Kiitos päiväkodin pakkonukutus - kolmevuotias ei nuku vieläkään

Saako lapsi miten ulkoilua? Haetaan ko kolmelta? Iltarutiinit tärkeitä. Iltapuuro esim. 7.00 ja pesu. Luetaan satuja. Huoneessa tuuletus. Lapsi vuoteeseen n 20 mahd ennemmin. Silitetään ja voi vielä lukea monotonisrlla äänellä 5-10 min. Sammutetaan valot ja tuutidullaa antaa unen tulla se hoilottaa sanoo herra Hakkarainen kirjasta viiru ja pesonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tähän päiväkodin henkilökunnan näkökulmasta.

Päiväkotipäivä on täynnä touhua, ja 3-vuotias on vielä pieni - lepo on tarpeen päivän aikana. Ideaalitilanne siksi olisi se, että lapsi nukkuu. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa pakottaa ketään nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa nukkariin, hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Jotkut vanhemmat toivovat lyhyempiä päikkäreitä. En näe sitä lapsen kannalta hyvänä asiana. Kesken unien herättäminen on todella inhottavaa - lapsi on tokkurainen, kiukkuinen ja itkuinen, ja usein tämä näkyy sitten lapsessa loppipäivän. Tätä voisivat aikuiset miettiä omasta näkökulmastaan - haluaisitteko, että teidät kiskottaisiin yöllä puolen tunnin unien jälkeen ylös?

Ketään ei kuitenkaan pakoteta nukkumaan. Miten se olisi edes mahdollista? Sellainen tilanne ei kuitenkaan ole mahdollinen, että lapsen ei tarvitsisi tulla nukkariin ollenkaan. Vaikka ei nukkuisi - lepääminen vähintään on tarpeen. Lisäksi resursseja ei välttämättä ole siihen, että yksi aikuinen voisi irrottautua tuon ei-nukkuvan lapsen kanssa heti muualle.

Suosittelisin ainakin miettimään, olisiko perheen iltarutiineissa ja aikatauluissa edes jotain, jonka muuttaminen helpottaisi lapsen nukahtamista illalla?

Kyllä niissä perheissä, jossa lapsi ei nukahda iltaisin, on yleensä kokeiltu lähes kaikki mahdolliset keinot ja se ainoa, ja ongelman todellinen syy on ne päiväunet. Viikonloput sujuvat hyvin, kun päikkäreitä ei nukuta, mutta heti maanantain päikkäreistä lähtee se liian vähän unen kierre, joka on haitallista lapselle.

Miten se lapsi maanantaina nukahtaa päikkäreille, jos on viikonloppuna nukkunut tarpeeksi pitkät yöunet?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Taapero nukahti iltayhdeltätoista ja heräsi pirteänä seitsemältä.

Viikonloppuisin ei nuku päiväunia, ellei tehdä jotain todella aktivoivaa ja fyysisesti raskasta, esim. olla uimahallissa kahta tuntia. Silloin saattaa torkahtaa autossa vartiksi ja se riittää.

Lapsen kanssa ulkoillaan monta tuntia joka päivä. Päiväkotipäivinäkin ollaan ulkona Pikku Kakkosen jälkeen vielä 1-2 tuntia, jolloin lapsi liikkuu jotakuinkin koko ajan eikä vain nökötä rattaissa tai keinussa. Meillä on mielestäni hyvä päivärytmi ruokailuineen ja ulkoiluineen. Ruutuaika on rajoitettu Pikku Kakkoseen. Iltarutiinit ovat aina samanlaiset.

Pointtini on, että lapsen kanssa oikeasti ollaan. Hänen kanssaan ulkoillaan, leikitään, pelataan, luetaan kirjoja. Ilmeisesti on liikaa vaadittu, että saisi iltaisin 1-2 tuntia istua rauhassa puolisonsa kanssa tai katsoa joskus edes uutiset telkkarista niin että sekä näkee että kuulee jotain...  Ei ihmekään, että pienten lasten vanhemmat eroavat, jos omaa aikaa saa vain eri osoitteessa!

Lapsi on todella suloinen, ihana auringonpaiste. Hän ei vain nuku. Päiväkodin kanssa kun olen yrittänyt keskustella, niin eivät oikein halua ottaa kantaa. Muistavat kuitenkin moittia, että "taas se pyöri tunnin".

Olemme aikoinaan käyneet sairaalaunikoulun, mikä ehkä kertoo jotain siitä, minkälaisen yökyöpelin kanssa elämme.

Ehkä tuosta sairaalaunikoulusta voisi päätellä, että teidän lapsenne nyt vain on huonompi nukkumaan, eikä sillä ole päiväkodin kanssa mitään tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voida pakottaa nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa päiväkodissa, silloin hän todennäköisesti on unen tarpeessa. 3-vuotias on vielä pieni, ja lepo on tarpeen päiväkotipäivän aikana.

Kuka tahansa nukahtaa, jos lounaan jälkeen laitetaan pitkälleen ja PAKOTETAAN olemaan siinä hiljaa, puhumatta ja ihan paikoillaan tunnin. Näin meidän lapsille tehtiin päiväkodissa ja sehän oli ihan kauheeta iltaisin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on unen tarpeessa. Lapsi tarvii unta, mutta päiväunia tärkeämmät on pitkät ja hyvät yöunet. Vain siinä ehtii tulla tärkeät unen vaiheet täydellisinä tehtyä. Kokonaisilla yöunilla lapsi eheytyy, kasvaa ja jaksaa paljon paremmin kuin päiväunilla+ häiriintyneellä yöunella.

Kaikille epäilijöille: tämä ero on ihan selvästi nähtävissä loma-aikoina. Kesälomalla en todellakaan pakota lapsiani päiväunille ja iltaisin he menevät nukkumaan klo 20-21 ja heräävät hyvin levänneenä klo 7-8. Päivät ovat paljon mukavempia verrattuna niihin päiviin kun päiväunia nukutaan. Päiväkotiaikoina he nukkuvat aina ainakin tunnin vähemmän mikä näkyy levottomuutena.

Miksi ette sitten pakkonukuta niitä lapsia kotona, jos se kerran toimii päiväkodissakin lapselle, jota ei oikeasti nukuttaisi? Siitä vain iltapalalla maha täyteen ruokaa, pimeään huoneeseen pötköttelemään hiljaa, kenties sitä jonkun mainitsemaa rauhallista musiikkia ja silittelyä, niin tunnin sisään sellainenkin lapsi, jota ei edes väsytä, on unessa. Problem solved.

Ap ja moni muu tuntuu tuskailevan sitä, että omaa aikaa ei jää iltaisin, kun lapsi nukahtaa niin myöhään. Jos se lapsi ei kerran nukahda aikaisin, vaikka mitä taikatemppuja tekisitte lapsen vuoteen vierellä, niin turhaanko siinä istutte iltanne? Samahan se on silloin vanhemman katsoa telkkaria olohuoneessa ja lapsen värkkäillä omiaan sängyssä, kunnes nukahtaa, jos lapsi ei sen nopeampaa nukahda, vaikka aikuinen olisi vieressä.

Entä oletteko ajatelleet, mitä jos se lapsikin tarvitsee omaa aikaa? Jos ollaan päivät päiväkodissa isoissa ryhmissä ja illat touhutaan perheen kanssa siihen asti, että mennään sänkyyn. niin missä välissä lapsella on aikaa olla ihan itsekseen ja nollata ajatuksensa? Ei se tarve "omaan aikaan" ole mikään aikuisten juttu, vaan liittyy persoonaan ja luonteeseen, joka pääpiirteissään on jo lapsena samanlainen kuin aikuisena.

Suomessa on vallalla vanhakantainen ajatus, että 2-4 -vuotiaat jotenkin tarvitsisivat päiväunia. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan, se käsitys on osittain väärä. Toki moni tuon ikäinen tarvitsee ne päiväunet. Mutta moni ei. Se riippuu lapsen temperamentista, synnynnäisitä biologisista rytmeistä jne. Eli on pitkälti geenien määräämä ominaisuus, että tarvitseeko vai ei. Uusimpien tutkimusten mukaan monelle lapselle päikkärit voivat olla ihan haitalliset. Lainaan tähän englannin kielisen tekstin, kaikki osannevat sen itselleen suomentaa:

"...we believe with every fiber of our spent beings that naps are important, dammit. But new research suggests we’re wrong. Some kids older than 2 may actually be better off without naps—in fact, their brains may benefit from not having them. “Just like food is only good if you are hungry,” explains Karen Thorpe, a developmental psychologist at the Queensland University of Technology in Australia, “naps are only good if they are needed.” Thorpe and her colleagues Simon Smith and Sally Staton explained that they came to this conclusion after analyzing 26 studies on napping in a systematic review they published in February. This does not mean that “Your Child Doesn’t Need Naps After Age 2,” as one Internet headline misleadingly claimed. Just as toddlers don’t all learn to walk at the same time, kids don’t give up the need for naps at the same time—so it’s impossible to make broad generalizations about nap needs based on age. "

Eli on täysin yksilöllistä, että tarvitseeko 3-vuotias päikkärit vai onko päikkäreistä hänelle pikemminkin haittaa. Joku lapsi tarvitsee, jollekin lapselle niistä on haittaa. 

Toivoisin, että päiväkotien rutiini siitä, että kaikkien pitää nukkua, lakkaisi vihdoin. Ja vihdoin alettaisiin ymmärtää, että jokainen lapsi on yksilöllinen, ja lapsella on geeniensä määrämä yksilöllinen biologinen rytmi, ja yksilöllinen unen tarve. Ja annettaisiin sen lapsen elää sille lapselle tyypillisen tarpeen mukaisesti. Ja ne lapset, joille päikkäreistä on haittaa, ei edes joutuisi sinne nukkariin. Päiväkodit on usein isoja taloja. Eikö voisi olla joku päikkäriaikaan koottava pienryhmä, jossa olisi siis eri ikäisiä lapsia sen päiväkodin eri ryhmistä yhdessä jossain kuuntelemassa vaikka satua, kun päikkäreitä tarvitsevat on nukkumassa? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki arki-illat samaa tappelua. Lasta on nukutettu jo kaksi tuntia tuloksetta. Ei pysy sängyssä hyvällä eikä pahalla. Nyt istutan sitä nojatuolissa, kun kerran "ei halua nukkua". Valvokoot sitten, mutta mitään hauskaakaan ei tapahdu.

Olen sanonut tästä päiväkodissa. Pyytänyt, ettei nukutettaisi. Meillä ei ole enää mitään parisuhdeaikaa. En voi katsoa telkkaria iltaisin, koska yritän saada taaperon nukkumaan. Kun vihdoin saan, pitää mennä itse nukkumaan.

Nukkumaanmeno on yhtä huutoa, juoksemista, kirkumista, itkemistä ja tavaroiden heittelyä. Sama lopputulos, aloitamme iltapuuhat sitten heti Pikku Kakkosen jälkeen tai yhdeksältä. Lapsi ei vain suostu nukkumaan. Ei omaan sänkyyn, ei syliin, ei viereen, ei lattialle.

Pitääkö lapsi ottaa kotihoitoon vai millä helvetillä tämä ratkeaa?

hoida itse pentusi!!

PÄIVÄKODISSA ON PÄIVÄKODIN SÄÄNNÖT, SINÄ JA PENTUSI JOKO HYVÄKSYTTE NE, TAI MENETTE MUUALLE. T. PÄIVÄKODIN TÄTI

Vierailija kirjoitti:

Ympärivuorokautisessa päiväkodissa työskennellessä on ollut mielenkiintoista huomata, että nekin lapset jotka ei millään kotona nukahda vaan kiljuvat ja riehuvat ympäri asuntoa puoleenyöhön, nukahtavat hoidossa ollessaan viimeistään klo 21, ilman mitään ongelmia, vaikka olisivat nukkuneet 2 tunnin päikkärit päivällä.

Kurinpidollisista ongelmista kyse, miksi lapsi edes päästetään juoksemaan ympäri kämppää kiljuen? Jos ei pysy sängyssä, niin pidetään siellä sängyssä, ei jutella tai muuta. Jotku lapset tarvitsee apua rahoittumiseen. Mutta tätähän ei tietenkään nykyään saa tehdä, kun vanhemmat luulee että lapsi saa jotakin traumoja jos "pakotetaan".

Onko ymmärryksessäsi paha vika, kun et millään käsitä tätä moneen kertaan kirjoitettua:

Lapsi valvoo omassa sängyssään - toistan, siis OMASSA SÄNGYSSÄÄN, kun vanhemmat ja isommat sisarukset ovat jo nukkumassa!

Piirtäisin tästä vielä kuvan, jos vaan tähän osaisin, jos tämä ei mene muuten jakeluun.

Tämä on kyllä päiväkotihenkilökunnan veto, että vanhemmat ovat jotenkin kelvottomia ja osaamattomia, kun eivät osaa omaa lastaan nukkumaan.

Mutta MITEN SAMAT VANHEMMAT OSAAVAT LAITTAA LAPSENSA NUKKUMAAN NIITÄ ILTOINA, KUN PÄIVÄUNIA EI OLE NUKUTTU?

Haet lastenlääkärin lausunnon, että päiväunet haittaavat lapsen yöunia ja lääkäri kieltää päiväunet. Asia on sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette sitten pakkonukuta niitä lapsia kotona, jos se kerran toimii päiväkodissakin lapselle, jota ei oikeasti nukuttaisi? Siitä vain iltapalalla maha täyteen ruokaa, pimeään huoneeseen pötköttelemään hiljaa, kenties sitä jonkun mainitsemaa rauhallista musiikkia ja silittelyä, niin tunnin sisään sellainenkin lapsi, jota ei edes väsytä, on unessa. Problem solved.

Palaa sinäkin tälle palstalle uudestaan sitten, kun SINULLA itselläsi on se lapsi, jonka kanssa pötköttelet pimeässä huoneessa hiljaa silittelemässä joka arki-ilta noin klo 20.30 - 23.30. Samaan aikaan pitäisi saada nukkumaan ne vanhemmat lapset, jotka nukahtivat aikoinaan päivähoidosta huolimatta joka ilta klo 21.08.

Mikä siinä muuten onkin, että tämä päiväuniongelmainen on usein perheen esikoinen tai kuopus? Varsinkin jälkimmäisen kohdalla hermostuvat ne isommat kouluikäiset, kun kuopus lauleskelee, päristelee, taputtelee ja mitä ikinä keksiikin tehdä OMASSA SÄNGYSSÄ MAATESSAAN. Tämä viimeinen kohta korostettuna siksi, että te huomaisitte, ettei kyse ole suinkaan villisti pitkin taloa riehuvasta vintiöstä vaan asianmukaisesti nukkumaan laitetusta ja omassa sängyssään valvovasta.

Ja ihan semmonen perusasia kannattaa huomioida et SAMA rytmi arkena ja viikonloppuna on tärkeää... olisi meille aikuisillekin, erityisesti niille joilla taipumusta univaikeuksiin.

Jos nukkumaanmenoaika koko ajan vaihtelee ja välillä nukutaan päiväunia, välillä ei, ei ole ihmekään et lapsi ei opi nukkumaan

Jos siis päiväkodin rytmiin kuuluu päikkärit niin olis niistä syytä pitää kiinni kotonakin, oli arki tai viikonloppu. Ja lapsi menee (etenkin alle kouluikäinen) nukkumaan viikonloppunakin samaan aikaan arkena, vaikka vanhemmasta olisi "kiva" antaa lapsen valvoa ja esim. Katsoa ohjelmia, jotka ei todellakaan ole lastenohjelmia.

Tässäkin säännöllisyys ... johdonmukaisuus... auttaa aika moneen "vaivaan" lasten kanssa. Samalla vaatii vanhemmalta aika paljon... ja se usein pahin ongelma onkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voida pakottaa nukkumaan. Jos lapsi nukahtaa päiväkodissa, silloin hän todennäköisesti on unen tarpeessa. 3-vuotias on vielä pieni, ja lepo on tarpeen päiväkotipäivän aikana.

Kuka tahansa nukahtaa, jos lounaan jälkeen laitetaan pitkälleen ja PAKOTETAAN olemaan siinä hiljaa, puhumatta ja ihan paikoillaan tunnin. Näin meidän lapsille tehtiin päiväkodissa ja sehän oli ihan kauheeta iltaisin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on unen tarpeessa. Lapsi tarvii unta, mutta päiväunia tärkeämmät on pitkät ja hyvät yöunet. Vain siinä ehtii tulla tärkeät unen vaiheet täydellisinä tehtyä. Kokonaisilla yöunilla lapsi eheytyy, kasvaa ja jaksaa paljon paremmin kuin päiväunilla+ häiriintyneellä yöunella.

Kaikille epäilijöille: tämä ero on ihan selvästi nähtävissä loma-aikoina. Kesälomalla en todellakaan pakota lapsiani päiväunille ja iltaisin he menevät nukkumaan klo 20-21 ja heräävät hyvin levänneenä klo 7-8. Päivät ovat paljon mukavempia verrattuna niihin päiviin kun päiväunia nukutaan. Päiväkotiaikoina he nukkuvat aina ainakin tunnin vähemmän mikä näkyy levottomuutena.

Miksi ette sitten pakkonukuta niitä lapsia kotona, jos se kerran toimii päiväkodissakin lapselle, jota ei oikeasti nukuttaisi? Siitä vain iltapalalla maha täyteen ruokaa, pimeään huoneeseen pötköttelemään hiljaa, kenties sitä jonkun mainitsemaa rauhallista musiikkia ja silittelyä, niin tunnin sisään sellainenkin lapsi, jota ei edes väsytä, on unessa. Problem solved.

Kotona ei saa käyttää fyysistä väkivaltaa kuten päiväkodissa. Normaalikäytäntöhän on, että pidetään väkisin kiinni tai huovan kanssa "kapaloidaan" jopa 5v lapsi niin, ettei tämä voi liikkua. Jos silmät avautuu, ei saa välipalaa tms.

Päiväkodissa nukutaan uhkailun avulla ja siksi, että lapsi taantuu tilaan, jossa uni on ainoa lohtu. Jos saman tekee kotona, saa aikaan pahoja psyykkisiä vammoja.

Tämän hetken nuorilla on enemmän mielenterveyshäiriöitä kuin edellsillä sukupolvilla. Voisiko syynä olla subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttö, joka myötä päiväkodeista tuli laitoksia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuosta sairaalaunikoulusta voisi päätellä, että teidän lapsenne nyt vain on huonompi nukkumaan, eikä sillä ole päiväkodin kanssa mitään tekemistä?

Mikä selitys sinulla on sille, että monet lapset (tämäkin) ei ole millään tavalla huonompi nukkumaan niinä iltoina, kun päiväunia ei ole nukuttu?

Meidän päiväkodissa ei pakkonukuteta eikä kukaan pakkonuku. 3-5-vuotiaiden ryhmässä kuunnellaan ensin satu ja sen jälkeen lyhyt aika musiikkia. Noin kolmasosa lapsista nukahtaa ihan itse, jopa niitä 5-vuotiaita. Osa ei nukahda ja kun meillä on käynyt siivooja siivoamassa ryhmätilan, voimme lähteä lepohuoneesta leikkimään. Meillä on tiimissä 3 henkeä, joista 2 henkeä lepohuoneessa (paitsi tiimikokouspäivänä, jolloin toinen ryhmä "stunttaa" ja sijaistaa lepohuoneessa). Kolmas henkilö on vuorostaan yhtenä päivänä viikosta stunttaamassa, toisena päiväkodin yhteisessä kokouksessa ja kolmantena omassa tiimikokouksessa. Toiminnan suunnittelulle, lastne vasu-, hyve4- ja leops-asioille sekä muille kirjallisille töille ja hoidettaville asioille (lapsista pitää mm. kirjoittaa erityisen tuen hakemuksia, kuvauksia eri terapeuteille jne.) jää ne vajaa kaksi tuntia viikossa. Meillä ei ole sellaista työntekijää tiimissä, joka voisi leikittää tai edes "vahtia" lapsia erikseen sillä aikaa, kun muut ovat tunnin ajan lepohuoneessa. 

Pienelle lapselle päiväkotiympäristö monine ihmiskontakteineen ja meluineen on väsyttävä ympäristö, ja lapsilla tulee olla mahdollisuus lepoon. Ikävä kyllä joillekin lapsille on hankalampi löytää täydellisen hyvää päivärytmiä, mutta päivähoito on ryhmäkasvatusta, eikä nykyisillä henkilökuntamäärillä voi toteuttaa täysin yksilökeskeistä kasvatusta. 

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Omat lapseni olen saanut näin nukkumaan ja muutaman sukulaislapsenikin (vanhempansa ovat näitä ohjeita noudattaneet). Jos lapsi sanoo "en halua nukkua", poistuu sängystä, itkee tai huutaa sängyssä, pyytää vesilasia sadatta kertaa... häntä EI palkita siitä opettamalla, että näin hän pääsee pois sängystä tai saa vanhemman luokseen. Lapsi palautetaan sänkyyn systemaattisesti(!) vaikka 100krt. Jos hänen luona on "pakko" muuten käydä, siellä käydään sanomassa vain esim:" nyt on yö, nyt nukutaan", tämäkin vaikka 100krt. Joo...vaatii vanhemmalta vaivannäköä...mutta hei, se KUULUU vanhemmuuteen! Helppoa tämän vanhemmuuden ei kuulu ollakaan!

Olen aivan varma, että noudattamalla tätä kirjaimellisesti, ilman mitään poikkeuksia(!) esim. Kolme iltaa, lapsi alkaa nukkumaan! Lapsi ei osaa tunnistaa onko hän väsynyt tai arvioida tarvitseeko hänen nukkua. Se on vanhemman vastuulla! Nykyaikana vanhemmat antavat ihan liikaa lapsilleen vastuuta ja valtaa. Tämä johtuu vain siitä, ettei vanhemmat halua tuottaa mielipahaa tai pettymystä tai "ikävää oloa" eikä ainakaan lapsi saisi itkeä tai suuttua...voi hyvää päivää.. lapsi EI siitä mene rikki!!!

Minä yritän nyt vielä kerran selittää:

SE LAPSI VALVOO OMASSA SÄNGYSSÄÄN, PEITON ALLA JA PÄÄ TYYNYLLÄ. Jopa pimeässä, mutta kun vanhempi on menossa omaan sänkyynsä pari tuntia myöhemmin, lapsi on edelleen hereillä ja alkaa rupatella. Ja on hereillä vielä silloin, kun vanhempi on jo itse ehtinyt nukahtaa ja herää siihen, kun lapsi on laittanut valot.

Ei suutu, ei huuda, ei pyydä vettä, ei riehu, ei nouse ylös (no, ehkä käy kerran vessassa, mutta eihän sitä kiinni voi sitoa eikä laiteta yöksi vaippaa) vaan valvoo ihan itsekseen.

Meillä olisi varmaan mennyt noin  300 iltaa ja olisinko ollut tyhmä, jos en olisi älynnyt että vika on jossakin muualla kuin meidän iltarutiineissa, joiden avulla muut lapsemme nukkuivat? Ja nukkui tämäkin lapsi silloin, kun ei ollut nukkunut hoitopaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Omat lapseni olen saanut näin nukkumaan ja muutaman sukulaislapsenikin (vanhempansa ovat näitä ohjeita noudattaneet). Jos lapsi sanoo "en halua nukkua", poistuu sängystä, itkee tai huutaa sängyssä, pyytää vesilasia sadatta kertaa... häntä EI palkita siitä opettamalla, että näin hän pääsee pois sängystä tai saa vanhemman luokseen. Lapsi palautetaan sänkyyn systemaattisesti(!) vaikka 100krt. Jos hänen luona on "pakko" muuten käydä, siellä käydään sanomassa vain esim:" nyt on yö, nyt nukutaan", tämäkin vaikka 100krt. Joo...vaatii vanhemmalta vaivannäköä...mutta hei, se KUULUU vanhemmuuteen! Helppoa tämän vanhemmuuden ei kuulu ollakaan!

Olen aivan varma, että noudattamalla tätä kirjaimellisesti, ilman mitään poikkeuksia(!) esim. Kolme iltaa, lapsi alkaa nukkumaan! Lapsi ei osaa tunnistaa onko hän väsynyt tai arvioida tarvitseeko hänen nukkua. Se on vanhemman vastuulla! Nykyaikana vanhemmat antavat ihan liikaa lapsilleen vastuuta ja valtaa. Tämä johtuu vain siitä, ettei vanhemmat halua tuottaa mielipahaa tai pettymystä tai "ikävää oloa" eikä ainakaan lapsi saisi itkeä tai suuttua...voi hyvää päivää.. lapsi EI siitä mene rikki!!!

Minä yritän nyt vielä kerran selittää:

SE LAPSI VALVOO OMASSA SÄNGYSSÄÄN, PEITON ALLA JA PÄÄ TYYNYLLÄ. Jopa pimeässä, mutta kun vanhempi on menossa omaan sänkyynsä pari tuntia myöhemmin, lapsi on edelleen hereillä ja alkaa rupatella. Ja on hereillä vielä silloin, kun vanhempi on jo itse ehtinyt nukahtaa ja herää siihen, kun lapsi on laittanut valot.

Ei suutu, ei huuda, ei pyydä vettä, ei riehu, ei nouse ylös (no, ehkä käy kerran vessassa, mutta eihän sitä kiinni voi sitoa eikä laiteta yöksi vaippaa) vaan valvoo ihan itsekseen.

Meillä olisi varmaan mennyt noin  300 iltaa ja olisinko ollut tyhmä, jos en olisi älynnyt että vika on jossakin muualla kuin meidän iltarutiineissa, joiden avulla muut lapsemme nukkuivat? Ja nukkui tämäkin lapsi silloin, kun ei ollut nukkunut hoitopaikassa.

Mikä tossa sitten haittaa, jos se yksikseen möllöttää valvoa?

Siis lapsi nousee sängystä kun vanhemmat menee nukkumaan ja laittaa valot....nousee ylös ja alkaa leikkimään, vai mitä? No mitäs sinä silloin teet...palautat lapsen sänkyysi. Miten? Jutteletteko silloin paljonkin? Lapsesi oppinut, että näin toimimalla saa seuraa yölläkin?

Jos haluaa "parisuhdeaikaa" ei kannata tehdä niitä lapsia.

Meillä kun poika oli tuon ikäinen niin ei ikinä aloitettu iltapuuhia lasten ohjelmien jälkeen, ihan liian aikaista. Meillä mentiin 20 maissa iltapuuhille ja sadun jälkeen nukkumaan. Me vielä reippaasti ulkoiltiin ruoan jälkeen illalla ja ei kauan mennyt kun nukahti. Päiväkodissa nukkui päiväunet 4-vuotiaaksi ja sitten ei nukahtanut ja sai nousta ylös jos uni ei tullut.

Mulla mies vuorotöissä niin usein illat yksin pojan kanssa, parisuhdeaikaa sitten kun toinen vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Osoita se tutkimus, jonka mukaan lapsen aivot tarvitsevat sitä lepoa nimenomaan päivällä klo 12-14.

Jos lapsi systemaattisesti oppii, että päiväunet ovat tuohon aikaan, niin kai ymmärrät, että neuvola, hammaslääkäri tai puheterapia ei voi olla ko. aikaan, koska lapsi on lepäämässä.

Osoittakaa sekin tutkimus, että esim. Ivalossa pitää päikkärit nukkua tammikuussa päivän ainoan valoisan hetken aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tossa sitten haittaa, jos se yksikseen möllöttää valvoa?

Haittoja ovat mm. nämä

- ei ole ihan hiljaa vaan lauleskelee ym. mikä häiritsee isompia nukkujia

- haluaa laittaa valot kun huomaa vanhempien nukahtaneen 

- ja mikä tärkeintä EI SAA RIITTÄVÄSTI UNTA VAAN ON VÄSYNYT KUN HERÄTETÄÄN AAMULLA!