Lue keskustelun säännöt.
Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista
24.04.2017 |
Ostin tuon kirjan aikapäiviä sitten pakkoajatusten hoitoon, mutta vasta nyt alkanut lukemaan. Eniten ahdistaa nuo harjoitukset. Että pitäisi jotain pakkoajatuksia äänittää ja sen jälkeen kuunnella päivittäin 45min. Ja tais olla jotain pitkiä kirjoitustehtäviä. Miten työssäkäyvällä perheellisellä olisi noihin aikaa/mahdollisuuksia? Jossain osastohoidossa eri, silloinhan sitä aikaa kyllä on. Onko joku lukenut kirjan mutta jättänyt harjoitukset tekemättä ja saanut silti apua? Oma paras apu on tähän mennessä tullut bentsoista.
Kommentit (16)
Jos ottaisi pakko-oireeksi tehdä niitä tehtäviä. Pakko mindfulnettaa joka päivä 45 min, ei saa häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakaan en edes pystyisi näitä ajatuksiani ääneen sanomaan! Hävettää jo liikaa, kun sama hölmö ajatus pyörii päässä 24/7.
Uusi kirja Irti Pakko-oireista on hyvä. Sopinee työssäkäyvällekin, vaikka pitäähän hoito-ohjelman läpikäymiseen resurssoida aikaa.
Bentsoihin verrattuna altistuksella mahdollista saada pysyvä lopputulos, tai ainakin pitkäaikaisesti oppia selviytymiskeinoja. Bentsot häiritsevät kogn toimintoja aina kun niitä käyttää. Altistuksella ei ole sivuvaikutuksia.
No jos on aikaa ryskyttää ovia ja tarkistaa sähköjohtoja sata kertaa päivässä, on kai aikaa myös ajatella. Käytä se pakkomielleaika niihin harjoituksiin.
Tää on just sama kuin laihdutuksessa. Pitäisi olla joku ihmepilleri joka auttaa, ei viitsitä itse tehdä mitään oman hyvinvointinsa eteen. Aikaa löytyy tärkeille asioille aina, se on ihan tekosyy jos ei vain viitsi tehdä. Saa ihan syyttää itseänsä huonosta olosta.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakaan en edes pystyisi näitä ajatuksiani ääneen sanomaan! Hävettää jo liikaa, kun sama hölmö ajatus pyörii päässä 24/7.
Haastaisin kokeilemaan. Tästä viikko eteenpäin sanot ajatuksiasi ääneen yksin ollessa. Huomaat kohta, ettei niistä sen enempää totta tule.
Seuraavalla viikolla nostat vaikeustasoa, eli sanot kovempaa/kirjoitat/sanot julkisella paikalla/mitä nyt keksitkään.
Ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla sitten kulu aikaa niihin pakko-oireisiin?
Vierailija kirjoitti:
Psykologi sanoi minulle että kirja on hieman vanhanaikainen ja nykyään suositellaan mindfullness-harjoituksia. Nekin vievät ihan jumalattomasti aikaa ja jäivät minulta kesken. Edelleen rynkyttelen ovia ja tarkastan hellaa.
En kyllä itsekkään jaksa uskoa, että tuon kirjan lukeneet olisivat läheskään kaikki pystyneet tekemään vaaditut harjoitukset. Ehkä eri asia jos olet työtön ja asut yksin. Hyvä kirja noitten muiden potilaskokemuksien osalta, mutta huono harjoitusten osalta. Aiheuttaa vaan enemmän ahdistusta kun ei pysty tekemään noin aikaa vieviä ja vaativa harjoituksia. Varsinkaan kun mitään 100% takeita parantumisesta ei ole. Itselläni ei ole niinkään pakkotoimintoja (toki vähän liikaa tarkisteluja, tämä ei kuitenkaan rajoita elämää), ongelmana häiritsevät ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä oli tosi pahat pakko-oireet jotka häiritsi yöllä myös minua ja lastamme. Sai lääkkeen nimeltä anafranil, annos nostettiin aika korkeaksi hyvin pian. Pakko-oireet loppuivat ja mies muuttui muutenkin paljon ihanammaksi omaksi itsekseen kun oli ollut mulle tosi ilkeä. Mutta kun on nyt syönyt läkettä yli puolivuotta niin huomaa, että oireet alkaa taas pahentumaan. :(
Miehen lääkäri suositteli myös tuota kirjaa.
Ennen vain mentiin pihalle tekemään halkoja.
Hullua porukkaa nykyisin.
Kaikki ihmeen huuhaa-kirjat niille myy hyvin.
Kuka vain niitä mistäkin oikeasta narusta keksii kulloinkin vetää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on aikaa ryskyttää ovia ja tarkistaa sähköjohtoja sata kertaa päivässä, on kai aikaa myös ajatella. Käytä se pakkomielleaika niihin harjoituksiin.
Tää on just sama kuin laihdutuksessa. Pitäisi olla joku ihmepilleri joka auttaa, ei viitsitä itse tehdä mitään oman hyvinvointinsa eteen. Aikaa löytyy tärkeille asioille aina, se on ihan tekosyy jos ei vain viitsi tehdä. Saa ihan syyttää itseänsä huonosta olosta.
No kuule kun pitäisi ensin uskoa että tuollainen ajattelu on oikeasti avuksi. Ei se mitään auta jos niitä vaan ajattelee ja samalla tuntuu että tuskin tästä mitään hyötyä on. Oletko itse parantunut pakko-oireista kun sinulla on näin varaa kirjoitella?
Minulla on pakko-ajatuksia liittyen impulssi kontrollin pettämiseen.
Normaali impulssi usein alkaa pyörimään päässä ajatuskierteenä jossa pelkään tekeväni jotakin.
Esimerkiksi Odotan junaa ja yhtäkkiä päässä käväisee ajatus, että mitä jos hyppäisin tai kaatuisin sen eteen? Ajatus ei "normaalin ihmisen" tavoin katoa samantien aivojen kohinaan, vaan alkaa paniikinomainen pelko että teen juuri niin kuin ajattelin enkä pääse ajatuksesta eroon.
Mikä vain vahingollinen tai itseä häpäisevä asia voi alkaa pyörimään päässä. Vaikka housujen laskeminen alas kaupassa, leipäveitsellä jonkin lyöminen, sillalta putoaminen tai hyppääminen, ...
Tuolta kirjalta odotin paljon, mutta en löytänyt siitä oikein mitään pakko-ajatuksia sopivaa ratkaisutapaa.
Enkä voisi kuvitellakaan toistelevani ääneen vaikka "pelkään, että alan masturboimaan työpaikan keskiviikon palaverissa". Tai jotakin pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuspelko kirjoitti:
Minulla on pakko-ajatuksia liittyen impulssi kontrollin pettämiseen.
Normaali impulssi usein alkaa pyörimään päässä ajatuskierteenä jossa pelkään tekeväni jotakin.Esimerkiksi Odotan junaa ja yhtäkkiä päässä käväisee ajatus, että mitä jos hyppäisin tai kaatuisin sen eteen? Ajatus ei "normaalin ihmisen" tavoin katoa samantien aivojen kohinaan, vaan alkaa paniikinomainen pelko että teen juuri niin kuin ajattelin enkä pääse ajatuksesta eroon.
Mikä vain vahingollinen tai itseä häpäisevä asia voi alkaa pyörimään päässä. Vaikka housujen laskeminen alas kaupassa, leipäveitsellä jonkin lyöminen, sillalta putoaminen tai hyppääminen, ...
Tuolta kirjalta odotin paljon, mutta en löytänyt siitä oikein mitään pakko-ajatuksia sopivaa ratkaisutapaa.
Enkä voisi kuvitellakaan toistelevani ääneen vaikka "pelkään, että alan masturboimaan työpaikan keskiviikon palaverissa". Tai jotakin pahempaa.
Niinpä. Itselläni nuo yllykkeet eivät valitettavasti liity omaan vahingoittamiseen. Saisinpa pakkoajatuksen esim. hirttäymisestä niin pääsis tästäkin. Valitettavasti omat pakkoajatukset liittyvät pääsääntöisesti toisen vahingoittamiseen. Esimerkkejä vaikka kuinka monia: Välillä koulussa teki mieli puhkoa vierustoverin silmät kynällä, terävät veitset myös todella pahoja aiheuttajia, välillä pelkäsin että pudotan kaverin kissan kerrostalon korkeimmasta kerroksesta (en uskaltanut mennä kissan kanssa parvekkeelle), ajan autolla rekan eteen kun olen kuskina, tönäisen jotakin selästä kun kävellään portaikossa jne.
Kuulemma tuollaiset ajatukset ovat tyypillisiä ylikilteille ja tunnollisille ihmisille, eli juuri minulle. Tosin itselläni kaiken taustalla on koulukiusaamisesta aiheutunut trauma, jota en ole saanut käsiteltyä. On kokeiltu lukuisia lääkkeitä ja terapioita, ei apua. Tuntuu että ainoa joka trauman voisi poistaa olisi tämä kiusaaja. Tietääkseni asuu tässä kaupungissa ja luulen tietäväni hänen spostin, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa yhteyttä. Pelottaa että vastausta ei tule tai sitten vastaus on törkeä/välinpitämätön.
Onneksi suurimmaksi osaksi on ollut hieman helpompaa enkä ole noita asioita edes miettinyt. Kroonisesti olen ahdistunut, mutta senkin kanssa on pärjäilty. Nyt viime aikoina jostain syystä vain ollut tosi hankalaa, ja pakkoajatukset alkaneet tulla takaisin. Menikin aika pitkään jo ilman niitä. Onneksi on noita bentsoja joita pystyy tälläisiin tilanteisiin ottamaan.
Minustakin tuntuu ihan mahdottomalta alkaa noita lukuisia aggressiivisia pakkoajatuksia toistelemaan ja sitten kuuntelemaan. "Haluan puhkoa kaverin silmät. Haluan pudottaa kissan parvekkeelta. Haluan puukottaa/lyödä jotain. Haluan tönäistä jotain selästä portaikossa" jne, jne. Noita pitäisi sitten päivittäin kuunnella 45 min kirjan mukaan. En vaan jaksa uskoa että tuollainen ainakaan minua parantaa. Aion kirjan kuitenkin lukea, ja teen ne harjoitukset jotka pystyn ja koen mielekkäinä.
Menen lääkärin luo juttelemaan, mutta eipä hänellä varmaan mitään ratkaisua ole. Itse aion pyytää hieman vahvempia bentsoja, koska niiden avulla on toimintakyky pysynyt kohtuullisena ja olen pystynyt käymään töissä. Saisipa vaihdettua aivot toimiviin tai olisipa tiede jo niin pitkällä että ne pystyttäisiin oikeasti korjaamaan.
Minullakin on ajatuksia tönäisemisestä (laiturilta veteen, junan eteen, portaissa, ...) sekä teräaseilla vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia (onneksi nykyään vähän vähemmän).
Nuorena harrastin paljon ampumista. Jouduin luopumaan siitäkin ajatusten takia. En pystynyt keskittymään kun olin jatkuvissa paniikkikierteissä.
Nykyinen hoitokontakti, eli tk-lääkäri lopetti bentsojen kirjoittamisen lähes kokonaan. Täytynee hankkiutua yksityiselle psykiatrille jos saisi jotakin apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuspelko kirjoitti:
Minulla on pakko-ajatuksia liittyen impulssi kontrollin pettämiseen.
Normaali impulssi usein alkaa pyörimään päässä ajatuskierteenä jossa pelkään tekeväni jotakin.Esimerkiksi Odotan junaa ja yhtäkkiä päässä käväisee ajatus, että mitä jos hyppäisin tai kaatuisin sen eteen? Ajatus ei "normaalin ihmisen" tavoin katoa samantien aivojen kohinaan, vaan alkaa paniikinomainen pelko että teen juuri niin kuin ajattelin enkä pääse ajatuksesta eroon.
Mikä vain vahingollinen tai itseä häpäisevä asia voi alkaa pyörimään päässä. Vaikka housujen laskeminen alas kaupassa, leipäveitsellä jonkin lyöminen, sillalta putoaminen tai hyppääminen, ...
Tuolta kirjalta odotin paljon, mutta en löytänyt siitä oikein mitään pakko-ajatuksia sopivaa ratkaisutapaa.
Enkä voisi kuvitellakaan toistelevani ääneen vaikka "pelkään, että alan masturboimaan työpaikan keskiviikon palaverissa". Tai jotakin pahempaa.
Niinpä. Itselläni nuo yllykkeet eivät valitettavasti liity omaan vahingoittamiseen. Saisinpa pakkoajatuksen esim. hirttäymisestä niin pääsis tästäkin. Valitettavasti omat pakkoajatukset liittyvät pääsääntöisesti toisen vahingoittamiseen. Esimerkkejä vaikka kuinka monia: Välillä koulussa teki mieli puhkoa vierustoverin silmät kynällä, terävät veitset myös todella pahoja aiheuttajia, välillä pelkäsin että pudotan kaverin kissan kerrostalon korkeimmasta kerroksesta (en uskaltanut mennä kissan kanssa parvekkeelle), ajan autolla rekan eteen kun olen kuskina, tönäisen jotakin selästä kun kävellään portaikossa jne.
Kuulemma tuollaiset ajatukset ovat tyypillisiä ylikilteille ja tunnollisille ihmisille, eli juuri minulle. Tosin itselläni kaiken taustalla on koulukiusaamisesta aiheutunut trauma, jota en ole saanut käsiteltyä. On kokeiltu lukuisia lääkkeitä ja terapioita, ei apua. Tuntuu että ainoa joka trauman voisi poistaa olisi tämä kiusaaja. Tietääkseni asuu tässä kaupungissa ja luulen tietäväni hänen spostin, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa yhteyttä. Pelottaa että vastausta ei tule tai sitten vastaus on törkeä/välinpitämätön.
Onneksi suurimmaksi osaksi on ollut hieman helpompaa enkä ole noita asioita edes miettinyt. Kroonisesti olen ahdistunut, mutta senkin kanssa on pärjäilty. Nyt viime aikoina jostain syystä vain ollut tosi hankalaa, ja pakkoajatukset alkaneet tulla takaisin. Menikin aika pitkään jo ilman niitä. Onneksi on noita bentsoja joita pystyy tälläisiin tilanteisiin ottamaan.
Minustakin tuntuu ihan mahdottomalta alkaa noita lukuisia aggressiivisia pakkoajatuksia toistelemaan ja sitten kuuntelemaan. "Haluan puhkoa kaverin silmät. Haluan pudottaa kissan parvekkeelta. Haluan puukottaa/lyödä jotain. Haluan tönäistä jotain selästä portaikossa" jne, jne. Noita pitäisi sitten päivittäin kuunnella 45 min kirjan mukaan. En vaan jaksa uskoa että tuollainen ainakaan minua parantaa. Aion kirjan kuitenkin lukea, ja teen ne harjoitukset jotka pystyn ja koen mielekkäinä.
Menen lääkärin luo juttelemaan, mutta eipä hänellä varmaan mitään ratkaisua ole. Itse aion pyytää hieman vahvempia bentsoja, koska niiden avulla on toimintakyky pysynyt kohtuullisena ja olen pystynyt käymään töissä. Saisipa vaihdettua aivot toimiviin tai olisipa tiede jo niin pitkällä että ne pystyttäisiin oikeasti korjaamaan.
Tosi kiltiltä kuulostaa.
Tuli mieleen se vanha vitsi kun mies oli pakko-oireinen ja tarkasti aina moneen kertaan ettei hella ollut päällä. Meni lääkäriin ja sai lääkkeet. No, tepsikö? Kyllä, oireet poistui, mutta talo paloi.
Psykologi sanoi minulle että kirja on hieman vanhanaikainen ja nykyään suositellaan mindfullness-harjoituksia. Nekin vievät ihan jumalattomasti aikaa ja jäivät minulta kesken. Edelleen rynkyttelen ovia ja tarkastan hellaa.