ehkä tuleva yh...

On aivan tavallista, että noinkin pienen lapsen kanssa toista odottaessa on huoli huomisesta. Sekä äidillä että isällä. Molemmilla on muistissaan kokemukset ensimmäisestä vauva-ajasta, ja toisen tulo askarruttaa ihan varmasti. Tässä vaiheessa on yleistä, että sukset menevät ristiin. Äidin hormonaaliset muutokset ja miehen huoli omasta ja perheen pärjäämisestään luovat paineita, jotka nyt purkautuvat. Keskustelkaa niin paljon, kuin jaksatte ja pystytte. Teillä molemmilla on edessä niin suuria muutoksia, että niiden kanssa ei pitäisi yksin pyristellä.

Toisaalta vasta nyt teidän todellinen perheenne alkaa muodostua, joten en ainakaan itse antaisi ihan helpolla periksi. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja tiettyjen vaikeuksien kautta molemmat parisuhteessa kasvavat eheämmiksi ja vastuuntuntoisemmiksi aikuisiksi.

Ymmärtäkää nämä vaikeudet ja auttakaa molemmat toisianne. Lapset tuovat onnen ja leivän, sanoo vanha kansa ja siihen kannattaa uskoa. Odottakaa vain uutta tulokasta ja kasvakaa perhekoon lisääntymiseen. Hätiköiden ei kannata tehdä elämää suurempia päätöksiä.

Meillä on 3 lasta ja samoja vaikeuksia on käyty läpi ennen jokaisen syntymää. Ainakin minulla hormonitoiminta teki tepposet ja elin ihan herkillä kaikki raskausajat. Mies ei tietenkään ymmärtänyt ja protestoi minun muuttunutta luonnettani. Mutta kyllä ne kaikki korjaantui ajallaan synnytyksen jälkeen. Nyt lapset ovat 12, 10 ja 3 ja olen todellakin onnellinen, että en pistänyt kattiloita jakoon raskausaikojen vaikeuksien takia.