Avioehdosta (miehen lapset)

Ei vittu mitä lompakkoloisia täällä riittää! Idiootit ehdottaa, että "älä maksa kuin neljäsosa vastikkeesta"! Sehän onkin tosi reilua asunnonomistajaa kohtaan, että joku feministinarttu maksaa satasen kuussa asumisesta. Ääliöt.

Keiho kirjoitti:

Olen maksanut remppakuluja, sillä olen elänyt periaatteella että parisuhteessa kulut jaetaan. Ja vastikkeen maksan minä, mieheni ehdotuksesta, että kulut menevät tasan. Ja kun hänellä on asuntolaina ohi n. kymmenen vuoden päästä se jaetaan. Mieheni on kyllä sanonut että saan nuo 15 000€ takaisin...

Ap

Toivottavasti Ap vielä luet tätä ketjua. Haluan nimittäin sanoa, että ÄLÄ lähde tällaiseen diiliin!

Tuo EI ole reilu jako, että sinä maksat vastikkeen ja miehesi lainaa. Miehesi kerryttää tuolla tavoin omaa omaisuuttaan ja jos joskus asunnon myy, jos esimerkiksi eroatte, rahat ovat hänen.  Tai ainakaan et helposti omaa osuuttasi saa, vaikka olisitkin jotain maksanut. Ja tehkää velkakirja tuosta 15 000 eurosta.

Mielestäni sinun oman tulevaisuutesi turvaamiseksi teidän kannattaisi tehdä niin, että miehesi myy sinulle osuuden asunnostaan. Osta sen kokoinen osuus mihin sinulla on varaa. Tällä tavoin sinä kerrytät omaa varallisuuttasi, miehesi omaansa. Vastikkeen maksatte puoliksi tai ehkä miehesi voisi maksaa vähän enemmän koska hänellä on lapsia.

Elämän kurja todellisuus on sitä, että ihmiset eroaa tai kumppani kuolee.

Pidä huoli myös siitä, että kun avioehto laaditaan, niin sinäkin suojaat selustasi eli vaadit maininnan, että sinun ennen avioliittoa sekä avioliiton aikana hankkimasi omaisuus ja / tai muu sen tilalle tullut, kuuluu vain sinun suvullesi. Voit myös laatia testamentin jonkun sukulaisesi tai muun läheisen hyväksi. Jos aiotte hankkia yhteisiä jälkeläisiä, tilanne tietysti muuttuu. Mutta kyllä avioehtoon voi myös liittää klausuulin, että mahdolliset lapset perivät sinut, ei miehesi.

Minä tosin miettisin kaksi kertaa, jos minun yli kävellään tuollaisella avioehdolla kuin kerroit. Avioehto sinänsä on ihan hyvä juttu, mutta jonkinlainen oikeudenmukaisuus siinäkin pitäisi toteutua.

Miehellä on aivan liian pienet tulot tuollaisen kämpän maksamiseen. Eikä ole ok, että ap maksaa koko vastikkeen, pitäisi olla puolet vastikkeesta, koska lyhennyksillä mies kokoaa itselleen omaisuutta (toki voi olla että talo on jossain jonkassa ja oikeasti arvoton).

Eli: liian kallis talo huonotuloiselle äijälle. Muutenkaan ei kuulosta kovin miellyttävältä mieheltä. Älä ap mene tuollaisen kanssa naimisiin.

Miten se että olet köyhästä perheestä liittyy siihen ettei sinulla ole mitään omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeuden takia en voi mennä enää naimisiin enkä muuttaa yhteen edes miesystäväni kansssa. Omaisuuteni on reilut puoli milliä ja lapsia on yksi. En ikinä asettaisi lastani asemaan, jossa hän saa maksettavakseen verot, mutta ei mitään konkreettista perittävää. Omaisuuteni koostuu pääasiassa asunnostani.

Ennen tätä ketjua en tullut edes ajatelleeksi lesken asumisoikeutta.

Mihinköhän järjestelyihin tässä pitäisi ryhtyä?

Tilanne on, että olen naimisissa keppikerjäläisen miehen kanssa ja teetin kuolemassakin voimassaolevan avioehdon.

Minulla on yksi oma lapsi ja miehellä on kom.e lasta, jotka asuvat lomilla ja joka toisena viikonloppuna meillä.

Asunto on kokonaan minun ja mies maksaa parisataa juoksevia menoja per kk. Olen kyllä välillä antanut hänelle rahaa auton korjaukseen yms, kun ei ole kuulemma ollut. Juuri annoin hänelle tietokoneen ja kännykän myös. Hänen työtulonsa ovat tosi epäsäännölliset.

Eli jos kuolisin, niin lapselle jäisi perintöverot arvokkaasta perheasunnosta Helsingissä, mutta ei voisi myydä sitä, koska mieheni saisi asua siellä lopun ikäänsä? Kenties jonkun uuden naisen tai lastensa tms kanssa?

Pitäisikö minun osata ennakoida oma kuolemani ja muuttaa sitä ennen pois tästä kodista? Riittääkö se, että itse muuttaisin pois ja mies jäisi tuonne asuntooni asumaan vai pitäisikö hänen muuttaa? Onko merkitystä sillä, että olisi asunut yhdessä pitkään siihen asti, kun muuttaisi pois juuri ennen kuolemaa? Onko sillä merkitystä, onko yhä naimisissa, jos muuttaakin erilleen juuri ennen kuolemaansa? Vaikka harvoin kai sitä niin tarkkaan pystyy etukätern tietämään...

Tavoitteeni ei ole jättää miestä ihan kylmästi puille paljaille ja voisin testamentata hänelle jotain, mutta tuo asuntokuvio tuntuu väärältä. Mies on tarkka rahasta ja olen miettinyt välillä, onko hän kanssani osin taloudellisista syistä. Kuitenkin kun mietin sitä avioehtoa, olen ajatellut, että ei varmaan. Mutta mieleeni ei ole ennen edes juolahtanut tuo asuntojuttu ja lesken asumisoikeus, mikä olisi hänelle merkityävä etu.