Aikuinen vanhempasi päättää asioista puolestasi.
Eli ongelmanlaatu on tämä omat vanhempani haluavat edelleen päättää puolestani ostoksiani, elleivät he suoranaisesti päätä niin sitten he kertovat niin pitkään vähätteleviä mielipiteitä, miksi ei kannata ostaa, tai sitten en saa kyytiapua, ja jos saan niin asiasta tehdään minulle hankalaa jotenkin . Hyvä esimerkki, olen jo pitkään etsinyt itselle keittiöön tuoleja, jos satun löytämään tuolit, ja kerron tästä heille, eli mainitsen puhelun aikana äidilleni, että löysin edullisesti tuolit, ja ajattelin ne ehkä ostaa ja puhe on ollut mennä vaikka yhdessä kaupunkireissulle hänen kanssaan, niin äitini tosiaan kertoo puhelun aikana, että 'he lähtevät isäni kanssa yhdessä katsomaan tuoleja, ja voidaan me ehkä sut koukata matkaan kyytiin, ja ootko varma, j a ei nämä ole hyvät, löydät jostain paremmat, kaikenmoista syytä löytyy aina'...Eli!Varmaan tulikin jo selväksi mistä kenkä puristaa, eli olen 30 vuotias, mutta minua kohdellaan kuin pikkumarttaa. Miten tämän nyt yksinkertaisesti selittäis, siis he päättävät puolestani tai ainakin haluavat päättää mitä ostan. Asiasta olen monta kertaa sanonut, ei auta, koska yleensä äitini loukkaantuu ja asia kääntyy jotenkin minuun tai sitten saan potea huonoa omatuntoa asiasta. En halua pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta en voi ymmärtää, että kun asiasta olen jo sen miljoona kertaa ilmaissut, että kyseessä on oma mieltymys, niin et miten voi olla mahdollista että heillä ei mee jakeluun, että omaan kämppään niitä huonekaluja ostan, en heidän asuntoon. Ja tästä asiasta on tullu tosiaan sanottua nätisti, suoraan, monella tapaa, mutta silti minä olen se jolla on ongelma. Onko muilla tämmöstä???:D Miten selviätte???
Kommentit (21)
Tilaan huonekalut esim netistä katselemalla ja ne tuodaan kotiovelle. Vanhempani huomaavat ne seuraavan kerran kyläillessään.
Ehkä liikaa tekemisissä. Entä nelikymppisenä?
Miksi kerrot vanhemmillesi tuollaista? Tunnen naisen, jota vanhemmat kohtelevat noin, mutta nainen itse on hommassa mukana. Hän kertoo vanhemmilleen kaiken, ja heittäytyy vauvaksi monissa asioissa. Joten vanhemmat hoitavat asuntokaupat, siivoavat tyttärensä luona, hoitavat lapset ja sekaantuvat kaikkeen. Sairas dynamiikka, ja tämä nainen on siis naimisissa.
Ei ole tuollaista, onneksi. Vanhempasi eivät käyttäydy hyvin tai sitten eivät käy ihan täysillä. Minä ratkaisisin asian niin, että lopettaisin tuollaisista asioista informoinnin. Miksi kerrot löytäneesi tietyt tuolit, miksi et vain osta. Sinä olet aikuinen ihminen niin löydät varmaan muunkin tavan kuljettaa tavarat kuin isän auto. Kunnolliseen suhteeseen tietysti kuuluisi, että toisiaan autetaan vastavuoroisesti ilman omien mielipiteiden tunkemista asioihin, jotka ei itselle kuulu (eli että vanhemmat auttavat kuskaamisessa, mutta eivät kommentoi tuoleja, koska ei ole heidän asiansa). Kaikista vanhemmista tai ihmisistä ylipäänsä ei kuitenkaan ole tähän, jolloin täytyy mennä sillä mitä on. Tsemppiä.
Sanoisin näin: Nyt aion olla mulkku, mutta nämä minä otan omaan kämppääni, maksanhan ne itse ja piste.
30 v. ja et saa vanhemmiltasi kyytiapua? Miksi et hae itse huonekalujasi tai pyydä liikettä tuomaan ne kotiin?
Jospa irroittautuisit ihan itse siitä napanuorasta ja hommaat kyydit jne. muualta. Ja ostat mitä haluat.
Olen aloittaja, en todellakaan käyttäydy lapsekkaasti mitenkään...Päinvastoin oon mahdollisimman itsenäinen, haluan tulla toimeen heidän kanssaan, mutta rajansa kaikella. Luulen, että syy on toisaalla äitini haluaa paasata ja kohdella kuin lasta, niin ja siis asun kaupunkialueella ja tällä hetkellä ei ole autoa käytössä, niin sen vuoksi olen kysynyt välillä siis apua kyydin merkeissä. Enemmän ihmettyttää, että mistä tuo johtuu, ja on itselläni on sisaruksia myös, ja luulen että toinen sisareni kärsii tästä enemmän kuin minä, mutta joo ei se auta, kuin hankkia muualta joko apu, tai sitten tuo että ei mainitse edes keskustelun merkeissä koko asiasta, toimii vaan. Vanhempia vo olla hankala muutta, mutta omiin tekemisiin ta toteutuksiin lisää 'väyliä! No mutta kiitos vinkeistä!
Yep kirjoitti:
Olen aloittaja, en todellakaan käyttäydy lapsekkaasti mitenkään...Päinvastoin oon mahdollisimman itsenäinen, haluan tulla toimeen heidän kanssaan, mutta rajansa kaikella. Luulen, että syy on toisaalla äitini haluaa paasata ja kohdella kuin lasta, niin ja siis asun kaupunkialueella ja tällä hetkellä ei ole autoa käytössä, niin sen vuoksi olen kysynyt välillä siis apua kyydin merkeissä. Enemmän ihmettyttää, että mistä tuo johtuu, ja on itselläni on sisaruksia myös, ja luulen että toinen sisareni kärsii tästä enemmän kuin minä, mutta joo ei se auta, kuin hankkia muualta joko apu, tai sitten tuo että ei mainitse edes keskustelun merkeissä koko asiasta, toimii vaan. Vanhempia vo olla hankala muutta, mutta omiin tekemisiin ta toteutuksiin lisää 'väyliä! No mutta kiitos vinkeistä!
Huonekaluliikkeistä voi ostaa sen kotiinkuljetuksen. Auttakaa te sisarukset toisianne.
Miehen äiti on samantyyppinen, hänen hallinnantarpeensa on hyvin laaja.
Huonekaluista lastenhoitoon, jos hän saa tietää että aiotaan jotain tehdä tai ostaa niin aina on väärin tai liian kallista tai turhaa.
Ja tilalle hän ehdottaa randomisti jotain muuta mistä itse tykkää.
Ollaan ratkaistu niin, että tehdään aina oman päämme mukaan. Kun ollaan jotain jo tehty tai ostettu, se muuttuu aina hyväksi ratkaisuksi anopinkin mielestä.
Olen miettinyt, että johtuisiko toiminta ainakin osittain siitä ettei halua poikansa kokevan mitään pettymyksiä tai tekevän mitään virheratkaisuja, haluaa siis suojella jo aikuista pioikaansa.
AP, ala elää elämääsi niin, ettet ylipäätään suunnittele asioitasi vanhempiesi avun varassa toteutettaviksi. Kun he huomaavat, että elämäsi kulkee ilman heidänkin sekaantumistaan, niin ehkä tuollainen puuttuminen ja arvosteleminen jää pois. Tosiaan itse omalla käytökselläsi kuulostat nyt ruokkivan heidän kontrollointiaan, eli turha syöttää heille keskustelussa mitään sellaisia päätöksentekoon liittyviä tilanteita, joihin he mielestään voivat puuttua.
Ei kaikilla ole autoa käytössä, tai rahallinen tilanne ei anna periksi, ja tämän vuoksi apua pyydetään. Ehkä aloittaja tarkoittaa vanhempiensa käytöstä apua pyytäessään. Avulias auttaa ongelmitta lyhkäsyydessään ja joskus vanhempi ei halua katkaista sitä napanuoraa aikuisista lapsistaan. Tsemppiä aloittajalle!
Kevät kirjoitti:
Ei kaikilla ole autoa käytössä, tai rahallinen tilanne ei anna periksi, ja tämän vuoksi apua pyydetään. Ehkä aloittaja tarkoittaa vanhempiensa käytöstä apua pyytäessään. Avulias auttaa ongelmitta lyhkäsyydessään ja joskus vanhempi ei halua katkaista sitä napanuoraa aikuisista lapsistaan. Tsemppiä aloittajalle!
Kaikilta ei vaan voi pyttää apua.
Hei, eli ap olen. No omasta mielestä se on aina virhe, jos vanhepi haluaa suojella lasta/aikuista lasta liikaa päätöksien teossa. Tiettyyn ikävaiheeseen kyllä, mutta aikuisuudessa kun se jatkuu niin sotiihan se vastaan jos oma mielipide on vahva, mutta hyysäystä tapahtuu. Pahin mitä tapahtuu, voipi olla että vanhempi potkii omii nilkkoihin jossain vaiheessa, aikuinen kapinoi kaikkea vastaan, eikä omaa vapaata tahtoa synny...näin olen nähnyt sisareni käyttäyttyvän. Omasta tilanteessa jos kerron, niin olen joutunut käymään tunnetasolla läpi paljon äitiini liittyviä tunteita ja setvimään sitten niitä, että mistä johtuu, keskusteluja turhautumista myös. Koen silti, että pystyn huomioimaan muita, ja otan kyllä muiden mielipiteitä huomioon. Mietin vielä, kun joku kirjoitti tuosta pojasta ja huolehtivasta äidistä, niin tiettyyn pisteeseen ymmärrän huolehtimisen, mutta jos se vanhempi ei osaa rajata, esim. aikuinen poika tulee kotiin talvella ja äiti huolehtii onko pojalla riittävästi vaikka vaatetta, tuon vielä ymmärrän, mutta itse en ymmärrä vaikka omassa tilanteessa sitä, että miksi pitää sorkkia toisen valintoja, pukeutumista, siis että kuinka pitkälle siinä mennään ja jos aikuinen lapsi osoittaa, että hei tämä ei käy päinsä, jos äiti on edelleen sitä mieltä että aikuinen lapsi ei pärjää, niin äidillä on isoja ongelmia silloin. Oma äitini kyllä ymmärtää mitä tarkoitan, mutta unohtaa ottaa käytäntöön asian...:D..Tunnen yhden miespuolisen kaverin, ja hän ei voi taas sietää äitiään, ja syy, koska nuorena häntä koulukiusattiin ja suurimman osan ajasta hän vietti yksin äidin seurassa ja nyt äiti on jäänyt eläkkeelle, ja kaipaa poikaansa, mutta poika ei voi äitiään sietää. Ja heidän suhde on jollain tapaa vahingoittunut nuorena jo, ja äiti paasaa ja ylihuolehtii edelleen. Pahoittelut, ei ole kappalejakoja. -Ap
Minusta 30-vuotias lapsi ei normaalisti pyydä vanhemmiltaan apua ostostensa kuljettamiseen. Jos lapsi itse käyttäytyy niin kuin paljon nuorempi lapsi, niin on aika ymmärrettävää, että vanhemmatkin eivät usko hänen pärjäävän omillaan, vaan kohtelevat häntä kuin 15-vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista, onneksi. Vanhempasi eivät käyttäydy hyvin tai sitten eivät käy ihan täysillä. Minä ratkaisisin asian niin, että lopettaisin tuollaisista asioista informoinnin. Miksi kerrot löytäneesi tietyt tuolit, miksi et vain osta. Sinä olet aikuinen ihminen niin löydät varmaan muunkin tavan kuljettaa tavarat kuin isän auto. Kunnolliseen suhteeseen tietysti kuuluisi, että toisiaan autetaan vastavuoroisesti ilman omien mielipiteiden tunkemista asioihin, jotka ei itselle kuulu (eli että vanhemmat auttavat kuskaamisessa, mutta eivät kommentoi tuoleja, koska ei ole heidän asiansa). Kaikista vanhemmista tai ihmisistä ylipäänsä ei kuitenkaan ole tähän, jolloin täytyy mennä sillä mitä on. Tsemppiä.
Ehkä ap kaipaa tukea, enkä ihmettele, kun on tuollaiset vanhemmat. Missä vanhempien tuki on pienenäkään ollut, on varmaan "kunnon ihmisiä" tiedetty ap:n ajatuksetkin ja kaikki muu on ollut hyi hyi saastaa. Voin kuvitella juu.
Yep kirjoitti:
Eli ongelmanlaatu on tämä omat vanhempani haluavat edelleen päättää puolestani ostoksiani, elleivät he suoranaisesti päätä niin sitten he kertovat niin pitkään vähätteleviä mielipiteitä, miksi ei kannata ostaa, tai sitten en saa kyytiapua, ja jos saan niin asiasta tehdään minulle hankalaa jotenkin . Hyvä esimerkki, olen jo pitkään etsinyt itselle keittiöön tuoleja, jos satun löytämään tuolit, ja kerron tästä heille, eli mainitsen puhelun aikana äidilleni, että löysin edullisesti tuolit, ja ajattelin ne ehkä ostaa ja puhe on ollut mennä vaikka yhdessä kaupunkireissulle hänen kanssaan, niin äitini tosiaan kertoo puhelun aikana, että 'he lähtevät isäni kanssa yhdessä katsomaan tuoleja, ja voidaan me ehkä sut koukata matkaan kyytiin, ja ootko varma, j a ei nämä ole hyvät, löydät jostain paremmat, kaikenmoista syytä löytyy aina'...Eli!Varmaan tulikin jo selväksi mistä kenkä puristaa, eli olen 30 vuotias, mutta minua kohdellaan kuin pikkumarttaa. Miten tämän nyt yksinkertaisesti selittäis, siis he päättävät puolestani tai ainakin haluavat päättää mitä ostan. Asiasta olen monta kertaa sanonut, ei auta, koska yleensä äitini loukkaantuu ja asia kääntyy jotenkin minuun tai sitten saan potea huonoa omatuntoa asiasta. En halua pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta en voi ymmärtää, että kun asiasta olen jo sen miljoona kertaa ilmaissut, että kyseessä on oma mieltymys, niin et miten voi olla mahdollista että heillä ei mee jakeluun, että omaan kämppään niitä huonekaluja ostan, en heidän asuntoon. Ja tästä asiasta on tullu tosiaan sanottua nätisti, suoraan, monella tapaa, mutta silti minä olen se jolla on ongelma. Onko muilla tämmöstä???:D Miten selviätte???
Kuule, jos sä haluat laittaa tuolle stopin, sun on valitettavasti pakko pahottaa vanhempiesi mieli.Se ei eroa yhtään siitä että nyt he jatkuvasti pahoittavat sun mielessi puuttumalla sun asioihin. Ihan ekaks vähennät yhteydenpitoa ja lakkaat ajattelemasta ääneen heidän läsnäollessaan. Tällä tarkoitan että jos olet hankkimassa tuolit tms, ilmoitat sen sivulauseessa vasta kun olet hankinnan toteuttanut, et pohdi sitä heille etukäteen. Ihan itse aiheutat tuon kun kerrot mitä suunnittelet tekeväsi tai hankkivasi ja annat sillä tavalla heille tilaisuuden elämästi mestarointiin. Kasva aikuiseksi, tee pesäero ja ymmärrä ettei kaikkea tarvitse tai kuulu kertoa enää tuossa iässä vanhemmille. Älä pyydä kyytiapua vaan järjestä kyyti itse. ÄLÄ KERRO KAIKKEA.
Älä kerro löytäneesi ne tuolit. Vaan osta.