Tarjoaminen treffeillä, miehen kiinnostus naista kohtaan ja "kyky huolehtia perheestään"?

Vierailija kirjoitti:

Eli se kuka tarjoaa treffeillä onkin nyt mittari siitä miten kiinnostunut on ja pystyykö pitämään huolta perheestä?

Ensimmäinen mies joka ei tarjonnut on se kenen kanssa asun nyt ja tein lapsen. Oliko tuo jotenkin huono valinta?

Hän ei tarjonnut vai hänellä on periaate, ettei tarjoa eikä jaa omastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni huonoin suhde on ollut miehen kanssa, joka ei koskaan tarjonnut mitään. Eikä edes huonoin vaan oikeastaan todella vahingollinen suhde. 

Haluan rennon ja reilun kumppanin, koska olen sitä itsekin. Siksi viiden tai kymmenen euron tarjoamisista puolin tai toisin ei saa muodostua ongelmaa tai suhdetta ei voi syntyä. 

Kun tapaat miehen ensimmäisen tai toisen kerran, et ole hänen kanssaan suhteessa. Olette vielä tuntemattomat toisillenne.

Olen harvinaisen rento kumppani, enkä jaksa parisuhteessa syynätä menoja eurolleen, vaan pääasia on, ettää kumpikin kokee kulujen jakautuvan reilusti ja tulee välillä hemmotelluksi.

Siltikään en tarjoudu maksamaan ensitreffeillä treffikumppanini osuutta. Nällä kahdella asialla on hyvin vähän tekoa keskenään. -6

Jos on tarvetta nillittää asiasta niin koen sen oireeksi jostain. Voi olla tarjoamatta, mutta jos on joku periaate maksamattomuudesta niin en halua tutustua syvemmin. Muutenkin periaatteen ihmiset koen aika rasittaviksi. 

Joo, nillittämisestä olen ihan samaa mieltä. Sellainen ei kuulu treffeille missään muodossa. Ja maksamisesta nillittäminen nyt on muutenkin aivan turhaa Suomessa, jossa kukaan täysipäinen nainen ei odotakaan toisen tarjoavan vain siksi, että tällä sattuu olemaan kivekset. En muista, että omilla ensitreffeilläni maksaminen olisi tullut koskaan edes puheeksi, vaan kumpikin on hakenut oman kaljan tiskiltä ihan automaattisesti.

(Kaverilla on tosin yksi päinvastainen kokemus, mutta tämä nainen olikin vintage-harrastajan lisäksi äärikonservatiivi ja jopa fasistisymppaaja, joten kovin hyvään seuraan ei tarjoiluja vaatimalla pääse.) -6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole minkäänlaista intressiä alkaa vaikkapa yh-naisen perheen huolehtijaksi? En koe että minun tehtäväni on huolehtia hänen perheestään. Siihen hänellä on hän itse ja hänen elareita maksava exänsä.

M

Etäännytätkö siksi itsesi myös naisesta? En suosittele ainakaan yhteenmuuttoa ja ehkä kannattaisi muutenkin pitäytyä lapsettomissa. 

Minulla ei ole lapsia, mutta mietin vaan suhteen dynamiikkaa noin hostaalilla lähestymistavalla, vaikka itsessään asia oikein onkin eikä äidin uuden miehen kuulu elättää tämän aiempaa lasta. 

Varmaankin etäännytän sitten. Minulla on oma koti, olen jo nelikymppinen enkä halua alkaa leikkiä yhteistä kotia enää kenenkään kanssa. Joko löydän jonkun joka tuntee itse samoin, tai sitten jatkan yksineloa.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole minkäänlaista intressiä alkaa vaikkapa yh-naisen perheen huolehtijaksi? En koe että minun tehtäväni on huolehtia hänen perheestään. Siihen hänellä on hän itse ja hänen elareita maksava exänsä.

M

Etäännytätkö siksi itsesi myös naisesta? En suosittele ainakaan yhteenmuuttoa ja ehkä kannattaisi muutenkin pitäytyä lapsettomissa. 

Minulla ei ole lapsia, mutta mietin vaan suhteen dynamiikkaa noin hostaalilla lähestymistavalla, vaikka itsessään asia oikein onkin eikä äidin uuden miehen kuulu elättää tämän aiempaa lasta. 

Varmaankin etäännytän sitten. Minulla on oma koti, olen jo nelikymppinen enkä halua alkaa leikkiä yhteistä kotia enää kenenkään kanssa. Joko löydän jonkun joka tuntee itse samoin, tai sitten jatkan yksineloa.

M

PS lapsettomia pidän arveluttavina, koskaan ei tiedä milloin niiden biologinen kello päräyttää vielä viimeisen iltatähtihälytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhtautuu vihamielisesti treffailuun, kannattaako käydä treffeillä?

Niin jos suhtautuu treffeihin ilmaisina lounaina/drinkkeinä, niin kannatta miettiä onko ne aitoa tutustumista vai lokkeilua.

Naiset pitävät herrasmiehistä, en tajua miksi niin moni suomalainen mies haluaa antaa ensitapaamisella itsestään sivistymättömän juntin vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole minkäänlaista intressiä alkaa vaikkapa yh-naisen perheen huolehtijaksi? En koe että minun tehtäväni on huolehtia hänen perheestään. Siihen hänellä on hän itse ja hänen elareita maksava exänsä.

M

Etäännytätkö siksi itsesi myös naisesta? En suosittele ainakaan yhteenmuuttoa ja ehkä kannattaisi muutenkin pitäytyä lapsettomissa. 

Minulla ei ole lapsia, mutta mietin vaan suhteen dynamiikkaa noin hostaalilla lähestymistavalla, vaikka itsessään asia oikein onkin eikä äidin uuden miehen kuulu elättää tämän aiempaa lasta. 

Varmaankin etäännytän sitten. Minulla on oma koti, olen jo nelikymppinen enkä halua alkaa leikkiä yhteistä kotia enää kenenkään kanssa. Joko löydän jonkun joka tuntee itse samoin, tai sitten jatkan yksineloa.

M

PS lapsettomia pidän arveluttavina, koskaan ei tiedä milloin niiden biologinen kello päräyttää vielä viimeisen iltatähtihälytyksen.

Kai se voi lapsellisillekin tulla? 

Kannattaa suunnata 45+ ikäryhmään. Aika monella toimii siinä vaiheessa jo itsesuojeluvaisto, vaikka kello sanoisi mitä. 

Kun tämä sama keskustelu on täällä käyty niin lukemattomia kertoja tällä yleisellä tasolla, niin mitä jos kokeiltaisiin sitä, että jokainen kertoisi vain omista kokemuksistaan? Kerro, milloin olit viimeksi treffeillä (ennen kaikkea ensitreffeillä), mitä teitte, kuka maksoi ja miten se tilanne kaiken kaikkiaan sujui.

Omat viimeisimmät ensitreffini olivat vajaa kolme vuotta sitten. Minä tarjosin miehelle kotonani teetä ja croissanteja. Tapasin miehen ensimmäistä kertaa mutta yhteisen ystävän kautta, ja siksi uskalsin heti ensitreffeillä pyytää hänet kävelylenkin päätteeksi kotiini. En perinyt mieheltä maksua teesta ja croissantista.

Sitä edeltäviä treffejä en muista varmuudella, niistä on varmaan jo 5-6 vuotta. Muistelen, että tapasimme baarissa ja että mies olisi jo ollut siellä odottamassa, ja minä ostin itselleni viinilasillisen. Samoihin aikoihin oli toiset ensitreffit sellaisen miehen kanssa, jonka olin jo tavannut baarissa eli olin jo jutellut hänen kanssaan. Muistaakseni mies osti leffaliput ja minä maksoin leffan jälkeen lasilliset. Jossain kohtaa kävin myös kävelyllä ja sen jälkeen kahvilla yhden miehen kanssa, joka tarjoutui maksamaan kahvikupilliseni, minkä toki hyväksyinkin. Sen vanhempiin treffeihin ei muistini enää riitä.

Minulle ei ole ongelma, jos mies ei maksa, mutta minulle on ongelma jos se on miehelle periaate.

Vierailija kirjoitti:

Kuka alkaa treffeillä miettimään ja analysoimaan voiko toinen huolehtia perheestä?

No minä en ole etsimässä treffeiltä mitään (lapsi)perhettä huolehdittavaksi vaan tasavertaista naista kumppaniksi, joten sinänsä en voi omalla esimerkilläni kumota tuota hypoteesia bissen tarjoamisen ja elatushalukkuuden välisestä suhteesta. ;) -6

Sanotaan kaikki yhteen ääneen "AP, sinun ei tarvitse tarjota koskaan mitään kenellekään, sinun ei tarvitse avata ovea kenellekään, sinun ei tarvitse hymyillä kenellekään, sinun ei tarvitse käydä treffeillä kenenkään kanssa". Helpottiko? Ihan oikeasti yksikään ilkeä nainen ei varmasti tule varastamaan lompakkoa sinun/vaatimaan sinulta yhtään mitään kotoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni huonoin suhde on ollut miehen kanssa, joka ei koskaan tarjonnut mitään. Eikä edes huonoin vaan oikeastaan todella vahingollinen suhde. 

Haluan rennon ja reilun kumppanin, koska olen sitä itsekin. Siksi viiden tai kymmenen euron tarjoamisista puolin tai toisin ei saa muodostua ongelmaa tai suhdetta ei voi syntyä. 

Kun tapaat miehen ensimmäisen tai toisen kerran, et ole hänen kanssaan suhteessa. Olette vielä tuntemattomat toisillenne.

Olen harvinaisen rento kumppani, enkä jaksa parisuhteessa syynätä menoja eurolleen, vaan pääasia on, ettää kumpikin kokee kulujen jakautuvan reilusti ja tulee välillä hemmotelluksi.

Siltikään en tarjoudu maksamaan ensitreffeillä treffikumppanini osuutta. Nällä kahdella asialla on hyvin vähän tekoa keskenään. -6

Jos on tarvetta nillittää asiasta niin koen sen oireeksi jostain. Voi olla tarjoamatta, mutta jos on joku periaate maksamattomuudesta niin en halua tutustua syvemmin. Muutenkin periaatteen ihmiset koen aika rasittaviksi. 

Joo, vittuun periaatteet, fiiliksellä vaan läpi elämän, ilman selkärankaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni huonoin suhde on ollut miehen kanssa, joka ei koskaan tarjonnut mitään. Eikä edes huonoin vaan oikeastaan todella vahingollinen suhde.

Tietenkin oli koska et saanut miehestä haluamaasi rahallista hyötyä. Menenit samalla aikaa eli markkina-arvoasi saadaksesi paremmin maksumiehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole minkäänlaista intressiä alkaa vaikkapa yh-naisen perheen huolehtijaksi? En koe että minun tehtäväni on huolehtia hänen perheestään. Siihen hänellä on hän itse ja hänen elareita maksava exänsä.

M

Etäännytätkö siksi itsesi myös naisesta? En suosittele ainakaan yhteenmuuttoa ja ehkä kannattaisi muutenkin pitäytyä lapsettomissa. 

Minulla ei ole lapsia, mutta mietin vaan suhteen dynamiikkaa noin hostaalilla lähestymistavalla, vaikka itsessään asia oikein onkin eikä äidin uuden miehen kuulu elättää tämän aiempaa lasta. 

Varmaankin etäännytän sitten. Minulla on oma koti, olen jo nelikymppinen enkä halua alkaa leikkiä yhteistä kotia enää kenenkään kanssa. Joko löydän jonkun joka tuntee itse samoin, tai sitten jatkan yksineloa.

M

PS lapsettomia pidän arveluttavina, koskaan ei tiedä milloin niiden biologinen kello päräyttää vielä viimeisen iltatähtihälytyksen.

Kai se voi lapsellisillekin tulla? 

Kannattaa suunnata 45+ ikäryhmään. Aika monella toimii siinä vaiheessa jo itsesuojeluvaisto, vaikka kello sanoisi mitä. 

Totta, mutta lapselliselle voi edes sanoa että älä höpsöttele, sullahan on noita jo :)

Olen itse juurikin tuon 45 ja pidän itselleni realistisena ikähaarukkana +-10v. Siitä samaa mieltä että se ylempi lohko on lapsiasioissa turvallisempi.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni huonoin suhde on ollut miehen kanssa, joka ei koskaan tarjonnut mitään. Eikä edes huonoin vaan oikeastaan todella vahingollinen suhde. 

Haluan rennon ja reilun kumppanin, koska olen sitä itsekin. Siksi viiden tai kymmenen euron tarjoamisista puolin tai toisin ei saa muodostua ongelmaa tai suhdetta ei voi syntyä. 

Kun tapaat miehen ensimmäisen tai toisen kerran, et ole hänen kanssaan suhteessa. Olette vielä tuntemattomat toisillenne.

Olen harvinaisen rento kumppani, enkä jaksa parisuhteessa syynätä menoja eurolleen, vaan pääasia on, ettää kumpikin kokee kulujen jakautuvan reilusti ja tulee välillä hemmotelluksi.

Siltikään en tarjoudu maksamaan ensitreffeillä treffikumppanini osuutta. Nällä kahdella asialla on hyvin vähän tekoa keskenään. -6

Jos on tarvetta nillittää asiasta niin koen sen oireeksi jostain. Voi olla tarjoamatta, mutta jos on joku periaate maksamattomuudesta niin en halua tutustua syvemmin. Muutenkin periaatteen ihmiset koen aika rasittaviksi. 

Joo, vittuun periaatteet, fiiliksellä vaan läpi elämän, ilman selkärankaa.

Periaatteeksi kelpaa että mies hoitaa ja maksa ja sa syyt kaikesta. Hyvä periaate!

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on tunnetusti paljon kaksoisstandardeja, joista naiset hyötyvät. Näitä epätasa-arvoisuuksia naisilla ei ole pienintäkään intoa korjata. Kunhan poimitaan rusinat pullasta.

Riippuu, minkä lasien läpi maailmaa katselee. Voisin väittää, että maailmassa on tunnetusti myös paljon asioita, joissa nainen on heikommilla tai mies poimii rusinat pullasta, mutta keskittyisin mielummin ihan toisenlaisiin maisemiin mukavasti yhdessä miehen kanssa. 

Kerrotko yhdenkin asian missä nainen on Suomessa heikommilla kuin mies?

Naiset haluavat pitää kiinni miehen tarjoamisvelvollisuudesta vain ja ainoastaan siksi, että moisesta on heille selvää taloudellista hyötyä. Jos arvon leidi käy vaikka 4-5 treffeillä joka viikko ja aina mies maksaa, säästää hän melkoisen monen kahvikupin ja illallisen hinnan siinä sivussa.

En tarjonnut ensitreffeillä työttömänä, enkä tarjoa nytkään työssäkäyvänä. Jos kerran naiset eivät halua arvonsa määrittyvän seksin saamisen helppouden suhteen, en minäkään halua oman arvoni määrittyvän rahankäytön perusteella.

Väitän edelleen, että tämä ongelma on täysin kuvitteellinen.

Voisiko tähän ketjuun ilmoittautua joku mies, jolta ovat jääneet toiset treffit saamatta, koska hän ei ensimmäisillä tarjoutunut maksamaan naisen puolesta? Ehdoksi vielä, että tämän on täytynyt tapahtua Suomessa suomalaisen naisen kanssa 1970-luvun jälkeen. Ja toiseksi ehdoksi vielä, ettei mies ole tehnyt asiasta numeroa käyttäen sanoja "loinen", "lompakkoloinen" tms.

En usko, että tältä palstalta sellaista löytyy. -6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni huonoin suhde on ollut miehen kanssa, joka ei koskaan tarjonnut mitään. Eikä edes huonoin vaan oikeastaan todella vahingollinen suhde.

Tietenkin oli koska et saanut miehestä haluamaasi rahallista hyötyä. Menenit samalla aikaa eli markkina-arvoasi saadaksesi paremmin maksumiehen.

Älä naurata. Jos olisin halunnut maksumiehen, en varmaan olisi jatkanut tuon tyypin kanssa viittä vuotta, kun jo ensimmäisen kuukauden aikana kävi erittäin selväksi, että molemmat vastaamme itsestämme. Vasta myöhemmin aloin tajuta, kuinka ylipäätään vihamielisesti hän suhtautui henkilöön, jonka olisi pitänyt olla hänen rakkaimpansa. Sinisilmäisenä en edes tajunnut kääntää aivojani riittävän nurinpäin, että olisin ymmärtänyt sen ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tähän ketjuun ilmoittautua joku mies, jolta ovat jääneet toiset treffit saamatta, koska hän ei ensimmäisillä tarjoutunut maksamaan naisen puolesta?

Eihän nainen tuollaista syytä koskaan ääneen sano.

Minä kävin joskus treffeillä naisen kanssa, joka silminnähden suuttui tarjoamatta jättämisestäni. Sain myöhemmin kuulla yhteiseltä tutulta, että neiti onkin (oikeasti) lesbo. Hän olisi siis vain halunnut syödä ja juoda illan minun piikkiini. Tapaus ei varsinaisesti ainakaan vähentänyt haluttomuuttani tarjota treffeillä.