Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehdosta (miehen lapset)
Keiho
21.04.2017 |
Ollaan mieheni kanssa menossa naimisiin, hänellä on edellisestä liitostaan kaksi lasta. Miehelläni on omistusasunto joka kohta maksettu pois (arvo n. 350 000€). Olen itse ei-varakkaasta perheestä, eli ei omaa omaisuutta, toki säästöjä jonkun verran. Olen itse aina elänyt periaatteella että parisuhteessa kaikki on yhteistä, ja maksanut mm. tämän yhteisen asuntomme remppakuluja n. 15 000€ ja auttanut aina kun miehellä ollut taloudellisesti hankalaa, maksanut asunnon yhtiövastikkeen yksin jolloin menot ollut 50/50 miehen maksaessa asunnon lainan. No, mies tahtoo avioehdon, ja nimenomaan niin että hänen kuollessaan menee asunto vain ja ainoastaan hänen lapsilleen perintönä.
Olenko omituinen, että tuntuu pahalle, että mieheni ei tahdo hänen mahdollisesti kuollessaan jättää minulle mitään... en itse esimerkiksi voisi kuvitellakaan, että isäni kuollessa perisimmekin vain me lapset hänet, eikä hänen rakas vaimonsa saisikaan mitään....
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin reliikin asumisoikeuden saisi poistaa samalla kuin leskeneläkkeenkin. Miksi lesken pitäisi saada loisia toisen hankkimassa ja omistamassa asunnossa, jos ei itse omista mitään eikä ole asian eteen muuta tehnyt kuin avannut haarat ja mennyt naimisiin? Kaupungin vuokramurjuun sitten vaan.
Aika monet parit kyllä ihan itse haluavat, että leski saa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin terveys kestää. Useimmilla kuitenkin talo on ihan yhdessä molempien työllä maksettu. Eihän mikään pankki anna eläkeikäiselle satoja tuhansia euroja lainaa, että pystyisi maksamaan puolet talosta perillisille. Jos poistetaan lesken asumisoikeus niin poistetaan sitten samalla lasten lakiosakin niin parit voivat tehdä keskinäisen testamentin koko omaisuudesta. Lapset saavat kaiken aikanaan, ja se aika on silloin kun meitä kumpaakaan ei enää ole, ei silloin kun meistä ensimmäinen kupsahtaa.
Laki on aikansa elänyt. Ymmärrän tämän kuvion ydinperheissä, mutta suurin osa on nykyään viidennellä kierroksella ja omaisuutta ei todellakaan ole yhdessä hankittu. Lapset maksavat viulut, kun leski menee seitsemättä kertaa naimisiin ja asuu lasten siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt käsitteet mennyt sulavasti sekaisin?! Avioehto ja testamentti (perinnönjako) ovat ERI asioita. Käsittääkseni avioehto tehdään avioeron varalle ja testamentti perinnön jakoa varten. Eli avioehtoon ei testamentata mitään, vaan sovitaan omaisuuden jaosta avioerotilanteessa. Aviopuolison kuoleman varalle tehdään testamentti, johon voidaan kirjata lasten osuudet yms. Mutta leskellä on siinä tapauksessa oikeuksia mm. asunnon suhteen.
Eikö leski kuitenkin saa asua asunnossa kuolemaansa saakka vaikka periytyisikin lapsille? Jos saa, en nää ongelmaa jos teillä ei ole lapsia eikö tulossakaan. Jos ei, en suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin reliikin asumisoikeuden saisi poistaa samalla kuin leskeneläkkeenkin. Miksi lesken pitäisi saada loisia toisen hankkimassa ja omistamassa asunnossa, jos ei itse omista mitään eikä ole asian eteen muuta tehnyt kuin avannut haarat ja mennyt naimisiin? Kaupungin vuokramurjuun sitten vaan.
Aika monet parit kyllä ihan itse haluavat, että leski saa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin terveys kestää. Useimmilla kuitenkin talo on ihan yhdessä molempien työllä maksettu. Eihän mikään pankki anna eläkeikäiselle satoja tuhansia euroja lainaa, että pystyisi maksamaan puolet talosta perillisille. Jos poistetaan lesken asumisoikeus niin poistetaan sitten samalla lasten lakiosakin niin parit voivat tehdä keskinäisen testamentin koko omaisuudesta. Lapset saavat kaiken aikanaan, ja se aika on silloin kun meitä kumpaakaan ei enää ole, ei silloin kun meistä ensimmäinen kupsahtaa.
Laki on aikansa elänyt. Ymmärrän tämän kuvion ydinperheissä, mutta suurin osa on nykyään viidennellä kierroksella ja omaisuutta ei todellakaan ole yhdessä hankittu. Lapset maksavat viulut, kun leski menee seitsemättä kertaa naimisiin ja asuu lasten siivellä.
No vaatiahan saa mitä huvittaa. En kuitenkaan usko toteutuvan. Lopputulos on useammin kohtuuton kuin kohtuullinen. Perintö ei varsinaisesti "kuulu" kenellekään, se on aina saajalleen ylimääräistä ja ansaitsematonta etua. Oma asunto sen sijaan on useimmilla ihmisillä vaatinut rahallista ja muutakin panostusta, vaikka se nimellisesti olisikin kokonaan tai osittain puolison nimissä. Tässäkin esimerkissä ap oli maksanut kalliita remontteja - mitäköhän ne lapset ovat maksaneet? Ja mitä tulee tuohon, ettei ole muuta tehnyt ansaitakseen kuin mennyt naimisiin (ja maksanut 15 000 plus vastikkeet ja oletettavasti myös työpanoksellaan osallustunut kunnossapitoon), niin mitä ne lapset ovat sen omaisuuden eteen tehneet? Suostuneet syntymään?
Tämä lesken asumisoikeus on hankala juuri varsinkin tällaisessa tapauksessa kun mahdollinen leski ei ole lasten äiti vaan uusi puoliso. Lapset maksavat perintöveron mutta riippuen lesken asumisesta esim. 30 vuotta niin lapset ovat itse eläkkeelä kun saavat perimänsä asunnon, joka on silloin putkiremontti-iässä. Toisaalta hyvä suoja leskelle mutta toisaalta perillise erittäin huono asia. Neuvottelu muuttamisesta esim. pienempään ja halvempaan asuntoon voi olla vaikeampaa uudelle puolisolle kuin omalle äidille/isälle. Muuten miten se onkaan jos leski menee uuteen liittoon, niin saako hän edelleen pitää asunnon vai pitääkö olla avoliitossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt käsitteet mennyt sulavasti sekaisin?! Avioehto ja testamentti (perinnönjako) ovat ERI asioita. Käsittääkseni avioehto tehdään avioeron varalle ja testamentti perinnön jakoa varten. Eli avioehtoon ei testamentata mitään, vaan sovitaan omaisuuden jaosta avioerotilanteessa. Aviopuolison kuoleman varalle tehdään testamentti, johon voidaan kirjata lasten osuudet yms. Mutta leskellä on siinä tapauksessa oikeuksia mm. asunnon suhteen.
Sinulla itselläsi on käsitteet sekaisin. Kyllä avioehto vaikuttaa myös siihen, miten omaisuus jaetaan kuoleman jälkeen, ellei sitten avioehdossa nimenomaan sanota, että se koskee vain avioerotilannetta.
En tietenkään oleta, että koko asunto pitäisi jakaa mun ja lasten kesken puoliksi... mutta meillä on molemmilla todella pienet tulot, ja mieheni maksaa elatusmaksuja sen verran että elämiseen pakollisten laskujen jälkeen jää meille yhteensä 900€ / kk. Se ei ole kovin paljon ja ei tule varmaan pariinkymmeneen vuoteen muuttumaan, joten yhteisen varallisuuden kerryttäminen ei ole oikein mahdollista. Yleisinhän vaihtoehto kerryttää yhteistä omaisuutta on se yhteinen asuntolaina. Mihinkään uhkasijoituksiin en uskalla näillä tuloilla ryhtyä.
Jotenkin vaan surullinen mielikuva että parinkymmenen vuoden päästä oltaisiin edelleen köyhiä, ja mies vaikka sairastuisi ja kuolisi, ja jäisinkin yksin, menettäisin samalla rakkaan puolisoni ja pahimmassa tapauksessa kotini, jos asunto menisi kokonaisuudessaan vuokralle ja lapset päättäisivät myydä, tai ehkä saisin jäädä armosta heille vuokralle, tosin tämän asunnon vuokrahinta olisi n. 1300€ / kk jota en kyllä pystyisi maksamaan. Ja jos jostain syystä parinkymmenen vuoden päästä olisinkin hyvätuloinen, en tietenkään mitään rahoja haluaisi tai ottaisi! Mutta se ajatusmaailma että jättäisin itse oman puolisoni ns. Täysin tyhjän päälle kuollessani on jotenkin hyvin vieras, jos jotain voisin jättää rakkaalleni auttaakseni.
Olen maksanut remppakuluja, sillä olen elänyt periaatteella että parisuhteessa kulut jaetaan. Ja vastikkeen maksan minä, mieheni ehdotuksesta, että kulut menevät tasan. Ja kun hänellä on asuntolaina ohi n. kymmenen vuoden päästä se jaetaan. Mieheni on kyllä sanonut että saan nuo 15 000€ takaisin...
Ai niin, ja isäni vaimo jota käytin esimerkkinä ei siis edes ole oikea äitini vaan ihan äitipuoli, siltikin toivoisin että hänellä olisi asiat hyvin eikä jäisi tyhjän päälle :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä lesken asumisoikeus on hankala juuri varsinkin tällaisessa tapauksessa kun mahdollinen leski ei ole lasten äiti vaan uusi puoliso. Lapset maksavat perintöveron mutta riippuen lesken asumisesta esim. 30 vuotta niin lapset ovat itse eläkkeelä kun saavat perimänsä asunnon, joka on silloin putkiremontti-iässä. Toisaalta hyvä suoja leskelle mutta toisaalta perillise erittäin huono asia. Neuvottelu muuttamisesta esim. pienempään ja halvempaan asuntoon voi olla vaikeampaa uudelle puolisolle kuin omalle äidille/isälle. Muuten miten se onkaan jos leski menee uuteen liittoon, niin saako hän edelleen pitää asunnon vai pitääkö olla avoliitossa?
Kyllä leski saa jäädä siihen asuntoon, vaikka hän menisikin uusin naimisiin. Mutta jos leski kuolee, niin sillä uudella puolisolla ei ole enää vastaavaa asumisoikeutta tähän asuntoon, jos ensimmäisen vainajan perilliset omistavat asunnon kokonaan tai osittain.
Jos toinen puoliso sairastuu vakavasti varsinkin tällaisessa tilanteessa, kannattaisi asunto myydä pois ja muuttaa vuokralle, niin säästyisivät lapset sitten kuoleman jälkeen siltä, että maksavat perintöverot mutta eivät saa ko asuntoa. Tarkoitan tietysti sellaisessa tilanteessa kun lapset ovat edellisestä avioliitosta ja aikuisia ja testamentti lapsille/avioehto. Silloin ei jää leskelle lasten omistamaa asuntoa ja kiista siitä jää pois sotkemasta ihmisten välejä.
Jos lapset ovat pieniä ja asuvat oman toisen vanhemman kansa asunnossa, on päivänselvää että
tilanne on toinen eli lapset perivät puolet ja leski puolet omaisuudesta ja jatkavat vointinsa mukaan asumista entisessä asunnossa. Siinä ei ole kysymys lesken asumisoikeudesta vielä pitkiin aikoihin. Ja leski muutenkin omistaa puolet asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt käsitteet mennyt sulavasti sekaisin?! Avioehto ja testamentti (perinnönjako) ovat ERI asioita. Käsittääkseni avioehto tehdään avioeron varalle ja testamentti perinnön jakoa varten. Eli avioehtoon ei testamentata mitään, vaan sovitaan omaisuuden jaosta avioerotilanteessa. Aviopuolison kuoleman varalle tehdään testamentti, johon voidaan kirjata lasten osuudet yms. Mutta leskellä on siinä tapauksessa oikeuksia mm. asunnon suhteen.
Avioehto pätee myös kuollessa, ellei siinä erikseen mainita, että pätee vain erotilanteessa. Siinä kerrotaan miten yhteinen omaisuus jaetaan eron tai kuoleman sattuessa. Testamentilla taas määrätään testamentin tekijän omaisuudesta sen jälkeen kun se on ensin erotettu lesken omaisuudesta joko avioehdon tai osituksen perusteella. Ovat eri asioita kyllä, mutta molemmilla on merkitystä kuollessa.
Tässä tapauksessa leskelle voisi antaa max 75% (ei avioehtoa ja keskinäinen testamentti) ja min 0% (täysi avioehto, ei testamenttia) asunnosta, mutta asumisoikeus pysyy silti.
Jotenkin minulle on vain alkanut tulla ikävä olo että tosiaan kerrytän tässä puolisoni varallisuutta ja elän köyhänä vailla itse moista mahdollisuutta... vastike on 550€, ja olen tähän asti maksanut sen tyytyväisenä, sillä olisihan summa täysin sama jos vaikka maksettaisiin vuokra puoliksi. Ja olisi tuntunut kohtuuttomalta että itse maksaisin vaikka vain 275€, ei miehelläni olisi varaa maksaa sitä kokonaan itse, elatusmaksutkin lohkaisevat ison siivun. Mieheni nimenomaan tahtoo pitää tämän arvokkaan asunnon, jotta jäisi lapsille iso perintö sitten joskus. Ja mielestäni ymmärrettävä ja kaunis ajatus toki! Mutta siltikin tuntuu vähän pahalta että kuoleman sattuessa jäisinkin mahdollisesti aivan tyhjän päälle, ajatuksella "puolisolle en jätä mitään." Avioeron sattuessa ymmärrän ajatusmaailman oikein hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä lesken asumisoikeus on hankala juuri varsinkin tällaisessa tapauksessa kun mahdollinen leski ei ole lasten äiti vaan uusi puoliso. Lapset maksavat perintöveron mutta riippuen lesken asumisesta esim. 30 vuotta niin lapset ovat itse eläkkeelä kun saavat perimänsä asunnon, joka on silloin putkiremontti-iässä. Toisaalta hyvä suoja leskelle mutta toisaalta perillise erittäin huono asia. Neuvottelu muuttamisesta esim. pienempään ja halvempaan asuntoon voi olla vaikeampaa uudelle puolisolle kuin omalle äidille/isälle. Muuten miten se onkaan jos leski menee uuteen liittoon, niin saako hän edelleen pitää asunnon vai pitääkö olla avoliitossa?
No herttilei, millaisia ihmisiä täällä oikein pyörii? Että olisi kiva jos leski olisi oma isä tai äiti, koska hänet olisi helpompi häätää omasta kodistaan??? Meillä on perinteinen ydinperhe, maksetaan 25 v tätä asuntolainaa yhdessä, rempoista puhumattakaan. Kunnostukseen laitettuja työtunteja ei voi edes rahassa mitata. Niin paljon kuin lapsiamme rakastankin, niin kukaan, ei kukaan ole ansainnut tätä taloa yhtä paljon kuin me. Haluan kasvattaa lapseni niin, että ensisijaisesti he luovat elämässään uutta, ansaitsevat itse oman omaisuutensa ihan niinkuin mekin olemme tehneet. Toki he tämän saavat sitten kun aika meistä molemmista jättää, mutta jos ollaan jo ensimmäisen kuollessa kuin haaskalinnut kärkyllä, niin on kyllä kasvatustyö mennyt todella pahasti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puoliso sairastuu vakavasti varsinkin tällaisessa tilanteessa, kannattaisi asunto myydä pois ja muuttaa vuokralle, niin säästyisivät lapset sitten kuoleman jälkeen siltä, että maksavat perintöverot mutta eivät saa ko asuntoa. Tarkoitan tietysti sellaisessa tilanteessa kun lapset ovat edellisestä avioliitosta ja aikuisia ja testamentti lapsille/avioehto. Silloin ei jää leskelle lasten omistamaa asuntoa ja kiista siitä jää pois sotkemasta ihmisten välejä.
Jos lapset ovat pieniä ja asuvat oman toisen vanhemman kansa asunnossa, on päivänselvää että
tilanne on toinen eli lapset perivät puolet ja leski puolet omaisuudesta ja jatkavat vointinsa mukaan asumista entisessä asunnossa. Siinä ei ole kysymys lesken asumisoikeudesta vielä pitkiin aikoihin. Ja leski muutenkin omistaa puolet asunnosta.
Kannattaa ja kannattaa. Jos haluaa varta vasten kikkailemalla varmistaa, että puoliso jää tyhjän päälle, niin siinä tapauksessa joo. Mutta ehkä vähän ihmettelen miksi siinä tilanteessa mennään edes naimisiin. Eron varalta tehty avioehto on toki asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keiho kirjoitti:
Jotenkin minulle on vain alkanut tulla ikävä olo että tosiaan kerrytän tässä puolisoni varallisuutta ja elän köyhänä vailla itse moista mahdollisuutta... vastike on 550€, ja olen tähän asti maksanut sen tyytyväisenä, sillä olisihan summa täysin sama jos vaikka maksettaisiin vuokra puoliksi. Ja olisi tuntunut kohtuuttomalta että itse maksaisin vaikka vain 275€, ei miehelläni olisi varaa maksaa sitä kokonaan itse, elatusmaksutkin lohkaisevat ison siivun. Mieheni nimenomaan tahtoo pitää tämän arvokkaan asunnon, jotta jäisi lapsille iso perintö sitten joskus. Ja mielestäni ymmärrettävä ja kaunis ajatus toki! Mutta siltikin tuntuu vähän pahalta että kuoleman sattuessa jäisinkin mahdollisesti aivan tyhjän päälle, ajatuksella "puolisolle en jätä mitään." Avioeron sattuessa ymmärrän ajatusmaailman oikein hyvin.
Ap
Millä se mies maksoi sen vastikkeen ennen sinua? Varmaan kannattaisi tarkistaa ne elarit, kuulostaa kohtuuttomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin reliikin asumisoikeuden saisi poistaa samalla kuin leskeneläkkeenkin. Miksi lesken pitäisi saada loisia toisen hankkimassa ja omistamassa asunnossa, jos ei itse omista mitään eikä ole asian eteen muuta tehnyt kuin avannut haarat ja mennyt naimisiin? Kaupungin vuokramurjuun sitten vaan.
Aika monet parit kyllä ihan itse haluavat, että leski saa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin terveys kestää. Useimmilla kuitenkin talo on ihan yhdessä molempien työllä maksettu. Eihän mikään pankki anna eläkeikäiselle satoja tuhansia euroja lainaa, että pystyisi maksamaan puolet talosta perillisille. Jos poistetaan lesken asumisoikeus niin poistetaan sitten samalla lasten lakiosakin niin parit voivat tehdä keskinäisen testamentin koko omaisuudesta. Lapset saavat kaiken aikanaan, ja se aika on silloin kun meitä kumpaakaan ei enää ole, ei silloin kun meistä ensimmäinen kupsahtaa.
Laki on aikansa elänyt. Ymmärrän tämän kuvion ydinperheissä, mutta suurin osa on nykyään viidennellä kierroksella ja omaisuutta ei todellakaan ole yhdessä hankittu. Lapset maksavat viulut, kun leski menee seitsemättä kertaa naimisiin ja asuu lasten siivellä.
No vaatiahan saa mitä huvittaa. En kuitenkaan usko toteutuvan. Lopputulos on useammin kohtuuton kuin kohtuullinen. Perintö ei varsinaisesti "kuulu" kenellekään, se on aina saajalleen ylimääräistä ja ansaitsematonta etua. Oma asunto sen sijaan on useimmilla ihmisillä vaatinut rahallista ja muutakin panostusta, vaikka se nimellisesti olisikin kokonaan tai osittain puolison nimissä. Tässäkin esimerkissä ap oli maksanut kalliita remontteja - mitäköhän ne lapset ovat maksaneet? Ja mitä tulee tuohon, ettei ole muuta tehnyt ansaitakseen kuin mennyt naimisiin (ja maksanut 15 000 plus vastikkeet ja oletettavasti myös työpanoksellaan osallustunut kunnossapitoon), niin mitä ne lapset ovat sen omaisuuden eteen tehneet? Suostuneet syntymään?
Miten esim. Puolison perinnöksi saadussa asunnossa asuva leski on osallistunut omaisuuden kartuttamiseen? Tasan saman verran kuin verisukulaiset eli ei yhtään.
Meillä on myös tuollainen avioehto, koska haluan asuntoni menevän lapsilleni. Mutta myös miehelläni on lapsia, enkä todellakaan halua minun lasteni perinnön joutuvan heille minkään mutkan kautta.
Mutta jos miehellä ei olisi lapsia, niin ei tuollainen olisi tarpeen.
Jokin sopimus avioehdon rinnalle tarvitaan, että saat erossa ja kuolemassa takaisin sen, mitä ap on vuosien varrella asuntoon sijoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lesken asumisoikeus on hankala juuri varsinkin tällaisessa tapauksessa kun mahdollinen leski ei ole lasten äiti vaan uusi puoliso. Lapset maksavat perintöveron mutta riippuen lesken asumisesta esim. 30 vuotta niin lapset ovat itse eläkkeelä kun saavat perimänsä asunnon, joka on silloin putkiremontti-iässä. Toisaalta hyvä suoja leskelle mutta toisaalta perillise erittäin huono asia. Neuvottelu muuttamisesta esim. pienempään ja halvempaan asuntoon voi olla vaikeampaa uudelle puolisolle kuin omalle äidille/isälle. Muuten miten se onkaan jos leski menee uuteen liittoon, niin saako hän edelleen pitää asunnon vai pitääkö olla avoliitossa?
No herttilei, millaisia ihmisiä täällä oikein pyörii? Että olisi kiva jos leski olisi oma isä tai äiti, koska hänet olisi helpompi häätää omasta kodistaan??? Meillä on perinteinen ydinperhe, maksetaan 25 v tätä asuntolainaa yhdessä, rempoista puhumattakaan. Kunnostukseen laitettuja työtunteja ei voi edes rahassa mitata. Niin paljon kuin lapsiamme rakastankin, niin kukaan, ei kukaan ole ansainnut tätä taloa yhtä paljon kuin me. Haluan kasvattaa lapseni niin, että ensisijaisesti he luovat elämässään uutta, ansaitsevat itse oman omaisuutensa ihan niinkuin mekin olemme tehneet. Toki he tämän saavat sitten kun aika meistä molemmista jättää, mutta jos ollaan jo ensimmäisen kuollessa kuin haaskalinnut kärkyllä, niin on kyllä kasvatustyö mennyt todella pahasti pieleen.
Miksi oma äiti tai isä pitäisi häätää kodistaan? Täysin tuntematon ihminen pitäisi saada häätää. Miksi lasten pitää maksaa perintöverot, jotta tuntematon lokki saa loisia?
Vierailija kirjoitti:
Keiho kirjoitti:
Jotenkin minulle on vain alkanut tulla ikävä olo että tosiaan kerrytän tässä puolisoni varallisuutta ja elän köyhänä vailla itse moista mahdollisuutta... vastike on 550€, ja olen tähän asti maksanut sen tyytyväisenä, sillä olisihan summa täysin sama jos vaikka maksettaisiin vuokra puoliksi. Ja olisi tuntunut kohtuuttomalta että itse maksaisin vaikka vain 275€, ei miehelläni olisi varaa maksaa sitä kokonaan itse, elatusmaksutkin lohkaisevat ison siivun. Mieheni nimenomaan tahtoo pitää tämän arvokkaan asunnon, jotta jäisi lapsille iso perintö sitten joskus. Ja mielestäni ymmärrettävä ja kaunis ajatus toki! Mutta siltikin tuntuu vähän pahalta että kuoleman sattuessa jäisinkin mahdollisesti aivan tyhjän päälle, ajatuksella "puolisolle en jätä mitään." Avioeron sattuessa ymmärrän ajatusmaailman oikein hyvin.
Ap
Millä se mies maksoi sen vastikkeen ennen sinua? Varmaan kannattaisi tarkistaa ne elarit, kuulostaa kohtuuttomalta.
Mies maksoi vastikkeet aiemmin lastensa äidin kanssa puoliksi, samalla periaatteella, eivätkä olleet naimisissa. Säästöillään maksoi vastiketta yksin ollessaan, siihen ne säästönsä menivätkin ja nyt ei ole mirehelläni säästöjä ollenkaan, on vain tämä asunto. Vastike oli tosin tuolloin mieheni ja lastensa äidin kanssa yhdessä ollessa parisataa pienempi, noussut nyt parin vuoden sisällä hurjasti. Lasten äiti kuitenkin petti ja jätti, ja asuu nyt uuden miehensä kanssa. Elatusmaksut korkeat mm. tämän lasten äidin ja uuden puolisonsa tulojen vuoksi, päivähoitomaksut ja asumiskustannukset ovat hurjat.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Aika monet parit kyllä ihan itse haluavat, että leski saa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin terveys kestää. Useimmilla kuitenkin talo on ihan yhdessä molempien työllä maksettu. Eihän mikään pankki anna eläkeikäiselle satoja tuhansia euroja lainaa, että pystyisi maksamaan puolet talosta perillisille. Jos poistetaan lesken asumisoikeus niin poistetaan sitten samalla lasten lakiosakin niin parit voivat tehdä keskinäisen testamentin koko omaisuudesta. Lapset saavat kaiken aikanaan, ja se aika on silloin kun meitä kumpaakaan ei enää ole, ei silloin kun meistä ensimmäinen kupsahtaa.