Avioehdosta (miehen lapset)

Lesken asumisoikeuden takia en voi mennä enää naimisiin enkä muuttaa yhteen edes miesystäväni kansssa. Omaisuuteni on reilut puoli milliä ja lapsia on yksi. En ikinä asettaisi lastani asemaan, jossa hän saa maksettavakseen verot, mutta ei mitään konkreettista perittävää. Omaisuuteni koostuu pääasiassa asunnostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se 15 000e aika vähän 350 000e rinnalla, eikä sinun kai täysin vastikkeetta ole tarkoitus saada asua hänen asunnossaan? Voithan laskea vaikka paljonko vuokra olisi kuukaudessa vastaavassa asunnossa ja paljonko maksaisit siitä (puolet, eli niin että miehesi maksaisi puolet kuvitteellisesta vuokrasta). Asunto menee lapsille, mutta sinulle jää asumisoikeus siihen jos puolisosi kuolee ennen sinua. 

Tuokin kannattaa tarkistaa. Ei aina välttämättä mene näin, mm. se avioehtonne, ja käsittääkseni riippuu avioliiton pituudesta. Jos teille tulee yhteinen lapsi, niin olet vahvoilla; muutet olet todellakin sellaisessa asemassa, että mikään ei kuulu sinulle.

Ei todellakaan riipu avioliiton pituudesta, aivan sama oliko naimisissa päivän vai 50 vuotta eikä yhteinen lapsikaan vaikuta. Riippumatta avioliiton pituudesta tai mahdollisesta testamentista, ap:lla on puolison kuoltua oikeus hallita yhteistä asuntoa ja irtaimistoa, mutta omistusoikeus kuuluu lapsille.

Sinua nyt kustaan linssiin huolella. Jos miehellä ei ole varaa elareiden takia maksaa oman kämppänsä vastiketta tai toisin päin vastikkeen jälkeen maksaa elareita, niin elareita tulee alentaa reippaasti tai miehen tulee myydä asunto pois. Nyt mies elää sinun avustuksellasi eikä käteesi edes jää mitään konkreettista omistusta. Lopetat sen vastikkeen makselun täysin tai korkeintaan maksat puolet. Mies selvittäköön ex-vaimonsa kanssa elarikuvion. Mun mielestä mies voisi hyvin myydä sinulle puolet talosta, vähentäen tietty jo maksamasi remontit hinnasta.

Keiho kirjoitti:

Jotenkin minulle on vain alkanut tulla ikävä olo että tosiaan kerrytän tässä puolisoni varallisuutta ja elän köyhänä vailla itse moista mahdollisuutta... vastike on 550€, ja olen tähän asti maksanut sen tyytyväisenä, sillä olisihan summa täysin sama jos vaikka maksettaisiin vuokra puoliksi. Ja olisi tuntunut kohtuuttomalta että itse maksaisin vaikka vain 275€, ei miehelläni olisi varaa maksaa sitä kokonaan itse, elatusmaksutkin lohkaisevat ison siivun. Mieheni nimenomaan tahtoo pitää tämän arvokkaan asunnon, jotta jäisi lapsille iso perintö sitten joskus. Ja mielestäni ymmärrettävä ja kaunis ajatus toki! Mutta siltikin tuntuu vähän pahalta että kuoleman sattuessa jäisinkin mahdollisesti aivan tyhjän päälle, ajatuksella "puolisolle en jätä mitään." Avioeron sattuessa ymmärrän ajatusmaailman oikein hyvin.

Ap

Minustakin tilanteesi kuulostaa kohtuuttomalta. Tästä lähtien maksat vain puolet vastikkeesta etkä osallistu remontteihin sen paremmin rahallisesti kuin työvoimanakaan. Säästyneet rahat sijoitat järkevästi. Omistusasuminen on harvoja keski- ja pienituloisenkin ulottuvilla olevia keinoja omaisuuden kartuttamiseen, ja mies estää sinulta tämän kun ei suostu yhteiseen omistusasuntoon.

Tosin ehkä fiksuinta olisi jättää koko avioliitto solmimatta. Onko järkeä lähteä suhteeseen, jossa pitää alusta asti taistella ettei toinen käytä röyhkeästi hyväksi?

Keiho kirjoitti:

Jotenkin vaan surullinen mielikuva että parinkymmenen vuoden päästä oltaisiin edelleen köyhiä, ja mies vaikka sairastuisi ja kuolisi, ja jäisinkin yksin, menettäisin samalla rakkaan puolisoni ja pahimmassa tapauksessa kotini, jos asunto menisi kokonaisuudessaan vuokralle ja lapset päättäisivät myydä, tai ehkä saisin jäädä armosta heille vuokralle, tosin tämän asunnon vuokrahinta olisi n. 1300€ / kk jota en kyllä pystyisi maksamaan. Ja jos jostain syystä parinkymmenen vuoden päästä olisinkin hyvätuloinen, en tietenkään mitään rahoja haluaisi tai ottaisi!

Ap

Noinhan ei tule käymään, lapset eivät voi sinulta periä mitään vuokria koska sinulla on lesken oikeus jäädä auntoon loppuelämäksesi.

Meillä on sama tilanne, talo on miehen ja itse olen maksellut joidenkin tonnien edestä remppaa mutta en maksa mitään vuokraa tms niin näen sen asian niin, että voin sitten maksella remontteja. Lisäksi meillä ei ole avioehtoa.. eli tapauksessa kuin tapauksessa saan kuitenkin "jotakin". Kuitenkin isomman osuuden miehen mahdollisen kuoleman jälkeen omistan kuin lapset joita on kolme sitä puolikastaan jakamassa...

Minusta olisi ok, että avioliittoa edeltävä omaisuus kokonaan lapsille, mutta avioliiton aikainen olisi sitten teidän yhteistä elämää ja puolittaisitte sen tms. kohtuullinen jako. Ja joku sopimus siitä, miten mies korvaa sinun tähän mennessä maksamasi rempan. Jatkossa omistaja vastaa asunnon kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin reliikin asumisoikeuden saisi poistaa samalla kuin leskeneläkkeenkin. Miksi lesken pitäisi saada loisia toisen hankkimassa ja omistamassa asunnossa, jos ei itse omista mitään eikä ole asian eteen muuta tehnyt kuin avannut haarat ja mennyt naimisiin? Kaupungin vuokramurjuun sitten vaan.

Aika monet parit kyllä ihan itse haluavat, että leski saa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin terveys kestää. Useimmilla kuitenkin talo on ihan yhdessä molempien työllä maksettu. Eihän mikään pankki anna eläkeikäiselle satoja tuhansia euroja lainaa, että pystyisi maksamaan puolet talosta perillisille. Jos poistetaan lesken asumisoikeus niin poistetaan sitten samalla lasten lakiosakin niin parit voivat tehdä keskinäisen testamentin koko omaisuudesta. Lapset saavat kaiken aikanaan, ja se aika on silloin kun meitä kumpaakaan ei enää ole, ei silloin kun meistä ensimmäinen kupsahtaa.

Laki on aikansa elänyt. Ymmärrän tämän kuvion ydinperheissä, mutta suurin osa on nykyään viidennellä kierroksella ja omaisuutta ei todellakaan ole yhdessä hankittu. Lapset maksavat viulut, kun leski menee seitsemättä kertaa naimisiin ja asuu lasten siivellä.

No vaatiahan saa mitä huvittaa. En kuitenkaan usko toteutuvan. Lopputulos on useammin kohtuuton kuin kohtuullinen. Perintö ei varsinaisesti "kuulu" kenellekään, se on aina saajalleen ylimääräistä ja ansaitsematonta etua. Oma asunto sen sijaan on useimmilla ihmisillä vaatinut rahallista ja muutakin panostusta, vaikka se nimellisesti olisikin kokonaan tai osittain puolison nimissä. Tässäkin esimerkissä ap oli maksanut kalliita remontteja - mitäköhän ne lapset ovat maksaneet? Ja mitä tulee tuohon, ettei ole muuta tehnyt ansaitakseen kuin mennyt naimisiin (ja maksanut 15 000 plus vastikkeet ja oletettavasti myös työpanoksellaan osallustunut kunnossapitoon), niin mitä ne lapset ovat sen omaisuuden eteen tehneet? Suostuneet syntymään?

Miten esim. Puolison perinnöksi saadussa asunnossa asuva leski on osallistunut omaisuuden kartuttamiseen? Tasan saman verran kuin verisukulaiset eli ei yhtään.

Useimmissa tapauksissa, kuten tässä ap:n esimerkissä omaisuutta on kuitenkin kerrytetty ja huollettu yhdessä. Ei se 15k nyt ehkä paljon ole, mutta ei ne lapset ole maksaneet sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut korkeat mm. tämän lasten äidin ja uuden puolisonsa tulojen vuoksi, päivähoitomaksut ja asumiskustannukset ovat hurjat.

Ap

Siis eihän ne äidin ja hänen puolison tulot vaikuta isän maksamaan elatusmaksuun vaan isän tulot?? Oletko nyt ihan varma, ettei joku "kuseta".. Minun miehelläni tosin nousi minun muutettua tähän hieman nuo elatusmaksut eli isän uuden puolison tulot otetaan huomioon kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut korkeat mm. tämän lasten äidin ja uuden puolisonsa tulojen vuoksi, päivähoitomaksut ja asumiskustannukset ovat hurjat.

Ap

Siis eihän ne äidin ja hänen puolison tulot vaikuta isän maksamaan elatusmaksuun vaan isän tulot?? Oletko nyt ihan varma, ettei joku "kuseta".. Minun miehelläni tosin nousi minun muutettua tähän hieman nuo elatusmaksut eli isän uuden puolison tulot otetaan huomioon kyllä.

Ei äidin uuden puolison tulot vaikuta elareihin. Toki on kaksi maksajaa, vain se vaikuttaa, että asumiskustannutkset äidillä ovat ehkä alentuneet.

Mieheni esitti ilmoille ehdotuksen, että myisi tämän asunnon pois, ja ostettaisiin yhdessä asunto, johon mies sijoittaisi puolet summasta ja minä ottaisin asuntolainaa puoleen osuuteen, eli luultavimmin minun tulisi ottaa lainaa n. 140 000€. Ongelmana tässä on ehkä se, että saanko lainaa näillä tuloilla (brutto 25 000€ / vuosi) lainaa noin paljon mistään :D

Mutta noin muuten, olisiko ideana reilu ja toimiva? Mieheni mukaan pääsen nyt todella helpolla kun maksan vain vastikkeen ja saan asua täällä enkä missään slummissa. Voisin kyllä hyvin muuttaa muuallekin kuin asua tässä asunnossa, asunto on kyllä kiva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lesken asumisoikeus on hankala juuri varsinkin tällaisessa tapauksessa kun mahdollinen leski ei ole lasten äiti vaan uusi puoliso.  Lapset maksavat perintöveron mutta riippuen lesken asumisesta esim. 30 vuotta niin lapset ovat itse eläkkeelä kun saavat perimänsä asunnon, joka on silloin putkiremontti-iässä.  Toisaalta hyvä suoja leskelle mutta toisaalta perillise erittäin huono asia.  Neuvottelu muuttamisesta esim. pienempään ja halvempaan asuntoon voi olla vaikeampaa uudelle puolisolle kuin omalle äidille/isälle.   Muuten miten se onkaan jos leski menee uuteen liittoon, niin saako hän edelleen pitää asunnon vai pitääkö olla avoliitossa?

No herttilei, millaisia ihmisiä täällä oikein pyörii? Että olisi kiva jos leski olisi oma isä tai äiti, koska hänet olisi helpompi häätää omasta kodistaan??? Meillä on perinteinen ydinperhe, maksetaan 25 v tätä asuntolainaa yhdessä, rempoista puhumattakaan. Kunnostukseen laitettuja työtunteja ei voi edes rahassa mitata. Niin paljon kuin lapsiamme rakastankin, niin kukaan, ei kukaan ole ansainnut tätä taloa yhtä paljon kuin me. Haluan kasvattaa lapseni niin, että ensisijaisesti he luovat elämässään uutta, ansaitsevat itse oman omaisuutensa ihan niinkuin mekin olemme tehneet. Toki he tämän saavat sitten kun aika meistä molemmista jättää, mutta jos ollaan jo ensimmäisen kuollessa kuin haaskalinnut kärkyllä, niin on kyllä kasvatustyö mennyt todella pahasti pieleen.

Miksi oma äiti tai isä pitäisi häätää kodistaan? Täysin tuntematon ihminen pitäisi saada häätää. Miksi lasten pitää maksaa perintöverot, jotta tuntematon lokki saa loisia?

1) Viestissä johon vastasin sanottiin, että oman vanhemman kanssa on helpompi "neuvotella" asunnon vaihtamisesta pienempään. Eli suomeksi painostaa leski suostumaan siihen, että häneltä myydään koti alta.

2) Omaisuus jaetaan sillä perusteella, mikä oli perillisten suhde vainajaan, ei sillä perusteella mitkä ovat heidän keskinäiset sukulais-

tai muutkaan suhteensa. Ja vainajalle leski tuskin on tuntematon.

3) Jos se äiti- tai isäpuoli on täysin tuntematon lapsille, eli he eivät ole vuosikausiin vaivautuneet pitämään lainkaan yhteyttä vanhempaansa, niin he eivät kyllä ansaitsisi tältä penniäkään.

Joku asenneongelma miehelläsi kyllä on, kun sinulla maksattaa noita asioita ja sitten sanoo, että pääset helpolla.. Siis näin luettuna tuo ainakin kuulostaa todella inhottavalta. Ei minun mieheni koskaan ole sanonut tuon suuntaista että tekisi mulle suuren palveluksen kun saan tässä asua. Itselläni oli kun tavattiin myös omistusasunto jonka myin mutta joka oli siis noin 100 000 euroa arvokkaampi kuin tämä talo.

T: Se jolla ei avioehtoa ja miehellä 3 lasta ja elatusmaksut pienet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut korkeat mm. tämän lasten äidin ja uuden puolisonsa tulojen vuoksi, päivähoitomaksut ja asumiskustannukset ovat hurjat.

Ap

Siis eihän ne äidin ja hänen puolison tulot vaikuta isän maksamaan elatusmaksuun vaan isän tulot?? Oletko nyt ihan varma, ettei joku "kuseta".. Minun miehelläni tosin nousi minun muutettua tähän hieman nuo elatusmaksut eli isän uuden puolison tulot otetaan huomioon kyllä.

Ei äidin uuden puolison tulot vaikuta elareihin. Toki on kaksi maksajaa, vain se vaikuttaa, että asumiskustannutkset äidillä ovat ehkä alentuneet.

Päivähoitomaksut lasketaan äidin ja hänen uuden miehensä kanssa joka asuu saman katon alla tulojen perusteella, ja ne ovat tässä tapauksessa maximissa, eli vähän vajaa 600€ / kk.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni esitti ilmoille ehdotuksen, että myisi tämän asunnon pois, ja ostettaisiin yhdessä asunto, johon mies sijoittaisi puolet summasta ja minä ottaisin asuntolainaa puoleen osuuteen, eli luultavimmin minun tulisi ottaa lainaa n. 140 000€. Ongelmana tässä on ehkä se, että saanko lainaa näillä tuloilla (brutto 25 000€ / vuosi) lainaa noin paljon mistään :D

Mutta noin muuten, olisiko ideana reilu ja toimiva? Mieheni mukaan pääsen nyt todella helpolla kun maksan vain vastikkeen ja saan asua täällä enkä missään slummissa. Voisin kyllä hyvin muuttaa muuallekin kuin asua tässä asunnossa, asunto on kyllä kiva.

Ap

Pihin miehen ehdotus...

Huolehdi sitten, että saat vähennyksenä ne remppakulut yms kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Joku asenneongelma miehelläsi kyllä on, kun sinulla maksattaa noita asioita ja sitten sanoo, että pääset helpolla.. Siis näin luettuna tuo ainakin kuulostaa todella inhottavalta. Ei minun mieheni koskaan ole sanonut tuon suuntaista että tekisi mulle suuren palveluksen kun saan tässä asua. Itselläni oli kun tavattiin myös omistusasunto jonka myin mutta joka oli siis noin 100 000 euroa arvokkaampi kuin tämä talo.

T: Se jolla ei avioehtoa ja miehellä 3 lasta ja elatusmaksut pienet

Samaa mieltä. Mitäköhän tuosta tulee, kun mies vaikuttaa noin tarkalta...?

Jos maksimipäivähoitomaksut niin luulisi lasten äidillä olevan hyvät tulot. Miksi miehesi siis maksaa itselleen liian isoja elareita? Älä sinä maksa penniäkään kunnes mies hoitaa homman kuntoon. Nyt maksattaa periaatteessa elarit sulla. Ja miksi teidän pitäisi ostaa niin kallis kämppä että et saisi lainaa? Ilmeisesti lapset asuvat äidillään eli teille riittäisi kaksio.

Onko tämä se tyyppi, joka suuttui, kun halusit testamentata omaisuutesi siskon lapselle?

Miksi sen omistusosuuden pitää olla just 50/50, voihan se olla vaikka 30/70, mikä sekin on parempi kuin 0/100? Ja voi toki olla 0/100, mutta silloin se nollalainen ei osallistu toisen omaisuuden ylläpitoon vaan hänelle tulee olla mahdollisuus kerätä omaa varallisuutta toisella tavalla. 

Avioehdoton jatkaa: Minusta myös tuo että mies ehdottaa että ostatte puoliksi asunnon johon sinä joutuisit ottamaan lainaa, kuulostaa oudolta. Siis hänellehän jäisi oletettavasti omaisuutta koska myisi asunnon ja uudesta asunnosta puolet olisi varmasti vähemmän mitä saisi myydystä asunnosta. Sen sijaan sinä aloittaisit nollista maksamaan velkaasi pois..

Kysyit aluksi, että miltä tämä kuvio kokonaisuudessaan kuulostaa, ja minusta miehesi ei nyt tule ollenkaan vastaan. Ymmärrän avioehdon avioeron varalta mutta miksi hän jättäisi sinut puille paljaille kuoleman jälkeen..?

Vierailija kirjoitti:

Jos maksimipäivähoitomaksut niin luulisi lasten äidillä olevan hyvät tulot. Miksi miehesi siis maksaa itselleen liian isoja elareita? Älä sinä maksa penniäkään kunnes mies hoitaa homman kuntoon. Nyt maksattaa periaatteessa elarit sulla. Ja miksi teidän pitäisi ostaa niin kallis kämppä että et saisi lainaa? Ilmeisesti lapset asuvat äidillään eli teille riittäisi kaksio.

Lasten äiti on ihan hyvin toimeentuleva, ja uusi puolisonsa on ilmeisesti hyvinkin varakas. Mutta, tällä uudella puolisolla ei ole kuitenkaan elatusvelvollisuutta, hänen tulonsa vaikuttavat vain päivähoitomaksuihin, jotka maksavat siis mieheni ja lastensa äiti ja jotka on sisällytetty elatusmaksuihin. Lapset asuvat äidillään, mutta ovat täällä usein joten sen takia kolmio on tarpeen. Olisi ikävä laittaa lapset nukkumaan olohuoneeseen retkisängyissä, kyllä mielestäni ansaitsevat asialliset elinolot täälläkin ollessaan.

Ap