Onko yliopisto-opiskelu elämän parasta aikaa?

Nyt kohta vuoden opiskelleena voin sanoa, että ehkä vasta nyt tämän kevään aikana mua on alkanut ehkä kiinnostamaan tää yliopisto-opiskelu enemmän. Oon myös miettinyt vähän pääaineen vaihtoa, mutta en oo ihan varma vielä siitä. Oman fuksiryhmään en oo oikein päässyt sisälle, kun osa siitä porukasta sellaista bilehilekansaa ja mua se asia ja alkoholi ei oikein nappaa ollenkaan. Kyllä ainejärjestön jutut on ihan ok, mutta aika paljon niissäkin jutuissa ihannoidaan alkoholia. Ehkä yritän löytää omat juttuni ainejärjestöjuttujen ulkopuolelta tulevaisuudessa.

T: 23-vuotias nuori mies/poika

Kyllähän tämä oikein mukavaa on.

Hienoa aikaa se ainakin oli, erityisesti vaihtarivuosi. Mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut enemmän yliopiston jälkeisistä vuosista: vakituinen työpaikka, rahaa ja mahdollisuus matkustella mieheni kanssa elämästä nauttien. Kohta siirrytään seuraavaan vaiheeseen, kun esikoisemme syntyy. Saas nähdä kuinka elämä muuttuu :)

Kyllä ja ei:

Kyllä:

- Vapautta melko paljon

- Useimmiten ei läsnäolopakkoa, toisin kuin aiemmissa kouluissa. Vastaat itse siitä, oletko paikalla vai et.

- Opettaja ei valvo tehtävien tekemistä, toisin kuin aiemmissa kouluissa. Vastaat itse siitä, osaatko asiat vai et.

- Bileet ja kaikki muut opiskelijatapahtumat

Ei:

- Rahat vähissä ja taloudellinen tilanne tiukka

- Tenttiinlukemiset ja deadlinet

- Stressi

- Epävarmuus tulevasta

Amk-opiskelua vihasin, mutta yliopistossa on kivaa. Ihmiset ovat fiksumpia, tiedeorientoituneita, sosiaalisempia ja opiskelijoita kohdellaan kuin aikuisia. 

"Parasta aikaa" ei liity varsinaisesti mihinkään muuhun kuin sosiaalisiin suhteisiin. 

Oli ja ei. Hyvää aikaa se oli sikäli, että olin nuori. Hyvää oli silloin, kun löytyi pari samanhenkistä, joiden kanssa pitää hauskaa. Ja kun pääsi kuuntelemaan kiinnostavia luentoja!

Huonoa oli, että ahdistun laitosmaisessa ympäristössä. Siksi myös yliopistorakennuksissa tunsin usein ahdistusta. Jännitin opettajia. Bileissä inhosin päämäärätöntä hengailua, kun oli ilmoitettu, että ohjelma alkaa kello 19 ja se alkoikin tuntia myöhemmin yms.

Ikävää oli se nuoruuteen kuuluva huono itsetunto, tunne, ettei osaa tarpeeksi hyvin omaa alaa. Hyvää oli, kun löysi jotain kiinnostavaa keskustelun aihetta open kanssa. Huonoa oli epävarmuus tulevaisuudesta ja työpaikasta.

En osaa sanoa parhaasta, mutta mahtavaa oli. Riippuu paljon siitä varmasti, millaiseen seuraan päätyy. Itse löysin useamman pysyvän ystävän <3 Opiskelukin oli tosi kivaa, mutta tämäkin toki riippuu persoonasta.

Ei ollut. En aluksi halunnut käydä bileissä koska mulla oli sosiaalinen verkosto jo valmiina kaupungissa, jonka takia en tutustunut koulusta kunnolla porukkaan. Lisäksi olin tosiaan bilettänyt jo yläaste- ja lukioaikoina niin paljon, ettei se sinänsä kiinnostanut.

Toki muutaman ystävän löysin jotka ovat edelleen mukana, mutta olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut enemmän mukana. Sen takia vikat vuodet vähän koin kateutta muiden upeita opiskeluaikoja kohtaan. Loppuvaiheessa myös stressasi tulevaisuus todella paljon, enkä osannut nauttia vapaudesta. Myöskään opiskelijan rahatilanne ei ollut kiva.

Nyt ei enää katkeroituta, olen 25v ja valmis ja elän mielestäni tällä hetkellä parasta aikaa tähän mennessä elämässäni: olen vielä nuori, mutta on maisterintutkinto taskussa, inspiroiva vakityö hyvällä palkalla, omistusasunto, paljon ystäviä ja mahdollisuus mm. matkustella ja elää muutenkin hyvää elämää :)

Mielestäni olisi kuolettavan tylsää opiskella samalla paikkakunnalla, jossa on asunut koko ikänsä. Opiskeluaika on loistava paikka kokeilla jotain vierasta paikkakuntaa, koska opiskellessa saa niin helposti kavereita, koska on jatkuvasti jotain aktiviteettia. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi kuolettavan tylsää opiskella samalla paikkakunnalla, jossa on asunut koko ikänsä. Opiskeluaika on loistava paikka kokeilla jotain vierasta paikkakuntaa, koska opiskellessa saa niin helposti kavereita, koska on jatkuvasti jotain aktiviteettia. 

Tämä on ihan totta, mutta silloin 18-vuotiaana ainakin itse ajattelin, että Helsingissä on laadukkain opetus, koska tänne yliopistoon on vaikein päästä ja siksi ainakin itse jäin Helsinkiin :)