Uskomatonta mistä ihan perusasioista vanhemmille täytyy huomauttaa päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi auttaa niissä sormikkaissa?

Kokeile itse pukea sormikkaat kymmennelle alle kolmivuotiaalle niin että kaikki ehtisivät ulkoillakin. Kyllä itseäkin ihmetyttää nykyvanhempien itsekkyys ja vaatimukset. Itselle oli itsestään selvää, että lapsille tehdään päiväkotielämä helpoksi. 

Aika surkea päiväkoti, jos yhden hoitajan vastuulla on kymmenen alle kolmivuotiasta. Laitontakin se on. 

Just curious kirjoitti:

Yksi asia ei ole muuttunut.

Kun joku esittää kehittämisehdotuksia tai kritiikkiä äideille, he raivostuvat.

Mihin se itsetunto livahti, kun sait lapsen? Tilalle tuli raivo, sietämätön viha. Ei sanaakaan voi

kritisoida, kun jo kiehahtaa yli. Tätä olen miettinyt usein.

Moni äiti sanoo: Minusta tuli lapsiani raivokkaasti puolustava leijonaemo heti kun lapseni syntyi. Mutta kun se leijonaemo ennakoi, tarkkailee, pakenee heti kun vaara näkyy - ei karju, viha on se viimeinen reaktio. Silmät, näkökyky ja hajuaisti, sekä tarkka kuulo ovat leijonaemon välineet pentujensa kasvattamiseen. Mistä se äitien hirvittävä kiukku, someraivo oikein kumpuaa.

Mielenkiintoista olisi kuulla heiltä, jotka eivät suutu.

Leijonaan viittaaminen äitiydessä on muutenkin hieman huvittavaa :D Leijonaemohan mm.syö ennen pentujaan, vaikka ruokaa olisi niukastikkin, niin leijonaemo antaa ennemmin poikasensa kuolla nälkään, kuin itse kärsisi nälästä. Lisäksi leijonaemo ei puolusta poikasiaan henkeen ja vereen mm. lauman urosleijonan vaihtuessa, vastalauseensa toki sanoo, mutta ei voi lopulta muuta, kuin antaa uroksen tappaa pennut.

Noin muuten leijonanpentuja uhkaa lähinnä hyeenat ja niitä vastaan leijona toki taistelee, mutta ei laumallista hyeenoja vastaan, koska leijonaemo ei halua vahingoittua itse, jälkeläisiä voi aina tehdä lisää, mutta jos itse kuolee niin se on sitten siinä.

No se leijonista, mutta nuo viittaukset eläinkuntaan on mielestäni useinkin aika huvittavia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi auttaa niissä sormikkaissa?

Kokeile itse pukea sormikkaat kymmennelle alle kolmivuotiaalle niin että kaikki ehtisivät ulkoillakin. Kyllä itseäkin ihmetyttää nykyvanhempien itsekkyys ja vaatimukset. Itselle oli itsestään selvää, että lapsille tehdään päiväkotielämä helpoksi. 

Aika surkea päiväkoti, jos yhden hoitajan vastuulla on kymmenen alle kolmivuotiasta. Laitontakin se on. 

Ei ole laitonta, koska tilapäinen ylitys on sallittu.

Just curious kirjoitti:

Yksi asia ei ole muuttunut.

Kun joku esittää kehittämisehdotuksia tai kritiikkiä äideille, he raivostuvat.

Mihin se itsetunto livahti, kun sait lapsen? Tilalle tuli raivo, sietämätön viha. Ei sanaakaan voi

kritisoida, kun jo kiehahtaa yli. Tätä olen miettinyt usein.

Moni äiti sanoo: Minusta tuli lapsiani raivokkaasti puolustava leijonaemo heti kun lapseni syntyi. Mutta kun se leijonaemo ennakoi, tarkkailee, pakenee heti kun vaara näkyy - ei karju, viha on se viimeinen reaktio. Silmät, näkökyky ja hajuaisti, sekä tarkka kuulo ovat leijonaemon välineet pentujensa kasvattamiseen. Mistä se äitien hirvittävä kiukku, someraivo oikein kumpuaa.

Mielenkiintoista olisi kuulla heiltä, jotka eivät suutu.

Esittää kehittämisehdotuksia vai haukkuu kaikki uusavuttomiksi. Kehitysehdotukset otetaan vastaan oikein ilolla. Mielelläni osallistun asioiden kehittämiseen paremmaksi. Alkaen vaikka koulutuksen tasosta tai soveltuvuustesteistä. Kehitttäminen on aina hyvästä, haukkuminen ei koskaan.

"Uskomatonta mistä ihan perusasioista vanhemmille täytyy huomauttaa päiväkodissa"

Luultavasti vanhemmat toimivat kodin perusasioiden mukaan. Itse en saanut mitään perehdytystä päiväkotiin  kun lapseni aloitti hoidon. En ole itse ollut koskaan hoidettavana päiväkodissa. Päiväkotimaailma on aivan outo minulle. Luulin, että lapsi hoidetaan lapsen ja hänen kotinsa mukaan siellä. Olen käynyt yksillöllisesti suhtautuvan koulunkin. En oikein tiedä miten massahoito toimii. Minulle pitää kertoa ja mielummin vielä perustella miksei sormikkaat käy.

Sormikkaiden pukeminen voi olla vittumaista, mutta se on hoitajan työtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea pukeutuminen on asia josta vanhempien kyllä kuuluisi huolehtia. Mutta että lasta ei huomioitaisi mitenkään hänen tullessaan päiväkotiin!!?? Onko totta? Onko tällaisia päiväkoteja oikeasti olemassakaan? Ei tulisi kuuloonkaan meidän päiväkodissa! Aina otetaan iloisesti vastaan eikä ole koskaan edes erityistä kiireen tuntua. Hoitajat on ammattitaitoisia ja ihania. Kaikki sujuu niin yllättävän rauhallisessa ilmapiirissä ja lapsen tarpeet huomioiden vaikka lapsia on paljon. Mä en edes suostuisi jättämään lastani paikkaan jossa hoitajilla ei olisi aikaa muka edes tulla tervehtimään! Miten ihmeessä mikään muukaan toiminta voi sujua jos kerran niin kiire on? Tällaisessa paikassa täytyy olla täysi kaaos aamusta iltaan!

Luitko aloitusta edes kunnolla? Ap mainitsi, ettei ole aikaa puolta tuntia vastaanottaa jokaista lasta. Ei puhunut mitään sellaista, että ei vastaanoteta ollenkaan.

Luitko itse? Kyllä siinä vaan sanotaan että ei ehditä vanhempaa huomioida puolta tuntia ( mikä on selvä asia eikä kai kukaan tällaista odottamaan) MUTTA lause sitten jatkuu ettei ehditä vastaanottaa HENKILÖKOHTAISESTI kiireestä johtuen ja tätä en kyllä hyväksy! Jokaikinen lapsi tulee vastaanottaa henkilökohtaisesti! Niin kiire ei voi olla että lapsi jää oman onnensa nojaan tullessaan.

Tulee ottaa vastaan henkilökohtaisesti, mutta ei sekään aina ihan niin helppoa ole. Jotku vanhemmat tosiaan hyvästelee sitä lastaan puolentunnin ajan, mutta kuitenkin olettavat että työntekijä ottaa sen lapsen vastaan ja esim. syliin. Maailman ärsyttävin tilanne oikeasti, kun koko ajan yrittää sivusta tulkita tilannetta, että no joko nyt pitä syöksyä ottamaan se lapsi, vai vieläkö vanhempi vetää sen lapsen takaisin syliin vartin halituokiota varten. Toisin yksinkertainen ratkaisu näissä tilanteissa on sanoa vanhemmalle, että "sano sitten kun voin ottaa lapsen" ja vaikka lukea kirjaa muille lapsille.

Mutta onhan nuo silti vähän vanhemmalta sellaista tilannettajuttomuutta, voisko sen lapsen vaikka halia jo lokeroilla ja sitten vasta tulla ryhmään ja ripeä lähtö, niin että muiden ei tarvitse kuunnella sitä pulinaa ja lapsen itkua ja vanhempaan takertumista, vaan voivat keskittyä esim. kirjan kuunteluun.

Mutta nämä on näitä, pikkujuttuja loppupeleissä, mutta kyllä tämä ala on sellainen, ettei se ihan lyhytpinnaisimmille sovi, eikä myöskään niille jotka jää tilanteista kiukkuamaan kuukausiksi, stressiinhän siinä kuolis.

Minulle on joskus käynyt niinkin, että olen jo ottamassa lasta vanhemmalta, mutta vanhempi ei päästäkkään lapsesta irti. Tai olen ottanut lapsen syliini, mutta vanhempi ottaakin lapsen takaisin omaan syliinsä.

Yritä siinä nyt sitten ottaa se lapsi vastaan ja yrittää samalla huomioida ne muutkin lapset :D Koomisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota mä en käsitä, että "vanhemmat päättää vaipat". Mikä siinä on niin vaikeaa tuoda sellaisia vaippoja kuin hoitajat näkevät parhaaksi. En tiedä, miksi pitää tahalleen olla hankala, jos on mahdollista olla yhteistyökykyinen. Esimerkiksi esikoinen meillä käytti kotona housuvaippoja, mutta pph kysyttäessä sanoi, että teippivaipat olisi kätevämpiä. Siis ostin teippivaipat hoitopaikkaan ja kotiin housuvaippoja. Ei ongelmaa, hinta on sama. Aamulla meni sinne housuvaipassa ja tuli kotiin teippivaipassa. Ja jos nyt joskus oli teippivaipat loppu, vein muutaman housuvaipan mukana, kunnes muistin taas ostaa marketista paketin teippivaippoja.

Niissä teippivaipoissa on se vika että lapsi inhoaa niitä ja niiden vaihtamista päiväkodissa. Se on lapselle epämukavaa ja noloa kun lapsi retuutetaan selälleen hoitopöydälle.

Aikuisen hoitajan on paljon helpompi sietää epämukavuuttaan vaipan vaihdossa kuin yksivuotiaan lapsen. Kotona vaippojen vaihdossa ei lapsella ole mitään ongelmaa.

Hoitopöydälle? Olen ollut päiväkodissa töissä 10 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut vaippaa hoitopöydällä. Jos lapsi osaa seisoa edes tukea vasten, niin vaipanvaihto onnistuu lapsen seistessä. Tietysti jotku työkaverit käyttää hoitopöytää, minusta se on tosi epäkäytännöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi auttaa niissä sormikkaissa?

Kokeile itse pukea sormikkaat kymmennelle alle kolmivuotiaalle niin että kaikki ehtisivät ulkoillakin. Kyllä itseäkin ihmetyttää nykyvanhempien itsekkyys ja vaatimukset. Itselle oli itsestään selvää, että lapsille tehdään päiväkotielämä helpoksi. 

Miksi vihamielinen asenne? Ei sormikasasiaa välttämättä tule ajatelleeksi. Ei kukaan sun töitäs tahallaan vaikeuta. Kaikkia vivahteita toisten töissä ei aina tajua. Meillä on kyllä ollut hitusen alle 3-vuotiaalla joskus sormikkaat. Hän on silloin tarvinnut vielä avustamista pukutumisessa. Kukaan ei kyllä huomauttanut asiasta. Olipa hyvä että sanoit tuon niin että nyt ymmärrän miten kelvoton vanhempi olenkaan. En tiennyt kyllä että siinä oli jotain hillittömiä vaatimuksia mukana kun menin ne sormikkaat laittamaan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ne teippivaipat on näppäriä hoitajille ei tarkoita että ne on mukavia vauvaiän ohittaneelle lapselle. Minun yksivuotias poikani halusi käyttää housuvaippoja ja housuvaippoja hänelle päiväkotiin vietiin.

Vanhempien tehtävä on pitää lastensa puolta ei hoitajien puolta.

Siltä ne vaatteet välillä näyttääkin, että LAPSI on ne halunnut päälle. Eipä enää ihmetytä päivittäinen keskustelu joidenkin lasten kanssa siitä, että pitääkö pípo laittaa ulos tai saako olla koko päivän avojaloin.

Ja kuten sanottu, voithan sinä ne housuvaipat lapselle laittaa jos haluat,ei sitä voida kieltää, voidaan vaan esittää toiveita ja ISO KIITOS niille vanhemmille jotka niitä toiveita myös kuuntelee <3

MInulla on muuten usein käynyt niin, että ole ehtinyt repiä sen housuvaipan pois ja vasta sitten tajunnut että hups, se olikin kuiva (tuntunut päälleppäin kuin siellä olisi pissa), no, vanhempihan se maksaa, mitäs tuosta. (housuvaipankin saa siis pois ottamatta housuja, kun repii sivussaumat auki).

Taas yksi MINÄ MINÄ hoitajana, tällä aikuisten itsekkyydellä ei tunnu olevan mitään rajaa. Ne päiväkodit on lapsia varten ei sinua varten. Jos sinä edes ensi viikolla yrittäisit miettiä  miksi se kolmevuotias haluaa ne sormikkaat eikä rukkasia tai miksi sille lapselle on mukavampi käyttää housuvaippoja kuin teippivaippoja. Meillä on päiväkodeissa valitettavasti sellainen ilmapiiri että iso osa lapsista ei edes uskalla pyytää niitä sormikkaita vaikka ne olisi paljon mukavammat leikeissä. Älä nollaa sitä lasta ja sen itsetuntoa vaikka sinulle rukkasten pukeminen on nopeampaa. 

Juuri tämän takia vaihdoin alaa. Minä ymmärrän hyvin, että jollekin lapselle ne sormikkaat ja housuvaipat olisivat mukavammat. Olisi kiva pystyä vastaamaan vanhempien toiveisiin ja yksilölliseen huomioon. Mutta kun niitä lapsia on se 21kpl. Jos jokaisella lapsella onkin ne sormikkaat ja housuvaipat, tämä vie taas paljon enemmän aikaa. Se on sitten pois siitä leikkiajasta, kun säädetään pidempään niiden vaippojen ja sormikkaiden kanssa. Ja kyllä, näin tiukoilla oltiin ainakin niissä päiväkodeissa missä minä olin töissä. Perseestä suoraan sanottuna. 

Kun kysymys ei ole niiden vanhempien oikeudesta vaan niiden lasten oikeudesta. Yritä ajatella itsesi yhdeksi työpäiväksi niin että sinulle on teipattu käteen isot rukkaset etkä voi käyttää sormiasi ja peukaloasi kunnolla. Puet ja riisut lapset rukkaset kädessä, vaihdat vaipat rukkaset kädessä, tarjoilet ruuan rukkaset kädessä. Eikö olisi tosi mukavaa ja tehokasta? Leikki-ikäisen oikeus ja mahdollisuus käyttää sormikkaita ulkoillessa sään salliessa on valtava asia hänelle. Teillä on siellä sata yksityiskohtaa jotka teette aikuisten ehdoilla, yrittäkää edes joskus miettiä lasten näkökulmaa asioihin.

Luepas kommenttini uudestaan ajatuksen kanssa. Minähän sanoin, että vaihdoin alaa, koska en jaksanut sitä etten pystynyt oikeasti vastamaan vanhempien ja lasten toiveisiin resurssien takia. Nimenomaan painotin lasten oikeuksia.

Perunajauho... En koe että se on minulta pois jos joudun kerran tai kaksi huomauttamaan niistä kumisaappaista, jos niitä ei näy niin oletan että vanhempaa ei märät sukat haittaa. ..[/quote kirjoitti:

Ei kai se niitä vanhempia haittaa, mutta lapsella varmaan epämukava olo.

Moni päikkyhoitaja on kutsumusammatissaan. Lastenhoito kun on verissä, niin on vaikea muistaa ja hyväksyä, että on vanhempia, jotka toimivat omista lähtökohdistaan. Ei mitenkään väärin, vaan eri tavalla vain.

Ja sitten täytyy muistaa, että se päiväkoti, mikä on sulle työpaikka, on vanhemmalle vain pienen pieni osa arkea, eikä ne toiveet ole prioriteettilistalla ensimmäisenä, vaikka äkkiseltään niin voisi hoitaja ajatella.

Sillä vanhemmalla voi olla vaativa työ, sairaat vanhemmat, parisuhdeongelmia tai hankalaa koululaisen tai teinin kanssa. Sillä voi olla toisessa päiväkodissa vasu, töissä työnohjausta, koululla arviointikeskusteluja, neuvola-aika tilattavana. Kauppaostokset pyörii mielessä ja puoliso on työmatkalla.

Kaikkien arjen murheiden keskellä se helvetin teippivaippa ja sormikkaat on mitättömiä asioita, jotka eivät vaikuta oman perheen hyvinvointiin millään tavalla. Ne ovat ylimääräinen vaatimus helpottamaan päiväkodin työntekijöiden työtä.

Ruuhkavuodet ovat muutenkin raskaita, ei niihin kaivata enempää metatyötä, jolla perheen hyvinvointi ei edes lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Moni päikkyhoitaja on kutsumusammatissaan. Lastenhoito kun on verissä, niin on vaikea muistaa ja hyväksyä, että on vanhempia, jotka toimivat omista lähtökohdistaan. Ei mitenkään väärin, vaan eri tavalla vain.

Ja sitten täytyy muistaa, että se päiväkoti, mikä on sulle työpaikka, on vanhemmalle vain pienen pieni osa arkea, eikä ne toiveet ole prioriteettilistalla ensimmäisenä, vaikka äkkiseltään niin voisi hoitaja ajatella.

Sillä vanhemmalla voi olla vaativa työ, sairaat vanhemmat, parisuhdeongelmia tai hankalaa koululaisen tai teinin kanssa. Sillä voi olla toisessa päiväkodissa vasu, töissä työnohjausta, koululla arviointikeskusteluja, neuvola-aika tilattavana. Kauppaostokset pyörii mielessä ja puoliso on työmatkalla.

Kaikkien arjen murheiden keskellä se helvetin teippivaippa ja sormikkaat on mitättömiä asioita, jotka eivät vaikuta oman perheen hyvinvointiin millään tavalla. Ne ovat ylimääräinen vaatimus helpottamaan päiväkodin työntekijöiden työtä.

Ruuhkavuodet ovat muutenkin raskaita, ei niihin kaivata enempää metatyötä, jolla perheen hyvinvointi ei edes lisäänny.

Siis se, että päiväkodeissa halutaan pukea rukkaset ja teippivaipat teettää liikaa työtä vanhemmille? Kuka ne lapset siellä päiväkodissa pukee, vanhemmat kahvitunnilla vai? Ja jos ne on niin mitättömiä asioita perheelle ja oleellisia päiväkodille, niin miksi ei voi mennä päiväkodin sääntöjen mukaan?

Jotenkin kuulostaa siltä, että noilla argumenteilla olettaisi tulevan täysin päinvastaiseen johtopäätökseen kuin se kanta jota yritit niillä perustella.

Täytyy muistaa, että päivähoito on kuitenkin Suomessa pääosin julkisrahoitteinen ja erittäin niukasti budjetoitu palvelu. Kyse ei yleensä liene siitä, etteivät hoitajat halua huomioida lapsia ja vanhempia yksilöllisesti, vaan että nykyisellä hoitajamitoituksella jokaisen uniikin pikku lumihiutaleen saama erityispalvelu on pois jonkun muun lapsen perustarpeista huolehtimisesta. Ja jos kaikilla lapsilla on pieniä erityistoiveita, niin jotain oleellista pitää päiväohjelmasta jättää kokonaan tekemättä.

Jos hoidattaa lapset omaan laskuun yksityisellä niin sitten onkin jo eri tavalla varaa vaatia juuri omiin toiveisiin räätälöityä palvelua. Mutta julkisella hoito on resursoitu siten, että juuri ja juuri saadaan perusasiat helpoimman kautta hoidettua eikä yksilöllisyydelle jää juuri tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Perunajauho... En koe että se on minulta pois jos joudun kerran tai kaksi huomauttamaan niistä kumisaappaista, jos niitä ei näy niin oletan että vanhempaa ei märät sukat haittaa. ..[/quote kirjoitti:

Ei kai se niitä vanhempia haittaa, mutta lapsella varmaan epämukava olo.

Lapsella on epämukavaa kumisaappaissa, kurahousuissa  sekä lapasissa jos ei voi sormia käytää.

Ihan uskomatonta kuinka henkilökunnalla riittääkään aikaa kaikkeen nipottamiseen.

Omani ovat  yksityisellä ja goreilla, vedenpitävillä haalareilla ja sormikkailla mennään.

Lapseni ja hoitajat hymyilevät ja aikaa riittää retkiin ja muuhun kivaan kun energiaa ei tuhlata

vanhempien haukkumiseen vaan yhdessä mennään eteenpäin toinen toistaan kunnioittaen. 

Kiitos ihanat hoitajat!  yritän taas huomenna muistaa kertoa kiitollisuuteni ihan kasvotusten.

Just curious kirjoitti:

Yksi asia ei ole muuttunut.

Kun joku esittää kehittämisehdotuksia tai kritiikkiä äideille, he raivostuvat.

Mihin se itsetunto livahti, kun sait lapsen? Tilalle tuli raivo, sietämätön viha. Ei sanaakaan voi

kritisoida, kun jo kiehahtaa yli. Tätä olen miettinyt usein.

Moni äiti sanoo: Minusta tuli lapsiani raivokkaasti puolustava leijonaemo heti kun lapseni syntyi. Mutta kun se leijonaemo ennakoi, tarkkailee, pakenee heti kun vaara näkyy - ei karju, viha on se viimeinen reaktio. Silmät, näkökyky ja hajuaisti, sekä tarkka kuulo ovat leijonaemon välineet pentujensa kasvattamiseen. Mistä se äitien hirvittävä kiukku, someraivo oikein kumpuaa.

Mielenkiintoista olisi kuulla heiltä, jotka eivät suutu.

No mä en ole suuttunut koskaan. Mitä haluat kuulla, mitä siis kerron itsestäni?

Olen aina joutunut luovimaan monimutkaisten vaatimusten ja haasteiden keskellä. Lapsen ollessa noin kolmevuotias perheen elämäntilanteeseen tuli muutama iso vaikeus yllättäen lisää.

En muista lapseen liittyen, tai muuhunkaan, koskaan suuttuneeni, kun esitetään rakentavaa kritiikkiä.

Vähemmän rakentava, esim. yleistykset ihmisiltä, jotka eivät taustoja tiedä, on helppo jättää omaan arvoonsa. Eikä niitä ole aikaakaan jäädä korjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

saappaat kun sataa

sormikkaat vasta kun osaa ne itse pukea

1v ei ole enää vauva ym. ym.

Olen opiskelijana päiväkodissa ja ihmetyttää.
Emme voi huomioida jokaista vanhempaa 1/2 h joka aamu ja "vastaanottaa" henk.koht. kun on kiire. Punainen mattoko pitäisi levittää??

Sinulla on hyvä opiskelija vielä paljon opittavaa. Tämä on niitä päivän tärkeitä tehtäviä. Puolta tuntia tuskin tarvitsee jutella yhden vanhemman kanssa, mutta henkilökohtainen kohtaaminen päivittäin on tärkeää. Eikä se pidä sisällään em. asioita vaan myönteistä keskustelua lapsen päivän kulusta. Mitä teitte, mikä oli hienoa, mistä ilahduit. Oma asenteesi vanhempiin on pielessä . Ota yhteyttä opettajaasi ja keskustele tästä. Pyydä kirjallisuutta luettavaksi. Sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni päikkyhoitaja on kutsumusammatissaan. Lastenhoito kun on verissä, niin on vaikea muistaa ja hyväksyä, että on vanhempia, jotka toimivat omista lähtökohdistaan. Ei mitenkään väärin, vaan eri tavalla vain.

Ja sitten täytyy muistaa, että se päiväkoti, mikä on sulle työpaikka, on vanhemmalle vain pienen pieni osa arkea, eikä ne toiveet ole prioriteettilistalla ensimmäisenä, vaikka äkkiseltään niin voisi hoitaja ajatella.

Sillä vanhemmalla voi olla vaativa työ, sairaat vanhemmat, parisuhdeongelmia tai hankalaa koululaisen tai teinin kanssa. Sillä voi olla toisessa päiväkodissa vasu, töissä työnohjausta, koululla arviointikeskusteluja, neuvola-aika tilattavana. Kauppaostokset pyörii mielessä ja puoliso on työmatkalla.

Kaikkien arjen murheiden keskellä se helvetin teippivaippa ja sormikkaat on mitättömiä asioita, jotka eivät vaikuta oman perheen hyvinvointiin millään tavalla. Ne ovat ylimääräinen vaatimus helpottamaan päiväkodin työntekijöiden työtä.

Ruuhkavuodet ovat muutenkin raskaita, ei niihin kaivata enempää metatyötä, jolla perheen hyvinvointi ei edes lisäänny.

Siis se, että päiväkodeissa halutaan pukea rukkaset ja teippivaipat teettää liikaa työtä vanhemmille? Kuka ne lapset siellä päiväkodissa pukee, vanhemmat kahvitunnilla vai? Ja jos ne on niin mitättömiä asioita perheelle ja oleellisia päiväkodille, niin miksi ei voi mennä päiväkodin sääntöjen mukaan?

Jotenkin kuulostaa siltä, että noilla argumenteilla olettaisi tulevan täysin päinvastaiseen johtopäätökseen kuin se kanta jota yritit niillä perustella.

No jos päiväkodin ainoat vaatimukset olisikin vain se "oikea" vaippa ja sormikaskielto, niin helppoa olisikin. Mutta niitä pieniä toiveita ja pyyntöjä tulee kyllä ihan viikottain. Yhden hoitajan mielestä päiväkodissa on liikaa vaihtovaatteita, ja seuraavana päivänä niitä on liian vähän toisen hoitajan mielestä. Välihaalaria ei tarvita, eikun tarvitaankin! Villasukat on nimikoimatta! (Miten helkkarissa villasukkiin laitetaan nimi?!). Koko viikon on paistanut aurinko, mutta perjantaisin pitää viedä kurahousut kotiin pesuun (=ovat viikonlopun eteisessä kassissa ja palautetaan samassa kunnossa maanantaina).

Tiistaina kaikki tuo sinisen lapion päiväkotiin, on erityishiekkalaatikkopäivä. Torstaina tarvitaan kangasta askarteluun.

Lomia kysellään 3kk etukäteen, vaikka joka tapauksessa maksat koko kesästä. (Vastaan tarvitsevani koko kesän hoitoa, koska en tiedä lomaani). Samoin joulun välipäivät...

Ymmärrän, että päiväkodeissa on kiire ja paljon työtä. Päiväkodeissa ei kuitenkaan tunnuta ymmärtävän sitä, että me kaikki vanhemmat olemme myös töissä jossain ja myös meidän työssämme kiire lisääntyy ja resurssit vähenevät.

(Tiedoksi, että me kaikki muutkin joudumme esimerkiksi hoitamaan työmeilejä vapaa-ajallamme.)

Oikeasti. Opettajat ja päiväkotien henkilökunta ovat jatkuvasti kitisemässä kiireestään - ikään kuin työelämän muutos ei koskisi ketään muuta.

Siksi. Ymmärrän, että teillä on kiire ja paljon työtä. Sille ei aina voi mitään mutta omalle asenteelleen voi. Kiitos.

Ei tarvii punaista mattoa. Mulle riittäisi, että opiskelijat esittelisivät itsensä ja tervehtisivät edes kerran. Lapseni on nyt esikoulussa eli lopettaa ihan kohta oltuaan päiväkodissa yli 3-vuotta. Yksi opiskelija on tavatessamme tervehtinyt ja kertonut nimensäkin. Yksi ainoa kaikkien näiden vuosien aikana.