Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa neuvoja vastaan kasvatusalan ammattilaiselta?

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla jo eläkkeellä? Tarhoja (paitsi turkistarhoja) ei enää ole on vain päiväkoteja.

...

Ja mitä asiaan tulee niin kyllä ne päiväkodit on viimeiset 5-10v olleet tarhoja, sinne tarhataan liikaa lapsia jopa liian pieniin/riittämättömiin fyysisiin tiloihin liian vähällä ammattitaitoisella kasvattajamäärällä.

Anteeksi kun yhdistin kahdesa eri lainauksesta olennaisen.

Tarhoja on kyllä edelleen olemassa muillekin eläimille kuin turkiksille. Tarha-käsite tunnetaan ainakin koirien ja hevosten kohdalla. Se tarkoittaa kuitenkin eläimelle sellaista vapaa-aikaa, jolloin ollaan vaan eikä harjoitella mitään tärkeää taitoa, kuten reen vetämistä. Siellä ne tarhoissa temmeltävät keskenään, syövät ja nukkuvat.

Päteekö tämä myös lastentarhoihin? Ainakin päiväkotiketjussa vakuutettiin päiväKODEISSA olevan niin hirmuinen meteli ja älämölö, että ei sitä nukkumatta jaksa koko päivää edes aikuiset saati sitten hoidossa olevat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Otetaanpas nyt vastaan vinkkejä kokeneelta ja kouluttautuneelta asijantuntialta. Mikä on sitä tärkeää mitä te varhaiskasvattaisitte 2-vuotiaille jos se ei ole pukemista, vessa-asioita, ruokailujuttuja, tunne- ja sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kuten rauhoittuminen ja odottaminen)? Mikä on tuon ikäisen oleellisempi "kasvamistehtävä"?

Sosiaaliset taidot, kirjaimet, numerot, tehtävien tekeminen, ryhmässä toimiminen, hienomotoriikka, valmius kouluun, yhteiskunnassa eläminen.

Tässä.

Ei koulutetut ihmiset ole sitä varten että Lissumaria opetetaan pukemaan 2 veenä.

Ja pahinta, Lissumaria on ollut " ihanassa" kotihoidossa kaksivuotiaaksi. Pitäisi kieltää lailla tuo pelleily.

Tämö nyt viimeistään vahvisti provon. 2-vuotiaaksi mennessä on pitänyt opetella pottajutut siksi että ehtisi opetella numeroita!

Kyllä, nämä on esikouluun ja kouluun valmistavia taitoja. Kirjaimia ja numeroita ja varsinkin tehtävien suorittamista ohjeistamalla pitäisi harjoitella enemmänkin, ajan ei pitäisi mennä arkisiin asioihin.

Ohjeiden vastaanottamista ja toiminnanohjausta harjoittaa myös se kun siirrytään "laita tämä jalka nyt tähän lahkeeseen" ohjeistuksesta kohti "no niin, nyt vessan kautta ulkovaatteille" -ohjeistukseen. Ei sitä harjoittelua varten tarvitse istua pöydän ääressä kynä kädessä. Ja 2-vuotias ehtii vielä kolmi kertaistaa ikänsä ennen eskaria, se ei ole oikea ikä keskittyä kirjaimiin. Yhteiskuntaan sopeutumista ja ryhmätyötaitoja opitaan juuri siellä ruokapöydässä, vessajonossa ja eteishässäköissä joissa lapsikin ymmärtää (jos autetaan) että molemmin puolin on ihmisiä, yksilöitä, eikä konemaisia robotteja. Siinä opitaan sekä odottaminen että oman äänen kuuluviin saaminen, auttaminen ja autetuksi tuleminen, sitkeä yrittäminen ja omat vahvuudet ja rajallisuuden kohtaaminen, niillä pääsee jo elämässä pitkälle. Vaikka oppisi aakkoset vasta 4-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla jo eläkkeellä? Tarhoja (paitsi turkistarhoja) ei enää ole on vain päiväkoteja.

...

Ja mitä asiaan tulee niin kyllä ne päiväkodit on viimeiset 5-10v olleet tarhoja, sinne tarhataan liikaa lapsia jopa liian pieniin/riittämättömiin fyysisiin tiloihin liian vähällä ammattitaitoisella kasvattajamäärällä.

Anteeksi kun yhdistin kahdesa eri lainauksesta olennaisen.

Tarhoja on kyllä edelleen olemassa muillekin eläimille kuin turkiksille. Tarha-käsite tunnetaan ainakin koirien ja hevosten kohdalla. Se tarkoittaa kuitenkin eläimelle sellaista vapaa-aikaa, jolloin ollaan vaan eikä harjoitella mitään tärkeää taitoa, kuten reen vetämistä. Siellä ne tarhoissa temmeltävät keskenään, syövät ja nukkuvat.

Päteekö tämä myös lastentarhoihin? Ainakin päiväkotiketjussa vakuutettiin päiväKODEISSA olevan niin hirmuinen meteli ja älämölö, että ei sitä nukkumatta jaksa koko päivää edes aikuiset saati sitten hoidossa olevat lapset.

No itse lisäsin tuon turkistarhan tuohon ihan ettei kukaan alkaisi nillittää että onhan niitä tarhoja, mutta kyllähän sieltä joku keksi tulla kertomaan silti niistä muista tarhoista, mutta tottakai olet oikeassa 😂

Tuolla tarhan määritelmällä tarhaksi voisi siis kutsua esim. kauppakeskuksen tai kuntosalin lapsiparkkia, eli olemista rajoitetussa tilassa ilman oppimista.

Päiväkoti taas on paikka jossa jotain ehkä pitäisi oppiakin, leikin varjolla ja ilman ryppyotsaisuutta toki.

Ja kyllä aika-ajoin päiväkotiryhmässä saattaa olla hurjastikin hälinää, sekin riippuu vähän päiväkodin henkilökunnasta ja niistä asiakkaina olevista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minä olen ammatiltani perheneuvolapsykologi, joten seuraan koko ajan viimeisintä kehityspsykologian tutkimustietoa. En todellakaan ota vastaan "neuvoja" "kasvatusalan ammattilaiselta" eli yleensä lähihoitajakoulutuksen saaneelta tarhatyöntekijältä. Sillä kun niitä neuvoja saan, ja kysyn tieteellisiä perusteluita neuvojen takana, niin ei niitä koskaan tule, tai sitten se mitä sanotaan perusteluksi, on voimakkaassa ristiriidassa modernin kehityspsykologisen tiedon kanssa. Siksi en ota. Mutta sen lähihoitajan (tarhatyöntekijän) mielestä olen varmaan ärsyttävä ja hankala vanhempi.

Olet niin mahtava ja hieno, liian hieno opettamaan lapsesi potalle? Niinkö? Hieno lapsesi paskoo housuunsa vielä 4-vuotiaana ja kusee housuunsa vielä ala-asteella. Koska sinä tiedät kaiken ja olet niin hieno.

Mua oikeesti pännii kaikkitietävät laiskat hienohelma vanhemmat.

Hyvänen aika, kuinka voisimme ikinä antaa kunnianarvoisalle psykologille mitään neuvoja. Sehän olisi pöyristyttävää .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En meidän tehtävä ole neuvoja jakaa. Voimme kyllä vinkata mitä kannattaa kokeilla, jos vanhempi pohtii asiaa.

En ota neuvoja vastaan ihmiseltä joka jakaa neuvoja mutta ei itse niitä käytä. Tai käyttää nimikkeitä jotka antaa ymmärtää jotain mutta ei tarkoita sitä oikeasti. Olet enemmän kasvatusneuvoja kun ammattikasvattaja. En myöskään ottaisi tatuointia tyhjäihoiselta ihmiseltä tai lävistystä reiättömältä. Joten pidä ihan vain suusi supussa.

Lastentarhanopettajat on yliopiston käyneitä, mutta onhan päiväkodeissa sit tietty muitakin työntekijöitä.

En muuten ymmärrä tuota tatuointivertausta, eihän tatuoija itselleen voi tehdä tatuointeja, joten ei kerro mitään hänen tatuointikyvystään. Ja voishan ne tatskat olla vaatteiden alla piilossa.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa opettaa lapsia kuivaksi. Meillä siihen on tarvittu 7 erilaista tapaa. Kolmen lapsen kohdalla myös päiväkodin henkilökunta on ollut aktiivisesti mukana opettamisessa. Muut ovat olleet kotihoidossa kuivaksi oppiessaan. Kuivaksi on opittu 2-5v ikäisinä.

Kuivaksi oppimiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin se, miten sitä asiaa opetetaan. Jos lapsi sattuu sairastelemaan paljon silloin kuin olisi tässä asiassa ns. herkkyyskausi, voi kuivaksi oppiminen viivästyä yllättävänkin paljon. Siinä ei silloin auta päiväkodin tätien painostus eikä hyvä äitiys.

Älkää turhaan langetko tuon "arvon" psykologin :D juttuihin, useimmiten suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja hänellä on varmasti joissakin asioissa sama tilanne mitä omiin lapsiinsa tai lapseensa tulee. Se on NIIN tuttu ja todettu fakta mitä todistan päivittäin nykyäänkin.

T. Päikyn tätsy

En jaksa näitä neuvoja, joiden mukaan minun pitää hakea lapseni aikaisemmin päiväkodista, koska on kurjaa olla aina se viimeinen lapsi, joka on paikalla. Mainio neuvo, mutta miten saan myös työnantajani uskomaan, että jotta päiväkodin hoitaja pääsee kaupoille jo klo 15, niin minun pitäisi saada joka perjantai 2 tuntia palkatonta vapaata?

Tai mitä tehdä, kun taas kerran sanotaan, että pitäisi opettaa lapsi syömään monipuolisemmin. Ei ole taaskaan maistunut tomaatti, omena tai porkkana. Lapsi on allerginen juuri näille ruoka-aineille, mutta kiitos modernin siedätyshoidon hän joutuu niitä syömään. Taas perjantaina oli koko suu kivuliailla rakkuloilla, koska yhdistelmä siitepöly ja porkkana on todella paha juttu.Mutta vika on tietty perheessä, joka ei opeta lasta syömään.

Tai lapsella pitäisi olla päiväkodissa kumisaappaat. Kyllä hänellä on,mutta tarhan osaavat hoitajat ovat jälleen kerran laittaneet ne jonkun toisen lapsen jalkaan vaivautumatta lukemaan lapsen nimeä saappaan sisältä. Tänä vuonna sinne päiväkotiin on viety jo kolmet (3) saappaat ja aina vain ne tuntuvat päätyvän jonkun toisen perheen eteiseen.

Hei perheneuvolapsykologi, kyllä päiväkodissa työskentelee muitakin kuin lähihoitajia. Itse olen yliopistossa lukenut esim.kehityspsykologiaa, kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, kun opiskelin lto:ksi. Arvostan sinun ammattitaitoasi, entä arvostatko sinä minun?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis olet kasvatusalan ammattilainen mutta et halua kasvattaa?

Vähän itsekin ihmettelin tuota otsikkoa ja sitten aloituksen sisältöä. Odotin että joku nyt valittaa siitä että kun kasvatuksen ammattilainen yrittää antaa ohjeita niin sitä ei haluta ottaa vastaa tms. Mutta tuohan nyt jotenkin vaikuttaa siltä että sinä ap et vahingossakaan halua että jotenkin edesautat mainitsemiasi taitojen oppimista kuten esim. kuivaksi oppiminen tai hygienista huolehtiminen. Kun lapsi viettää suuren ajan arjestaan päiväkodissa niin tottakai kaikkia taitoja pitää myös siellä opettaa. Se ei tarkoita sitä että vanhempien pitäisi jättää kaikki opettaminen päiväkotiin enkä usko että oikeastaan kukaan niin tekee.

Oikeasti, onko esim. niin kamalaa jos esim. lapsi oppii päiväkodin avustuksella kuivaksi? Olisihan se varmaan kamalaa kun äiti pääsisi sitten liian helpolla kun päiväkoti on auttanut senkin asian opettelemisessa. Eihän se käy ei, vaan kaikki mikä auttaisi lasta tai äitiä on kielletty kunhan vaan vanhemmat ei pääse liian helpolla tehtävästään? Olen ollut päiväkodissa harjoittelemassa jossa esim. hoitaja oli ottanut melkein kunniatehtäväkseen opettaa yksi lapsi kuivaksi ja aktiivinen harjoittelu alkoi päiväkodissa ja kun se alkoi sujua niin vanhemmille meni viestiä että kotona on hyvä jatkaa. En usko että tämä tehtiin vain vinoillakseen vaan oikeasti sen takia että haluttiin auttaa siinä asiassa. Ja miksi ei olisi voinut auttaa?

Mua eniten riipoo näissä ns.kasvatus ammattilaisissa että ainakin pojan kohdalla oltiin pojasta tekemässä erityislasta vaikka neurologi oli ihan eri mieltä. Poikani meni ihan normaaliluokalle ja on pärjännyt todella hyvin koska hänellä on jämäkkä opettaja. Poikani hoitajat tarhassa eivät tajunneet että koska poikani on vilkas niin hän tarvitsee jämäkkää mutta rakastavaa ohjausta niin kuin kotona. Hoitajat niin nössyköitä ettei niillä ollut mitään tajua siitä että että jos on jämäkkä niin ei se sitä tarkoita että lasta vihaa.  Ja se negatiivisuus kun haki poikaa niin pisti ärsyttämään varsinkin yksi hoitaja oli aina heti tulossa kohti kertoi kaikki negatiiviset asiat eikä mitään positiivista. 

Päivähoitohenkilöstöä pitäisi kouluttaa asiakkaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Tiedän että päiväkodeilla on tiukkaa mutta ei sitä vanhemmille pidä näyttää.

Onneksi minun lasteni päiväkodissa hoitajat opettavat lastani pukemaan silloin kun on se pukemistilanne.

Kotona kuopus on porukan nuorin, ja auttavia käsipareja on usein enemmän kuin autettavia, joten pukemisesta selvitään nopeammin kun joku auttaa. Ja lapsi osaa odottaa, että autetaan, vaikka osaakin jonkin verran pukea itse. Päiväkodissa taas kuopukseni ei ole ryhmänsä nuorin, ja auttavia käsipareja on huomattavasti vähemmän kuin autettavia, joten hän pääsee nopeammin ulos kun pukee itse niin paljon kuin osaa.

Mutta siis olenhan minä päiväkodin tädeiltä saanut monia neuvoja lasten kasvatukseen. En ole loukkaantunut, vaikka kaikki neuvot eivät ole meillä toimineetkaan. Aivan varmasti on niitäkin, jotka loukkaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Hei perheneuvolapsykologi, kyllä päiväkodissa työskentelee muitakin kuin lähihoitajia. Itse olen yliopistossa lukenut esim.kehityspsykologiaa, kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, kun opiskelin lto:ksi. Arvostan sinun ammattitaitoasi, entä arvostatko sinä minun?

Kyllä arvostan sinun ammattitaitoa. Tunnen kyllä lto:den koulutussisältöjä, ja tiedän teidän työnkuvaa. Siksi en puhunutkaan lto:sta vastauksessani, vaan lähihoitajista. Arvostan tosin myös lähihoitajia ihmisenä ja lähihoitotyön ammattilaisena, mutta en arvosta lähihoitajien sellaisia kasvatusneuvoja, jotka ei perustu mihinkään tieteellisesti tutkittuun teoriaan tai tieteellisesti arvioituun faktaan. t. se pene-psykologi

Tekaisit sitten kaksi kivaa provoa sunnuntai aamun kunniaksi. 

"Uskomatonta mistä ihan perusasioista vanhemmille täytyy huomauttaa päiväkodissa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minä olen ammatiltani perheneuvolapsykologi, joten seuraan koko ajan viimeisintä kehityspsykologian tutkimustietoa. En todellakaan ota vastaan "neuvoja" "kasvatusalan ammattilaiselta" eli yleensä lähihoitajakoulutuksen saaneelta tarhatyöntekijältä. Sillä kun niitä neuvoja saan, ja kysyn tieteellisiä perusteluita neuvojen takana, niin ei niitä koskaan tule, tai sitten se mitä sanotaan perusteluksi, on voimakkaassa ristiriidassa modernin kehityspsykologisen tiedon kanssa. Siksi en ota. Mutta sen lähihoitajan (tarhatyöntekijän) mielestä olen varmaan ärsyttävä ja hankala vanhempi.

Olet niin mahtava ja hieno, liian hieno opettamaan lapsesi potalle? Niinkö? Hieno lapsesi paskoo housuunsa vielä 4-vuotiaana ja kusee housuunsa vielä ala-asteella. Koska sinä tiedät kaiken ja olet niin hieno.

Mua oikeesti pännii kaikkitietävät laiskat hienohelma vanhemmat.

Teit minusta aikamoisen reippaita ja ilkeämielisiä tulkintoja. En kuitenkaan kommentissani kertonut mitään lasteni pottaoppimisesta tai iästä, jolloin he oppivat/ovat oppineet potalle tai mielestäni pitäisi oppia. Kirjoitin ainoastaan siitä, että oletan kasvatusneuvoja antavilla ihmisillä olevan perustelut neuvoilleen, ja oletan niiden neuvojen olevan jotenkin linjassa tiedeyhteisön nykyhetken konsensuksen kanssa. Halusit vain jostain syystä loukata minua. Mutta ei se mitään, olen tottunut siihen, että ihmisillä on perusteettomia ennakkoluuloja psykologeista. t. se pene-psykologi

Vierailija kirjoitti:

Mua eniten riipoo näissä ns.kasvatus ammattilaisissa että ainakin pojan kohdalla oltiin pojasta tekemässä erityislasta vaikka neurologi oli ihan eri mieltä. Poikani meni ihan normaaliluokalle ja on pärjännyt todella hyvin koska hänellä on jämäkkä opettaja. Poikani hoitajat tarhassa eivät tajunneet että koska poikani on vilkas niin hän tarvitsee jämäkkää mutta rakastavaa ohjausta niin kuin kotona. Hoitajat niin nössyköitä ettei niillä ollut mitään tajua siitä että että jos on jämäkkä niin ei se sitä tarkoita että lasta vihaa.  Ja se negatiivisuus kun haki poikaa niin pisti ärsyttämään varsinkin yksi hoitaja oli aina heti tulossa kohti kertoi kaikki negatiiviset asiat eikä mitään positiivista. 

Päivähoitohenkilöstöä pitäisi kouluttaa asiakkaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Tiedän että päiväkodeilla on tiukkaa mutta ei sitä vanhemmille pidä näyttää.

Meillä sama ongelma, mutta erilainen syy eli lapsi oli liian rauhallinen, osasi keskittyä liian hyvin, osasi ikätasoaan kypsemmin toimia ristiriitatilanteissa (eli ei osallistunut tappeluihin) ja hoitajien mielestä siten manipuloi ryhmää toimimaan haluamallaan tavalla. Lapsessa nähtiin niin autistisia piirteitä kuin kehitysvammaisuuttakin, mutta yksikään lääkäri ei diagnoosia kyennyt tekemään.

Nyt tämä sama nuorimies menestyy hyvin opinnoissaan, suunnittelee kansainvälistä uraa ja on esillä erilaisista yritystoiminnan starteista kerrottaessa. Koulusta tuli niin hymypoikapatsas kuin lukuisia stipendejä.

Kaikenlainen erilaisuus on vaarallista päivähoidossa.

Ammattikasvattajalla on koulutus kasvattaa lapsia ammattimaisesti, yleensä vielä ryhmämuotoisesti. Äitinä ja isänä oleminen on luojan kiitos eri asia, ne on pienen ihmisen läheisimmät ihmissuhteet joihin kuuluu ensisijaisesti lämpö, ymmärrys, kunnioitus, hellyys ja vasta näiden asettamien reunaehtojen sisällä se tavoitteellinen kasvatus. Äitinä ja isänä oleminen ei onneksi ole yhtä laitosmaista ja epäyksilöllistä kuin ammattikasvattaminen.

Kunnioitan suuresti suurinta osaa päivähoidon henkilökunnasta ja minulla on vahva luotto että enemmistö siellä tekee hommaa taidolla ja hyvällä tahdolla. Hyvä päivähoito on hyvää päivähoitoa, mutta lapsi tarvitsee myös niitä ihmissuhteita joissa toinen on täysillä ja sydämellä mukana, ja silloin toimitaan eri tavalla kuin taulukkoa seuraten. Kunnioitettujen joukkoon ei kyllä kuulu ne jotka eivät tunne käsitettä "hoiva".

Runsailla vaatimuksilla ja itsenäistämisellä on mahdollista kasvattaa helppohoitoisia lapsia mutta ei ehjiä, toimintakykyisiä aikuisia, vaikka moni vanhemman ikäpolven ihminen tuntuu niin kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

Mua eniten riipoo näissä ns.kasvatus ammattilaisissa että ainakin pojan kohdalla oltiin pojasta tekemässä erityislasta vaikka neurologi oli ihan eri mieltä. Poikani meni ihan normaaliluokalle ja on pärjännyt todella hyvin koska hänellä on jämäkkä opettaja. Poikani hoitajat tarhassa eivät tajunneet että koska poikani on vilkas niin hän tarvitsee jämäkkää mutta rakastavaa ohjausta niin kuin kotona. Hoitajat niin nössyköitä ettei niillä ollut mitään tajua siitä että että jos on jämäkkä niin ei se sitä tarkoita että lasta vihaa.  Ja se negatiivisuus kun haki poikaa niin pisti ärsyttämään varsinkin yksi hoitaja oli aina heti tulossa kohti kertoi kaikki negatiiviset asiat eikä mitään positiivista. 

Päivähoitohenkilöstöä pitäisi kouluttaa asiakkaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Tiedän että päiväkodeilla on tiukkaa mutta ei sitä vanhemmille pidä näyttää.

Jos mulla olisi lapsi jolle päiväkodin aikuiset eivät pärjäisi, niin minä yrittäisin auttaa lastani kehittämään itsesäätelyään.

Itsesäätelystä on kuitenkin niin paljon hyötyä myöhemmässä elämässä, ja mulla ei ainakaan ole mitään motivaatiota opettaa vieraita vastahakoisia aikuisia kehittymään lapseni myötäilyssä.

Toivon mukaan lapsesi oppii itsesäätelynsä jostain, koska siinä vaiheessa kun se on yläkoulussa ja alakoulun jämäkkä ope on muisto vain olette lirissä koko jengi jos lapsi ei mahda omille impulsseilleen mitään.