haluaisin nauttia joka päivästä. Meillä on vain tämä hetki.
Tässähän on vuositolkulla julkisuudessa hoettu että työttömyys johtuu vain siitä että työttömät eivät hae työpaikkoja. Tästä seuraa se, että ainakin osa siitä hyvin toimeentulevasta kansanosasta jolla ei ole mitään kokemusta työttömyydestä oikeasti uskoo sen että työttömyys on oma valinta joten työtöntä voi halveksia, mokoma verovaroilla elelevä loinen.
Yksi ilmiö, johon olen somekeskusteluissa törmännyt, on kateus työn mielekkyydestä. Käytän sanoja 'ansiotyö' ja 'ansiotyöttömyys', koska kaikki, joille ei ole riittänyt palkkatyötä, eivät ole työttömiä, vaan tekevät arvotyötä ilman ansiota eli ilman, että kukaan maksaa heille siitä rahapalkkaa. Ansiotyötön ei ole yhtä kuin työtön!
Joku ansiotyössä käyvä voi olla tyytymätön työhönsä ja kokea, että joutuu tekemään sitä ainoastaan toimeentulon takaamisen ja esim. asuntolainan maksun takia. Työ saattaa olla esim. sellaista, joka ei vastaa työssä käyvän arvomaailmaa tai on sen kanssa jopa ristiriidassa. Sellainen ansiotyöllistetty saattaa ehkä kadehtia köyhempää ansiotyötöntä, jolla on mahdollisuus tehdä mielekästä ja arvokasta vapaaehtoistyötä hyvällä omallatunnolla. Se olisi moraalista kateutta eikä materiaaliseen varallisuuteen kohdistuvaa kateutta.
Tuossa toisessa keskustelussa moni luulee, että työtön saa työttömyyspäivärahojensa päälle vielä ilmaisen asunnon, laskut maksetaan ja annetaan touhutonni ihan vaan taskurahaksi, jos sattuu olemaan vielä yh. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mutta onneksi meen kohta etelään hakemaan vappujuomia ja ruokia meidän veronmaksajien kustantamalla halvalla kyydillä, palaillaan asiaan tiistaina :)
En usko, että kukaan hyvin toimeentuleva todellakaan kadehtii minimituilla elävää työtöntä. Sen sijaan pienituloisissa se voi herättää suurta ärtymystä.
Ei tunnu kivalta, kun niska limassa raataa yksitoikkoisessa työssä, maksaa laskunsa ja veronsa. Toinen työhaluton lonnii himassa suunnilleen samalla käteen jäävällä summalla. Näitäkin on, se on fakta. Suuri osa tietysti haluaisi töihin.
Voihan tämä tietysti herättää ärtymystä suurituloisissakin. Aloitin vähän harhaanjohtavasti.