Yhden miehen lapsi huusi täyttä kurkkua ruokakaupassa ja joku nainen meni sanomaan, ja niille tuli sanaharkkaa

Vierailija kirjoitti:

Nyt saan kukkahattutädit ja lässyttäjät niskaani. Omille olen aivan suoraan ärähtänyt pitämään päänsä kiinni ennen kun edes perseily ja huutaminen kunnolla alkaneetkaan. Juu, paheksuvia katseita on tullut, mutta eipä oo kukaan tullu neuvomaan miten toimia itkupotkuraivoavan lapsen kanssa kun se raivo on loppunut siihen paikkaan. Olen tehnyt selväksi että kaupoissa ja muualla on muitakin ihmisiä jotka on otettava hiomioon eikä kukaan halua mitää itkupotkuraivareita kuunnella, en edes minä. Useinhan ne johtuvat siitä kun eivät saa tahtoaan läpi. Lässyttämällä ei mikään toimi. Taidan olla muiden silmissä natsimutsi mutta nyt jo esiteini-ikään päässeet kersat kunnioittavat vanhempiaan ja myös muita ihmisiä. Osaavat olla kohteliaita ja ottaa muut huomioon. Sanallinen kuri toimii kun tietää miten sen asian sanot ja millä äänellä ;)

Näitä "natsimutseja" saisi olla enemmän. Vanhempi on vanhempi, ei kaveri, tämän tehtävä on aiheuttaa pettymyksiä ja pitää kuria, kasvattaa lapsesta kunnollinen ja muita kunnioittava ihminen, ei päinvastoin niinkuin suuri osa nykyvanhemmista tekee, itsekäs minäminä-ihminen joka on muiden yläpuolella, jolla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia ja jota ei säännöt koske.

Isän, ilman muuta. Minusta lapsen kiukutteluun pitää nimenomaan vastata puhumalla rauhallisesti takaisin, ei hössöttämällä eikä myöskään ärtymällä itse. Eikä lapselle pidä opettaa, että julkisella paikalla kiukutteluun reagoidaan eri tavalla kuin kotona kiukutteluun, se on epåjohdonmukaista kasvatusta.

Meillä kolme lasta, joista yksi saanut kaupassa kilareita. Ja ei siinä yhtään mikään auttanut. Ei sylissä pitäminen, ei huomiotta jättäminen, ei lässytys, ei puhe, ei ulkopuolisten puuttuminen (sitäkin tapahtui). Huusi ja rauhoittui lopulta, kun siihen pystyi. Aina mentiin johonkin sivuun rauhoittumaan tai lähdettiin pois, jos mahdolista. Kotona sitten keskusteltiin, miten kaupassa käyttäydytään ja miten harmituksiin suhtaudutaan. Ja kyllä hän oppi muutamien retkahdusten jälkeen. Joten vastaukseni on, että ei siinä ulkopuolisten kannata mennä omaa päätään vaivaamaan. Vauvan itku on eri, siinä syliinottaminen voi auttaa, ja sitä ei kaikki vanhemmat näytä tai halua tajuavan. Eli joskus tekisi mieli sanoa, että ota syliin, mutta olenpahan pitänyt suuni kiinni, koska eihän asia minulle kuulu.

Kumoa ne mummot ja muut tulisivat kehumaan silloin kun lapset käyttäytyy hyvin. Mutta ei. Joskus ei tarvitse kuin tulla lapsen kanssa apteekkiin/päivystykseen/pienempään kauppaan/kirjastoon/kahvilaan/ravintolaan/bussiin/optikkoliikkeeseen (lapsella silmälasit) jne niin joku aina mulkoilee.

Iso osa lapsista ei herätä mitään huomiota missään, kulkevat siinä vanhempien vanavedessä miettien omiaan. Moni osaa käyttäytyä, tervehtiä ja olla ihmisiksi. Miksi ei voisi silloin joku mummo sanoa että onpa hyvin käyttäytyviä lapsia!

Mutta ei. Suomessa odotetaan että joku tekee virheen, että päästään suureen ääneen osoittamaan se kaikille :(

Jos lapsi käyttäytyy tuolla tavoin kaupassa niin en veisi vähään aikaan mukaan kauppaan. Mutta siinä hetkessä, kun ollaan jo kassajonossa ja lapsi huutaa, niin minusta juuri tuo rauhoittava mutta ei lässyttävä puhe on oikea tapa reagoida. Ei vanhempien pidä pilata vuosien kasvatustyötä lahjomalla rääkyvä lapsi hiljaiseksi vaan siksi ettei muut jaksa kuunnella lapsen mielenilmausta muutamaa minuuttia. Sen verran itsekäs saa ja pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos kaupasta jossei lapsi hiljene, uusi yritys kun lapsi on rauhoittunut.

Ei oikein toimi, koska mun (jo tästä ohi kasvanut) lapseni suurin syy kauppakiukkuun oli se, ettei siellä halunnut olla.

Eli sun tavalla lapsi olisi saanut aina halunsa periksi.

Kyllä maailmaan, ja kauppaan, ääntä mahtuu. Onneksi ihmisiä sietämättömille on jo erilaisia nettikauppoja.

Miks on pakko ottaa se muksu sinne kauppaan, jos tiedät sen siellä vaan huutavan? Etkö osaa yksin tehdä ostoksiasi? Muiden tarvitsee kärsiä kiljukaulasi takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Miksi vanhemmat tekevät näin? Eikö niitä ostoksia voi tehdä jompikumpi vanhemmista ja toinen on lapsen kanssa? Yksinhuoltajat ymmärrän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Ensin haukutaan kotona makaavat kotiäidit laiskoiksi loisiksi ja heti perään vanhemmat jotka vie lapsen kauppaan päivähoidosta. Mikään ei kelpaa, aina joku pahoittaa mielensä.

Eikö voi suunnitella etukäteen ja ostaa viikonloppuna seuraavan viikon ostokset? Sitten ei tarvitse aina viedä väsynyttä lasta kauppaan itkemään ja huutamaan tarhapäivän jälkeen?  

Vierailija kirjoitti:

Isän puolella.

Ulkopuolisilla on tapana "puuttua" negatiiviseen sävyyn ja siinä vitutuksessa se ei auta, että joku mamma tulee omiaan ehdottelemaan.

Joskus se voi tuntua, että puututaan negatiiviseen sävyyn, vaikkei toinen olisi sitä sillä tavalla tarkoittanut. Yrittänyt vaan auttaa jotenkin tilanteessa. Onhan se mummukin voinut katsoa, että isä vaikuttaa stressaantuneelta ja luuli auttavansa. Mutta sitten isä otti sen niin, että mummu tuli leikkimään besserwisseriä ja esittämään, että hän on huono vanhempi kun ei saa lasta hiljaiseksi. Kyllä mä ainakin joskus huomaan tulkitsevani joidenkin ihmisten käytöstä negatiiviseksi, kun itseä jo valmiiksi ärsyttää. Sitten myöhemmin, kun tilanne on ohi, mietin, että ehkä se tosiaan ei ollutkaan pahalla tarkoitettu.  

Kaupoissa käydään ja sitten mennään pois. Ne eivät ole mitään ajanviettopaikkoja kuten terassi jossa lapsen kiljuminen voisi haitata paljonkin. Ei kyllä kiinnosta jos joku mummo tulee valittamaan kun hänen ostosreissunsa nyt niin meni pilalle kun lapsi kiljui.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton täällä huutelee, mutta voisiko erittäin koviin huutoihin puuttua? On ikävä kassajonossa seistä, kun vanhempi lapsi huutaa minkä lähtee ja vanhemmat eivät edes huomaa.

Voihan siihen puuttua, muttei se takaa huudon loppumista. Lapsessa kun ei ole on/off nappia. Vai millä ajattelit sen huudon lopettaa?

Taannoin näin pienen pojan raivoavan Prisman lattialla. Mitä teki äiti? Heittäytyi kanssa sinne lattialle "raivoamaan". Poika nousi ylös, katsoi äitiään ja totesi: "Äiti, lopeta. Toi on noloa" :D

Näköjään oli toimiva konsti äidillä ja mun oli pakko mennä muualle nauramaan xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen puolella, on ihan oikein, että ulkopuolinen sanoo joskus mielipiteen ääneen. Vaikka se ei nyt tuottanut tulosta, niin se toivottavasti jäi kytemään miehen päähän ja keksii ensi kerralla sellaisen toimintamallin, joka toimii. Koska nyt isän toiminta ei selkeästi hyödyttänyt mitään.

Ärsyttää ne vanhemmat, jotka antaa lasten vain huutaa ja kiljua, ku "ei se sanominen kuitenkaan mitään auta". Joskus vois kokeilla sitä kasvattamista ihan oikeasti.

Sanothan mielipitees myös muissakin asioissa ääneen, et vaan lastenkasvatukseen liittyvissä asioissa joista et muuten tunnu mitään tietävän.

Meillä ei ole tuota kaupassa riehumis ongelmaa, koska en ole antanut huomiota väärästä käytöksestä.

No itse asiassa sanon. Taisin sun lapselles ja hänen kavereilleen sanoa viimeks todella tiukasti, kun heittelivät keppejä sorsapariskunnan päälle. Meni pojille perille ja lähtivät tekemään jotain muuta kuin kiusaamaan viattomia eläimiä.

Tätä kutsutaan yhteisölliseksi kasvattamiseksi.

Mut mun ei olis ilmeisesti pitäny antaa lapsille huomiota väärän käytöksen takia?

Puuttuminen ja sosiaalinen kontrolli on hyvä asia. En ymmärrä, miksi Suomessa sitä niin karsastetaan. Kyllä varmaan jokainen vanhempi olisi iloinen, jos joku tuntematon puuttuu esim. näkemänsä kiusaamistilanteeseen, jos oma lapsi on siinä altavastaajana.

60v. mamma on nähnyt ja kokenut elämässään paljon. Ilman muuta hänellä on kanttia huomauttaa, ja mahdollisesti tarjota apua. Nyt isä on reagoinut ihmeellisesti. Näen tosi paljon nuoria isejä sekä äitejä, jotka ovat ihan pihalla lastensa kanssa esim. kaupoissa. Hyvä toki on, että maltti ei mene, jne. mutta kiukkuavalle, karjuvalle lapselle PELKKÄ PUHUMINEN/sanallistaminen harvoin onnistuu.

Kun tilanne on päällä, on pakko tehdä nopeita päätöksiä siitä mikä on tärkeintä. Tärkeintä on tietenkin ruokaostosten jättäminen siihen paikkaan - ja poistuminen jonnekin yhdessä lapsen kanssa rauhoittamaan lasta. Ne ruuat ehtii hoitaa myöhemminkin, tai tehdä muutoksia.

Voi olla, että lapsi on ollut nälkäinen. Tässä tapauksessa on vanhemman kokemattomuutta ja ajattelemattomuutta lähteä nälkäisen lapsen kanssa ruokaostoksille. On vanhemman tehtävä ostaa tai tarjota nopea välipala.

Ruokaostokset eivät ole kasvatuspaikka.

Vierailija kirjoitti:

Taannoin näin pienen pojan raivoavan Prisman lattialla. Mitä teki äiti? Heittäytyi kanssa sinne lattialle "raivoamaan". Poika nousi ylös, katsoi äitiään ja totesi: "Äiti, lopeta. Toi on noloa" :D

Näköjään oli toimiva konsti äidillä ja mun oli pakko mennä muualle nauramaan xD

Eiks tää ole jostakin sketsisarjasta? Tyyliin Ponille kyytiä tai jotain...

Vierailija kirjoitti:

Taannoin näin pienen pojan raivoavan Prisman lattialla. Mitä teki äiti? Heittäytyi kanssa sinne lattialle "raivoamaan". Poika nousi ylös, katsoi äitiään ja totesi: "Äiti, lopeta. Toi on noloa" :D

Näköjään oli toimiva konsti äidillä ja mun oli pakko mennä muualle nauramaan xD

Eikun ei se ollutkaan sketsisarja vaan tämä mainos:

Ehkä vanhempi oli ottanut tuosta mallia? :D

Näin omin silmin tapahtuman :D

Poika meni aivan hämilleen äidin käytöksestä. Poika näytti olevan 6-7 v.

Vierailija kirjoitti:

60v. mamma on nähnyt ja kokenut elämässään paljon. Ilman muuta hänellä on kanttia huomauttaa, ja mahdollisesti tarjota apua. Nyt isä on reagoinut ihmeellisesti. Näen tosi paljon nuoria isejä sekä äitejä, jotka ovat ihan pihalla lastensa kanssa esim. kaupoissa. Hyvä toki on, että maltti ei mene, jne. mutta kiukkuavalle, karjuvalle lapselle PELKKÄ PUHUMINEN/sanallistaminen harvoin onnistuu.

Kun tilanne on päällä, on pakko tehdä nopeita päätöksiä siitä mikä on tärkeintä. Tärkeintä on tietenkin ruokaostosten jättäminen siihen paikkaan - ja poistuminen jonnekin yhdessä lapsen kanssa rauhoittamaan lasta. Ne ruuat ehtii hoitaa myöhemminkin, tai tehdä muutoksia.

Voi olla, että lapsi on ollut nälkäinen. Tässä tapauksessa on vanhemman kokemattomuutta ja ajattelemattomuutta lähteä nälkäisen lapsen kanssa ruokaostoksille. On vanhemman tehtävä ostaa tai tarjota nopea välipala.

Ruokaostokset eivät ole kasvatuspaikka.

No ei todellakaan pidä jättää niitä ostoksia kassajonoon ja häipyä, vähän valoja päälle hei. Eri asia jos räyhää kaupassa kun on vielä puolet ostoksista keräämättä. Ja lapsia kasvatetaan kuule ihan 24/7 ja 365 päivää vuodessa. Ihan joka hetki.

Enkä usko, että puhumisella on tarkoitus saada lapsi hiljaiseksi. Turpa kiinni hinnalla millä hyvänsä ei aina ole se järkevin ratkaisu. Puhumisella on tarkoitus osoittaa, että vanhempi on läsnä ja kestää lapsen kiukun, privosoimatta, lahjomatta tai jättämättä lasta kiukkunsa kanssa yksin. Sitten vaan pihalle niin pian kuin kohtuudella mahdollista - mutta kyllä ne ostokset ihan maksetaan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Kumoa ne mummot ja muut tulisivat kehumaan silloin kun lapset käyttäytyy hyvin. Mutta ei. Joskus ei tarvitse kuin tulla lapsen kanssa apteekkiin/päivystykseen/pienempään kauppaan/kirjastoon/kahvilaan/ravintolaan/bussiin/optikkoliikkeeseen (lapsella silmälasit) jne niin joku aina mulkoilee.

Iso osa lapsista ei herätä mitään huomiota missään, kulkevat siinä vanhempien vanavedessä miettien omiaan. Moni osaa käyttäytyä, tervehtiä ja olla ihmisiksi. Miksi ei voisi silloin joku mummo sanoa että onpa hyvin käyttäytyviä lapsia!

Mutta ei. Suomessa odotetaan että joku tekee virheen, että päästään suureen ääneen osoittamaan se kaikille :(

No ei kehuta tosiaan. Mutta jopa hyvin käyttäytyviä mulkoillaan ikään kuin lapsia ei saisi mihinkään tuoda. Meidän kuopus on tosi helppo ja neljäntenä lapsena on mekin osattu jo melkoisen ammattilaisen ottein häntä kohdella. Koska meillä ei ole tukiverkkoja, liikkuu lapsi paljon matkassamme. Ihan sylissä tai rattaissa on hiljaa ollut, kun ulkopuoliset ovat kommentoineet, että pitääkö noin pienten lasten kanssa reissata. Tai mulkoilleet. Melkein joka kerta joku kommentti tullut. Tätä ei ollut 15 v sitten esikoisen aikana. Minusta lapsinegatiivisuus on lisääntynyt. Jotenkin asenne on, että olkoot kotona lastensa kanssa. Mutta kun on se kiva vähän liikkua eri maisemissa. Ja nykyään se on niin helppoa, kun on hyvät mukaanotettavat ruuat, kätevät rattaat, kantoreput jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos kaupasta jossei lapsi hiljene, uusi yritys kun lapsi on rauhoittunut.

Ei oikein toimi, koska mun (jo tästä ohi kasvanut) lapseni suurin syy kauppakiukkuun oli se, ettei siellä halunnut olla.

Eli sun tavalla lapsi olisi saanut aina halunsa periksi.

Kyllä maailmaan, ja kauppaan, ääntä mahtuu. Onneksi ihmisiä sietämättömille on jo erilaisia nettikauppoja.

Miks on pakko ottaa se muksu sinne kauppaan, jos tiedät sen siellä vaan huutavan? Etkö osaa yksin tehdä ostoksiasi? Muiden tarvitsee kärsiä kiljukaulasi takia.

Mäkin kärsin lihavista ja rumista ihmisistä kaupassa, mutta ymmärrän että se on vaan mun ongelma, en voi kieltää heitä kauppaan tulemasta.. Sama sulla.