Kiitos päiväkodin pakkonukutus - kolmevuotias ei nuku vieläkään

Vierailija kirjoitti:

Ympärivuorokautisessa päiväkodissa työskennellessä on ollut mielenkiintoista huomata, että nekin lapset jotka ei millään kotona nukahda vaan kiljuvat ja riehuvat ympäri asuntoa puoleenyöhön, nukahtavat hoidossa ollessaan viimeistään klo 21, ilman mitään ongelmia, vaikka olisivat nukkuneet 2 tunnin päikkärit päivällä.

Kurinpidollisista ongelmista kyse, miksi lapsi edes päästetään juoksemaan ympäri kämppää kiljuen? Jos ei pysy sängyssä, niin pidetään siellä sängyssä, ei jutella tai muuta. Jotku lapset tarvitsee apua rahoittumiseen. Mutta tätähän ei tietenkään nykyään saa tehdä, kun vanhemmat luulee että lapsi saa jotakin traumoja jos "pakotetaan".

No meillä lapsi oli kyllä kotihoidossa (isä ei olisi kahden tunnin päikkäreitä halunnut lopettaa, kun oli koti-isänä), kun päiväunet lopetettiin mun loman aikana. Kuin taikaiskusta kurinpidollinen taitoni kasvoi yhdessä yössä siten, että lapsi meni nukkumaan nätisti jo klo 7 entisen 11.30:n sijaan ja nukkui putkeen heräilemättä 12 h (tätä ennen heräili useita kertoja yössä, mies ei näitä yöheräämisiä suostunut koskaan hoitamaan). Vuorokautisen kokonaisunen määrä nousi 9 h:sta 12 h:hon ja lapsi oli paljon aiempaa iloisempi ja virkeä ja söikin paremmin.

Mutta ihan kurikysymys varmaan.

Kommentoin tähän päiväkodin henkilökunnan näkökulmasta.

Päiväkotipäivä on täynnä touhua, ja 3-vuotias on vielä pieni - lepo on tarpeen päivän aikana. Ideaalitilanne siksi olisi se, että lapsi nukkuu. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa pakottaa ketään nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa nukkariin, hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Jotkut vanhemmat toivovat lyhyempiä päikkäreitä. En näe sitä lapsen kannalta hyvänä asiana. Kesken unien herättäminen on todella inhottavaa - lapsi on tokkurainen, kiukkuinen ja itkuinen, ja usein tämä näkyy sitten lapsessa loppipäivän. Tätä voisivat aikuiset miettiä omasta näkökulmastaan - haluaisitteko, että teidät kiskottaisiin yöllä puolen tunnin unien jälkeen ylös?

Ketään ei kuitenkaan pakoteta nukkumaan. Miten se olisi edes mahdollista? Sellainen tilanne ei kuitenkaan ole mahdollinen, että lapsen ei tarvitsisi tulla nukkariin ollenkaan. Vaikka ei nukkuisi - lepääminen vähintään on tarpeen. Lisäksi resursseja ei välttämättä ole siihen, että yksi aikuinen voisi irrottautua tuon ei-nukkuvan lapsen kanssa heti muualle.

Suosittelisin ainakin miettimään, olisiko perheen iltarutiineissa ja aikatauluissa edes jotain, jonka muuttaminen helpottaisi lapsen nukahtamista illalla?

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tähän päiväkodin henkilökunnan näkökulmasta.

Päiväkotipäivä on täynnä touhua, ja 3-vuotias on vielä pieni - lepo on tarpeen päivän aikana. Ideaalitilanne siksi olisi se, että lapsi nukkuu. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa pakottaa ketään nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa nukkariin, hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Jotkut vanhemmat toivovat lyhyempiä päikkäreitä. En näe sitä lapsen kannalta hyvänä asiana. Kesken unien herättäminen on todella inhottavaa - lapsi on tokkurainen, kiukkuinen ja itkuinen, ja usein tämä näkyy sitten lapsessa loppipäivän. Tätä voisivat aikuiset miettiä omasta näkökulmastaan - haluaisitteko, että teidät kiskottaisiin yöllä puolen tunnin unien jälkeen ylös?

Ketään ei kuitenkaan pakoteta nukkumaan. Miten se olisi edes mahdollista? Sellainen tilanne ei kuitenkaan ole mahdollinen, että lapsen ei tarvitsisi tulla nukkariin ollenkaan. Vaikka ei nukkuisi - lepääminen vähintään on tarpeen. Lisäksi resursseja ei välttämättä ole siihen, että yksi aikuinen voisi irrottautua tuon ei-nukkuvan lapsen kanssa heti muualle.

Suosittelisin ainakin miettimään, olisiko perheen iltarutiineissa ja aikatauluissa edes jotain, jonka muuttaminen helpottaisi lapsen nukahtamista illalla?

Kyllä niissä perheissä, jossa lapsi ei nukahda iltaisin, on yleensä kokeiltu lähes kaikki mahdolliset keinot ja se ainoa, ja ongelman todellinen syy on ne päiväunet. Viikonloput sujuvat hyvin, kun päikkäreitä ei nukuta, mutta heti maanantain päikkäreistä lähtee se liian vähän unen kierre, joka on haitallista lapselle.

PakkonukutusOnannelista kirjoitti:

Meillä molempien lasten kanssa ollut sama. Päiväkodin pakkonukutuksen vuoksi lasten nukahtaminen meni aina noin klo.22.30-23.30, vakkja rauhalliset iltatoimet alkoivat jo kuuden - seitsemän aikoihin ja sängyssä lapset 8 aikaan.

Sitten kesän kun olivat vapaalla niin nukkuivat mahtavat 11h yöunet ja kaikki oli seesteisempää.

Lapsetkin on yksilöitä. Toki ymmärrän, että rauhoittumishetki on tarpeen, mutta nukahtaahan sinne vuoteeseen aikuinenkin pakotettuna. Näin sanoin lto:lle kun perusteli päiväunta sillä että nukahtaa se teidän lapsi aina päikkäreillä et on väsynyt.

Päiväkodissa haluavat työntekijät sen hengähdystauon, ei se niinkään lapsista lke kiinni. Sillä vaan helppo perustella.

Päiväkodin työntekijänä en ymmärrä käsitettä pakkonukutus. Miten pakotetaan joku nukkumaan? Meillä nukkaritilasta tehdään rauhallinen, siellä on hämärää ja soi rauhallinen musiikki. Lasten pitää pysyä omissa sängyissään, eikä siellä saa metelöidä. Mutta missä kohtaa se pakottaminen tapahtuu? Niin, ei missään. Lapsi nukahtaa jos nukahtaa. En minäkään aikuisena koe, että minut voitaisiin pakottaa nukkumaan millään muulla keinolla kuin väkisin annetulla anestesialääkkeellä. Eihän uni tule jos ei väsytä.

Ja totta kai päiväkodissa jokainen työntekijä haluaa hengähdystauon. Mutta se hengähdystauko on samalla lailla tarpeen lapsille. Jos ei nuku, lepääminen on kuitenkin tarpeen lapsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki arki-illat samaa tappelua. Lasta on nukutettu jo kaksi tuntia tuloksetta. Ei pysy sängyssä hyvällä eikä pahalla. Nyt istutan sitä nojatuolissa, kun kerran "ei halua nukkua". Valvokoot sitten, mutta mitään hauskaakaan ei tapahdu.

Olen sanonut tästä päiväkodissa. Pyytänyt, ettei nukutettaisi. Meillä ei ole enää mitään parisuhdeaikaa. En voi katsoa telkkaria iltaisin, koska yritän saada taaperon nukkumaan. Kun vihdoin saan, pitää mennä itse nukkumaan.

Nukkumaanmeno on yhtä huutoa, juoksemista, kirkumista, itkemistä ja tavaroiden heittelyä. Sama lopputulos, aloitamme iltapuuhat sitten heti Pikku Kakkosen jälkeen tai yhdeksältä. Lapsi ei vain suostu nukkumaan. Ei omaan sänkyyn, ei syliin, ei viereen, ei lattialle.

Pitääkö lapsi ottaa kotihoitoon vai millä helvetillä tämä ratkeaa?

kyllä se helpottaa 20 vuoden päästä.

Eiköhän se pershedelmä ole jo nukkumassa, ja varmaan herännytkin. Lukkoon!

Ensinnäkin. Lasta ei tarvitse "nukuttaa". Lapsi täytyy opettaa nukahtamaan niin, että sänky-uniassosiaatio toteutuu. Eli lapsi oppii yhdistämään nukkumiseen sängyn (ja ehkä pimeyden), ei sen, että vanhempi hyssyttelee, keinuttelee, laulelee, puhelee... mitä vaan. No, tämä olisi pitänyt tapahtua jo vauvana niin, että lapsi viedään sänkyyn hereillä ja lapsi rauhottuu itsekseen sänkyyn. Jos itkeskelee, niin käydään silittämässä päästä tai pidetään hetki kättä pään päällä, kun lapsi rauhottuu, vanhempi lähtee pois (saman voi toistaa hieman väliä pidentämällä vaikka koko illan).

Mutta: lasta EI nosteta sängystä pois enää sen jälkeen kun on viety nukkumaan! Lapsi PALAUTETAAN (siis kun kyse vanhemmasta lapsesta) sänkyyn vaikka 100krt, mutta lasta EI palkita sängystä postumisesta esim. Ottamalla viereen katsomaan telkkaria (odottamaan et väsyttäisi tms. Ihan pieleen mennään tässä!) eikä myöskään sillä, että vanhempi jää viereen keskustelemaan mukavia tai suostuttelemaan lasta nukahtamaan. EI! Lapsi ei myöskään valitse paikkaa missä nukkuu (sylissä vai sängyssä esim). Lapsi opetetaan VAUVASTA asti nukkumaan siinä paikassa, missä hänen on tarkoitus nukkua isompanakin.

Ongelma ei ole päiväunien nukkumisessa vaan vanhempien epäjohdonmukaisuudessa. Villi veikkaukseni on, että lapsenne saa myös päättää pukeeko ulkovaatteita, syökö vai eikö syö, milloin lähdetään pois esim. Leikkipuistosta... jne.

En vaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Omat lapseni olen saanut näin nukkumaan ja muutaman sukulaislapsenikin (vanhempansa ovat näitä ohjeita noudattaneet). Jos lapsi sanoo "en halua nukkua", poistuu sängystä, itkee tai huutaa sängyssä, pyytää vesilasia sadatta kertaa... häntä EI palkita siitä opettamalla, että näin hän pääsee pois sängystä tai saa vanhemman luokseen. Lapsi palautetaan sänkyyn systemaattisesti(!) vaikka 100krt. Jos hänen luona on "pakko" muuten käydä, siellä käydään sanomassa vain esim:" nyt on yö, nyt nukutaan", tämäkin vaikka 100krt. Joo...vaatii vanhemmalta vaivannäköä...mutta hei, se KUULUU vanhemmuuteen! Helppoa tämän vanhemmuuden ei kuulu ollakaan!

Olen aivan varma, että noudattamalla tätä kirjaimellisesti, ilman mitään poikkeuksia(!) esim. Kolme iltaa, lapsi alkaa nukkumaan! Lapsi ei osaa tunnistaa onko hän väsynyt tai arvioida tarvitseeko hänen nukkua. Se on vanhemman vastuulla! Nykyaikana vanhemmat antavat ihan liikaa lapsilleen vastuuta ja valtaa. Tämä johtuu vain siitä, ettei vanhemmat halua tuottaa mielipahaa tai pettymystä tai "ikävää oloa" eikä ainakaan lapsi saisi itkeä tai suuttua...voi hyvää päivää.. lapsi EI siitä mene rikki!!!

Meillä poika lopetti päiväunet heti kun täytti 2v.

Eikä todellakaan ollut päiväunia vailla vaan oli perustyytyväinen ja touhukas koko päivän.

Heräsi aamulla 8 ja meni nukkumaan illalla 22. On siis vähäuninen kuten isänsä.

Isosiskonsa on taas niinkuin minä eli tarvitsee paljon unta. Tyttö nukkui päiväunet 4,5v. asti vaikka nukkui öisin 21-09.

Niin ovat lapset erilaisia samassakin perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin joskus teininä työharjoittelussa päiväkodissa ja minua harmitti tämä päiväunijärjestely. Päiväunien aikaan töissä on yleensä kaksi tai kolme ihmistä, yleensä kaksi vakkaria ja yksi harjoittelija.

Päiväunien aikaan toisen vakkarin on pakko mennä hoitamaan kaikki paperi- ja puhelinhommat, sekä muut tärkeät työt, mitä ei lasten hereilläollessa voi tehdä. Toinen vakkari on nukkarissa.

Käytännössä siis päiväkodilla on muutama vaihtoehto lasten kanssa, joita ei saisi nukuttaa.

1) Siirretään lapset eskariryhmään päiväunien ajaksi. Tämä toimii isompien lasten kanssa, mutta yleensä eskariryhmän opettajat eivät haluneet taaperoita ryhmäänsä.

2) Harjoittelija valvoo yksin niitä lapsia jotka eivät nuku. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua tai laillista.

3) Päiväkotiin palkataan enemmän henkilökuntaa, mikä olisi ihanteellista, mutta ei tule koskaan toteutumaan.

Anteeksi, mutta mitä paperihommia jossain päiväkodissa on niin paljon, että niihin menee monta tuntia? Ottakaa lapset mukaan paperihommiin, ei niitä valvojia kuitenkaan ole niin paljoa.

Tai vaihtoehtoisesti hoidatte paperihommat työajan ulkopuolella, kuten 90% ihmisistä joutuu työnsä kanssa tekemään.

Kyllä niitä yllättävän paljon on. Joku aiemmin kirjoitti että LTO:n pitää ne hoitaa mutta meillä niitä hoitaa kyllä jokainen vuorollaan. Kaksi kertaa vuodessa pidetään vasukeskustelu 24 lapselle ja niistä kaikista pitää ensin kirjoittaa muistio jossa on meidän havainnot ja keskustelun jälkeen muistio jossa on myös vanhempien kommentit. Eli 48 muistiota. Tämän lisäksi kaikkien aloittavien lasten kohdalla käydään aloituskeskustelu joka kirjoitetaan puhtaaksi. Lasten kehitystä kirjataan viikottain ja veo:n piirissä olevien lasten vielä tarkemmin. Ruokatilaus pitää tehdä, työvuorotaulukko pitää tehdä sekin käytännössä kahteen kertaan kun ensin tehdään suunniteltu taulukko ja sitten sitä korjataan toteutuman mukaiseksi. Pitää hakea lasten hoitoajat päikkysovelluksesta, muistuttaa niitä jotka eivät ole hoitoaikoja laittaneet ja laskea että kaikilla riittää hoitotunnit sopimuksen mukaan. Sähköpostiviestintää on paljon, viestimme kotien kanssa, päiväkodin johtajan kanssa, muiden päiväkotien kanssa, kunnan varhaiskasvatuksen eri tahojen kanssa ja sitten vielä erilaiset yhteistyökumppanit joilta tulee tarjouksia ja kyselyjä. Ja tämän lisäksi vielä erilaiset oppaat, esitteet ja ohjeistukset joita saamme kunnasta liittyen milloin mihinkin uuteen järjestelmään, suunnitelmaan, toimintaohjeeseen jne. 

Eikä tule kyllä mieleenkää "ottaa lasta mukaan", istumaan siihen viereen katsomaan kun naputan tietokonetta vai? Eiköhän nuo saa sitä aikuisen ruudun vahtaamista katsella ihan tarpeeksi muutenkin, kun olen ryhmässä olen läsnä enkä hoida toisella kädellä tietokonehommia. 

Ei tässä kukaan yritä sanoa että päiväkotityössä olisi enemmän paperihommia kun jossain muussa työssä mutta paljon sitä on ajatellen sitä että periaatteessa sen työn kuuluisi olla jotain ihan muuta kuin tietokoneella istumista. 

Vasukeskustelun muistio kirjataan meidän päiväkodissa samantien, joten oma vikanne, jos haluatte paisuttaa byrokratian tuollaiseksi ja olla vähemmän lasten kanssa. Sama aloituskeskustelun kanssa, pohjana on valmis nettilomake.

tarjoukset, kyselyt jne. ohjataan samantien päivähoitovirastoon, ei niitä yksittäinen päiväkoti käsittele. Oppaat, esitteet tms. löytyy kunnan intrasta, ei niitä erikseen käsitellä. Nukkarivuorolainen ehtii lukemaan ne valvoessaan lasten unta.

Teillä on tietoisesti haluttu etääntyä lapsista ja siirtää heidät osaksi muistioita, suunnitelmia ja paperityötä sen sijaan että olisitte heidän kanssaan!

Terveestä normaalialapsesta ei tarvitse tehdä viikottaisia kirjauksia, ne eivät edistä lapsen kasvua ja kehitystä.

Meidän 5v nukkuu mielellään päiväunet ja menee nätisti nukkumaan klo21.

Se lapsessa on ollut hyvä että on aina mennyt kiltisti nukkumaan.

Muija kun on töissä viikonloppuisin saan itsekin silloin nukkua päiväunet.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin. Lasta ei tarvitse "nukuttaa". Lapsi täytyy opettaa nukahtamaan niin, että sänky-uniassosiaatio toteutuu. Eli lapsi oppii yhdistämään nukkumiseen sängyn (ja ehkä pimeyden), ei sen, että vanhempi hyssyttelee, keinuttelee, laulelee, puhelee... mitä vaan. No, tämä olisi pitänyt tapahtua jo vauvana niin, että lapsi viedään sänkyyn hereillä ja lapsi rauhottuu itsekseen sänkyyn. Jos itkeskelee, niin käydään silittämässä päästä tai pidetään hetki kättä pään päällä, kun lapsi rauhottuu, vanhempi lähtee pois (saman voi toistaa hieman väliä pidentämällä vaikka koko illan).

Mutta: lasta EI nosteta sängystä pois enää sen jälkeen kun on viety nukkumaan! Lapsi PALAUTETAAN (siis kun kyse vanhemmasta lapsesta) sänkyyn vaikka 100krt, mutta lasta EI palkita sängystä postumisesta esim. Ottamalla viereen katsomaan telkkaria (odottamaan et väsyttäisi tms. Ihan pieleen mennään tässä!) eikä myöskään sillä, että vanhempi jää viereen keskustelemaan mukavia tai suostuttelemaan lasta nukahtamaan. EI! Lapsi ei myöskään valitse paikkaa missä nukkuu (sylissä vai sängyssä esim). Lapsi opetetaan VAUVASTA asti nukkumaan siinä paikassa, missä hänen on tarkoitus nukkua isompanakin.

Ongelma ei ole päiväunien nukkumisessa vaan vanhempien epäjohdonmukaisuudessa. Villi veikkaukseni on, että lapsenne saa myös päättää pukeeko ulkovaatteita, syökö vai eikö syö, milloin lähdetään pois esim. Leikkipuistosta... jne.

En vaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Omat lapseni olen saanut näin nukkumaan ja muutaman sukulaislapsenikin (vanhempansa ovat näitä ohjeita noudattaneet). Jos lapsi sanoo "en halua nukkua", poistuu sängystä, itkee tai huutaa sängyssä, pyytää vesilasia sadatta kertaa... häntä EI palkita siitä opettamalla, että näin hän pääsee pois sängystä tai saa vanhemman luokseen. Lapsi palautetaan sänkyyn systemaattisesti(!) vaikka 100krt. Jos hänen luona on "pakko" muuten käydä, siellä käydään sanomassa vain esim:" nyt on yö, nyt nukutaan", tämäkin vaikka 100krt. Joo...vaatii vanhemmalta vaivannäköä...mutta hei, se KUULUU vanhemmuuteen! Helppoa tämän vanhemmuuden ei kuulu ollakaan!

Olen aivan varma, että noudattamalla tätä kirjaimellisesti, ilman mitään poikkeuksia(!) esim. Kolme iltaa, lapsi alkaa nukkumaan! Lapsi ei osaa tunnistaa onko hän väsynyt tai arvioida tarvitseeko hänen nukkua. Se on vanhemman vastuulla! Nykyaikana vanhemmat antavat ihan liikaa lapsilleen vastuuta ja valtaa. Tämä johtuu vain siitä, ettei vanhemmat halua tuottaa mielipahaa tai pettymystä tai "ikävää oloa" eikä ainakaan lapsi saisi itkeä tai suuttua...voi hyvää päivää.. lapsi EI siitä mene rikki!!!

Meillä toimitaan juuri noin. Lapsi menee nukkumaan omaan sänkyynsä klo 21.00 eikä sieltä poistumista palkita mitenkään. Huone on hämärä, ovi eteiseen on sen verran raollaan, että sieltä tulee valonsäde. Kun menen itse nukkumaan noin klo 23, valvoo lapsi edelleen vuoteessaan kuten on itsekseenpuhumisesta ja kääntyilystä päätellen tehnyt koko kaksituntisen. Joskus lapsi valvoo vielä klo 1 aikoihin.

Mikä meillä siis menee pieleen, kun 3 iltaa ei opeta lasta nukahtamaan, jos hän on nukkunur päiväunet? Noin 1200 illan kokemuksella (eli tämä sama malli on ollut voimassa koko lapsen elämän ajan) voin sanoa, että väsynyt lapsi kyllä nukahtaa lähes samantien eli esimerkiksi lauantaina ei mitään valvomissessiota ole, mutta eipä ole päiväuniakaan.

Kyllä nukkuminen on hyvä asia lapselle. Ja siinä samalla tulee myös oppimaan kuria aikuisten maailmaa varten. Jos ei lapsi tähän sovellu niin on vika ollut aikuisissa.

Joo, kyllähän lapset erilaisia on joo. Kuten kaikki me aikuisetkin. Mutta ihmisen perusbiologia ja psykologia ei ole erilainen. Lastenkasvatuksenkin tulisi perustua syy-seuraussuhteiden opettamiseen ja loogisuuteen (johdonmukaisuus). Jos lapsi systemaattisesti oppii siihen, että päiväunet kuuluu hänen arkeensa (vanhempi päättää), hän nukkuu niitä tai ainakin lepää rauhassa sängyssään (isompana)... taito, joka on ihan hirveän tärkeä opettaa kaikille lapsille: välillä pysähdytään, välillä lopetetaan aktiivinen touhuaminen (huolimatta siitä, että lapsi jaksaisikin ns. olla virkeä koko päivän). Lapsen AIVOT tarvitsevat unta ja lepoa. Uskallan väittää, että aika moni vanhempi ihan omaa laiskuuttaan/kykenemättömyyttään valitsee ns. Helpomman tien... tekee tulkinnan: "lapseni on erilainen, ei tarvitse päiväunia/ei pysty nukahtamaan kun on nukkunut päiväunet", jottei tarvitsisikaan olla johdonmukainen... ja onhan se niin, että jos lapsen päivään kuuluu lepohetki/päiväunet kotona sängyssä niin vanhemman täytyy luopua enemmän omista menoistaan... ei voi kauppakeskuksissa shoppailla tai kyläillä "mammakamujen" luona kun täytyy huolehtia lapsen TARPEISTa... eli suunnitella menot lapselle tärkeän lepo/unihetken mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki arki-illat samaa tappelua. Lasta on nukutettu jo kaksi tuntia tuloksetta. Ei pysy sängyssä hyvällä eikä pahalla. Nyt istutan sitä nojatuolissa, kun kerran "ei halua nukkua". Valvokoot sitten, mutta mitään hauskaakaan ei tapahdu.

Olen sanonut tästä päiväkodissa. Pyytänyt, ettei nukutettaisi. Meillä ei ole enää mitään parisuhdeaikaa. En voi katsoa telkkaria iltaisin, koska yritän saada taaperon nukkumaan. Kun vihdoin saan, pitää mennä itse nukkumaan.

Nukkumaanmeno on yhtä huutoa, juoksemista, kirkumista, itkemistä ja tavaroiden heittelyä. Sama lopputulos, aloitamme iltapuuhat sitten heti Pikku Kakkosen jälkeen tai yhdeksältä. Lapsi ei vain suostu nukkumaan. Ei omaan sänkyyn, ei syliin, ei viereen, ei lattialle.

Pitääkö lapsi ottaa kotihoitoon vai millä helvetillä tämä ratkeaa?

Lapset ovat välillä oikukkaita ja oikean unirytmin löytäminen saattaa joskus olla vaikeata. Siinä vain kysytään vanhempien pitkäjännitteisyyttä.

Tärkeintä on rakkaus lapseen ja näyttää se. Ei pidä hermostua. Kyllä se sitten siitä hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän lapset erilaisia on joo. Kuten kaikki me aikuisetkin. Mutta ihmisen perusbiologia ja psykologia ei ole erilainen. Lastenkasvatuksenkin tulisi perustua syy-seuraussuhteiden opettamiseen ja loogisuuteen (johdonmukaisuus). Jos lapsi systemaattisesti oppii siihen, että päiväunet kuuluu hänen arkeensa (vanhempi päättää), hän nukkuu niitä tai ainakin lepää rauhassa sängyssään (isompana)... taito, joka on ihan hirveän tärkeä opettaa kaikille lapsille: välillä pysähdytään, välillä lopetetaan aktiivinen touhuaminen (huolimatta siitä, että lapsi jaksaisikin ns. olla virkeä koko päivän). Lapsen AIVOT tarvitsevat unta ja lepoa. Uskallan väittää, että aika moni vanhempi ihan omaa laiskuuttaan/kykenemättömyyttään valitsee ns. Helpomman tien... tekee tulkinnan: "lapseni on erilainen, ei tarvitse päiväunia/ei pysty nukahtamaan kun on nukkunut päiväunet", jottei tarvitsisikaan olla johdonmukainen... ja onhan se niin, että jos lapsen päivään kuuluu lepohetki/päiväunet kotona sängyssä niin vanhemman täytyy luopua enemmän omista menoistaan... ei voi kauppakeskuksissa shoppailla tai kyläillä "mammakamujen" luona kun täytyy huolehtia lapsen TARPEISTa... eli suunnitella menot lapselle tärkeän lepo/unihetken mukaan.

Osoita se tutkimus, jonka mukaan lapsen aivot tarvitsevat sitä lepoa nimenomaan päivällä klo 12-14.

Jos lapsi systemaattisesti oppii, että päiväunet ovat tuohon aikaan, niin kai ymmärrät, että neuvola, hammaslääkäri tai puheterapia ei voi olla ko. aikaan, koska lapsi on lepäämässä.

No mitä se haittaa, jos lapsi valvoo sängyssään? Hyvä juttu on se, että lapsi oppinut, että sängyssä pysytään...kyllä hän siellä hereillä rauhallisesti ollessaan ainakin tärkeää "lepoa" (=virikkeettömyttä) saa, vaikka ei nukkuiskaan. Voi olla, että lapsi,joka ei nukahda illalla sängyssä ollessaan kovin helposti on jo lähtöjään ollutkin ylivirkeä sänkyyn laitettaessa... ylivirkeys estää nukahtamisen... lapsi varsinkin päiväkotipäivän jälkeen (=paljon virikkeitä) yleensä tarvitsee aikaisemman nukkumaanmenoajan (kyllä, vaikka olisi nukkunut päiväunet!) kuin myöhemmän. Tämä on logiikka, jota monet eivät tule ajatelleeksi. Jos epäilet, että lapsesi voisi olla ns. Ylivirkeä nukkumaan mennessä niin keino nukahtamisen helpottamiseen on Ei virikkeiden lisääminen illalla (!) vaan vähentäminen..ts. 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa EI lastenohjelmia/pelejä/riehakkaita leikkejä/ulkoilua tms... vaan rauhallista vanhemman kanssa oloa esim. Lukemista, rauhallisen musiikin kuuntelua ja juttelua, kylpy...

"Osoita se tutkimus, jonka mukaan lapsen aivot tarvitsevat sitä lepoa nimenomaan päivällä klo 12-14.

Jos lapsi systemaattisesti oppii, että päiväunet ovat tuohon aikaan, niin kai ymmärrät, että neuvola, hammaslääkäri tai puheterapia ei voi olla ko. aikaan, koska lapsi on ..."

Tähän vastauksena: kyllähän nyt toki poikkeuksia joskus(!) voi olla...maalaisjärki kunniaan... ja eiköhän vanhempi osaa myös sanoa esim. Hammaslääkäriin tms, että mieluiten ottaisimme ajan aamulle tai iltapäivälle...jos joskus osuukin lepoaikaan niin huh, ei yksi pääsky kesää tee...

Aika paljo on tutkittua tietoa olemassa ihan lapsen kokonaisunentarpeeseen liittyen... ja siihen, että "virikkeetöntä" aikaa (=rauhoittuminen) lapset tarvitsevat... myös me aikuiset...

Mutta ei ole pakko uskoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tähän päiväkodin henkilökunnan näkökulmasta.

Päiväkotipäivä on täynnä touhua, ja 3-vuotias on vielä pieni - lepo on tarpeen päivän aikana. Ideaalitilanne siksi olisi se, että lapsi nukkuu. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa pakottaa ketään nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa nukkariin, hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Jotkut vanhemmat toivovat lyhyempiä päikkäreitä. En näe sitä lapsen kannalta hyvänä asiana. Kesken unien herättäminen on todella inhottavaa - lapsi on tokkurainen, kiukkuinen ja itkuinen, ja usein tämä näkyy sitten lapsessa loppipäivän. Tätä voisivat aikuiset miettiä omasta näkökulmastaan - haluaisitteko, että teidät kiskottaisiin yöllä puolen tunnin unien jälkeen ylös?

Ketään ei kuitenkaan pakoteta nukkumaan. Miten se olisi edes mahdollista? Sellainen tilanne ei kuitenkaan ole mahdollinen, että lapsen ei tarvitsisi tulla nukkariin ollenkaan. Vaikka ei nukkuisi - lepääminen vähintään on tarpeen. Lisäksi resursseja ei välttämättä ole siihen, että yksi aikuinen voisi irrottautua tuon ei-nukkuvan lapsen kanssa heti muualle.

Suosittelisin ainakin miettimään, olisiko perheen iltarutiineissa ja aikatauluissa edes jotain, jonka muuttaminen helpottaisi lapsen nukahtamista illalla?

Kyllä niissä perheissä, jossa lapsi ei nukahda iltaisin, on yleensä kokeiltu lähes kaikki mahdolliset keinot ja se ainoa, ja ongelman todellinen syy on ne päiväunet. Viikonloput sujuvat hyvin, kun päikkäreitä ei nukuta, mutta heti maanantain päikkäreistä lähtee se liian vähän unen kierre, joka on haitallista lapselle.

Oikeastiko esim ap:n tapauksessa ogelman syy on ne päiväunet? Ei vaikka se että lapsi ei pysy sängyssä kun käsketään? Ei voisi olla vaikka niin että viikonloppuna lapsi rauhoittuu kun saa olla kotona ja vanhempien kanssa koko päivän? Ei ole illalla enää sitä valtavaa tarvetta huomiolle. Ei noihin ikinä ole mitään yhtä ainoaa syytä. 

Meidän lapsemme ovat lopettaneet päiväunet kaksivuotiaana. Vanhempien lisäksi päiväkodin ammattikasvattajatkin ovat olleet liian "laiskoja ja tyhmiä" saadakseen heidät nukkumaan.

Se on muuten jänskää, miten tietyn ihmisryhmän mielestä on niin mahdottoman hienoa ja esimerkillistä vanhemmuutta, että kohdalle on sattunut lapsi, joka nukkua posottaa 20-20 ja vielä päikkärit päälle. Siinähän juuri pääsee kaikista helpoimmalla: tuntikaupalla omaa aikaa päivässä.

Ja jänskää sekin, että lapsena ihaillaan niitä, joilla on unentarve on iso, mutta aikuisiässä onkin monen mielestä vähän noloa tai ainakin hankalaa, jos tarvii 9-10 h tuntia unta yössä.

Lapsen unirytmi muuttuu tämän tästä. Eihän se kolmevuotias nuku samalla tavalla kuin vastasyntynyt, 1-vuotias tai 2-vuotias. Tai 10-vuotias, 15-vuotias ja 20-vuotias, 50-vuotias ja 70-vuotias. Siihen nyt vaan pitää äipän tottua. Parisuhdeaikaa sinulla on seuraavaksi sitten, kun lapsesi lentää pesästä.

Meillä nelivuotias nukkuu mielellään päiväunia, mutta olemme sopineet päiväkodin kanssa, että hän saa nousta jo yhden tunnin unien jälkeen leikkimään, kun pienemmät vetävät kahden tunnin tirsat. Niin muidenkin kanssa siellä tehdään.

Lapsemme on illanvirkku kuten minäkin, joten uni tulee vasta siinä iltakymmenen jälkeen. Iltatoimet meillä on aina aloitettu kahdeksalta. Iltapala, iltapesu, hampaidenpesu, iltasatu, pusu ja valot pois. Kaksivuotiaana hän nukahti puoli kymmeneltä, nyt nelivuotiaana menee helposti yhteentoista. Viikonloppuisin lapsi nousee hääräämään huoneessaan, laittaa yövalon päälle ja hoitaa nukkeja ja laulelee, kunnes alkaa nukuttaa - me katsomme sillä välin telkkaria. Viikolla jos edessä on aikainen aamu, minä saatan mennä istumaan lapsen huoneen tuolille, jotta lapsi ei enää nouse vaan alkaa nukkua. Silti nukahtaminen menee sinne yli kymmeneen.