Yhden miehen lapsi huusi täyttä kurkkua ruokakaupassa ja joku nainen meni sanomaan, ja niille tuli sanaharkkaa

Mua huvittaa nämä ainaiset "jos lapsi alkaa itkeä niin lähde tilasta pois ja yritä uudelleen kun on rauhoittunut". Ihan kuin perheellisillä ei olisi mitään muuta aikataulua elämässä kuin lasten kiikuttelu kaupasta sisään ja ulos. Esimerkiksi jokunen viikko sitten matkustimme 400 km ja kävimme määränpäässä syömässä ja isossa kaupassa, jossa lapsista nuorempi huusi kuin hyeena, koska sai uhmakohtauksen. No, se kesti sen nejä minuuttia ja meni ohi, mutta jos olisimme lähteneet kaupasta menemään ja taas takaisin, olisi siitä aiheutunut älytön hulabaloo koko perheelle.

Onneksi olimme maaseudulla, jossa ihmiset selvästi pitivät normaalina lapsen itkua eikä tullut kiukkuisia ilmeitä kuten pk-seudulla, jossa liian ahtaasti asuvat ihmiset ärsyyntyvät jatkuvasti toisistaan - Suomi kun tuli puusta vasta äskettäin ja ihmisten ääniin on monilla vielä tottuminen.

Onko lasten komentaminen ja ojentaminen sekä heiltä asioiden kieltäminen kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti se 60v mammakin lapsena huusi ja rääkyi kaupassa. Kannattaa varmaan opetella tilaamaan ostoksensa sitten netin kautta, jos oikeasti tollanen ärsyttää tai sitten vain opettelee muistamaan että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin tää nainen itse.

Maailmassa on muitakin ihmisiä eikä kenenkään tarvitse kuunnella jonkun raivoamista.

Ihminen joka ei osaa olla huutamatta ja raivoamatta ei pidä ulos mennä. Vanhemmat on 100% vastuussa lapsistaan 24/7.

No itseasiassa olet väärässä. Myös huonosti käyttäytyvien ja esim. erityislapsien pitää mennä ulos. Jos ne lukitsee vaan neljän seinän sisään, niin äkkiä tulee sossu ovelle kolkuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko lasten komentaminen ja ojentaminen sekä heiltä asioiden kieltäminen kiellettyä?

Ei. Lasta voi kieltää esim. rikkomasta tavaroita tai ottamasta karkkeja hyllystä. Lasta ei sen sijaan voi estää kiukustamasta. Lapsella ei ole vielä aikuisen keinoja itsesäätelyyn ja tunteiden hallitsemiseen, ne kuuluu hänelle aikuisen opettaa mutta niitä ei opita kassajonossa päätä aukomalla vaan siinä kestää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos kaupasta jossei lapsi hiljene, uusi yritys kun lapsi on rauhoittunut.

Ei oikein toimi, koska mun (jo tästä ohi kasvanut) lapseni suurin syy kauppakiukkuun oli se, ettei siellä halunnut olla.

Eli sun tavalla lapsi olisi saanut aina halunsa periksi.

Kyllä maailmaan, ja kauppaan, ääntä mahtuu. Onneksi ihmisiä sietämättömille on jo erilaisia nettikauppoja.

Saanko udella että mitä teit tämän eteen että lapsesi ei halunnut olla kaupassa? Lasta kun voi kaupassakin monella tavalla viihdyttää..

En yhtään mitään. En ole mikään pelle Hermanni tai satu-täti vaan työssäkäyvä äiti, jonka on tehtävä ostokset. Ne saa tehtyä paljon ripeämmin, kun ei liikoja anna huomiota kiukkuavalle lapselle.

Ajan kanssa se lapsikin oppi, että kaupassa tehdään ostokset, ja mitä reippaammin on, sen nopeammin sieltä pois pääsee.

Ei sitä kiukkua pidä yllyttää lepertelyllä ja loruilulla. Palkaksi saat vaativan muksun ja kauppaan unohtuneet vessapaperit ja shampoot.

Ei tarvi loruilla jne. Kun sen lapsen ottaa mukaan niihin ostosten tekoon niin reissu sujuu paljon paremmin.

Ei meidän muiden työssä käyvien tarvitse kuunnella sitä itkua ja huutoa varsinkaan jos vanhempi ei edes yritä hillitä lastaan.

Meillä toimii toiselle lapselle se, että yrität hillitä huutoa ja jutella. Toisen kanssa taas se huomion antaminen pahentaa tilannetta potenssiin sata. Kun ei tälle toiselle anna mitään huomiota, kiukuttelu loppuu minuutissa. Olisi siis parempi, että annetaan huomiota ja koitetaan hillitä ja leperrellä niin, että koko kauppareissu menee huutoa kuunnellessa? Kyllä näihin, että mikä auttaa, vaikuttaa todella paljon lapsen luonne. Ja usko pois, kyllä melkein jokainen lapsensa tuntee ja tietää mikä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Ensin haukutaan kotona makaavat kotiäidit laiskoiksi loisiksi ja heti perään vanhemmat jotka vie lapsen kauppaan päivähoidosta. Mikään ei kelpaa, aina joku pahoittaa mielensä.

Eikö voi suunnitella etukäteen ja ostaa viikonloppuna seuraavan viikon ostokset? Sitten ei tarvitse aina viedä väsynyttä lasta kauppaan itkemään ja huutamaan tarhapäivän jälkeen?  

Tämä vastaus on malliesimerkki siitä, että joku tietää aina paremmin miten lapsiperheen pitää elää. Tajuatteko, että noin ahtaiden raamien luominen on nimenomaan sitä lapsivihamielisyyttä? Me yhdessä voisimme _aikuisina_ päättää, että siedämme lasten ääniä sellaisina kuin ne yhteiskunnassamme ilmenevät. Aivan kuin siedämme kaupungissa auto- ja ratikkaliikenteen melun keskellä yötä, naapurin koiran hajun hississä, hidastelevan mummon kassajonossa jne. Se on päätöskysymys, miten näitä sietää. Ja tänä aikana moni on päättänyt olla sietämättä lasten ääniä.

Minusta tässäkin pitäisi huomioida kohtuus. Kerran olin kirjastossa, kun äiti kuljeksi hyllyjen välissä työntäen huutavaa lasta rattaissa. Minusta se ei ollut ok. Nopea kirjojen palauttaminen vielä menisi, mutta ei kirjastossa oleskelu. Samalla tavalla minusta ripeä ostosten maksaminen kun ollaan jo jonossa on minusta ok, sen sijaan kaupassa haahuilu huutavan muksun kanssa ei. Minusta lähtökohta on se, että huutavan muksun kanssa ei mennä mihinkään sisään ellei ole absoluuttisesti pakko, vaan lapsi rauhoitetaan ensin ja mennään sitten. Jos lapsi alkaa raivota kesken asioinnin eikä suostu rauhoittumaan, niin tehdään vaan se välttämättömin ja poistutaan sitten viivyttelemättä. Mutta minusta on kohtuutonta vaatia, että jätetään ostokset kassalle tai kirjat palauttamatta tms.

Ja minusta on myös kohtuutonta vaatia, että kasvatus ryssitään lahjomalla hiljaiseksi eli palkitsemalla räyhäämisestä - siinä tapauksessahan lapsi räyhää seuraavalla kerralla vielä raivokkaammin. Komentaa toki voi jos se auttaa, mutta harvemmin auttaa, koska pienellä lapsella ei ole keinoja itsesäätelyyn ja aikuisen tiuskiminen vaan pahentaa lapsen kurjaa oloa entisestään.

On olemassa lapsia joilla on jokin sairaus esim. aistiyliherkkyys, adhd yms ja he eivät voi käytökselleen mitään. Kohtaus menee ohi itsekseen. Vika ei ole lapsen eikä vanhempien! Miettikää ennenkuin menette toisten lapsia komentamaan ja neuvomaan kasvatusasioissa!

Isän ja hänen lapsen puolella. Ihan hirveää että ulkopuoliset tulevat tuollaisessa tilanteessa ohjeistamaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

No jos vanhempi ei käytäydy väkivaltaisesti tai muuten täysin sopimattomasti niin se ei millekkään mummoille kuulu millään tavalla. Vanhempi tekee luultavasti täsmälleen oikein kun osoittaa lapselle että asiaoita ei saa läpi kiukuttelemalla. Valitettavasti tuolle mummolle ei ole samaa näytetty, koska hän on näitä pullamössösukupolvia.

60-vuotias pullamössösukupolvea?! Sulla on kyllä historiantuntemus aika hukassa. 60-vuotias on syntynyt vuonna -57 , itse olen syntynyt -72 ja kasvettiin vielä kurissa ja nuhteessa. Vanhemmat ei todellakaan toteuttaneet jokaista oikkuamme. Silloin lapsi ei ollut mikään kingi perheessä.

Lapsi voi olla sairas jonka takia puhe ei mene perille niin helposti.  On kai sitten ihan pakko ottaa kauppaan mukaan lapsi.  Jos tietää että lapsen kanssa kaupassa on vaikeaa niin miksi ottaa lapsi mukaan jos voi jättää kotiin esim toisen vanhemman kanssa.

Jos itse olisi kassajonossa ja lapsi huutaisi pää punaisena, voisi olla huumori aika vähissä jos joku vieras kurppa tulisi siihen neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Ensin haukutaan kotona makaavat kotiäidit laiskoiksi loisiksi ja heti perään vanhemmat jotka vie lapsen kauppaan päivähoidosta. Mikään ei kelpaa, aina joku pahoittaa mielensä.

Eikö voi suunnitella etukäteen ja ostaa viikonloppuna seuraavan viikon ostokset? Sitten ei tarvitse aina viedä väsynyttä lasta kauppaan itkemään ja huutamaan tarhapäivän jälkeen?  

Tämä vastaus on malliesimerkki siitä, että joku tietää aina paremmin miten lapsiperheen pitää elää. Tajuatteko, että noin ahtaiden raamien luominen on nimenomaan sitä lapsivihamielisyyttä? Me yhdessä voisimme _aikuisina_ päättää, että siedämme lasten ääniä sellaisina kuin ne yhteiskunnassamme ilmenevät. Aivan kuin siedämme kaupungissa auto- ja ratikkaliikenteen melun keskellä yötä, naapurin koiran hajun hississä, hidastelevan mummon kassajonossa jne. Se on päätöskysymys, miten näitä sietää. Ja tänä aikana moni on päättänyt olla sietämättä lasten ääniä.

Kaupunkiympäristöä suunnitellessa huomioidaan kyllä myös esim. liikenteen aiheuttamat meluhaitat asuinalueiden läheisyydessä jne. Vanhemmat voisivat kans huomioida muita ihmisiä, eikä aina vaatia, että muiden pitää vain kestää rääkymistä. Totta, ääniä pitää jokaisen sietää, mutta tuo asenne, että kyllä lapsen huutaminen vain kuuluu normaaliin kaupassakäyntiin on itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen puolella, on ihan oikein, että ulkopuolinen sanoo joskus mielipiteen ääneen. Vaikka se ei nyt tuottanut tulosta, niin se toivottavasti jäi kytemään miehen päähän ja keksii ensi kerralla sellaisen toimintamallin, joka toimii. Koska nyt isän toiminta ei selkeästi hyödyttänyt mitään.

Ärsyttää ne vanhemmat, jotka antaa lasten vain huutaa ja kiljua, ku "ei se sanominen kuitenkaan mitään auta". Joskus vois kokeilla sitä kasvattamista ihan oikeasti.

Sanothan mielipitees myös muissakin asioissa ääneen, et vaan lastenkasvatukseen liittyvissä asioissa joista et muuten tunnu mitään tietävän.

Meillä ei ole tuota kaupassa riehumis ongelmaa, koska en ole antanut huomiota väärästä käytöksestä.

No itse asiassa sanon. Taisin sun lapselles ja hänen kavereilleen sanoa viimeks todella tiukasti, kun heittelivät keppejä sorsapariskunnan päälle. Meni pojille perille ja lähtivät tekemään jotain muuta kuin kiusaamaan viattomia eläimiä.

Tätä kutsutaan yhteisölliseksi kasvattamiseksi.

Mut mun ei olis ilmeisesti pitäny antaa lapsille huomiota väärän käytöksen takia?

Puuttuminen ja sosiaalinen kontrolli on hyvä asia. En ymmärrä, miksi Suomessa sitä niin karsastetaan. Kyllä varmaan jokainen vanhempi olisi iloinen, jos joku tuntematon puuttuu esim. näkemänsä kiusaamistilanteeseen, jos oma lapsi on siinä altavastaajana.

Sosiaalinen kontrolli... hohhoijaa.

Jos täällä olisi normaali kulttuuri, niin lapsiin otettaisiin kontaktia muulloinkin kuin vain negatiiviseen sävyyn ja kun itseä häiritsee.

Jos tarjoilija tervehtisi myös lasta. Aikuinen vastaisi kun lapsi sanoo "moi". Mummo juttelisi kassajonossa niitä näitä lapselle.

Suomessa tulee onneksi vastaan myös aikuisia jotka huomioivat lapsen ihmisenä. Ja sitten on valtava määrä niitä, joille tällainen käyttäytyminen on vastenmielistä.

Yleistystä, yleistystä, yleistystä.

NotAllPeople.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se mies koko ajan puheella reagoi lapsen huutoon (ehkä 4v lapsi kyseessä, huusi kun ei saanut varmaan jtn haluamaansa tms). ja sit joku 60v nainen meni sanoo sen isälle jotain ja niille tuli sanaharkkaa, juuri liittyen siihen että miksi tämä nainen puuttuu näiden asioihin ja se nainen puolestaan jotain yritti ilmeisesti että pitäisi lohduttaa/reagoida vahvemmin lapsen itkuun ja raivoamiseen

kumman puolella olette?

Ymmärrän lasta, hän on pieni ja hänen keinonsa tulla ymmärretyksi on esim. huutaa ja karjua. Joskus säälittää klo 17 jälkeen kaupoissa pienet lapset, jotka vanhempi on raahannut ruokaostoksille mukaan. Ajatelkaa, pieni lapsi, joka on ehkä joutunut heräämään aamulla jo klo 5 lähteäkseen päivähoitoon, ja sitten sen levottoman, meluisan päivähoitopäivän päätteeksi äippä armas raahaa loppukuitin lapsen kauppaan kärryjen kolinaan ja ihmisten aiheuttaman metelin sekaan niin onko ihmekkään että pieneltä palaa käämit ja aloittaa huutopotkuraivarit kaupan kassajonossa, tai hedelmätiskillä?!!!!!!!!

Huom vanhemmat, järjen käyttö sallittua, lapsi on lapsi ja jos aikuinen on väsynyt työpäivän päätteksi, niin sitä on myös lapsenne.

Ensin haukutaan kotona makaavat kotiäidit laiskoiksi loisiksi ja heti perään vanhemmat jotka vie lapsen kauppaan päivähoidosta. Mikään ei kelpaa, aina joku pahoittaa mielensä.

Eikö voi suunnitella etukäteen ja ostaa viikonloppuna seuraavan viikon ostokset? Sitten ei tarvitse aina viedä väsynyttä lasta kauppaan itkemään ja huutamaan tarhapäivän jälkeen?  

Tämä vastaus on malliesimerkki siitä, että joku tietää aina paremmin miten lapsiperheen pitää elää. Tajuatteko, että noin ahtaiden raamien luominen on nimenomaan sitä lapsivihamielisyyttä? Me yhdessä voisimme _aikuisina_ päättää, että siedämme lasten ääniä sellaisina kuin ne yhteiskunnassamme ilmenevät. Aivan kuin siedämme kaupungissa auto- ja ratikkaliikenteen melun keskellä yötä, naapurin koiran hajun hississä, hidastelevan mummon kassajonossa jne. Se on päätöskysymys, miten näitä sietää. Ja tänä aikana moni on päättänyt olla sietämättä lasten ääniä.

Kaupunkiympäristöä suunnitellessa huomioidaan kyllä myös esim. liikenteen aiheuttamat meluhaitat asuinalueiden läheisyydessä jne. Vanhemmat voisivat kans huomioida muita ihmisiä, eikä aina vaatia, että muiden pitää vain kestää rääkymistä. Totta, ääniä pitää jokaisen sietää, mutta tuo asenne, että kyllä lapsen huutaminen vain kuuluu normaaliin kaupassakäyntiin on itsekästä.

Hetkinen, otetaanpa taaksepäin. Miten vanhempi estää ennakoimattoman itkun? Puheenaiheena on lapsi, joka voi olla kuin päivänpaiste kun kauppaan mennään, mutta siellä hyllyn välissä saattaakin tulla itku. Miten vanhempi voisi tuollaista ennakoida? Kaikki järkevät vanhemmat tietävät, että väsyneen/nälkäisen lapsen kanssa ei mennä kauppaan tms., mutta joskus niinkin täytyy olosuhteiden pakosta tehdä. Ja silloin ympäristön ei auta kuin joustaa, enkä näe siinä mitään itsekästä vanhemman puolelta. 

Ylivoimainen enemmistö vanhemmista ei nauti huutavan lapsen kanssa asioimisesta, vaan se on erittäin stressaava kokemus. Miksi sitä pitää vielä tehostaa vaativalla, vihamielisellä puheella ja ilmapiirillä, ja yrittää kaventaa ihmisten toimintamahdollisuuksia suhtautumalla kielteisesti sinne ja tänne saapumiseen. Yhtenä päivänä lentokone, toisena ravintola, kolmantena kauppa, mitä seuraavaksi? Kielletään koko lisääntyminen? No eipä tuota paljoa näy enää tapahtuvankaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti se 60v mammakin lapsena huusi ja rääkyi kaupassa. Kannattaa varmaan opetella tilaamaan ostoksensa sitten netin kautta, jos oikeasti tollanen ärsyttää tai sitten vain opettelee muistamaan että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin tää nainen itse.

Niin maailmassa on muitakin ihmisiä kuin se karjuva lapsi. Lapsi syliin ja rauhoittelemaan ei muiden tarvitse kuunnella sitä rääkymistä myöskään.

Mun lapsista yksi oli sellainen (nyt 5v ja tämä onneksi osin kadonnut), että jos halusi kaupasta jotain ja sanoin, että ei saa niin alko huutamaan siis todellakin huusi. Jos erehdyit lapselle puhumaan jotain tämän suuttumuksen aikana niin se huuto vaan yltyi tai kun lapsi oli jo lähes rauhottunut ja erehdyit sanomaan jotain ns. liian aikasin niin se huuto alko uudestaan. Sama juttu, jos otti syliin ni se huuto ei loppunut ollenkaan. Että ei toimi jokaisella lapselle tuo syliin ottaminen ja rauhottelu.

Lapselle voisi jo kotona tehdä selvät pelisäännöt ennen kauppaan menoa ja vielä matkallakin muistuttaa miten ollaan ja toimitaan. Eivät lapset tyhmiä ole

Pahoittelut, että en lukenut kaikkia kommentteja, vain ykkössivun.

Toistuvasti kuulee sanottavan, että " ne vihaa lapsia" tai kuten tässä, 'ihmisiä sietämättömälle'.

Joskus ei vain jaksa mennä mukaan, söpsöttää tai puhua läpsyttää pienokaisille. Ei se tarkoita sopeutumattomuutta lasten kanssa, tai vihaa.

Entä jos alkaisimme puhua 'ne vihaa aina appivanhempia'. Tai Anopinvainoaja. Jne.

Naisen puolella. On todella ikävää  miten vanhemmat antavat lastensa rääkyä silmittömästi juuri esim. kaupoissa. Tälläistä häiriökäyttäytymistä näkee valitettavan usein. Lapsen voisi viedä jäähylle tai jättää ottamatta mukaan, jos muiden häiritsemättä oleminen ei onnistu.

Lapsia on hyvin käyttäytyviä ja huonosti käyttäytyviä - huonosti käyttäytyvät ovat huonon kasvatuksen tulosta.  Kaikkien ei tarvitsisi hankkia lapsia, kun rahkeet ja tahto eivät sitten  kuitenkaan riitä kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton täällä huutelee, mutta voisiko erittäin koviin huutoihin puuttua? On ikävä kassajonossa seistä, kun vanhempi lapsi huutaa minkä lähtee ja vanhemmat eivät edes huomaa.

Voi kyllä ne vanhemmat huomaa. Joskus vaan on parempi yrittää hoitaa ostokset hihnalle ja kassiin, jotta pääsis nopeesti kaupasta ulos ja tilanteesta ohi. Kyllä se huuto vituttaa myös niitä vanhempia. Usko pois.