Järjestin miehelleni pienen yllätyksen, en olekaan kotona siivoamassa ja hoitamassa kaikkea kun hän palaa töistä :)

Anoppi kävi kiillottamassa ne dildot ja mies lähti baariin. Ap tuli himaan, näki anopin ja alkoi riehumaan. Poliisit soitettu paikalle ja lapset viety huostaan, anoppi sairaalaan ja ap on putkassa. Siksi se ei ole vielä vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä ihme hepuloijat että soittavat heti poliisin jos ei tiedä missä lapset on tuosta kylpylärouvasta tajua että on eri asia jos ei tiedä missä pelkät lapset on mutta ne on selkeästi turvallisen aikuisen seurassa vaikka et tiedä missä he ovat. Ihan samalla tavalla et tiedä missä ne on jos olet töissä ja työmatkalla päiväkausia läpeensä. Miksi nyt on eri? Ai siksi kun kerrankin olet kotona ja silloin pitää mennä sinun pillisi mukaan ja sinulla sairas tarve moiselle valtapelille?

Poliisi ei edes tee mitään muutamaan päivään näissä tilanteissa jos ei ole pelkoa esim siitä että lapsi ollaan viemässä rajojen ulkopuolelle.

Ja mistä sinä tiedät että ne lapset ovat turvassa toisen vanhemman kanssa, kun tämä ei vastaa puhelimeen päiviin? Niin? Et yhtään mistään. Ihan sama jos lapset ovat vaikka hoidossa ja yhtäkkiä hoitaja ei vastaa koko iltana puhelimeen, sinä et yhtään ihmettele ja huolestu?

Päiviin... älä nyt viitti.

Ap on kotiäiti ja lapset ovat päivät tarhassa.  En ymmärrä miksi hän ei voisi siivota ja laittaa ruokaa päivällä kun mies on töissä ja lapset tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D! 

Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:

1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?

2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).

3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.

Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.

Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.

Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.

Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).

I rest my case.

Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?

Ja lisäyksenä "ihan hyvin olisin voinut unohtaa puhelimen kotiin" juu niin olisit ja silloin se olisi ollut inhimillinen virhe, mutta sinä teit sen tahallasi. Sinä halusit että mies huolestuu eikä tiedä mitä on tapahtunut. Ei hyvää päivää.

Jos tuo mies olisi uskonut puhetta, ei olisi tarvinnut ottaa kovia keinoja käyttöön.

Mutta ei uskonut.

Mitä olisi pitänyt sinun mielestäsi tehdä? Erota?

Nyt ei tullut eroa kun viesti meni miehelle perille.

Ei pidä olla niin kovakorvainen, vinkkinä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Ap on kotiäiti ja lapset ovat päivät tarhassa.  En ymmärrä miksi hän ei voisi siivota ja laittaa ruokaa päivällä kun mies on töissä ja lapset tarhassa.

Et näköjään ymmärrä lukemaasi tekstiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap on kotiäiti ja lapset ovat päivät tarhassa.  En ymmärrä miksi hän ei voisi siivota ja laittaa ruokaa päivällä kun mies on töissä ja lapset tarhassa.

Opettele lukemaan.

Mitäpä jos sinäkin menisit töihin, niin ehkä mies sitten tekisi puolet kotitöistä kun sinäkin hankkisit työtuloa perheeseen.

Sanot lasten olevan jo nyt tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sinäkin menisit töihin, niin ehkä mies sitten tekisi puolet kotitöistä kun sinäkin hankkisit työtuloa perheeseen.

Sanot lasten olevan jo nyt tarhassa.

Ap käy töissä ja tienaa enemmän kuin miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sinäkin menisit töihin, niin ehkä mies sitten tekisi puolet kotitöistä kun sinäkin hankkisit työtuloa perheeseen.

Sanot lasten olevan jo nyt tarhassa.

Taas yksi lukutaidoton :)

Sori ap. Kun en lukenut joka riviä niin  oletin että kun olet kotona miestäsi odottamassa niin olet kotiäiti.   Siis tilanne on tietysti aivan toinen kun kumpikin on töissä ja siis velvollisia tekemään kumpikin kotitöitä. 310.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä ihme hepuloijat että soittavat heti poliisin jos ei tiedä missä lapset on tuosta kylpylärouvasta tajua että on eri asia jos ei tiedä missä pelkät lapset on mutta ne on selkeästi turvallisen aikuisen seurassa vaikka et tiedä missä he ovat. Ihan samalla tavalla et tiedä missä ne on jos olet töissä ja työmatkalla päiväkausia läpeensä. Miksi nyt on eri? Ai siksi kun kerrankin olet kotona ja silloin pitää mennä sinun pillisi mukaan ja sinulla sairas tarve moiselle valtapelille?

Poliisi ei edes tee mitään muutamaan päivään näissä tilanteissa jos ei ole pelkoa esim siitä että lapsi ollaan viemässä rajojen ulkopuolelle.

Tuo turvallinen aikuinenhan on voinut saada vaikka sairaskohtauksen tai koko porukka joutua onnettomuuteen, mistä johyuen tarvitsevat apua. Joku syyhän siihen täytyy olla, jos ihminen katoaa ilmoittamatta vieläpä lasten kanssa.

Ihan yhtä lailla se olisi voinut saada sen sillon kun olet töissä tai omissa juoksuissa. Soitatko silloinkin aina 5min välein ihan varmistaakseen tai jätät omat menot sikseen että ihan vaan mitään ei ole käynyt? Miksi se yhtäkkiä merkkaa kun sinä olet kotona?

Olet harvinaisen yksinkertainen.

Minä ymmärrän hyvin mitä tämä yrittää sanoa. On täysin eri asia jos

1. Mies käy normaalissa töissä ja tulee sen jälkeen kotiin perheen kanssa viettämään aikaa ja käy sovitusti ja vuoroin vaimon kanssa ulkona omissa menossa. Silloin, jos yhtäkkiä vaimo ja lapset häviää voi olla huolissaan.

2. Mies on aina töissä ja kun on vapaata, niin ylimääräisissä riennoissa työkavereiden kanssa tai omissa menoissa. Koskaan kysyen vaimolta onko asia ok vai ei, taikka antaen vaimolle omaa aikaa. Tässä skenaariossa tuskin mies kysyy mitä vaimo ja lapset tekee tai suunnittelee, kun on poissa ja heti kun on kotona niin pitäisi perheen hyppiä hänen pillinsä mukaan ja olla saatavilla. Tässä tilanteessa, jos vaimo ja lapset on yhtäkkiä pois ensimmäinen paikka mihin katsoa on peili.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sinäkin menisit töihin, niin ehkä mies sitten tekisi puolet kotitöistä kun sinäkin hankkisit työtuloa perheeseen.

Sanot lasten olevan jo nyt tarhassa.

Meillä mies kotona hoitamassa lapsia, eikä juuri ehdi tehdä kotitöitä, saattaa siivota keittiön ja laittaa asiat koneeseen, muu aika menee lasten kanssa touhuiluun, ulkoiluun, päiväkerhoihin ja tietysti lounaan ja välipalojen laittoon, pukemiseen jne.

Ja kun tulen töistä, yhdessä tehdään kotityöt.

Pitäisikö minunkin pyytää miestä menemään töihin? Mutta kuka hoitaa lapset?

Tai voinko vaatia mieheltäni tekemään kotityöt 100%, jolloin voisin löhötä raskaan työpäivän jälkeen.

Ottaisin ideoita mielelläni vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä ihme hepuloijat että soittavat heti poliisin jos ei tiedä missä lapset on tuosta kylpylärouvasta tajua että on eri asia jos ei tiedä missä pelkät lapset on mutta ne on selkeästi turvallisen aikuisen seurassa vaikka et tiedä missä he ovat. Ihan samalla tavalla et tiedä missä ne on jos olet töissä ja työmatkalla päiväkausia läpeensä. Miksi nyt on eri? Ai siksi kun kerrankin olet kotona ja silloin pitää mennä sinun pillisi mukaan ja sinulla sairas tarve moiselle valtapelille?

Poliisi ei edes tee mitään muutamaan päivään näissä tilanteissa jos ei ole pelkoa esim siitä että lapsi ollaan viemässä rajojen ulkopuolelle.

Ja mistä sinä tiedät että ne lapset ovat turvassa toisen vanhemman kanssa, kun tämä ei vastaa puhelimeen päiviin? Niin? Et yhtään mistään. Ihan sama jos lapset ovat vaikka hoidossa ja yhtäkkiä hoitaja ei vastaa koko iltana puhelimeen, sinä et yhtään ihmettele ja huolestu?

Siis missä vaiheessa tää muuttui päiväkausiksi?

Eikö tässä ukko tullut sieltä risteilyltä jossain vaiheessa lauantaina ja rouva lapsineen palasi sunnuntai-aamuna. Ukkelia ei siis risteilyn aikana hetkauttanut pätkääkään että missä kotiväki on ja miten pärjäävät ja missä ovat, eikä toviin vielä senkään jälkeen kun oli tullut kotiin. Vasta jossain vaiheessa lauantaina alkoi ihmettelemään että missähän ne nyt oikeen on...

Mutta tässä nyt on maalattu lasten sieppaaminen ja päiväkausien poissaolo ja poliisille soitto. Oikeastiko te soitatte poliisille jos puolisonne ja lapset ovat poissa muutamia tunteja etkä saa heitä kiinni? Vaikka ei pätkääkään kiinnostaisi yli vuorokauteen risteilyllä että mitähän ne puuhaa? Joo, kyllä minäkin huolestuisin illalla todenteolla, mutta en nyt poliisille siinä vaiheessa lähtis soittamaan. Vuorokauden jälkeen kyllä jo soittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä ihme hepuloijat että soittavat heti poliisin jos ei tiedä missä lapset on tuosta kylpylärouvasta tajua että on eri asia jos ei tiedä missä pelkät lapset on mutta ne on selkeästi turvallisen aikuisen seurassa vaikka et tiedä missä he ovat. Ihan samalla tavalla et tiedä missä ne on jos olet töissä ja työmatkalla päiväkausia läpeensä. Miksi nyt on eri? Ai siksi kun kerrankin olet kotona ja silloin pitää mennä sinun pillisi mukaan ja sinulla sairas tarve moiselle valtapelille?

Poliisi ei edes tee mitään muutamaan päivään näissä tilanteissa jos ei ole pelkoa esim siitä että lapsi ollaan viemässä rajojen ulkopuolelle.

Ja mistä sinä tiedät että ne lapset ovat turvassa toisen vanhemman kanssa, kun tämä ei vastaa puhelimeen päiviin? Niin? Et yhtään mistään. Ihan sama jos lapset ovat vaikka hoidossa ja yhtäkkiä hoitaja ei vastaa koko iltana puhelimeen, sinä et yhtään ihmettele ja huolestu?

Kyllä normaali tasapainoinen ja perheestään välittävä ihminen huolestuu. Mutta normaali, tasapainoinen ja perheestään välittävä ihminen ei myöskään leiki toisen huolestumisella eikä käytä sitä koston välineenä. Ilmeisesti puheyhteys on poikki ja kommunikoidaan passiivis-aggressiivisen v*ttuilun keinoin. Ei ole terve parisuhde eikä todennäköisesti tule kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D! 

Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:

1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?

2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).

3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.

Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.

Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.

Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.

Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).

I rest my case.

Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?

Ja lisäyksenä "ihan hyvin olisin voinut unohtaa puhelimen kotiin" juu niin olisit ja silloin se olisi ollut inhimillinen virhe, mutta sinä teit sen tahallasi. Sinä halusit että mies huolestuu eikä tiedä mitä on tapahtunut. Ei hyvää päivää.

Jos tuo mies olisi uskonut puhetta, ei olisi tarvinnut ottaa kovia keinoja käyttöön.

Mutta ei uskonut.

Mitä olisi pitänyt sinun mielestäsi tehdä? Erota?

Nyt ei tullut eroa kun viesti meni miehelle perille.

Ei pidä olla niin kovakorvainen, vinkkinä sinulle.

Kyllä. Jos tuntuu, että ainut toimiva kommunikaatiokeino on ilkeily, niin on parempi erota. Erityisen paha on käyttää toisen välittämistä koston välineenä. Siitä ei luottamus palaa koskaan ennalleen.

Tässähän on haluttu jättää puoliso miettimään, mitä jos perheelle olisi sattunut jotain tai mitä jos vaimo olisi kyllästynyt ja lähtenyt lopullisesti. Tuollaisilla asioilla ei kertakaikkiaan normaali ihminen leiki.

Paitsi, että normaali vanhempi EI soita hoitajalle kertaakaan koko illan aikana kun on kerta lapsista päässyt eroon :D

'Ja sit asiaan, pitäisikö tehdä AP:sta katoamisilmo?? Ei voi nyt tietää missä hän on ja sitäpaitsin hakiko mies ne lapset hoidosta vai jos unohtikin niin mihin hän on lähtenyt? Kysympähän vaan....

Sehän on ihan normia että jos vaimo kotona ja mies tienaa elatuksen niin tietenkin se joka kotona tekee kotihommelit. Mies voi sitten la siivota ja tampata matot ja pölyt pyyhkiä ja vaimo lähteä tuulettumaan joskus tyttöjen kanssa. 

Harmillista, että kaikki kiinnostavat ketjut päättyy aina ap:n katoamiseen.

Miksi lapset on tarhassa, jos äiti on kotona eikä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan normia että jos vaimo kotona ja mies tienaa elatuksen niin tietenkin se joka kotona tekee kotihommelit. Mies voi sitten la siivota ja tampata matot ja pölyt pyyhkiä ja vaimo lähteä tuulettumaan joskus tyttöjen kanssa. 

Niinhän se on. Kuten on normaalia se, että kun molemmat ovat töissä, kumpikin hoitaa puolet kotihommeleista ja käy vuorotellen tuulettumassa.

Mitä ei ole tapahtunut ap:n tapauksessa, jos totta. En tiedä miksi tämä ei ole kaikille miehille itsestäänselvää.