Lue keskustelun säännöt.
Hitsit tätä laihduttamisen tuskaa
27.04.2017 |
Lähes vuosi laihdutusta takana. Paino on pudonnut mukavasti ylipainosta normaalipainoon, vielä viitisen kiloa ihanteeseen. Ruokavalio on sellainen, että sen kanssa pystyy elämään, mutta...
Pääseekö sitä koskaan eroon halusta herkutella? Tarkoitan, ottaa sohvalle vaikkapa pussi sipsejä, tai tehdä ihanat leivät iltamyöhällä tai juoda huolettomammin alkoa (en juo muutenkaan paljon, mutta edes välillä...) tai leipoa joku juustokermavoipiirakka tai tilata pizza tai juhlissa ottaa iso pala suklaakakkua, tai syödä 20 keksiä paksulla juustoviipaleella tai... no mitä vaan. Kun piru vie, nautinhan minä vaikkapa terveellisestä smoothiesta tai salaateista tai ylipäätään kaikesta terveellisemmästäkin, mutta oikeasti himoitsen juustoja, majoneesia, suolapähkinöitä jnejne. Ja haluaisin syödä isoja annoksia, en näitä kohtuullisen kokoisia.
Pääseekö tästä surkeudesta koskaan? Sallin kohtuudella itselle epäterveellisiä herkkuja pari kertaa kuussa, mutta enemmän siitä tulee paha mieli, että saa syödä pari palaa pizzaa, kun muut mättävät koko pizzat naamariin :( Itse jos teen niin, otan heti pari kiloa takapakkia.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Lähes vuosi laihdutusta takana. Paino on pudonnut mukavasti ylipainosta normaalipainoon, vielä viitisen kiloa ihanteeseen. Ruokavalio on sellainen, että sen kanssa pystyy elämään, mutta...
Pääseekö sitä koskaan eroon halusta herkutella? Tarkoitan, ottaa sohvalle vaikkapa pussi sipsejä, tai tehdä ihanat leivät iltamyöhällä tai juoda huolettomammin alkoa (en juo muutenkaan paljon, mutta edes välillä...) tai leipoa joku juustokermavoipiirakka tai tilata pizza tai juhlissa ottaa iso pala suklaakakkua, tai syödä 20 keksiä paksulla juustoviipaleella tai... no mitä vaan. Kun piru vie, nautinhan minä vaikkapa terveellisestä smoothiesta tai salaateista tai ylipäätään kaikesta terveellisemmästäkin, mutta oikeasti himoitsen juustoja, majoneesia, suolapähkinöitä jnejne. Ja haluaisin syödä isoja annoksia, en näitä kohtuullisen kokoisia.
Pääseekö tästä surkeudesta koskaan? Sallin kohtuudella itselle epäterveellisiä herkkuja pari kertaa kuussa, mutta enemmän siitä tulee paha mieli, että saa syödä pari palaa pizzaa, kun muut mättävät koko pizzat naamariin :( Itse jos teen niin, otan heti pari kiloa takapakkia.
Pari kiloa parista palasta pitsaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tällä hetkellä laihduttamassa. 30kg pitää saada pois. Pystyn olemaan 6 päivää viikosta dieettiruuilla, mutta seitsemäntenä päivänä minun pitää saada jotain herkkua. Pystyn olemaan tietyn ajan terveellisellä ruokavaliolla, kun vaan tiedän milloin saan niitä herkkuja syödä. En pysty muuten vastustamaan kiusausta, jos en saa herkkupäivää kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes vuosi laihdutusta takana. Paino on pudonnut mukavasti ylipainosta normaalipainoon, vielä viitisen kiloa ihanteeseen. Ruokavalio on sellainen, että sen kanssa pystyy elämään, mutta...
Pääseekö sitä koskaan eroon halusta herkutella? Tarkoitan, ottaa sohvalle vaikkapa pussi sipsejä, tai tehdä ihanat leivät iltamyöhällä tai juoda huolettomammin alkoa (en juo muutenkaan paljon, mutta edes välillä...) tai leipoa joku juustokermavoipiirakka tai tilata pizza tai juhlissa ottaa iso pala suklaakakkua, tai syödä 20 keksiä paksulla juustoviipaleella tai... no mitä vaan. Kun piru vie, nautinhan minä vaikkapa terveellisestä smoothiesta tai salaateista tai ylipäätään kaikesta terveellisemmästäkin, mutta oikeasti himoitsen juustoja, majoneesia, suolapähkinöitä jnejne. Ja haluaisin syödä isoja annoksia, en näitä kohtuullisen kokoisia.
Pääseekö tästä surkeudesta koskaan? Sallin kohtuudella itselle epäterveellisiä herkkuja pari kertaa kuussa, mutta enemmän siitä tulee paha mieli, että saa syödä pari palaa pizzaa, kun muut mättävät koko pizzat naamariin :( Itse jos teen niin, otan heti pari kiloa takapakkia.
Pari kiloa parista palasta pitsaa?
Ei mutta jos mättää koko pizzan, niin koko laihdutuspaketti hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä laihduttamassa. 30kg pitää saada pois. Pystyn olemaan 6 päivää viikosta dieettiruuilla, mutta seitsemäntenä päivänä minun pitää saada jotain herkkua. Pystyn olemaan tietyn ajan terveellisellä ruokavaliolla, kun vaan tiedän milloin saan niitä herkkuja syödä. En pysty muuten vastustamaan kiusausta, jos en saa herkkupäivää kerran viikossa.
Ehkä siinä sun dieettiruuassa ei ole kaikki kohdallaan, jos sitä syödessä himoitsee kaiken aikaa makeaa.
no voithan hankkia itsellesi bulimian. hehehe.
no ei tosissaaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap sua, eikä se sillä korjaannu, että täällä annetaan jotain öljyvinkkejä. Se on PÄÄSI SISÄLLÄ, eikä korjaannu oikeastaan millään.
Mutta ajattele, että antaisit nyt periksi herkuttelulle. Alkaisit syödä noita maintsemiasi herkkuja. Lihoisit. Turpoaisit. Joutuisit ostamaan isompia vaatteita. Ajattele mielessäsi, miltä näyttäisit ja miltä se tuntuisi ja minkä fiiliksen 5 tai 10 kilon lihominen aiheuttaisi.
Olisiko se sen arvoista?
Elämä on valintoja.
Voit surra sitä, että herkut ovat mielessäsi, mutta sellaista se nyt vaan on. Psyykkaa itsesi ajattelemaan, että se nyt vaan on osa elämääsi ja tarinaasi, ja että kaikilla on joku heikkous tai ongelma. Sinulla on tämä. Mutta Kate Mossin sanoin: "Mikään ei maistu niin hyvälle kuin hoikkana oleminen tuntuu."
Vierailija kirjoitti:
Ainakin makeanhimosta on helppo päästä eroon, ei vie kuin muutaman viikon ja alat inhota sokeria, niin kamalalta se maistuu. Eli karppaamalla onnistuu. Eikä tee mieli muitakaan lihottavia ruokia, kuten perunaa tai leipää. Helppoa ja kaupanpäälle hiukset ja iho kaunistuu, vatsa toimii hyvin, nukut hyvin, olet aamusta iltaan virkeä ja energinen, seksihalut lisääntyy, ei enää vatsavaivoja, ei turvotusta, ei ilmapallo-oloa, ei närästystä, liian korkea verenpaine alenee, migreeni yms. vaivat helpottuvat, kuukautisista tulee helpot jajaja...t. 11 v karpannut
Huvittaa nää karppijutut. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, eli juoksen 12 kilometrin lenkkejä useamman kerran viikossa ja kyllä ne hiilarit vaan ihmisen liikkeellä pitää. Toki, jos haluaa vaan maata sohvalla tai muuten jättää hikiliikunnan väliin, voi karppiruokavaliollakin pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla täysin sama juttu!
Tykkään omasta laihisruuastani, mutta mietin koko ajan päivää jolloin saan herkutella. Ikinä se ei ole lähtenyt pois. Suklaanhimoa sain kuriin, mutta sekin vaati sen, että olin 3 kk syömättä sokeria ja jauhoja.
Ja tosiaan, kun ratkean syömään, niin aina tulee pari kiloa takaisin eikä ne lähde päivässä parissa pois vaan yleensä menee se viikko!
Tuskin siitä syömisen ilosta pääsee koskaan eroon. Minut on luotu syömään; vatsalaukku vetää mitä vaan ja tykkään ihan kaikesta. Pystyn syömään sushibuffeessa kevyesti 50 palaa ja kotona kokkaan 4h annoksia, jotka syön itse. Nyt taas kevään korvalla huomasin että olen lihonnut muutaman kilon. Onneksi laihdun melko helposti ja eiköhän heinäkuussa taas olla ihan bikinikunnossa (165/55). Mut mitä vanhemmaksi tulen niin huomaan kyllä että oikeasti pitää miettiä mitä syö. Suolaisen syömisen jälkeen naama turvottaa ja on pöhöttynyt olo. Mä vaan nautin syömisestä ja sen haaveilusta että mitähän herkkua voisi illalla laittaa. Onneksi syön pääosin ihan tavallista kasvispainotteista ruokaa ja makea ei maistu minulle ollenkaan (vanhenemisen hyvä puoli). Mutta myönnän että mun annoskoot ovat aivan pielessä. Toisaalta paino pysyy jotenkin kurissa ja tykkään myös liikkua niin annan mennä!! Joskus olen ruoskinut itseäni enemmänkin että ei saa syödä liikaa, mutta nyt lähes nelikymppisenä tiedän omat taipumukseni ja heikkouteni sekä vahvuuteni. Turha niitä vastaankaan on taistella. Ruoka on yksi elämän suurimmista iloista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin makeanhimosta on helppo päästä eroon, ei vie kuin muutaman viikon ja alat inhota sokeria, niin kamalalta se maistuu. Eli karppaamalla onnistuu. Eikä tee mieli muitakaan lihottavia ruokia, kuten perunaa tai leipää. Helppoa ja kaupanpäälle hiukset ja iho kaunistuu, vatsa toimii hyvin, nukut hyvin, olet aamusta iltaan virkeä ja energinen, seksihalut lisääntyy, ei enää vatsavaivoja, ei turvotusta, ei ilmapallo-oloa, ei närästystä, liian korkea verenpaine alenee, migreeni yms. vaivat helpottuvat, kuukautisista tulee helpot jajaja...t. 11 v karpannut
Huvittaa nää karppijutut. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, eli juoksen 12 kilometrin lenkkejä useamman kerran viikossa ja kyllä ne hiilarit vaan ihmisen liikkeellä pitää. Toki, jos haluaa vaan maata sohvalla tai muuten jättää hikiliikunnan väliin, voi karppiruokavaliollakin pärjätä.
Huvittaa nää kommentit. Mielipide on, vaikka tieto puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin makeanhimosta on helppo päästä eroon, ei vie kuin muutaman viikon ja alat inhota sokeria, niin kamalalta se maistuu. Eli karppaamalla onnistuu. Eikä tee mieli muitakaan lihottavia ruokia, kuten perunaa tai leipää. Helppoa ja kaupanpäälle hiukset ja iho kaunistuu, vatsa toimii hyvin, nukut hyvin, olet aamusta iltaan virkeä ja energinen, seksihalut lisääntyy, ei enää vatsavaivoja, ei turvotusta, ei ilmapallo-oloa, ei närästystä, liian korkea verenpaine alenee, migreeni yms. vaivat helpottuvat, kuukautisista tulee helpot jajaja...t. 11 v karpannut
Ei ole mulla kylläkään ole karppaus mitään sokeri-inhoa aiheuttanut. Karppaus hillitsee mässäilytaipumustani, mutta kyllä ne herkut aivan yhtä ihanalle maistuu kuin ennenkin, silloin harvoin kun niitä maistaa. Oleellista minulle onkin juuri se, että karppaamalla ei iske hirveitä mässäyskohtauksia vaikka ne herkut edelleen herkkuja onkin. Eikä ole kyllä kuukautisiinkaan vaikuttanut millään tavalla. Hyvä jos sinä olet kokenut noin monia hyötyjä, mutta yleistää ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista on, että ihmiskunnassa on tähän asti ollut pulaa ruuasta ja kehomme on virittynyt lisäämään painoa, mikäli suinkaan on mahdollista. Lisäksi himoamme synnynnäisesti kaikkea, millä se paino nousisi ja mistä saisi energiaa.
Nut tilanne onkin aivan päin vastoin. Tavallaan luonnotonta taistella sitä vastaan. Pakko kuitenkin on. Keksitäänköhän joskus joku laihdutuspilleri,joka estää lihomisen tai ruuanhimon. Jos ruuanhimon saa aikaan suoliston bakteerien viesti aivoille, niin tuohon viestittelyyn kun joku keksii keinon puuttua.
Voi ap, tunnen tuskasi. Ihan samassa tilanteessa olen. Normaalipainossa, eikä tarvetta (enää) laihduttaa, mutta ei saisi kyllä tulla mitään takaisinkaan.
Rakastan kyllä salaatteja, kokkaan herkullisia kasvisruokia, välttelen pääosin jauhoja, sokereita, pastaa (en ole tässä ehdoton) jne., mutta välillä oikein tuntee, kuinka keho huutaa vaikkapa punaviiniä, keksejä ja juustoja (eikä todellakaan sivistyneesti yhtä-kahta keksiä). Tai nytkin kaupoissa on ihania uutuusjäätelöitä... no, mistä nipistän, jos sellaisen ostan? Leivoin perheelle kinkkupiirakan eilen, söin itse minimaalisen kapean siivun lähinnä maistiaiseksi, muut mättivät kaksin käsin herkun parempiin suihin. Tänään oli taas yli kilo tullut lisää painoa viime viikosta, vaikka olen niin tarkka syömisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut normaalipainoinen lähes koko ikäni (raskaudesta jääneet n. 10 kg:tä olen laihduttanut). Nyt lähemmäs nelikymppisenä huomaan, että täytyy olla tosi tarkkana ruokavalion kanssa.:/ Ja kaipaan mättöruokaa ja sitä, että voisi syödä niin kuin pari kympisenä: kaikkea roskaa ja painossa ei näkyisi mitenkään.
Mutta toisaalta viihdyn normaalipainossa niin paljon paremmin, että kestän kituuttamisen. Pointtini on siis, että ei se roskaruoan himo meno ohi kaikilla. Suorastaan kadehdin niitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät esim. voi sietää makeaa.
En tiedä loppuuko tuska vaiko eikö.. vaikea sanoa :( Itsellä ei ainakaan ole loppunut. Ja samaan syssyyn näin ruuan rakastajaa raivostuttaa se, kun ihmisten vinkit makeanhimoon on "juo lasi vettä" - tyylisiä :-D Ei todellakaan auta mikään lasi vettä tai pakastetut viinirypäleet kun tekee mieli AITOA pullaa. Ja siinä ei ole kyse mistään että on vajaalla ruokavaliolla, vaan puhtaasti tekee mieli sitä suussasulavaa herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista on, että ihmiskunnassa on tähän asti ollut pulaa ruuasta ja kehomme on virittynyt lisäämään painoa, mikäli suinkaan on mahdollista. Lisäksi himoamme synnynnäisesti kaikkea, millä se paino nousisi ja mistä saisi energiaa.
Nut tilanne onkin aivan päin vastoin. Tavallaan luonnotonta taistella sitä vastaan. Pakko kuitenkin on. Keksitäänköhän joskus joku laihdutuspilleri,joka estää lihomisen tai ruuanhimon. Jos ruuanhimon saa aikaan suoliston bakteerien viesti aivoille, niin tuohon viestittelyyn kun joku keksii keinon puuttua.
Keino siihen on keksitty jo. Ei tosin mikään pilleri ja siksi se ei niin suosittu olekaan. Laihduttajat kun haluavat niitä ihmepillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista on, että ihmiskunnassa on tähän asti ollut pulaa ruuasta ja kehomme on virittynyt lisäämään painoa, mikäli suinkaan on mahdollista. Lisäksi himoamme synnynnäisesti kaikkea, millä se paino nousisi ja mistä saisi energiaa.
Nut tilanne onkin aivan päin vastoin. Tavallaan luonnotonta taistella sitä vastaan. Pakko kuitenkin on. Keksitäänköhän joskus joku laihdutuspilleri,joka estää lihomisen tai ruuanhimon. Jos ruuanhimon saa aikaan suoliston bakteerien viesti aivoille, niin tuohon viestittelyyn kun joku keksii keinon puuttua.
Keino siihen on keksitty jo. Ei tosin mikään pilleri ja siksi se ei niin suosittu olekaan. Laihduttajat kun haluavat niitä ihmepillereitä.
Kiitos, kun kerroit noin avoimesti, että mikä kyseinen keksintö on!
Vierailija kirjoitti:
Mites nämä jotkut 5/2-mallit? Jos menisit sellaisen mukaan, jäisi varaa mätöillekin. Eihän se terveyden kannalta optimaalista välttämättä ole, mutta mielenterveyden? Itsekin rakastan syömistä ja soimaan siitä itseäni.
Ei sovi 5:2 ap:n kaltaiselle herkkujen ahmijalle. 5:2ssa on tarkoitus syödä muina päivinä NORMAALISTI, ei vetää herkkuja ja mättöruokaa.
Esim. työkaverini ei laihtunut 5:2lla ollenkaan, koska söi paastopäivien kalorit "normaalipäivinä".
Ongelma ei siis ole tosiaan, että ei pystyisi laihtumaan tai pysymään tavoitteessa, vaan se miten ikävää se on. Kun syöminen vaan on ihanaa. Kunnon kolmen ruokalajin illalliset viinien kera, leipominen, ihanat burgerit...
Vaikka karkit pystyn helpostikin pitämään pois, niin juuri tuo ns oikealla ruualla mättäminen on se, mitä kaipaa. Eikö tähän totu, ihan päivittäin harmittaa, vaikka jo kolme vuotta on varsinaisen laihdutuksen lopettamisesta.
En nyt keksi niissä mitään epäterveellistäkään.