Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa neuvoja vastaan kasvatusalan ammattilaiselta?

Jaa no onneksi minun lasten ihanat hoitajat olivat niitä kasvatuksen kumppaneita, eli yhdessä kasvatettiin ja sekä kotona että hoidossa opeteltiin.

Sä vaikutat rasittavalta besserwisseriltä.

Vierailija kirjoitti:

Heti menee hernepussi nenään.

Perustaitoja on potalla käynti, syöminen, pukeminen, perussiisteys.

Vanhemmille löytyy netistä listoja lapsen pukemisesta. Tarhan tehtävä ei ole opettaa lasta kuivaksi, syömään tai pukemaan.

Tarhan tehtävä ei ole huolehtia lapsen vaatetuksesta.

Tarhan tehtävä ei ole opettaa lasta nukkumaan tai vessaan, pyyhkimään tai rauhoittumaan.

Mikä nykyvanhemmissa on vikana, kun olette lapsinenne niin avuttomia?

T. Tarhantäti

Taidat olla jo eläkkeellä? Tarhoja (paitsi turkistarhoja) ei enää ole on vain päiväkoteja.

Päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien välillä on kasvatuskumppanuus, joka tarkoittaa sitä, että lasta kasvatetaan yhdessä, toki usein vanhempien toivomaan suuntaan. Etenkin painotetaan asioita joissa lapsen olisi hyvä kehittyä, näihin usein kuuluu pukeutumisen taito, taito syödä, taito rauhoittua ja nukahtaa laidattomaan sänkyyn, ja käydä säännöllisesti vessassa, tai sosiaalisten taitojen kehittäminen.

Jos näiden perusasioiden opettaminen ei päiväkodille kuuluisi, miksi jotkut lapset tulee sosiaalisin syin (lastensuojelullisin syin) päiväkotiin, oppimaan näitä asioita?

Ja nämä asiat nyt pitäisi muutenkin tietää olematta päiväkodissa töissä.

T. En "tarhantäti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kasvatusammattilainen sellainen on, joka sanoo ettei heidän tehtävänsä ole kasvattaa? Sanoisitte vaan kuinka vahditte vaan tarhan lapsia ja vanhemmat ovat ne oikeat ammattilaiset ja jotka tekevät ja joiden kuuluu tehdä se kasvattaminen. Teidän tehtävä on vain valvoa.

Ette ole kasvatusammattilaisia vaan kasvatuksen valvomisen ammattilaisia. Termit kuntoon!

Ei, me annamme varhaiskasvatusta. Siihen ei kuulu perustaidot. Ehkä kerkeäisimme tekemään jotain tärkeää, jos emme joutuisi opettamaan sinun 2- veetäsi potalle ja pukemaan?

"Varhaiskasvatus tarkoittaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jolla edistetään lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista."

Missään ei sanota että teidän ei kuulu myös opettaa potalle jne. Sillä pojalla käynti edistää kasvua, kehitystä ja oppimista joten se on sinun työtäsi vaikka et siitä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin ( lastenhoitaja ammatiltani) keskityn arjen pieniin hetkiin lapsien kanssa. Opetellaan yhdessä syömään, pukemaan, henk.koht hygieniaa yms.

Varhaislapsuus/ lapsuus on opettelemisen aikaa. <3

Valitettavasti täälläpäin suomea ei ole tällä hetkellä tarjota kyseistä työtä, joten vaikutan muualla.

Täh?:D Oikein keskityt? Arki on arkea, ei siihen pitäisi joutua keskittymään.

Harmi, jos yksi sanamuoto häiritsee sinua. :) Olisiko "osallistun" parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En meidän tehtävä ole neuvoja jakaa. Voimme kyllä vinkata mitä kannattaa kokeilla, jos vanhempi pohtii asiaa.

En ota neuvoja vastaan ihmiseltä joka jakaa neuvoja mutta ei itse niitä käytä. Tai käyttää nimikkeitä jotka antaa ymmärtää jotain mutta ei tarkoita sitä oikeasti. Olet enemmän kasvatusneuvoja kun ammattikasvattaja. En myöskään ottaisi tatuointia tyhjäihoiselta ihmiseltä tai lävistystä reiättömältä. Joten pidä ihan vain suusi supussa.

Minulla on oikein hyvä yhteistyö hoitolasteni vanhempien kanssa, ja teemme yhdessä asioita lasten parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Abklö kirjoitti:

Jos et ammattilaisena ole yhtään tutustunut esim. kiintymysvanhemmuuteen ja luotat edelleen kivikautisiin keppi ja porkkana-metodeihin (joita yllättävän moni _ammattilainen_ vielä todella käyttää), niin ei, en ota neuvojasi vastaan. Muussa tapauksessa totta kai käyn keskustelua lapsen kasvatukseen ja huolenpitoon liittyen.

Mikä keppi ja porkkana? Kuravaatteiden puute ja housuun kakkaaminen vielä 2 vuotiaana ei liity mitenkään kasvatusmetodeihin, vaan perustaitoihin. Eikö?

Mihin kaipaat apua?

Oletko itse kysynyt tarhassa, tekeeko lapsesi kaiken oikein?

Oletko oikeasti päiväkodissa töissä? Perustietojen opetteluun kuuluu olennaisesti kasvatuksellinen ulottuvuus. Se, miten esimerkiksi kuivaksiopettelu tehdään, on merkityksellistä. Jos seisot vieressä paasaamassa, miten "isot pojat ei pissaa enää vaippaan" ja kuvittelet ettei metodilla ole merkitystä siihen oppiiko lapsi, niin älä luule että kukaan järkevä vanhempi ottaa sinulta yhtään minkäänlaisia ohjeita vastaan.

Okei. Otetaanpas nyt vastaan vinkkejä kokeneelta ja kouluttautuneelta asijantuntialta. Mikä on sitä tärkeää mitä te varhaiskasvattaisitte 2-vuotiaille jos se ei ole pukemista, vessa-asioita, ruokailujuttuja, tunne- ja sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kuten rauhoittuminen ja odottaminen)? Mikä on tuon ikäisen oleellisempi "kasvamistehtävä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En meidän tehtävä ole neuvoja jakaa. Voimme kyllä vinkata mitä kannattaa kokeilla, jos vanhempi pohtii asiaa.

En ota neuvoja vastaan ihmiseltä joka jakaa neuvoja mutta ei itse niitä käytä. Tai käyttää nimikkeitä jotka antaa ymmärtää jotain mutta ei tarkoita sitä oikeasti. Olet enemmän kasvatusneuvoja kun ammattikasvattaja. En myöskään ottaisi tatuointia tyhjäihoiselta ihmiseltä tai lävistystä reiättömältä. Joten pidä ihan vain suusi supussa.

Minulla on oikein hyvä yhteistyö hoitolasteni vanhempien kanssa, ja teemme yhdessä asioita lasten parhaaksi.

Yhteistyö on siis sinusta sitä että sinä neuvot ja nalkutat ja vanhemmat tottelevat nöyrästi ja mukisematta?

Selkärankaisille ihmisille erittäin vaikean siitä tekee se, että nämä "ammattilaiset" ovat mädättäjiä jotka ovat itse tulleet aivopestyksi ja menettäneet kaiken ja moraalinsa sekä maalaisjärjen lapsen kasvatuksessa.

Vertaa nykyisiä sukupolvia vaikkapa meidän isovanhempiimme.

9 kk pikakolutus tekee meistä maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin pitkä tauko siihen opetteluun, kun lapsi on 40 tuntia viikosta tarhassa ja nukkuu 80 tuntia viikosta. 48 tuntia viikossa jää opetteluun, eikä koko ajan voi syödä ja pukea. Parhaamme yritetään opettaa siinä minimaalisessa ajassa, joka on käytössämme.

Kummasti vaan tarhassa olevat lapset on kätevämpiä ja viisaampia kuin kotona olleet.

Siellä osataan opettaa, vanhemmat ei osaa.

Olisi ihan hyvä jos lapset vietäisiin pakolla 6 kk ikäisenä tarhaan. Ei kukaan passaisi pilalle.

Vanhemmat voisivat kotona kuitenkin tehdä parhaansa, eikä levätä laakereillaan.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja opettelua, ei löhöämistä.

Moni vanhempi on vain laiska.

Kotona luppoaika käytettävä opiskeluun jotta tarhassa kerettäisiin antamaan varhaiskasvatusta.

T. Tarhantäti

Sisään pumpattu sperma tekee meistä älykkäitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En meidän tehtävä ole neuvoja jakaa. Voimme kyllä vinkata mitä kannattaa kokeilla, jos vanhempi pohtii asiaa.

En ota neuvoja vastaan ihmiseltä joka jakaa neuvoja mutta ei itse niitä käytä. Tai käyttää nimikkeitä jotka antaa ymmärtää jotain mutta ei tarkoita sitä oikeasti. Olet enemmän kasvatusneuvoja kun ammattikasvattaja. En myöskään ottaisi tatuointia tyhjäihoiselta ihmiseltä tai lävistystä reiättömältä. Joten pidä ihan vain suusi supussa.

Minulla on oikein hyvä yhteistyö hoitolasteni vanhempien kanssa, ja teemme yhdessä asioita lasten parhaaksi.[/Quito]

Yhteistyö on siis sinusta sitä että sinä neuvot ja nalkutat ja vanhemmat tottelevat nöyrästi ja mukisematta?

ei vaan kuten kirjoitin antaa vinkki kokeiltavaksi jos vanhempi sitä kokee kaippavansa.

Samoin me saamme vanhemmilta vinkkejä mikä toimii kotona parhaiten jossain tilanteessa.

Ainiin , en muuten ole AP.jos jotenkin luulit niin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kutsuu itseään ammattikasvattajaksi, mutta on oikeasti ammatiltaan joku lastenhoitaja tms. Hän ei ole kasvatuspsykologian ammattilainen todellakaan. Hänen päämäärä on neuvoillaan saada "kasvatettua" lapset toimimaan osana päiväkotisysteemiä ja päiväkodin aikatauluja ja päiväkodin normeja. 

En tiedä minkä sortin ammattilainen ap on mutta on myös ltutkinnon suorittaneita lastenhoitajia joiden opintoihin on kuulunut (laajemmin ja syvemmin kuin lähihoitajilla) kasvatuspedagogiikkaa, kehityspsykologiaa, varhaiskasvatusta jne. Eli ovat ihan oikeasti varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Eneemmän jopa kuin ne sosionomit joiden opintojen painopiste on ollut jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Otetaanpas nyt vastaan vinkkejä kokeneelta ja kouluttautuneelta asijantuntialta. Mikä on sitä tärkeää mitä te varhaiskasvattaisitte 2-vuotiaille jos se ei ole pukemista, vessa-asioita, ruokailujuttuja, tunne- ja sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kuten rauhoittuminen ja odottaminen)? Mikä on tuon ikäisen oleellisempi "kasvamistehtävä"?

Sosiaaliset taidot, kirjaimet, numerot, tehtävien tekeminen, ryhmässä toimiminen, hienomotoriikka, valmius kouluun, yhteiskunnassa eläminen.

Tässä.

Ei koulutetut ihmiset ole sitä varten että Lissumaria opetetaan pukemaan 2 veenä.

Ja pahinta, Lissumaria on ollut " ihanassa" kotihoidossa kaksivuotiaaksi. Pitäisi kieltää lailla tuo pelleily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kutsuu itseään ammattikasvattajaksi, mutta on oikeasti ammatiltaan joku lastenhoitaja tms. Hän ei ole kasvatuspsykologian ammattilainen todellakaan. Hänen päämäärä on neuvoillaan saada "kasvatettua" lapset toimimaan osana päiväkotisysteemiä ja päiväkodin aikatauluja ja päiväkodin normeja. 

En tiedä minkä sortin ammattilainen ap on mutta on myös ltutkinnon suorittaneita lastenhoitajia joiden opintoihin on kuulunut (laajemmin ja syvemmin kuin lähihoitajilla) kasvatuspedagogiikkaa, kehityspsykologiaa, varhaiskasvatusta jne. Eli ovat ihan oikeasti varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Eneemmän jopa kuin ne sosionomit joiden opintojen painopiste on ollut jossain muualla.

Ja nämä siis ymmärtävät mikä merkitys lapsen (henkisellekin) kehitykselle on perustaitojen opettelussa jne.

Eivätkä pyri pätemään ja päsmäröimään muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Otetaanpas nyt vastaan vinkkejä kokeneelta ja kouluttautuneelta asijantuntialta. Mikä on sitä tärkeää mitä te varhaiskasvattaisitte 2-vuotiaille jos se ei ole pukemista, vessa-asioita, ruokailujuttuja, tunne- ja sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kuten rauhoittuminen ja odottaminen)? Mikä on tuon ikäisen oleellisempi "kasvamistehtävä"?

Sosiaaliset taidot, kirjaimet, numerot, tehtävien tekeminen, ryhmässä toimiminen, hienomotoriikka, valmius kouluun, yhteiskunnassa eläminen.

Tässä.

Ei koulutetut ihmiset ole sitä varten että Lissumaria opetetaan pukemaan 2 veenä.

Ja pahinta, Lissumaria on ollut " ihanassa" kotihoidossa kaksivuotiaaksi. Pitäisi kieltää lailla tuo pelleily.

Tämö nyt viimeistään vahvisti provon. 2-vuotiaaksi mennessä on pitänyt opetella pottajutut siksi että ehtisi opetella numeroita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Otetaanpas nyt vastaan vinkkejä kokeneelta ja kouluttautuneelta asijantuntialta. Mikä on sitä tärkeää mitä te varhaiskasvattaisitte 2-vuotiaille jos se ei ole pukemista, vessa-asioita, ruokailujuttuja, tunne- ja sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kuten rauhoittuminen ja odottaminen)? Mikä on tuon ikäisen oleellisempi "kasvamistehtävä"?

Sosiaaliset taidot, kirjaimet, numerot, tehtävien tekeminen, ryhmässä toimiminen, hienomotoriikka, valmius kouluun, yhteiskunnassa eläminen.

Tässä.

Ei koulutetut ihmiset ole sitä varten että Lissumaria opetetaan pukemaan 2 veenä.

Ja pahinta, Lissumaria on ollut " ihanassa" kotihoidossa kaksivuotiaaksi. Pitäisi kieltää lailla tuo pelleily.

Tämö nyt viimeistään vahvisti provon. 2-vuotiaaksi mennessä on pitänyt opetella pottajutut siksi että ehtisi opetella numeroita!

Kyllä, nämä on esikouluun ja kouluun valmistavia taitoja. Kirjaimia ja numeroita ja varsinkin tehtävien suorittamista ohjeistamalla pitäisi harjoitella enemmänkin, ajan ei pitäisi mennä arkisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti menee hernepussi nenään.

Perustaitoja on potalla käynti, syöminen, pukeminen, perussiisteys.

Vanhemmille löytyy netistä listoja lapsen pukemisesta. Tarhan tehtävä ei ole opettaa lasta kuivaksi, syömään tai pukemaan.

Tarhan tehtävä ei ole huolehtia lapsen vaatetuksesta.

Tarhan tehtävä ei ole opettaa lasta nukkumaan tai vessaan, pyyhkimään tai rauhoittumaan.

Mikä nykyvanhemmissa on vikana, kun olette lapsinenne niin avuttomia?

T. Tarhantäti

Taidat olla jo eläkkeellä? Tarhoja (paitsi turkistarhoja) ei enää ole on vain päiväkoteja.

Päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien välillä on kasvatuskumppanuus, joka tarkoittaa sitä, että lasta kasvatetaan yhdessä, toki usein vanhempien toivomaan suuntaan. Etenkin painotetaan asioita joissa lapsen olisi hyvä kehittyä, näihin usein kuuluu pukeutumisen taito, taito syödä, taito rauhoittua ja nukahtaa laidattomaan sänkyyn, ja käydä säännöllisesti vessassa, tai sosiaalisten taitojen kehittäminen.

Jos näiden perusasioiden opettaminen ei päiväkodille kuuluisi, miksi jotkut lapset tulee sosiaalisin syin (lastensuojelullisin syin) päiväkotiin, oppimaan näitä asioita?

Ja nämä asiat nyt pitäisi muutenkin tietää olematta päiväkodissa töissä.

T. En "tarhantäti"

Kumma kun se ammattinimike laahaa aina vain perässä, senhän pitäisi olla "päiväkodinopettaja" eikä mikään "lastentarhanopettaja".

Ja mitä asiaan tulee niin kyllä ne päiväkodit on viimeiset 5-10v olleet tarhoja, sinne tarhataan liikaa lapsia jopa liian pieniin/riittämättömiin fyysisiin tiloihin liian vähällä ammattitaitoisella kasvattajamäärällä.

T. 13v alalla ollut "päiväkodintäti".

Lasta ei uskalleta kieltää eikä käskeä. Kyllä ammattikasvattaja tunnistaa uhmaikäisen, mutta miten kaupankassa, naapurinsetä, kummitäti ...

Vanhemmat pelkäävät suunnattomasti sitä, että he leimautuvat huonoiksi vanhemmiksi huutavien ja kiukuttelevien lasten kanssa. He pelkäävät sitä, että naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen illalla huutavasta lapsesta eivätkä uskalla laittaa lastaan nukkumaan. Ja pelkäävät, että tarhatäti tekee lastensuojeluilmoituksen, jos ottaa lapsen kainaloon ilman päällysvaatteita kun lapsi ei suostu pukemaan, tai kaupankassa karkkihyllyn luona selkä kaarella lattialla huutavasta lapsesta.

Mistäkö tiedän? No siitä, kun itse eräänlaisena ammattikasvattajana ajattelin näitä asioita jo 20 vuotta sitten. Silloinkin vanhempana hävetti, kun koko ajan piti olla kieltämässä ja käskemässä. Kun harmittelin sitä erään 90-vuotiaan mummon luona useamman villin vintiön kanssa, hän vaan totesi, että " sehän se on äidin virka".