Yhden miehen lapsi huusi täyttä kurkkua ruokakaupassa ja joku nainen meni sanomaan, ja niille tuli sanaharkkaa

Eilen yks lapsi kirkui ensin bussissa ja sitten toinen kaupassa. Ja vanhemmat eivät kieltäneet kunnolla, naureskelivat vaan.

Mua ei kyllä naurattanut.

Todellakin näin lapset on lapsia ja ne saa itkeä ihan missä tahtovat PISTE. 

Onko se reilua kauppiasta kohtaan jos vanhempi jättää viisihenkisen perheen viikon ruokaostokset keskelle käytävää?

Yksi meidän lapsistamme sai kovia raivareita ennen kouluikää, tähän ei auttanut puheet, lepertelyt, eikä komentaminen. Itseasiassa raivari ei olisi mennyt ohi, vaikka olisimme antaneet hänelle periksi esim. ostamalla sen karkkipussin. Lapsi tarvitsi omaa aikaa ja kuten joku aikaisemmin kirjoitti, olisi jutustelu vain pitkittänyt kohtausta. Monista muista tilanteista kannoin hänet ulos (mm. kirjastosta, jolloin satukirjat jäi lainaamatta), mutta ruokakauppaan oli matkaa useampi kilometri, eikä lasta ollut aina mahdollista jättää kotiinkaan.

Pari kertaa jouduin kyllä ärähtämään vieraalle aikuiselle, joka toimillaan hankaloitti tilannetta entisestään. Lapsi oli jo rauhoittumassa, mutta sai uutta puhtia kun vieras tuli joko moittimaan vanhempaa tai käskemään karkkihyllylle jotta lapsi rauhoittuisi.

Viime viikolla ruokakaupassa tuli vastaan lapsiperhe, jossa oli vastaava tilanne. Ei olisi tullut mieleenkään pahoittaa mieltäni tai mennä pätemään. Kymmenen minuuttia ja kaikki olimme jo poistuneet autoillamme. Hienoa (vaikkakaan ei aina mukavaa kuunneltavaa) että lapsia ei nykyään kasvateta vitsalla ja alistamalla. Monella vanhemmalla ihmisellä on aika kullannut muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Ensin haukutaan kotona makaavat kotiäidit laiskoiksi loisiksi ja heti perään vanhemmat jotka vie lapsen kauppaan päivähoidosta. Mikään ei kelpaa, aina joku pahoittaa mielensä.

Eikö voi suunnitella etukäteen ja ostaa viikonloppuna seuraavan viikon ostokset? Sitten ei tarvitse aina viedä väsynyttä lasta kauppaan itkemään ja huutamaan tarhapäivän jälkeen?  

Tämä vastaus on malliesimerkki siitä, että joku tietää aina paremmin miten lapsiperheen pitää elää. Tajuatteko, että noin ahtaiden raamien luominen on nimenomaan sitä lapsivihamielisyyttä? Me yhdessä voisimme _aikuisina_ päättää, että siedämme lasten ääniä sellaisina kuin ne yhteiskunnassamme ilmenevät. Aivan kuin siedämme kaupungissa auto- ja ratikkaliikenteen melun keskellä yötä, naapurin koiran hajun hississä, hidastelevan mummon kassajonossa jne. Se on päätöskysymys, miten näitä sietää. Ja tänä aikana moni on päättänyt olla sietämättä lasten ääniä.

Kaupunkiympäristöä suunnitellessa huomioidaan kyllä myös esim. liikenteen aiheuttamat meluhaitat asuinalueiden läheisyydessä jne. Vanhemmat voisivat kans huomioida muita ihmisiä, eikä aina vaatia, että muiden pitää vain kestää rääkymistä. Totta, ääniä pitää jokaisen sietää, mutta tuo asenne, että kyllä lapsen huutaminen vain kuuluu normaaliin kaupassakäyntiin on itsekästä.

Hetkinen, otetaanpa taaksepäin. Miten vanhempi estää ennakoimattoman itkun? Puheenaiheena on lapsi, joka voi olla kuin päivänpaiste kun kauppaan mennään, mutta siellä hyllyn välissä saattaakin tulla itku. Miten vanhempi voisi tuollaista ennakoida? Kaikki järkevät vanhemmat tietävät, että väsyneen/nälkäisen lapsen kanssa ei mennä kauppaan tms., mutta joskus niinkin täytyy olosuhteiden pakosta tehdä. Ja silloin ympäristön ei auta kuin joustaa, enkä näe siinä mitään itsekästä vanhemman puolelta. 

Ylivoimainen enemmistö vanhemmista ei nauti huutavan lapsen kanssa asioimisesta, vaan se on erittäin stressaava kokemus. Miksi sitä pitää vielä tehostaa vaativalla, vihamielisellä puheella ja ilmapiirillä, ja yrittää kaventaa ihmisten toimintamahdollisuuksia suhtautumalla kielteisesti sinne ja tänne saapumiseen. Yhtenä päivänä lentokone, toisena ravintola, kolmantena kauppa, mitä seuraavaksi? Kielletään koko lisääntyminen? No eipä tuota paljoa näy enää tapahtuvankaan..

Eivät näytä tietävän. Tässäkin ketjussa peukutetaan innolla sellaisen vanhemman kommenttia, joka sanoo, että muiden on vain kestettävä se rääkyminen, hän ei aio mitään asialle tehdä vaan rääkyköön jos on rääkyäkseen. PISTE. Tuollainen ehdoton asenne ruokkii ärsyyntymistä vastavuoroisesti lasten vanhempiin, jotka eivät tunnu yhtään miettivän, että voivat itsekin jotenkin asiaan vaikuttaa. Esim. ei viedä sitä lasta nälkäisenä kauppaan, vaan varataan jotakin välipalaa lapselle. Ja jos vaan mahdollista, niin toinen vanhempi menee yksinään kauppaan, eikä koko kööriä raahata sinne suoraan tarhasta, kun lapset ovat jo väsyneitä ja turhautuneita muutenkin. 

siksi en käykään lasten kanssa koskaan kaupassa.

Aina tuntuu oudolta lukea näitä keskusteluja/uutisia, joissa lapsi on karjunut ja raivonnut kuin palosireeni ja joskus koko perhe on pitänyt poistaa kaupasta. En sano etteikö näin voisi käydä, mutten itse ole todistanut tällaista koskaan. Olen toki kuullut useasti että lapset kinuavat karkki- tai leluhyllyltä jotain, mutta ovat lopettaneet kun vanhempi on vastannut "ei nyt, katotaan joskus myöhemmin".

Vanhempieni mukaan minä ja sisaruksenikaan emme koskaan pieninä tehneet noin. Toki vinguimme kaikenlaista ja saatoimme murjottaa, mutta emme koskaan heittäytyneet lattialle ulvomaan selkä kaarella. Tai kotona tietysti, mutta ei koskaan kaupungilla tai kaupassa. Jotenkin ihan pienestä asti tiedosti sen, että kun ollaan julkisella paikalla, niin silloin käyttäydytään. Lapsenakin tuollainen raivoaminen olisi tuntunut jotenkin nololta.

Sitä en sitten tiedä onko kyse kasvatuksesta vai mistä.

"Vanhempien tulisi ymmärtää, etteivät ole ainoita ihmisiä maailmassa".

Ja näin ajattelevan tulisi ymmärtää ihan sama asia: sinä et ole maailman napa, etkä sinä ole niin tärkeä ihminen että sinun takiasi jonkun perheen pitäisi jättää ostokset niille sijoilleen ja poistua kaupasta.

Huutavan lapsen kanssa totta kai yritetään poistua mahdollisimman pian mistä tahansa missä silloin ollaankin.

(Otetaan ajatusleikki: ravintolassa on kaksi pöytää. Toisessa pöydässä on viisi esikouluikäistä ja toisessa viisi keski-ikäistä ihmistä. Onko ok, jos eainoulukaisten pöydässä äänet hetkellisesti nousevat ja joku nauraa kovaan ääneen? Kääntyykö päät? Tuleeko murhaavia katseita? Entä, jos ääntä pitää keski-ikäisten seurue?)

Vierailija kirjoitti:

kumman puolella olette?

Viimeistään tämä paljastaa hitammallekkin äipälle, että olet taas yksi surkea trolli.

Voin kuvitella sitä tilannetta, jos palstailijat olisivat kaupassa yhtäaikaa.

 Lapsi alkaa kiukutella. Vanhempi yrittää rauhoitella. Palstailija 1 tulee tivaamaan, miksi et yritä kunnolla. No vanhempi yrittää. Palstailija 2 ei ymmärrä että miksi annat lapselle huomiota. Vanhempi jättää lapsen huomiotta. Palstailija 3 alkaa kauhistella tätä törkeää lapsen heitteillejättöä johon palstailija 4 ärähtää, että selkään pitäisi antaa ja tuollaiset kukkahattutädit saisivat painua sinne minne aurinko ei paista. Lopputuloksena huutava lapsi kyllä poistuu kaupasta aikanaan, mutta huutokiukuttelevat palstalaiset valitettavasti eivät.

 Yhtä mieltä ollaan ainoastaan siitä että ongelma on paskoissa vanhemmissa, ei lapsen käytöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ulkopuolisena hiljentänyt muiden lapsia niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Intensiivinen tuijotus suoraan lapsen silmiin vähän vaativan kysyvällä ilmeellä. Yhdeksän kymmenestä hiljenee sekunneissa, osa pelästyneenä ja osa huvittuneena. Se yksi jäljelle jäänyt hiljeni, kun kysyin että mikä on noin huonosti? Meni aika ymmälleen mutta oli hiljaa.

Helppoa eikä aiheuta päänsärkyä.

Itse teen samaa. Välillä myös irvistelen ja näytän kieltä äidin tai isän selän takana. Joskus olen myös sanonut lapselle, että huuda kovemmin. Loppuu huuto kuin nakutettuna.

Toki ei tehoa enää tietyn raivoamisvaiheen saavuttamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60v. mamma on nähnyt ja kokenut elämässään paljon. Ilman muuta hänellä on kanttia huomauttaa, ja mahdollisesti tarjota apua. Nyt isä on reagoinut ihmeellisesti. Näen tosi paljon nuoria isejä sekä äitejä, jotka ovat ihan pihalla lastensa kanssa esim. kaupoissa. Hyvä toki on, että maltti ei mene, jne. mutta kiukkuavalle, karjuvalle lapselle PELKKÄ PUHUMINEN/sanallistaminen harvoin onnistuu.

Kun tilanne on päällä, on pakko tehdä nopeita päätöksiä siitä mikä on tärkeintä. Tärkeintä on tietenkin ruokaostosten jättäminen siihen paikkaan - ja poistuminen jonnekin yhdessä lapsen kanssa rauhoittamaan lasta. Ne ruuat ehtii hoitaa myöhemminkin, tai tehdä muutoksia.

Voi olla, että lapsi on ollut nälkäinen. Tässä tapauksessa on vanhemman kokemattomuutta ja ajattelemattomuutta lähteä nälkäisen lapsen kanssa ruokaostoksille. On vanhemman tehtävä ostaa tai tarjota nopea välipala.

Ruokaostokset eivät ole kasvatuspaikka.

No ei todellakaan pidä jättää niitä ostoksia kassajonoon ja häipyä, vähän valoja päälle hei. Eri asia jos räyhää kaupassa kun on vielä puolet ostoksista keräämättä. Ja lapsia kasvatetaan kuule ihan 24/7 ja 365 päivää vuodessa. Ihan joka hetki.

Enkä usko, että puhumisella on tarkoitus saada lapsi hiljaiseksi. Turpa kiinni hinnalla millä hyvänsä ei aina ole se järkevin ratkaisu. Puhumisella on tarkoitus osoittaa, että vanhempi on läsnä ja kestää lapsen kiukun, privosoimatta, lahjomatta tai jättämättä lasta kiukkunsa kanssa yksin. Sitten vaan pihalle niin pian kuin kohtuudella mahdollista - mutta kyllä ne ostokset ihan maksetaan ensin.

Voi kertoa henkilökunnalle, ettei vie sitä ostoskärryä pois ja siirtyä rauhoittamaan lapsi muualle. Kun tilanne on rauhoittunut, niin takaisin kauppaan ja jonoon niiden ostosten kanssa. Ja sieltä maksun jälkeen omena muksulle välipalaksi, että jaksaa kotiin.

Lapsilla on aina syy raivoamiselleen, väsymys, nälkä, neurologiset häiriöt, yms. Se on lapsellekkin miellyttävämpää kun aikuinen puuttuu tilanteeseen, kuin antaa toisen parkua päänsä punaiseksi. Ja ympärillä olevat kiittää, kun näytät tekevän muutakin kuin tuijottavan apaattisena eteenpäin.

Siinä olet oikeassa, että itkua ei ratkaista lahjomalla. Rauhoittumisen ja hyvän käytöksen voi palkita. Se omena on siihenkin hyvä, nälän helpottamisen lisäksi.

Tiedän, että tämmönen vekslaaminen on joskus hankalaa ja turhauttavaa. Mutta itse toimin näin juuri sen takia, että en voi itse sietää lapsen kiukuttelua, oli se oma tai muiden. Enkä todellakaan halua hiljentää lasta tikkarilla. Periaatteet on joskus perseestä, mutta hyvin ollaan pärjätty, eikä lapsikaan enää riehu kaupassa.

kyllä maailmaan ääntä mahtuu

suomalaiset eivät kestä normaalia elämää ja ääntä

ei sitä kuitenkaan kirkossa oltu....

Vierailija kirjoitti:

Mua huvittaa nämä ainaiset "jos lapsi alkaa itkeä niin lähde tilasta pois ja yritä uudelleen kun on rauhoittunut". Ihan kuin perheellisillä ei olisi mitään muuta aikataulua elämässä kuin lasten kiikuttelu kaupasta sisään ja ulos. Esimerkiksi jokunen viikko sitten matkustimme 400 km ja kävimme määränpäässä syömässä ja isossa kaupassa, jossa lapsista nuorempi huusi kuin hyeena, koska sai uhmakohtauksen. No, se kesti sen nejä minuuttia ja meni ohi, mutta jos olisimme lähteneet kaupasta menemään ja taas takaisin, olisi siitä aiheutunut älytön hulabaloo koko perheelle.

Onneksi olimme maaseudulla, jossa ihmiset selvästi pitivät normaalina lapsen itkua eikä tullut kiukkuisia ilmeitä kuten pk-seudulla, jossa liian ahtaasti asuvat ihmiset ärsyyntyvät jatkuvasti toisistaan - Suomi kun tuli puusta vasta äskettäin ja ihmisten ääniin on monilla vielä tottuminen.

Koko perhe mukana kaupassa ja yksi huutaa ku hyeena? Miksi koko perheen voimin pitää jatkaa ostoksia, kun toinen aikuinen voi keskittyä siihen kiukkuavan rauhoittamiseen samalla kun toinen jatkaa ostosten tekoa?

Ihmettelen muutamia kannanottoja tässä ketjussa. Ihan kuin jotkut vanhemmat tieten tahtoen veisivät lapsiaan huutamaan kauppaan. En usko että kukaan tekee niin! Se lapsen huuto kaupassa on oikeasti ihan kauheaa vanhemmalle, eikä jonkun vanhan harpun v*ttuilu ainakaan tilannetta helpota.

Mun lapset on joskus huutaneet, yleensä ignoroin huudon minuutin tai pari (jotta pahin kiukku ehtii laantua), sitten keksin jotain, mihin voin kiinnittää heidän huomionsa. 99% kerroista huuto on loppunut siihen, kun on saanut muuta mietittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumoa ne mummot ja muut tulisivat kehumaan silloin kun lapset käyttäytyy hyvin. Mutta ei. Joskus ei tarvitse kuin tulla lapsen kanssa apteekkiin/päivystykseen/pienempään kauppaan/kirjastoon/kahvilaan/ravintolaan/bussiin/optikkoliikkeeseen (lapsella silmälasit) jne niin joku aina mulkoilee.

Iso osa lapsista ei herätä mitään huomiota missään, kulkevat siinä vanhempien vanavedessä miettien omiaan. Moni osaa käyttäytyä, tervehtiä ja olla ihmisiksi. Miksi ei voisi silloin joku mummo sanoa että onpa hyvin käyttäytyviä lapsia!

Mutta ei. Suomessa odotetaan että joku tekee virheen, että päästään suureen ääneen osoittamaan se kaikille :(

No ei kehuta tosiaan. Mutta jopa hyvin käyttäytyviä mulkoillaan ikään kuin lapsia ei saisi mihinkään tuoda. Meidän kuopus on tosi helppo ja neljäntenä lapsena on mekin osattu jo melkoisen ammattilaisen ottein häntä kohdella. Koska meillä ei ole tukiverkkoja, liikkuu lapsi paljon matkassamme. Ihan sylissä tai rattaissa on hiljaa ollut, kun ulkopuoliset ovat kommentoineet, että pitääkö noin pienten lasten kanssa reissata. Tai mulkoilleet. Melkein joka kerta joku kommentti tullut. Tätä ei ollut 15 v sitten esikoisen aikana. Minusta lapsinegatiivisuus on lisääntynyt. Jotenkin asenne on, että olkoot kotona lastensa kanssa. Mutta kun on se kiva vähän liikkua eri maisemissa. Ja nykyään se on niin helppoa, kun on hyvät mukaanotettavat ruuat, kätevät rattaat, kantoreput jne.

Tuskin he lasta paheksuvat, vaan sitä posketonta tavaramäärää ja tilantarvetta mikä tällaisilla vanhemmilla on esim. julkisissa liikennevälineissä. Kyllä siinä pakosti joutuu vähän mulkoilemaan kun koettaa arpoa että miten tällaisen liikkuvaan bussiin tai junaan perustetun leirin voi lapsia kuoliaaksi telomatta kiertää tai ylittää, vai pitääkö mennä suoraan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

No jos vanhempi ei käytäydy väkivaltaisesti tai muuten täysin sopimattomasti niin se ei millekkään mummoille kuulu millään tavalla. Vanhempi tekee luultavasti täsmälleen oikein kun osoittaa lapselle että asiaoita ei saa läpi kiukuttelemalla. Valitettavasti tuolle mummolle ei ole samaa näytetty, koska hän on näitä pullamössösukupolvia.

Pullamössösukupolvi on 80-luvulla nuoruuttaan viettäneet. 60-vuotias on ollut nuori 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua huvittaa nämä ainaiset "jos lapsi alkaa itkeä niin lähde tilasta pois ja yritä uudelleen kun on rauhoittunut". Ihan kuin perheellisillä ei olisi mitään muuta aikataulua elämässä kuin lasten kiikuttelu kaupasta sisään ja ulos. Esimerkiksi jokunen viikko sitten matkustimme 400 km ja kävimme määränpäässä syömässä ja isossa kaupassa, jossa lapsista nuorempi huusi kuin hyeena, koska sai uhmakohtauksen. No, se kesti sen nejä minuuttia ja meni ohi, mutta jos olisimme lähteneet kaupasta menemään ja taas takaisin, olisi siitä aiheutunut älytön hulabaloo koko perheelle.

Onneksi olimme maaseudulla, jossa ihmiset selvästi pitivät normaalina lapsen itkua eikä tullut kiukkuisia ilmeitä kuten pk-seudulla, jossa liian ahtaasti asuvat ihmiset ärsyyntyvät jatkuvasti toisistaan - Suomi kun tuli puusta vasta äskettäin ja ihmisten ääniin on monilla vielä tottuminen.

Koko perhe mukana kaupassa ja yksi huutaa ku hyeena? Miksi koko perheen voimin pitää jatkaa ostoksia, kun toinen aikuinen voi keskittyä siihen kiukkuavan rauhoittamiseen samalla kun toinen jatkaa ostosten tekoa?

No, olimme menossa pidemmälle mökkireissulle ja ruokaa piti ostaa paljon. Olimme liikkeellä kaksien kärryjen kanssa kun hommat hoituvat siten nopeammin. Ei tullut mieleenkään että toisen olisi pitänyt alkaa purkaa kärryjä toisiin kärryihin. Se huuto siinä olisi jatkunut sen neljä minuuttia samoin kuin nytkin eli yhtään mitään ei olisi voitettu. Tunnen kuitenkin lapseni ja tiedän, että nuo uhmat ei yleensä kauaa kestä. Toivottavasti sait vastauksen kysymykseesi.

Jostain syystä lapset huutavat ja raivoavat enemmän kuin ennen kaupoissa jne. Onko se sääntöjen, kurin vai minkä puutetta? Vapaan kasvatuksen tulosta? Vai mistä moinen johtuu että lapset pomottaa vanhempiaan enemmän kuin ennen?

Isän puolella.

Ulkopuolinen voi auttaa jos on oikeasti sellainen mukava ja saa siksi lapsen hiljenemään. Muuten ...