Pojan yo-kirjoitukset meni huonosti, kenen vastuu?

Tulipas tästä mieleen yksi sukulainen jolla lukio kyllä meni todella hyvin kurssien osalta, arvosanat 9-10 aika lailla jokaisesta aineesta. Vanhemmat alkoivat laskemaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien kuin monta Laudaturia on tulossa ja oli hän kuulemma menisi opiskelemaan psykologiaa. Vaan sittenpä ne itse kirjoitukset meni ihan mönkään, taisi tulla C:n paperit ja ei koskaan päässyt sitä psykologiaa opiskelemaan.

Poika kesällä abikursseille ja uusimaan yo-kirjoitukset. Ja tällä kertaa muistatte heti alusta, että poika on itse vastuussa omasta opiskelustaan ja jos hän siihen tarvitsee apua, hänen tulee sitä pyytää ja itse selvittää millaista apua on saatavilla. Vanhempina te voitte toki tarjoutua kuulustelemaan poikaa esim sanakokeita varten ja vanhempina teidän kannattaa tässä vaiheessa alkaa opettamaan lapsellenne tiettyä realismintajua.

On oikeasti todella epärealistista suunnitella menevänsä lääkikseen alle kasin keskiarvolla, varsinkin jos ei koko lukion aikana ole sen parempaan pystynyt/viitsinyt. Te voitte kehottaa lastanne katsastamaan muitakin jatko-opintovaihtoehtoja jo nyt, sillä ei se lääkikseen pääsy mikään itsestäänselvyys ole paremmillakaan arvosanoilla. Miten ihmeessä ette heränneet keskustelemaan tästä jo syksyn kirjoitusten jälkeen, kun poika kerran silloin veteli A:ta??

Vastuu on vanhempien. Aina.

Jos ei ole lukihäiriötä tms erityisvaikeutta, syynä voi olla pojan laiskuus tai vääränlainen lukutekniikka.

Itse aloitin kirjoituksiin lukemisen 1-3 kuukautta ennen koetta. Joka päivä en opiskellut, mutta päivälle opiskelua kertyi noin 2 -3 tuntia. Alustavasti näyttäisi tulevan aika b-painoitteinen todistus. Yksi c todennäköisesti, ehkä jopa toinenkin. Kaipa sillä pääsee ammattikouluun. Sukulaisia on päässyt huonommilla todistuksilla ammattikorkeaan.

1/ 5 hyvä yritys kaatui päivänselvään tökeryyteen ilmaisemalla suoraan seuraamisen puutteesta. pelkästään maininta siitä että eikö nyt opettajat vahdi olisi nostanut 1.5 - 2 pistettä.

Tämä on vähän hömelö kysymys mutta ette kai ole millään tavalla häirinneet pojan opiskelua esim. metelöimällä kun hän lukee? Omat vanhempani riitelivät usein ja kovaäänisesti joten kokeisiin lukeminen ja yo-kokeisiin valmistautuminen kärsivät sen takia ja sain yo-kokeista MCCAA. Oli vaikea tehdä lukusuunnitelmia kun ei voinut yhtään tietää että onko lukeminen tiettyinä iltoina ollenkaan mahdollista riitelyn takia ja asuin sen verran syrjässä että lähimpään kirjastoonkin oli matkaa.

Onko teillä kyse tällaisesta?

Po. Pojan yo-kirjoitukset menivät huonosti, kenen vastuu?

Vierailija kirjoitti:

Poika kesällä abikursseille ja uusimaan yo-kirjoitukset. Ja tällä kertaa muistatte heti alusta, että poika on itse vastuussa omasta opiskelustaan ja jos hän siihen tarvitsee apua, hänen tulee sitä pyytää ja itse selvittää millaista apua on saatavilla. Vanhempina te voitte toki tarjoutua kuulustelemaan poikaa esim sanakokeita varten ja vanhempina teidän kannattaa tässä vaiheessa alkaa opettamaan lapsellenne tiettyä realismintajua.

On oikeasti todella epärealistista suunnitella menevänsä lääkikseen alle kasin keskiarvolla, varsinkin jos ei koko lukion aikana ole sen parempaan pystynyt/viitsinyt. Te voitte kehottaa lastanne katsastamaan muitakin jatko-opintovaihtoehtoja jo nyt, sillä ei se lääkikseen pääsy mikään itsestäänselvyys ole paremmillakaan arvosanoilla. Miten ihmeessä ette heränneet keskustelemaan tästä jo syksyn kirjoitusten jälkeen, kun poika kerran silloin veteli A:ta??

Meidän poika vetää A:ta kanssa, mutta ei se sitä kyllä koulussa kehtaa sentään tehdä.

Ehkä tuli yllärinä, että elämän eteen (ja myös sen korkeakoulupaikan eteen) tulee tehdä työtä, kun muutkin sinne haluaa. Ylioppilaskirjoituksissahan kilpaillaan toisia oppilaita vastaan, kun taas opettaja voi antaa koko luokalle kasin, jos on sillä tuulella.

Ja kyllä tuon ikäisen pitäisi tajuta, ettei lukiossa enää holhota.

Lukio-opiskelussa vastuu on mielestäni vain ja ainoastaan oppilaalla itsellään, ja vanhempien tehtävä on toimia eräänlaisena tukiverkkona.

Poikani kirjoitti kuusi laudaturia, helvetin kovan työn ja lukemisen tuloksena. Opettajille kuuluu tietysti osa kunniasta, mutta olisi täysin absurdia jos pitäisin tätä jotenkin omana saavutuksenani. Sama pätee toisinkin päin. Ei ole vanhempien vika, jos kirjoitukset menevät pöydän alle. Abi on jo aikuinen, eikä aikuisen ihmisen opiskelua tarvitse vahtia.

Ei poika ole lahjakas muiden kun äitinsä mielestä. Lahjakas kirjoittaa ainakin M:n paperit sen kummemmin painostamatta.

Ei abi-ikäinen yleensä paljoa edes näe koko vanhempia, vai millaista elämää ihmiset oikein elävät.

LLLLaudatur kirjoitti:

Ei poika ole lahjakas muiden kun äitinsä mielestä. Lahjakas kirjoittaa ainakin M:n paperit sen kummemmin painostamatta.

Ap puhui jostain lääkiksestä, ja pojan keskiarvo 7,5-8. Lienee kyllä provo.

Jos tämä ei ole provo, niin tiedoksi: lääkikseen voi päästä pääsykoepistekiintiössä, vaikka  yo-arvosanat olisivat kuinka huonot tahansa, kunhan ne vain ovat hyväksyttyjä. Itse asiassa yo-arvosanoilla ei ole juurikaan merkitystä ennen kuin useista aineista on L ja lopuistakin E.

Eiköhän tuo syyttely ole vain pojan tapa purkaa pettymystään. Nyt vain lukemaan pääsykokeisiin ja kertaamaan lukion fysiikan, kemian ja biologian kursseja.

Minä pidin tästä aloituksesta.

Syyttäsin naapureita, päiväkotiopettajia, kavereita ja etenkin sukulaisia, koska perimä vaikuttaa kummasti.

Sinänsä ihmeellistä, että sinä ja miehesi kirjoititte kumpikin 10 ällää jo silloin, kun se ei ollut vielä mahdollista JA hiihditte kouluun kesät talvet.

Vierailija kirjoitti:

Poikamme kirjoitti osan aineista syksyllä ja loput nyt keväällä. Kirjoitukset olivat ihan kamala pettymys. Tulossa on todennäköisesti B:n paperit. Pitkästä matikasta sai alustavasti 20 pistettä, millä voi saada juuri ja juuri C:n. Kaikki muu onkin sitten B:tä ja onpa siellä yksi A:kin syksyltä.

Poika itse on luonnollisesti valtavan pettynyt kirjoituksiin. Odotukset olivat kovat. Vaikka keskiarvo on ollut tuollaista 7,5 -8 luokkaa, niin ajatus oli, että kirjoituksista tulisi hyvät arvosanat, kunhan poika tsemppaa ja tekee parhaansa. Tarkoitus oli hakea kauppikseen tai lääkikseen.

Nyt poika on alkanut syyttää minua ja isäänsä siitä, että me emme ole kannustaneet ja tsempanneet häntä tarpeeksi. No meistä sellainen ei kuulu vanhemmille vaan opettajille. Emme ole mitenkään valvoneet läksyjen tekoja tai kyselleet miten kokeet menee. Ajattelimme, että kyllä poika tajuaa itse mitä haluaa ja että jotain pitää tehdä sen saavuttamiseksi. Ja opettajat pitävät huolen että lapsi oppii niin paljon kuin mahdollista. Kuulemma muiden kavereiden vanhemmat ovatkin tsempanneet lapsia läksyissä, valvoneet että tietty aika päivässä käytetään opiskeluun ja yleensäkin seuranneet lastensa koulunkäyntiä hyvin tarkasti. Nyt poika on vihainen, ettei me olla rajoitettu hänen ajankäyttöään ja pakottaneet opiskelemaan. Poika on oikeasti todella pettynyt, kun kaikki haaveet näyttävät kariutuneen parissa kuukaudessa.

Olen ollut yhteydessä pojan opettajiin ja yrittänyt saada selville, mistä tämä epäonnustuminen voi johtua. He olivat todella yllättyneitä, kun kuulivat että poika haluaa korjeakouluun. Hän ei koskaan ole kuulemma ollut luokkansa parhaassa puolikkaassa, mikä opettajien mukaan käytännössä on se porukka, josta korkeakouluopiskelijat tulee. Kun olen kysynyt, mitä koulussa on tehty pojan oppimustulosten parantamuseksi vastaus on "ei tietenkään mitään, kyllä lukiossa jokainen opiskelija vastaa omista opinnoistaan". Ihan sydämestä otti kun kuulin tämän. Eihän kukaan 16-18 -vuotias ymmärrä tällaisista asioista, haaveita ja suunnitelmia voi olla, mutta koulun kuuluu opettaa nämä asiat lapsille.

Mitä tässä voi enää tehdä? Minusta koulu on jättänyt lahjakkaan pojan ihan heitteille, kun ei ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota läksyihin ja opintojen etenemiseen.

Syy on lähinnä  pojan.

Kamalinta, mitä voi vanhempi lapsilleen tehdä on epäjohdonmukainen kehuminen. Ap, poikasi voi ehkä olla lahjakas, mutta ei hän kyllä ainakaan kovin kypsä ole.... + kasvattaminen on vanhempien työ, opettaminen on opettajan työ. Opettajan tulee joo kannustaa ja antaa tukea. Vanhemman tulee opettaa lapselleen vastuun ottoa, itsenäistymistä ja epäonnistumisten sietämistä. AP FAIL. 

Jaksoitpa kirjoittaa pitkän sepustuksen pelkkää paskaa.

Meillä lapset on vielä alakoulussa, mutta ihan varmasti tuen ja jeesaan sinne lukion loppuun saakka. Olen itse perheestä jossa vanhempia ei kiinnostanut läksyjen ja kokeisiin luvut. Se, että kysytään onko läksyt tehty ei vielä osoita kannustusta.

Niinpä itse rämmin teinivuodet alisuorittajana ja havahduin asiaan vasta parikymppisenä.

Myöhäistä ei ollut silloinkaan, mutta pidemmän tien kautta olen tähän pisteeseen kulkenut.

Jos äiti olisi edes hieman kannustanut, tsempannut ja katsonut perään teinivuosinani, olisin ihan varmasti päässyt pidemmälle.

Nyt kyllä kelpaa kunnia menestyksestäni. Olenko katkera? Olen. Suututtaa joka kerta kun kuulen jonkun suusta, kuinka teini-ikäisen tulee itse ottaa vastuu koulusta. Ei tule, lapsia he vielä ovat.

Ne abitkin.

Ei muuta kuin tervetuloa lääkikseen pojalle! Itkupotkuraivarit kun tentti ei menekään läpi, uusinta on syksyllä, kesän lääkärinsijaisuus ei onnistukaan ja pääsee ylilääkärille kertomaan miksei pääsekään töihin tuo meille varmasti hienoa sosiaalipornoa. Epäilen myös ettei lapsosesi jaksa raahautua heräämöstä polvileikkauksen jälkeen luentosaliin ja sitten on niin kovin pettynyt kun se luento olikin pakollinen eikä korvaavaa luentoa olekaan ennen kuin työt alkaa.