Elokuvissa romanttisina esitettyjä asioita, jotka eivät todellisuudessa ole romanttisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia vastauksia lukematta, onko mainittu jo tuberkuloosi/keuhkotauti johon hento nainen yskähdellen rakkaansa käsivarsille kuolee.

Ja sairaudet yleensäkin. Kuoltiin sitten syöpään tai aivokasvaimeen, niin loppu on aina nätti ja rauhallinen, puoliso istuu sängyn vierellä ja vaihdetaan kauniit jäähyväiset ja sitten sairastava vain sulkee silmänsä ja kaikki on ohi. Ei puhettakaan että kuoleva olisi sekaisin kivusta ja kipulääkkeistä, pidätyskyky olisi pelkkä vitsi vain ja kaikki mahdolliset eritteet valuisivat kaikista mahdollisista ruumiinaukoista.

Tähtiin Kirjoitettu Virhe on lienee ainoa elokuva, jossa syöpään kuoleminen on kuvattu realisesti! Se kohtaus, missä kundi itkee ja kuolaa siinä autossa kun yritti mennä kauppaan, mutta voimat loppui..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin jälkeen molemmat nukahtaa heti toistensa syleilyyn. Se tunne ja tuoksahdus alapäässä seuraavana aamuna on varmaan vähintäänkin hurmaava

Yleensä tuossa hypätään seuraavaan aamuun, jolloin nainen herää ja huomaa olevansa myöhässä töistä. Nopsaan vain hame ja paitis päälle, ei alusvaatteita, ja menoksi. Meikit ja hiukset on kohdillaan, tietenkin.

Oikeassa elämässä tuossa hetkessä ei ole mitään romanttista vaikka mies jäisikin alastomana sänkyyn jatkamaan unia.

Jos taas elokuvassa nainen herää meikit levinneenä ja tukka sekaisin, niin kaikki tiedämme, että hän on tehnyt suuren virheen, on langennut ja huono ihminen.

Jos taas meikki on hyvin, niin tästä alkaa ihana rakkaustarina.

Charlien Enkeleissa  Drew Barrymore herää huulipunat levinneinä ja hiukset sekaisin miehen sängystä :D Tosin kun pomo soittaa, Drew ei laita dödöä tai harjaa hiuksiaan vaan hyppää autoon.

Se oli yhdeillan juttu, oli kiire karkuun

Satoja kynttilöitä siellä täällä hyllyjen, ammeen reunoilla, lattioilla jne. Oikeesti kuka ne jaksaa sytyttää ja sammuttaa ja VAHTIA ettei ne sytytä tulipaloa.

Sellaiset (yleensä nuorisoleffat) joissa nörde tyttö/poika muuttaa ulkonäköään ja olemustaan "kovemmaksi" jotta toinen osapuoli kiinnostuu siitä. Not romantic at all!

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaukset, kuoleminen. Kaunareissa tyynylle makaamaan valitaan yleensä tummatukkaisia näyttelijöitä, jotka näyttää paremmalta valkoista tyynyä vasten tummat hiukset hajallaan ja täydessä meikissä. Sievästi siinä maataan ja ollaan tajuttomia enemmän tai vähemmän. Jos kuollaan niin nätisti hiljaa kuollaan ja ympärillä jätetään viimeisiä jäähyväisiä ja lausutaan kauniita sanoja.

Oikeasti näihin sairaalahetkiin ikävä kyllä liittyy lima, oksennukset, hapenpuute, piereskely, ulosteet ja virtsa.

Yhden kuoleman olen ollut todistamassa, äitini. Istuin hänen sänkynsä vieressä ja pidin häntä kädestä kiinni. Hänen hengityksensä harveni ja harveni, eikä hän enää (ilmeisesti) ollut tietoinen ympäristöstään. Juttelin hänelle koko ajan, kunnes hengitys lopulta loppui. Ei ollut mitään kamalia ääniä, ei ulostamista niin että sen olisi huomannut, vain kuoleminen.

Istuin vielä pitkään häntä kädestä kiinni pitäen, ihmisen kylmeneminen alkaa aika pian.

Toki lähtöjä on monenlaisia, mutta kuolema aina ole kauheaa, vain loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia vastauksia lukematta, onko mainittu jo tuberkuloosi/keuhkotauti johon hento nainen yskähdellen rakkaansa käsivarsille kuolee.

Ja sairaudet yleensäkin. Kuoltiin sitten syöpään tai aivokasvaimeen, niin loppu on aina nätti ja rauhallinen, puoliso istuu sängyn vierellä ja vaihdetaan kauniit jäähyväiset ja sitten sairastava vain sulkee silmänsä ja kaikki on ohi. Ei puhettakaan että kuoleva olisi sekaisin kivusta ja kipulääkkeistä, pidätyskyky olisi pelkkä vitsi vain ja kaikki mahdolliset eritteet valuisivat kaikista mahdollisista ruumiinaukoista.

Tähtiin Kirjoitettu Virhe on lienee ainoa elokuva, jossa syöpään kuoleminen on kuvattu realisesti! Se kohtaus, missä kundi itkee ja kuolaa siinä autossa kun yritti mennä kauppaan, mutta voimat loppui..

Äitini kuoli syöpään, lähtö oli rauhallinen, kipulääkkeitä hän ei tarvinnut koko sairastamisen aikana, viimeisen kuusi tuntia hän ei enää ollut tajuissaan. Ja kun hän kuoli, istuin vieressään vielä varmaan tunnin. Mitään merkkiä ulostamisesta (hajua) ei ollut, hän vain lopulta lakkasi hengittämästä.

Ei kuolema aina ole kamalaa taistelua.

Keinoja kaihtamatta (This means war) on täydellinen esimerkkielokuva siitä, kuinka stalkkerointi ja kilpakosinta romantisoidaan. Siinä siis kaksi agenttia kilpailee yhden naisen huomiosta. Työvälineitään väärinkäyttäen he vakoilevat ja salakuuntelevat, ja muokkaavat sitten omaa käytöstää naiselle mieluisaksi. Leffan alussa on myös kliseinen työpaikalle ilmaantuminen torjunnan jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia vastauksia lukematta, onko mainittu jo tuberkuloosi/keuhkotauti johon hento nainen yskähdellen rakkaansa käsivarsille kuolee.

Ja sairaudet yleensäkin. Kuoltiin sitten syöpään tai aivokasvaimeen, niin loppu on aina nätti ja rauhallinen, puoliso istuu sängyn vierellä ja vaihdetaan kauniit jäähyväiset ja sitten sairastava vain sulkee silmänsä ja kaikki on ohi. Ei puhettakaan että kuoleva olisi sekaisin kivusta ja kipulääkkeistä, pidätyskyky olisi pelkkä vitsi vain ja kaikki mahdolliset eritteet valuisivat kaikista mahdollisista ruumiinaukoista.

OT, katso Nymphomaniac pt. I, jos ärsyttää sairauteen kuolemisen epärealistinen esittäminen elokuvissa. ;) 

Aikamoisia tylsimyksiä ja tosikkoja koko ketjullinen! Ei oo mikään ihme jos nykyajan nuorukaisilla on vaikeuksia saada pidettyä tyttiksiä tyytyväisinä. 

Ei kelpaa kukat, eikä suklaa, ei saa polvistua kosimaan, ei syödä ruokaa kynttilänvalossa, ei edes leikkiä ruusujen terälehdillä. Ja palkittua leffaakin katsellessa tyttikset vaan miettii, että hitsi noi haisee ja hikoilee noissa puvuissaan. =D

Ei oo ihme, että Suomessa on ankeaa kun te olette tuommosia!

Sampanjan juominen naisen kengästä. Yök!

Levottomat oli kyllä paljon realistisempi kuin mitä hollywoodin nyyhkyleffat. Tiedä sitten, tykkäävätkö jenkkinaiset oikeasti tuollaisesta meningistä. Kai sitten varmaan kun eihän ne tekisi leffoja joita ei ketään kiinnosta. Suomessa on kyllä harvassa tuollaiset naiset.

Kunpa saataisiin vielä leffa jossa näytetään suomalaisten naisten meininki realistisella tavalla. Uusi jätkä joka viikonloppu, sikailut ja sekoilut räkäkännissä, pettämiset, panolomat ulkomailla, sairaaloinen fiksaatio ulkomaalaisiin miehiin, suomalaisten miesten haukkumiset ja halveksunta jne. Myös ulkomaalaisten miesten tyypillinen käytös voitaisiin näyttää samalla mutta sitä nyt ei kukaan ohjaaja varmaa uskalla tehdä rasistin leiman pelossa.

Voisivat lisätä leffoihin parit jossa miehellä on joku ulkomaalainen muija. On se kyllä kummaa kun leffoissa aina tuppaa olemaan suominainen ja ulkkarimies pari eikä toisinpäin. Voisivat sitten näyttää realisistisella tavalla erot käytöksessä suomalaisen naisen ja ulkomaalaisen välillä.

Mies juoksee hiki tukassa lentokentällä ihmimassoissa ehtiäkseen kertomaan naiselle, että rakastaa tätä.  Turvatarkastusta ei yleensä ole huomioitu elokuvissa vaan kun nainen menossa jonoon koneeseen hän huomaa miehen. Oikeasti olisi aika noloa.

Takin lätäkköön heittäminen, jotta nainen voi kävellä lätäkön yli. Ehkä kliseisin juttu ikinä, miksei vaan kierrä sitä lätäkköä?

Vielä pahempi olisi jos asuisi yhdessä tuon kanssa, jota varten heitti takin. Voin jo kuvitella sen tiuskimisen: "Miks hemmetissä sä sen siihen heitit, nyt mä joudun taas pyykkihommiin! Sun kaltanen miehen irvikuva ei voi ymmärtää miten vaikeeta on saada kuratahroja pois takista! ..."

Ja mitä sen takin kanssa pitäisi sitten tehdä, jättää lätäkköön vai? Vai kävellä kaupungilla sontainen takki kädessä muina miehinä?

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia tylsimyksiä ja tosikkoja koko ketjullinen! Ei oo mikään ihme jos nykyajan nuorukaisilla on vaikeuksia saada pidettyä tyttiksiä tyytyväisinä. 

Ei kelpaa kukat, eikä suklaa, ei saa polvistua kosimaan, ei syödä ruokaa kynttilänvalossa, ei edes leikkiä ruusujen terälehdillä. Ja palkittua leffaakin katsellessa tyttikset vaan miettii, että hitsi noi haisee ja hikoilee noissa puvuissaan. =D

Ei oo ihme, että Suomessa on ankeaa kun te olette tuommosia!

Suurin osa romantiikkaa mitä miehet tekevät on juuri elokuvista otettua hömppää jota suurin osa naisista ei ole koskaan ajatellut romanttisena vaan vaivaannuttavana ja naurettavana. Unohdetaan että elokuvat ovat vain elokuvia ja se siitä. Naiset pitää romanttisuudesta jossa otetaan se romantiikan kohde ja kiinnostukset huomioon ja se ele on aito eikä yliammuttu ja teennäinen ja jostain kopioitu.

Arkiromantiikka on sitäkin parempaa minusta. Mieshenkilö pitää minulle ovea auki, kantaa painavat ostoskassit, tuo kaupungilla käydessään minulle lempi kakun palan jne. Pieniä huomioimisia.

Vierailija kirjoitti:

Takin lätäkköön heittäminen, jotta nainen voi kävellä lätäkön yli. Ehkä kliseisin juttu ikinä, miksei vaan kierrä sitä lätäkköä?

Vielä pahempi olisi jos asuisi yhdessä tuon kanssa, jota varten heitti takin. Voin jo kuvitella sen tiuskimisen: "Miks hemmetissä sä sen siihen heitit, nyt mä joudun taas pyykkihommiin! Sun kaltanen miehen irvikuva ei voi ymmärtää miten vaikeeta on saada kuratahroja pois takista! ..."

Ja mitä sen takin kanssa pitäisi sitten tehdä, jättää lätäkköön vai? Vai kävellä kaupungilla sontainen takki kädessä muina miehinä?

Uuno Turhapurossakin Uuno parodioi tätä - ovat tosin suolla Marjatan kanssa. Ruusujakin on, klassista musiikkia. Aika hyvä kohta.

Katseiden kohtaaminen yli muiden - ahhhhh ....  Sekunnissa rakastuminen, "sinäkö se olet?".

Kummelissa parodioidaan tätä hienosti, on se luksusautokin ja homopari tapaa näin, että "katseemme kohtasivat ja tiesin, että se olet Sinä!"

Nauran täällä vedet silmissä näille 😂 Onko olemassa elokuvia, joissa nämä esitettäisiin realistisella tavalla? Olisi hauska nähdä vaikka tuollainen lentokonekohtaus...

Romanttinen kuva mieshuorasta/panomies, joka kohtaa sen oikean, ja rakastuu. Hänestä tulee Uskollinen Kunnollinen Aviomies. Kaikki annetaan taas kerran anteeksi. Katharsis.

Kummelissa tosin jatkaa matkaansa:

Panomies on roisista nimestään huolimatta hienovireisin pätkä koko elokuvassa. Silvennoinen esittää siinä maata kiertävää urkujen korjaajaa Arvo Hakalaa.

Hän on romanttisella tavalla kova naistenmies, jota vastaan mustasukkaiset miehet kokoavat lopulta lynkkausryhmän lännenelokuvien tyyliin.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3123748-panomies-on-uuden-kummeli…

Joissakin sarjoissa (en elokuvaa muista) romantisoitu "kovan kohtalon ja ongelman" kohtaaminen. Kohtaus tapahtuu Ranskassa tai Iso-Britanniassa ja aina on erittäin kova lumimyrsky ja nainen synnyttää lumimyrskyssä - ulkona, tai löytää jonkin vajan. Sankari saapuu paikalle. Niinkuin näissä maissa nyt olisi tavallista, että on se lumimyrsky.

Pohjoismaissa olisi lumimyrskyjä, mutta näiden maiden elokuvaperinteessä naiset ei synnytä ulkona lumimyrskyssä.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia tylsimyksiä ja tosikkoja koko ketjullinen! Ei oo mikään ihme jos nykyajan nuorukaisilla on vaikeuksia saada pidettyä tyttiksiä tyytyväisinä. 

Ei kelpaa kukat, eikä suklaa, ei saa polvistua kosimaan, ei syödä ruokaa kynttilänvalossa, ei edes leikkiä ruusujen terälehdillä. Ja palkittua leffaakin katsellessa tyttikset vaan miettii, että hitsi noi haisee ja hikoilee noissa puvuissaan. =D

Ei oo ihme, että Suomessa on ankeaa kun te olette tuommosia!

Siis miehille kerrotaan se helpottava tieto ettei tarvita ruusun terälehtiä, ei tarvi heittää takkia lammikkoon ja tuhlata viittäkymppiä kynttilämereen ja nyt nää valittaa siitä 😃. Valivalivalivali. Ei ihme ettei teitä kukaan huoli 😃.