Lue keskustelun säännöt.
Pojan yo-kirjoitukset meni huonosti, kenen vastuu?
24.04.2017 |
Poikamme kirjoitti osan aineista syksyllä ja loput nyt keväällä. Kirjoitukset olivat ihan kamala pettymys. Tulossa on todennäköisesti B:n paperit. Pitkästä matikasta sai alustavasti 20 pistettä, millä voi saada juuri ja juuri C:n. Kaikki muu onkin sitten B:tä ja onpa siellä yksi A:kin syksyltä.
Poika itse on luonnollisesti valtavan pettynyt kirjoituksiin. Odotukset olivat kovat. Vaikka keskiarvo on ollut tuollaista 7,5 -8 luokkaa, niin ajatus oli, että kirjoituksista tulisi hyvät arvosanat, kunhan poika tsemppaa ja tekee parhaansa. Tarkoitus oli hakea kauppikseen tai lääkikseen.
Nyt poika on alkanut syyttää minua ja isäänsä siitä, että me emme ole kannustaneet ja tsempanneet häntä tarpeeksi. No meistä sellainen ei kuulu vanhemmille vaan opettajille. Emme ole mitenkään valvoneet läksyjen tekoja tai kyselleet miten kokeet menee. Ajattelimme, että kyllä poika tajuaa itse mitä haluaa ja että jotain pitää tehdä sen saavuttamiseksi. Ja opettajat pitävät huolen että lapsi oppii niin paljon kuin mahdollista. Kuulemma muiden kavereiden vanhemmat ovatkin tsempanneet lapsia läksyissä, valvoneet että tietty aika päivässä käytetään opiskeluun ja yleensäkin seuranneet lastensa koulunkäyntiä hyvin tarkasti. Nyt poika on vihainen, ettei me olla rajoitettu hänen ajankäyttöään ja pakottaneet opiskelemaan. Poika on oikeasti todella pettynyt, kun kaikki haaveet näyttävät kariutuneen parissa kuukaudessa.
Olen ollut yhteydessä pojan opettajiin ja yrittänyt saada selville, mistä tämä epäonnustuminen voi johtua. He olivat todella yllättyneitä, kun kuulivat että poika haluaa korjeakouluun. Hän ei koskaan ole kuulemma ollut luokkansa parhaassa puolikkaassa, mikä opettajien mukaan käytännössä on se porukka, josta korkeakouluopiskelijat tulee. Kun olen kysynyt, mitä koulussa on tehty pojan oppimustulosten parantamuseksi vastaus on "ei tietenkään mitään, kyllä lukiossa jokainen opiskelija vastaa omista opinnoistaan". Ihan sydämestä otti kun kuulin tämän. Eihän kukaan 16-18 -vuotias ymmärrä tällaisista asioista, haaveita ja suunnitelmia voi olla, mutta koulun kuuluu opettaa nämä asiat lapsille.
Mitä tässä voi enää tehdä? Minusta koulu on jättänyt lahjakkaan pojan ihan heitteille, kun ei ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota läksyihin ja opintojen etenemiseen.
Kommentit (85)
No niin, viestini ilmeisesti katosi bittiavaruuteen mutta haluan tuoda omankin näkökulman tähän provoon, koska näitä vanhempia todella löytyy. Ei ole pitkä aika kun omaa opiskelupaikkaa uhkailtiin perheen lakimiehellä.
Tervetuloa lääkikseen lapsellesi! Saamme varmasti hienoa sosiaalipornoa kun tentti ei mennytkään läpi, uusinta on syksyllä, kesälle sovittu lääkärinsijaisuus ei onnistu ilman sitä tenttiä ja pääsee ylilääkärille selostamaan miksi ei tulekaan töihin. Tietenkään poika ei jaksa heräämöstä polvileikkauksen jälkeen mennä luentosaliin ja sitten harmittaa kun se oli pakollinen luento joka seuraavan kerran järjestetään vuoden päästä. Tai sitten oli bileet edellisenä iltana eikä äiti pakottanut klinikkaan ja sitten harmittaa kun ei valmistu. Ehkä ihan hyvä että lääkikseen ei kaikki pääse, valitettavasti opiskelukavereiden joukosta opiskelun alussa löytyi näitäkin sankareita jotka eivät ymmärrä että pakollinen on pakollinen. Sitten itketään kun paha, paha koulu ei motivoinut ja muistuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo, eipä tainnut äitikään äikän aineesta ällää saada. Alku oli ihan ok mutta loppu meni epäuskottavaksi. Lukiossa on opot jotka kyllä ohjaavat oppimaan oppimisessa.
Aika uskomatonta, että tämäkin on saanut yläpeukkuja.
Oppimaan oppiminen kun ei ole opojen vastuulla - vaan yleisempi neuvominen.
Toisaalta aika harvassa lukiossa opoille on varattu resursseja niin paljon, että mitään neuvontaa voisi jättää niiden varaan.
Kyllä se vaatii lähinnä istumalihaksia, siis että lukee niihin yo-kirjoituksiin. Keskiarvosta päätellen oppimisvaikeudesta ei ole kyse, lähinnä asennevammasta. Kyllä se ihan omilla harteilla lepää, vastuu oppimisesta. Lahjakkuutta voi tiettyyn pisteeseen asti kompensoida kovalla työllä, opiskelulla.
Jos jotain oikeasti haluaa, sen eteen tekee töitä. Valmennuskurssille tai sitten syksyllä uusimaan kirjoituksia. Tuttavani pari vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittanut opiskelee nyt matematiikkaa uudestaan. Lyhyestä matikasta on saatava vähintään eximia, että hän pääsee edes pyrkimään tiettyyn koulutusohjelmaan yhteen eurooppalaiseen yliopistoon. Hän opiskelee jo Helsingin yliopistossa, käy opiskelun ohella töissä ja nyt yksityisesti matikan valmennuksessa. Ja kirjoittaa siis syksyllä matematiikan uusiksi.
Kasvaisiko pojalla selkäranka tuon kokemuksen myötä? Se olis peiliin katsomisen paikka. Kaikki kun ei tule valmiina tarjottimella. Itse pääsin haluamaani koulutusohjelmaan vasta kolmannella yrittämällä senkin jälkeen kun oli jo kandin tutkinto taskussa. Ja oma kuvisopeni lukiossa pääsi neljännellä yrittämällä Taikiin.
Tsemppiä. Ei kun uutta yritystä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lukiossa opiskelijan pitää ottaa vastuu omasta oppimisestaan, asia ei varsinaisesti kuulu vanhemmille tai opettajille. Siellähän juuri valmistaudutaan yliopistoa varten ja jos omaehtoinen opiskelu ei onnistu lukiossa, tuskin se onnistuu yliopistossakaan. Lukio on kuitenkin vapaaehtoinen ja opettajat on siellä auttamassa oppilaita eivätkä kiskomassa vastentahtoisia opiskelijoita väkisin eteenpäin. Vanhempien roolin taas pitäisi mielestäni lukiossa olla jo aika pieni, lähinnä semmoinen taustatuki jos lukiolainen itse pyytää apua vanhemmiltaan. Minä taisin lähinnä pyytää rahaa kurssikirjoihin, kurssiretkiin jne.
Noita kirjoituksiahan voi uusia, joten onkohan "lapsella" nyt aikuistumisen paikka. Syksyllä uusimaan ja arvosanoja nostamaan.
Tottakai vanhemmilla on vastuu nuoren opintojen seuraamisesta ja niissä tukemisesta. Mikään taustatukena oleminen ei riitä. Ap voi olla provo, mutta tiedän että tuon kaltaisia vanhempia on olemassa jotka siirtävät vastuun lapsen ja nuoren koulunkäynnistä koululle.
Koulunkin pitäisi olla vastuussa edes sen verran että on yhteydessä vanhempiin jos lukioikäisen koulumenestys yllättäen romahtaa ja vanhemmat eivät reagoi tähän. Mutta ensisijaisesti vastuu on aina vanhemmilla.
LLLLaudatur kirjoitti:
Ei poika ole lahjakas muiden kun äitinsä mielestä. Lahjakas kirjoittaa ainakin M:n paperit sen kummemmin painostamatta.
Samaa mieltä! Itse en opiskellut koko lukion aikana oikeastaan ollenkaan, eikä mulla ole mitenkään erityisen hyvä muisti tms. Läksyt aina tekemättä ja kokeisiin luin ehkä edellisenä iltana, jos jaksoin... Teiniangstit oli vielä pahasti päällä :/ Sama homma ylppäreiden kanssa, luin vaan tärpit edellisenä iltana. Kyllä tolla panostuksenna uitenkin MMMCCB rivin kirjoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on vielä alakoulussa, mutta ihan varmasti tuen ja jeesaan sinne lukion loppuun saakka. Olen itse perheestä jossa vanhempia ei kiinnostanut läksyjen ja kokeisiin luvut. Se, että kysytään onko läksyt tehty ei vielä osoita kannustusta.
Niinpä itse rämmin teinivuodet alisuorittajana ja havahduin asiaan vasta parikymppisenä.
Myöhäistä ei ollut silloinkaan, mutta pidemmän tien kautta olen tähän pisteeseen kulkenut.
Jos äiti olisi edes hieman kannustanut, tsempannut ja katsonut perään teinivuosinani, olisin ihan varmasti päässyt pidemmälle.
Nyt kyllä kelpaa kunnia menestyksestäni. Olenko katkera? Olen. Suututtaa joka kerta kun kuulen jonkun suusta, kuinka teini-ikäisen tulee itse ottaa vastuu koulusta. Ei tule, lapsia he vielä ovat.
Ne abitkin.
Juuri näin. Itsellä sama kohtalo ikävä kyllä. Omaa lasta yritän tukea kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Lukio-opiskelussa vastuu on mielestäni vain ja ainoastaan oppilaalla itsellään, ja vanhempien tehtävä on toimia eräänlaisena tukiverkkona.
Poikani kirjoitti kuusi laudaturia, helvetin kovan työn ja lukemisen tuloksena. Opettajille kuuluu tietysti osa kunniasta, mutta olisi täysin absurdia jos pitäisin tätä jotenkin omana saavutuksenani. Sama pätee toisinkin päin. Ei ole vanhempien vika, jos kirjoitukset menevät pöydän alle. Abi on jo aikuinen, eikä aikuisen ihmisen opiskelua tarvitse vahtia.
Abi ei todellakaan ole mikään aikuinen. Vanhemmilla on vastuu seurata opintojen sujumista ja olla tukena. Jos ongelmia ilmenee, tulee ne selvittää yhdessä ja hakea tarvittaessa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käskepä sen pojan vötkylän vääntäytyä peilin eteen. Kukapa se sieltä toljottaa vastaan? Se on se syyllinen huonoon menestykseen. Jos on keskiarvo mainitsemaasi luokkaa, niin ei sillä ole asiaa kauppikseen sen enempää kuin lääkikseenkään, ei ole ollut vuosikausiin tai vuosikymmeniin. Amkin tradenomilinjalle suosilla vaan hakemaan. Jos opiskelee oikein ahkerasti ja saa kiitettävät paperit, voi olla, että kauppiksen ovet sitten aukeavat.
Tää oli varmaan kieli poskessa kirjoitettu, mutta huutonaurut täältä replyksi🤣🤣. Tietysti lukiolainen vastaa itse opiskelustaan. Ei tullut mieleenkään kysellä lapsilta lukioaikana mitään opiskeluiden perään. Oli itsestään selvää että hoiti ne kunnialla oman tasonsa mukaisesti.
Olkaa nyt tyytyväisiä että saitte sentään sen lakin ja juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abi ei todellakaan ole mikään aikuinen. Vanhemmilla on vastuu seurata opintojen sujumista ja olla tukena. Jos ongelmia ilmenee, tulee ne selvittää yhdessä ja hakea tarvittaessa apua.
Ja sitten ihmetellään miksi nykylapsista tulee vastuuttomia velliperseitä jotka ovat heti itkemässä, kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee vastaan. Ovat tottuneet siihen, että äiti ja isi selvittävät ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Abi ei todellakaan ole mikään aikuinen. Vanhemmilla on vastuu seurata opintojen sujumista ja olla tukena. Jos ongelmia ilmenee, tulee ne selvittää yhdessä ja hakea tarvittaessa apua.
Ja sitten ihmetellään miksi nykylapsista tulee vastuuttomia velliperseitä jotka ovat heti itkemässä, kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee vastaan. Ovat tottuneet siihen, että äiti ja isi selvittävät ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin tervetuloa lääkikseen pojalle! Itkupotkuraivarit kun tentti ei menekään läpi, uusinta on syksyllä, kesän lääkärinsijaisuus ei onnistukaan ja pääsee ylilääkärille kertomaan miksei pääsekään töihin .
Tietenkin äiti soittaa ylilääkärille ja selittää tilanteen.
Sitten vaan uusimaan. Poikien äitinä vaan mietin, että missä välissä, jos armeija kolkuttaa jo heinäkuussa ovella, sikäli mikäli menee sinne. Ja pääsykokeethan on nyt keväällä, joten se paletti menee uusiksi, jos nyt on niin maassa, ettei viitsi edes lukea ja hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti poika tuosta vielä aikuistuu.... ei helv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten se vaan täytyy sen kantapään kautta oppia, että vastuu elämästä ja sen kulusta on ihan itsellä.
Ei vaan kyllä kaikki vastuu pienen ihmisen elämästä on suurella ja mahtavalla Yhteiskunnalla, vaikka Kokoomus kuinka muuta jankuttaisi. Ainahan Setä Valtio ja Täti Viranomainen yksilön asiat paremmin ymmärtävät kuin yksilö itse.
Ja kaikilla on samat lähtökohdat aivan kuten kokoomus sanoo. Että ei ole niin että toisten vanhemmat väsäävät kömpelöjä provoja Vauva palstalle kaikkina niinä iltoina ja viikonloppuina kun toisessa perheessä keskustellaan kulttuurin nykytilasta, maailmantilanteesta, talouspolitiikasta, istutaan pöydänääressä ja yhdessä ratkotaan fysiikan tehtävää kun lukiolaiselle meinas tulla seinä vastaan ja ylipäänsä luodaan ilmapiiriä jossa maailma on kiinnostavia akateemisia asioita täynnä, ongelmia joita on ihana ratkaista. Itse kasvoin tuollaisessa perheessä ja siitä on kyllä ollut mittaamattomasti apua, myös itsetunnosta että minä pystyn mihin vaan - ja se on näkynyt tuloksissa.
Siinä mielessä poikanne on oikeassa, että joskus aiemmin olisi varmaan ollut hyötyä siitä, etä olisitte häneltä kotona vaatineet enemmän koulun suhteen ja motivoineet sekä kannustaneet oppimaan. Tuliko alakoulussa tai yläkoulussa koskaan viestejä läksyjen tekemättä jättämisestä, tuntikäyttäytymisestä ym.? Ja jos tuli, miten niihin reagoitiin kotona? Entä noiden kouluvuosien todistusten arvosanat, keskusteltiinko numeroista ja tehtiinkö kotona päätöksiä tsemppaamisesta joissain aineissa ja puhuttiinkin siitä, mitä käytännössä tarkoittaa, se, että numero saadaan nousuun - mitä se pojalta vaatii tulevien viikkojen, kuukausien aikana tms? Lukiovaiheessa tämä kaikki on jo aika vaikeaa/myöhäistä, jos koko lapsuus ja nuoruus on opittu siihen, että koulun eteen ei tarvitse tehdä mitään ja tärkeintä on, että mulla hauskaa ja kivaa juuri nyt. Tutkimustenkin mukaan älykkyyttä suurempia koulumenestyksen ennustajia ovat itsesäätelyn, sinnikkyyden ja itsehillinnän kaltaiset ominaisuudet, jotka useimmilla koulussa hyvin menestyvällä ovat selvästi nähtävissä olevia ja korostunutta ominaisuuksia. Kokenut ope näkee yhdessä oppitunnista, onko jollain oppilaalla näitä ominaisuuksia vai ei, mutta kodilla ja kotikasvatuksella ne pääasiallisesti luodaan. Siltikään peli ei ole menetetty ja samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa: nyt poika kesäkursseille ja oikeasti ottamaan itse vastuu opinnoistaan ja pinnistelevät, ponnistelemaan, näkemään vaivaa ja haastamaan sekä harjoituttamaan aivojaan. Pojan on vastuu.
Tyypillinen milleniaali. Äiskä on pienestä pitäen takonut päähän että lapsi on niin erityinen, lahjakas ja ihmeellinen. Vaivannäkö ja pitkäjänteisyys on täysin vieraita käsitteitä, kuvitellaan että ei tarvitse koska minähän olen niin erityinen ja luonnonlahjakas. Haikaillaan huippuduuneista ja -tutkinnoista, maineesta ja mammonnasta, mutta itketään suurta vääryyttä kun ne vaativatkin kovaa työntekoa. Sehän on kohtuutonta. Ja syyllinen on tietysti äiti tai opettaja tai pleikkarivalmistaja mutta ei ikinä se laiskottelija itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin tervetuloa lääkikseen pojalle! Itkupotkuraivarit kun tentti ei menekään läpi, uusinta on syksyllä, kesän lääkärinsijaisuus ei onnistukaan ja pääsee ylilääkärille kertomaan miksei pääsekään töihin .
Tietenkin äiti soittaa ylilääkärille ja selittää tilanteen.
Kaameinta on että tätäkin oikeasti tapahtuu.
Voi vitun pillu ku on tyhmä uo ap. Itellä oli lukio 7,5-8 ja kirjotin seuraavat MMCCBAB jotka oli toki luonnollisesti huonoja ja ootin kanssa loistoriviä. Veljeni joka aina ollut huonompi koulussa kirjotti vähemmän mutta kirjotti muistaakseni EMCA ja oli valtava ylpeys kun veli pärjäs.
Kumpiki käytiin amkki, veli ollut 10 vuotta töissä ja mä teen tokaa tutkintoa nyt kauppiksessa siis yo:ssa. Se minkä lukio opetti että kaikki pitää tehä ite ja hyvä se. Noi amiksesta tulleet yliopistolaiset ei tajuu matikasta mitään. Päätä hakattiin pitkän matikan kaa ja B tuli. Ainoo ketä tässä syyttäisin ois vanhemmat, mun mutsi aina tsemppas mua ja tsemppaa vieläki.
Turha syytellä ainaka opettajia. Käsken poikasi mennä amkiin ja sitten yliopistoon niinku muutkin "heikot" kuten minä. Tai kirjotella uudestaa
t. tyttö
"No meistä sellainen ei kuulu vanhemmille vaan opettajille. Emme ole mitenkään valvoneet läksyjen tekoja tai kyselleet miten kokeet menee."
...jaaaaaa tässä kohdassa meni pieleen. Vähän olen pettynyt. Olisi kiva, jos miettisi vasta lopuksi tai parhaassa tapauksessa kommentteja lukiessa, että olikohan tämä totta.