Sain pitkän työttömyyden jälkeen työpaikan. Mies ei näytä edes ilahtuneen.
Olen ollut muutaman vuoden työttömänä. Nyt sain vihdoin työpaikan :) ! Ei se ihan oman alan paikka ole, mutta vaikuttaa kuitenkin hyvältä, ja palkka on ok. Olen siis taustaltani akateeminen pätkätyöläinen.. Mutta mies ei edes näyttänyt ilahtuneen.. Kävin viikko sitten allekirjoittamassa työsopimuksen, eikä mies oikein sano asiasta mitään :( . Mistä se voisi johtua?
Kommentit (35)
Kuinka sotkuista elämää täällä väki viettää jos perusteluina on "ei ole aikaa enää siivota niin paljon"... uskomatonta juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko "paremman" työn kuin miehellä itsellään on? Jos asia on näin, mies saattaa (ehkä tiedostamattaankin) olla hieman kateellinen.
No tavallaan paremman, koska korkeasti koulutettuna sain "siistin sisätyön" vaikka ei ihan oman alan homma ole. Mies on duunari, ja sillä ei ole "siistiä sisätyötä". Luulin kuitenkin että se pitää työstään, ja kai pitääkin. Ap.
Tässä taas yksi syy miksi koulutusten olisi hyvä olla suunnilleen saman tasoisia. Miehestä toki kiinni, ettei itsetunto kestä naisen "parempaa" työpaikkaa. Koulutuksen vielä kesti kun nainen oli työttömänä, mutta ei sitä työpaikkojen eroa.
Mutta mies itse päätti jättää kouluttautumatta. Sen molemmat vanhemmat on akateemisia, eli koti kannusti kouluttatumaan. Ja olisi sillä ällikin riittänyt. Mutta ei sitä kiinnostanut mennä mihinkään amk:hon edes. Eli itse se niin valitsi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut muutaman vuoden työttömänä. Nyt sain vihdoin työpaikan :) ! Ei se ihan oman alan paikka ole, mutta vaikuttaa kuitenkin hyvältä, ja palkka on ok. Olen siis taustaltani akateeminen pätkätyöläinen.. Mutta mies ei edes näyttänyt ilahtuneen.. Kävin viikko sitten allekirjoittamassa työsopimuksen, eikä mies oikein sano asiasta mitään :( . Mistä se voisi johtua?
Sitä pelottaa se, että hänenkin pitää nyt alkaa hoitamaan kotia ja omaa osuuttaan.
Voi olla. Olen hoitanut kodin nyt työttömänä kun on ollut aikaa... Mutta mies tietää miten paljon olen kärsinyt työttömyydestä ja tietää, että olen välillä itkenyt itseni työttömyyden ja epätoivon takia uneen.. Ap.
Miehesi pitäisi tukea ja kannustaa sinua. Onnea työpaikasta ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sotkuista elämää täällä väki viettää jos perusteluina on "ei ole aikaa enää siivota niin paljon"... uskomatonta juttua.
Huollatko sinä kahden aikuisen talouden kokonaan yksin täyspäivätyön lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sotkuista elämää täällä väki viettää jos perusteluina on "ei ole aikaa enää siivota niin paljon"... uskomatonta juttua.
Ei ole kyse sotkun määrästä vaan siitä, että nainen ei enää yksi teekään kaikkia kotitöitä, kun menee töihin. Alkaakin vaatia, että mies tekee puolet.
Vierailija kirjoitti:
Onnea AP työpaikasta!
Kiitos :) ! Tavallaan hassua, että tuntemattomatkin onnittelee, mutta oma mies ei.. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko "paremman" työn kuin miehellä itsellään on? Jos asia on näin, mies saattaa (ehkä tiedostamattaankin) olla hieman kateellinen.
No tavallaan paremman, koska korkeasti koulutettuna sain "siistin sisätyön" vaikka ei ihan oman alan homma ole. Mies on duunari, ja sillä ei ole "siistiä sisätyötä". Luulin kuitenkin että se pitää työstään, ja kai pitääkin. Ap.
Tässä taas yksi syy miksi koulutusten olisi hyvä olla suunnilleen saman tasoisia. Miehestä toki kiinni, ettei itsetunto kestä naisen "parempaa" työpaikkaa. Koulutuksen vielä kesti kun nainen oli työttömänä, mutta ei sitä työpaikkojen eroa.
Mutta mies itse päätti jättää kouluttautumatta. Sen molemmat vanhemmat on akateemisia, eli koti kannusti kouluttatumaan. Ja olisi sillä ällikin riittänyt. Mutta ei sitä kiinnostanut mennä mihinkään amk:hon edes. Eli itse se niin valitsi. Ap.
No nyt sitä harmittaa oma tilanne ja ap:n uusi tilanne/työ.
Nythän miehellä olisi halutessaan mahdollisuus palata koulunpenkille ja hankkia itselleenkin jokin tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sotkuista elämää täällä väki viettää jos perusteluina on "ei ole aikaa enää siivota niin paljon"... uskomatonta juttua.
Huollatko sinä kahden aikuisen talouden kokonaan yksin täyspäivätyön lisäksi?
Minun mielestä kahden aikuisen taloudessa ei ole juurikaan hoitamista. Astiat koneeseen syönnin jälkeen automaattisesti, kumpikin pyykkää omat pyykkinsä kun jaksaa, imuroidaan kun siltä tuntuu. Kylppäri pestään vuorotellen suihkun yhteydessä muutaman viikon välein. Tähän nyt tietenkin vaikuttaa se, että kummallakaan ei ole mitään siisteysfetissiä. Ja eihän siellä kotona edes ole päivällä ketään, iltaisin lisäksi harrastukset. Missä vaiheessa sitä ehtisi edes sotkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sotkuista elämää täällä väki viettää jos perusteluina on "ei ole aikaa enää siivota niin paljon"... uskomatonta juttua.
Huollatko sinä kahden aikuisen talouden kokonaan yksin täyspäivätyön lisäksi?
Minun mielestä kahden aikuisen taloudessa ei ole juurikaan hoitamista. Astiat koneeseen syönnin jälkeen automaattisesti, kumpikin pyykkää omat pyykkinsä kun jaksaa, imuroidaan kun siltä tuntuu. Kylppäri pestään vuorotellen suihkun yhteydessä muutaman viikon välein. Tähän nyt tietenkin vaikuttaa se, että kummallakaan ei ole mitään siisteysfetissiä. Ja eihän siellä kotona edes ole päivällä ketään, iltaisin lisäksi harrastukset. Missä vaiheessa sitä ehtisi edes sotkemaan.
Täällä kyllä tosiaan huomaa ettei monet osaa ajatella ollenkaan toisenlaisia tilanteita.
Te siis hoidat talouteen yhdessä. Noniin. Jospa toinen teistä jää työttömäksi, eli hänellä on 8 tuntia vuorokaudessa enemmän aikaa, kuin työssäkäyvällä, teettekö yhä yhtä paljon kotitöitä? Ette, vaan kotona oleva hoitaa suurimman osan näistä hommista. Oli niitä sitten paljon tai vähän. (Huomioi nyt vielä rakas lapsi että kaikki ihmiset eivät asu samanlaisissa kodeissa - joillain on vähän siivottavaa, joillain on iso okt plus piha ja sen työt.) Niin, kun toinen on työttömänä kaksi vuotta ja hän hoitaa koko kodin, ajatteleppa uudelleen: onko tämän jälkeen tosi kiva ja helppo ja ihana osallistua taas imurointeihin, tiskeihin ja vessan kuurauksiin?
Olen kerran kuullut kaverista jonka eksä häpesi sitä että kaveri oli alemmin koulutettu ja ns. "huonommassa" työpaikassa. Tässä tuskin on kyse siitä mutta siis huonoitsetuntoinen ihminen voi löytää jotain ongelmaa vaikka mistä!
Oi, onnea!!!
Tiedän tunteen. Olen ollut työttömänä kaksi vuotta ja ahdistus suunnaton. Koko ajan etsin hommia, mutta hakijoita on aina se 100 vähintään ja haastatteluun pääsy mahdotonta. Tuntuu kivalta lukea, että jollakin tärppää, ehkä minullakin.
Luulenpa että miestäsi riepoo tuleva elämänmuutos. Se, ettet enää ole hoitamassa ruokaa valmiiksi pöytään ja kauppakäyntejä ym.kotimiehen hommia.
T. Toinen akat. Pätkätyöläinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko "paremman" työn kuin miehellä itsellään on? Jos asia on näin, mies saattaa (ehkä tiedostamattaankin) olla hieman kateellinen.
No tavallaan paremman, koska korkeasti koulutettuna sain "siistin sisätyön" vaikka ei ihan oman alan homma ole. Mies on duunari, ja sillä ei ole "siistiä sisätyötä". Luulin kuitenkin että se pitää työstään, ja kai pitääkin. Ap.
Tässä taas yksi syy miksi koulutusten olisi hyvä olla suunnilleen saman tasoisia. Miehestä toki kiinni, ettei itsetunto kestä naisen "parempaa" työpaikkaa. Koulutuksen vielä kesti kun nainen oli työttömänä, mutta ei sitä työpaikkojen eroa.
Niin kai sitten ei ala suhteeseen sellaisten urpojen kanssa. Minä tienaan peräti 3 kertaa nettone enemmän kuussa kuin mieheni, on korkeampi koulutus ja enemmän työvuosia takana vaikka mies on minua 7 vuotta vanhempi. Ei ole koskaan ollut ongelmia ja mies on todella kannustava.
Mulla samantyylinen tilanne itselläni historiassa. Silloin mieheni suorastaan tympäänty kun sain duunia enkä silloin käsittänyt yhtään. Myöhemmin tajusin, että se johtui siitä kun en ollut enää kokoajan kotona siivoamassa ja laittamassa ruokaa. Lisäksi sain työn kautta uutta energiaa ja aloin vapaa-ajalla ja viikonloppuisin näkemään enemmän kavereita enkä ollutkaan enää aina kotona kyhjöttämässä miehen kainalossa. Sain myös uusia tuttavuuksia uuden työn ja harrastusten myötä ja se ärsytti miestä myös.
Kai sitä pelotti se että nyt osaankin seistä taas omilla jaloillani "enkä tarvi häntä kaikkeen".
Sainpa siis myös myöhemmin itsetuntoa kasvatettua ja pakkasin laukkuni ja lähdin :) huono suhde siis muutenkin oli ollut jo pitkään.