Lue keskustelun säännöt.
Lasten saaminen nuorena kaduttaa
20.04.2017 |
Ja oikeastaan lasten saaminen kokonaan, mutta erityisesti sen vuoksi, että olin niin nuori. Olin siis 19-vuotias esikoisen syntyessä ja 22 kuopuksen kohdalla. Esikoinen oli yllätys, mutta toinen harkittu. Yhdessä lasten isän kanssa jo 17-vuotiaasta.
Nyt olen täyttämässä 30 ja lapset siis jo kouluikäisiä.
Silloin tunsin olevani valmis äidiksi, ja olenkin hoitanut hommani ihan hyvin. Naimisissa edelleen, on omistusasuntoa, työpaikkaa, korkeakoulututkintoa (kuopus syntyi opintojen aikana). Mutta vasta nyt olen tajunnut, kuinka NUORI todella olin tuolloin ja kuinka noin ainutlaatuinen aika elämästä valui täysin hukkaan äitiyden myötä. Ja mitä kaikkea olisimme voineet puolison kanssa tuolloin tehdäkään.
Väliin ovat jääneet vaihto-oppilasvuodet, ulkomaanmatkat, festarit ja opiskeluajan vapaus. Vastavalmistuneena ja vihdoinkin työelämään päästyäni kaikki raha on mennyt lapsiin, joiden menot ovat kasvaneet iän myötä.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin aivan toisin. Lapsiani rakastan, mutta oma elämä on jäänyt elämättä heidän takiaan ja se on oikeasti suuri uhraus. Jos olisin todella tajunnut vanhemmuuden vastuun ja kulut kunnolla, olisin valinnut toisin.
Kaikki ympärillä kannustivat, että olen riittävän vanha äidiksi ja että lasten saaminen nuorena on hyvä valinta.
Tiedän, että tämä aihe on suuri tabu, mutta kuulisin mielelläni muiden kokemuksista.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä. Tässäkin ketjussa tulee ilmi, että lopulta kuitenkin kaikki odottavat sitä omaa aikaa ja sitä että saa käyttää rahat vain itseensä. "Kyllä se tuosta sitte, kun lapset muuttavat pois ja saat olla rauhassa. Sitten teillä on varaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa". Miksi ihmeessä niitä lapsia kuitenkin tehdään, kun kuitenkin vaan odotetaan sitä että ne lähtee pois ja saa olla taas rauhassa? :D Tätä en ole koskaan tajunnut.
Tässä olen samaa mieltä, olen vapaaehtoisesti lapseton nainen. Ymmärrän että lapset ovat joillekin elämän suola ja sokeri, mutta miksi sitten haikailla koko ajan sitä omaa aikaa jne jne. Minä olen vissiin sitten haikaillut sitä aina koska ei ole iskenyt vauvakuume koskaan. Eläinkuume on kylläkin ollut aina ja pahana :)
Jos ollaan lapset hommattu niin reissatkaa niiden kanssa, tehkää kaikkea kivaa ja tolleen. Vieläkin muistan pienet reissumme mitä tehtiin vanhempien kanssa, vaikka eivät ne mitään hienoja eivätkä kalliita olleet mutta kivat muistot jäivät. Muna neuvoo kanaa kun itsellä ei ole lapsia, mutta keksikää nyt muutakin tekemistä kun ruutujen tuijotus 24/7!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas sain lapseni 21- ja 23-vuotiaana. Ainoastaan se kaduttaa, että emme olleet kauakaan mieheni kanssa ennen lasten saantia. Rakastan häntä kyllä ja arkemme on hyvää, mutta ajattelen aina ensin lasteni isänä ja vasta sitten miehenäni.
Villia nuoruutta kerkesin ennen lapsia viettää jo vähän liiankin intensiivisesti ja lasten aikan hankkia korkeakoulututkinnon sekä hyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä. Tässäkin ketjussa tulee ilmi, että lopulta kuitenkin kaikki odottavat sitä omaa aikaa ja sitä että saa käyttää rahat vain itseensä. "Kyllä se tuosta sitte, kun lapset muuttavat pois ja saat olla rauhassa. Sitten teillä on varaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa". Miksi ihmeessä niitä lapsia kuitenkin tehdään, kun kuitenkin vaan odotetaan sitä että ne lähtee pois ja saa olla taas rauhassa? :D Tätä en ole koskaan tajunnut.
Niin meinaat että kaikki haluaa elää lapsiperhe-elämää koko ikänsä?
Ei sitä kukaan varsinaisesti odota vaan se on väistämättä edessä ja silloin on hyvä tehdä sillekkin ajalle suunnitelmia! Vähän niinkuin eläkkeelle pääsy, kukaan ei odota että vanhenee mutta kuitenkin jossain välissä alkaa odottaa sitä eläkkeelle pääsyä! Lapsiperheaika on ihanaa niin kauan kun se kestää, kun se on lopuillaan odottaa jo innolla uutta vaihetta elämässä mutta se ei kuitenkaan poissulje sitä etteikö ole nauttinut lapsista.
Ymmärrätkö nyt?
Mä taas olen valinnasta hyvin onnellinen. En ole koskaan tosin ollut festari-baari-rellestystyyppiä, vaihtokaan ei ole mun juttuni. Matkustella ehtii kyllä ja onnistuu nyt kouluikäisen lapsen kanssa oikein hyvin.
En koe että olisin jäänyt mistään paitsi.
No jo olet itsesi lokereoinut.... olen 41-vuotias ja käyn joka kesä 2-3 festareilla, matkustelen monta kertaa vuodessa ja lapset ei tätä estä. Olen saanut lapset saman ikäisenä kuin sinä ja kaverini elää pikkulapsiaikaa, kun mun on jo isoja ja pärjää omillaan. Ole onnellinen, noin sen pitää mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rellestämisessä on niin hienoa? Festareilla palelee ja vieruskaveri läikyttää kaljaa päälle. Joku potkaisee kurakengällä vaattesi likaisiksi ja itikat syövät. Et pysty metelissä nukkumaan ja festarin jälkeen -silmät sulkiessa- siellä nähdyt naamat tulevat kummittelemaan. Rokin kuuntelu korvanapeilla ja linnamäen kummitusjunaan meno ajaa saman asian vähemmällä rahalla ja vaivalla.
Olihan tuossa mainittu myös mm. vaihto-oppilaaksi lähteminen. AP
Voithan lähteä vaikka vuodeksi töihin ulkomaille sitten kun lapset ovat omillaan. 40 vuotiaana ehtii vielä hyvin seikkailla, ei ne siivetkään pala niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisinko,että pahempi taitaa olla jättää ne lapset sinne 30-40 kympin korville. Olet ainakin välttänyt kalliilta hedelmöityshoidolta.
Ap, ehkä on hyvä toisaalta että teit ne nuorena. Jaksoit enemmän nuorena touhuta, hoitaa jne, ja sulla on säilynyt perhekin ehjänä vielä ja talous kunnossa. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton 40+ vuotias heteronainen mutta olen sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä ajoissa jos vaan resurssit ovat kunnossa. Sulla on ollut. Se on aika raskasta 30+ ikäisenä alkaa vääntämään niitä. Nythän on paljon nelikymppisiä synnyttäjiäkin. Miten he jaksavat? Eivät he aina jaksakaan! Sitten on uusioperhettä, alkoholismia, ties mitä sekoilua, kun nelivitoset ihmiset on pikkutaaperoidensa kanssa.
Festarit tuli käytyä joo nuorena, mutta ei niissä mitään ihmeellistä. Ei ole todellakaan myöhäistä vielä rillutella, itse henkilökohtaisesti en aio lopettaa sitä koskaan! :) Pidän kunnostani myös huolta, että en mä mikään denzo ole mutta ikinä ei lopu matkustus, teatterit, leffat, biletys, hauskanpito ja nauraminen.
Kuulostat asialliselta ja fiksulta ihmiseltä. Ja jos saat lapsenlapsia, jaksat niidenkin kanssa touhuta etkä ole vielä mikään 80 v raihainen mummo.
Jaksamisen kyky on suhteellista, jotkut jaksavat paremmin lapsiperhe-elämää 30 + vuotiaina kun missä jotkut ovat puolivalmiita hautaan siinä iässä.
Lisäksi pitää muistaa, että asuntotilanteen ja työllisyyden ollessa jo nyt tässä pisteessä, ei se tule helpottamaan hetkeen, joten kannattaa varautua, ettei ne 18 + lapset muuta ihan heti pois kotoa, koska ei ole varaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen seurannut "vierestä" ystävieni lapsetonta elämää ja en kertaakaan tuntenut kateutta että he pääsivät festareille, reppureissaamaan.
Itse olen saanut elää ihanaa elämää lapsien kanssa ja nauttia lomalla heidän seurastaan, en ikinä olisi vaihtanut omaa perhelomaani "reppureissuun"
Nyt kun lapset on vanhempia lomat vain paranee, festarit ja baarit ei vieläkään kiinosta mutta vapaa-ajalle löytyy silti mukavaa puuhaa:)
Minulla on välillä tuollaisia ajatuksia. Lapsen sain 19 -vuotiaan ja jäin yksin melkein heti. Isä jatkoi vapaata elämää. Minulla auttaa se, että ajattelen, mitä kaikkea voin tehdä nyt. Ja että tilaisuuksiin pitää tarttua ja kokea ja nähdä nyt, kun lapsi on isompi. Välillä kyllä sattuu kun ajattelee, mistä kaikesta on jäänyt paitsi. Mutta toisaalta lapsen saaminen on paras lahja maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen saanut lapset parikymppisenä ja nyt vanhimmat jo koululaisia, olen ainoastaan tyytyväinen (minulla myös korkeakoulututkinto, asunnot, työpaikka jne hankittuna). Nelikymppisenä alkaa uusi elämä - tai no, riippuen tietysti päättävätkö omat lapset hankkia nuorena myös lapsensa niin sitten tietysti autetaan heitä tarvittaessa lastenhoidossa. Ap, 10 vuotta eteenpäin ja saatte käyttää ansaitsemanne rahat itseenne (ja tietysti tukea opiskelevia lapsia jos niin haluatte), pääsette todennäköisesti matkustelemaan ihan erilailla rahan puolesta kuin mitä olisi ollut mahdollisuus parikymppisenä jne. Hienoa, että olet saanut opiskeltua lastenhoidon ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet edelleen nuori! Ennen kuin huomaatkaan lapsesi ovat aikuisia ja ehdit vielä matkustella ja vaikka mitä muuta! Elämä on aina valintoja ja yleensä asioissa on hyvät ja huonot puolensa teki niin tai näin.
40 ei tosiaan ole vanha, erityisesti jos on pitänyt terveydestään huolta! Olen itse 38, enkä tunne itseäni tippaakaan vanhemmaksi kuin teini-ikäisenä. Voit elää vielä vaikka 50 vuotta sen jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Nauttikaa nyt lapsistanne täysillä, uudet seikkailut nimittäin odottavat jo melkein nurkan takana, jos vain itse haluatte <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriisiä?
Se tekstissäsi ihmetyttää, että vaikutat kokevan, ettet voi "elää" lasten kanssa. Itselläni on lähes sama tilanne, kuin sinulla. Sain lapset parikymppisenä, on okt, autot, työpaikat jne. Sillä erotuksella, että olen erittäin tyytyväinen valintoihini. Minusta tuntuu, että lapset päinvastoin tekevät monista asioista entistä merkityksellisempää ja mielekkäämpää. Esimerkiksi juhlapyhät jne. tuntuvat sellaisilta enemmän lasten kanssa.
Nyt kun lapset ovat isompia ja yhä enemmän omia persooniaan, saan heistä jopa hauskaa seuraa monenlaisiin tilanteisiin. Ja miksei lasten vanhempi voi muka matkustella? Minä ainakin matkustelen välillä koko perheen, välillä miehen ja välillä kavereiden kanssa. Samoin käyn musiikki/kesätapahtumissa jne. Minusta tuntuu, että elämä menee päivä päivältä ja vuosi vuodelta vain mielekkäämmäksi ja onnellisemmaksi :)
Joskus on helppo syyttää jotakin ulkoista tekijää omasta onnettomuudestaan, vaikka todellisuudessa syy on omassa itsessä. En nyt sano, että ap:n tapauksessa on välttämättä niin. Mutta on todella olemassa ihmisiä, jotka syyttävät vanhempiaan/lapsiaan/paikkakuntaa/tms. siitä, että eivät ole toteuttaneet unelmiaan, vaikka todellisuudessa itse eivät uskaltaneet/saaneet aikaiseksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Olet hyvä äiti ja tulet olemaan suht nuorena vireä ja kiva mummi. Ajattele mikä vapaus, kun lapset muuttavat kotoa. He viettävät itsenäistä elämää ja teillä on aikaa tehdä omia juttuja ja vaikka matkustella. Talous tulee olemaan hyvällä tolalla, kun korkeakoulut käyty ja omistusasuntoa maksettu. Mikäs siinä nautiskellessa, kun töiden jälkeen on omaa aikaa. Kahden ihmisen pyykit, ei koko perhettä sotkemassa. Ole vain tyytyväinen. Sinulla on kaikki edessä!
Täysin OT, mutta aina yhtä ärsyttävää, kun automaattisesti oletetaan että jos olet hankkinut lapsia, niin ne sinun lapsesi hankkivat myös niitä ja tekevät sinusta siten mummin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tämä lohdutti oikeasti. Voi olla, että tässä on jokin 30 kriisi meneillään itselläni, kun tällainen fiilis on iskenyt aika lailla puskista. Lapset todennäköisesti muuttavat kotoa samoihin aikoihin kun täytän 40, mutta miksi se tuntuu niin vanhalta? AP
Kolmekymppisenä nelikymppiset tuntuvat vanhalta. Loppujen lopuksi kun olet itse nelikymppinen, niin huomaat että kolmekymppiset näyttävät ihan lapsilta ja ihmettelet, miten erehdyitkin kuvittelemaan itseäsi niin aikuiseksi jo sen ikäisenä.
Jos vaihtarivuosi jäikin kokematta, niin mikä estää teitä miehen kanssa pyrähtämästä ulkomaille vähän pidemmäksi aikaa? Voitte mennä muutamaksi vuodeksi töihin ulkomaille tai ottaa jotain virkavapaata tai muuten vaan sapattivapaata ja mennä vaikka vapaaehtoistöihin Afrikkaan tai mikä nyt sattuukin kiinnostamaan. Tai voitte muuten vain vaihtaa pienempään asuntoon kun lapset ovat lähteneet pesästä ja viettää mukavaa dinkkuelämää matkustellen ja syötte ulkona vähän useammin.
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Olet hyvä äiti ja tulet olemaan suht nuorena vireä ja kiva mummi. Ajattele mikä vapaus, kun lapset muuttavat kotoa. He viettävät itsenäistä elämää ja teillä on aikaa tehdä omia juttuja ja vaikka matkustella. Talous tulee olemaan hyvällä tolalla, kun korkeakoulut käyty ja omistusasuntoa maksettu. Mikäs siinä nautiskellessa, kun töiden jälkeen on omaa aikaa. Kahden ihmisen pyykit, ei koko perhettä sotkemassa. Ole vain tyytyväinen. Sinulla on kaikki edessä!
Täysin OT, mutta aina yhtä ärsyttävää, kun automaattisesti oletetaan että jos olet hankkinut lapsia, niin ne sinun lapsesi hankkivat myös niitä ja tekevät sinusta siten mummin.
Juuri näin!
Itse kuulun myöskin niihin jotka eivät voi ymmärtää miksi hankkia lapsi, jos koko lapsi-ajan vain odottaa että ne kasvaa ja muuttavat pois.
Ja kyllä ne nelikymppiset eronneet, Kaija Koota kuuntelevat (koska se on niiiiin mun elämästä!!) itseään nuorena pitävät ovat tuolla baarissa vähän säälittävä näky. Viimeisillä voimillaan pitää testata omaa markkina-arvoaan kun on nuoruus elämättä.
Mun mielipide on, että nuoruus on hyvä elää nuorena, ja jättää ne lapset tekemättä jos se ei ole oma juttu. Jos se taas tuntuu omalta, niin tehkää ihmeessä niin monta mukulaa kuin vain jaksatte. Nostan oikeasti hattua näille jotka omistautuvat täysin perheelle eivätkä haikaile muualle.
Mutta näissä katkerissa "nuoruus elämättä"-tyypeissä on monesti monta sellaista jotka hokee koko elämänsä työpaikan kahvipöydässä että "kyllä mekin sitten eläkkeellä".
Newsflash: suurella todennäköisyydellä se nuoruuden parisuhde on eläkkeellä jo kuopattu, jompi kumpi sairastunut tai kuollut. Elämä on elettävä nyt!!
Ja kyllä se matkustelu nuorena rakkaan kumppanin kanssa ilman lapsia on ihan erilaista ja se vapaudentunne aidompaa, kuin keski-iän kynnyksellä, jolloin on kuitenkin ajatus ja huoli mukana niistä lapsista siellä kotona.
Miettikää ihmiset enemmän nuorena mitä haluatte elämältä, älkääkä jättäkö unelmia sinne hamaan tulevaisuuteen!
Olen 44 v ja mielestäni hyvässä iässä. Melko nuori, mutta kypsyvä. Lapset on pian 16 ja 26 v. Aion vielä vaihtaa alaa ja tehdä kaikenlaista. Tässä iässä osaa todella nauttia monesta asiasta, ja tyytyä myös vähempään. Kaikenlaista knowhowta on karttunut ja oma aika lisääntynyt. Kiinnostavaa puuhaa on silti riittävästi.
Nuorena vietin 5 vuotta sinkkuäitinä ja vaikka elettiinkiin lapsen ehdoilla, pyrin myös järjestämään omaa aikaa. Ehkä oletkin hiukan väsynyt, koska olet elänyt tietyssä "putkessa". Ota omaa aikaa itsellesi tai parisuhteen hoitoon. Anna vastuuta muillekin.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Olet hyvä äiti ja tulet olemaan suht nuorena vireä ja kiva mummi. Ajattele mikä vapaus, kun lapset muuttavat kotoa. He viettävät itsenäistä elämää ja teillä on aikaa tehdä omia juttuja ja vaikka matkustella. Talous tulee olemaan hyvällä tolalla, kun korkeakoulut käyty ja omistusasuntoa maksettu. Mikäs siinä nautiskellessa, kun töiden jälkeen on omaa aikaa. Kahden ihmisen pyykit, ei koko perhettä sotkemassa. Ole vain tyytyväinen. Sinulla on kaikki edessä!
Täysin OT, mutta aina yhtä ärsyttävää, kun automaattisesti oletetaan että jos olet hankkinut lapsia, niin ne sinun lapsesi hankkivat myös niitä ja tekevät sinusta siten mummin.
Juuri näin!
Itse kuulun myöskin niihin jotka eivät voi ymmärtää miksi hankkia lapsi, jos koko lapsi-ajan vain odottaa että ne kasvaa ja muuttavat pois.
Ja kyllä ne nelikymppiset eronneet, Kaija Koota kuuntelevat (koska se on niiiiin mun elämästä!!) itseään nuorena pitävät ovat tuolla baarissa vähän säälittävä näky. Viimeisillä voimillaan pitää testata omaa markkina-arvoaan kun on nuoruus elämättä.
Mun mielipide on, että nuoruus on hyvä elää nuorena, ja jättää ne lapset tekemättä jos se ei ole oma juttu. Jos se taas tuntuu omalta, niin tehkää ihmeessä niin monta mukulaa kuin vain jaksatte. Nostan oikeasti hattua näille jotka omistautuvat täysin perheelle eivätkä haikaile muualle.
Mutta näissä katkerissa "nuoruus elämättä"-tyypeissä on monesti monta sellaista jotka hokee koko elämänsä työpaikan kahvipöydässä että "kyllä mekin sitten eläkkeellä".
Newsflash: suurella todennäköisyydellä se nuoruuden parisuhde on eläkkeellä jo kuopattu, jompi kumpi sairastunut tai kuollut. Elämä on elettävä nyt!!
Ja kyllä se matkustelu nuorena rakkaan kumppanin kanssa ilman lapsia on ihan erilaista ja se vapaudentunne aidompaa, kuin keski-iän kynnyksellä, jolloin on kuitenkin ajatus ja huoli mukana niistä lapsista siellä kotona.
Miettikää ihmiset enemmän nuorena mitä haluatte elämältä, älkääkä jättäkö unelmia sinne hamaan tulevaisuuteen!
Mä vähän luulen että se 40.v Kaija Koota kuunteleva on mamma joka on päässyt viihteelle pitkästä aikaa kun kakarat ovat isänsä hoivissa, kaipaa sitä entistä elämäänsä jolloin sai tulla ja mennä miten huvittaa.
Sen sijaan aikuinen jonka lapset ovat jo isoja ei missään baareissa oleskele, eihän hän siellä roikkunut nuorenakaan! Joita käsittää että kaikilla ihmisillä ei ole tarve roikkua missään baareissa.
Mä en tajua tätä. Tässäkin ketjussa tulee ilmi, että lopulta kuitenkin kaikki odottavat sitä omaa aikaa ja sitä että saa käyttää rahat vain itseensä. "Kyllä se tuosta sitte, kun lapset muuttavat pois ja saat olla rauhassa. Sitten teillä on varaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa". Miksi ihmeessä niitä lapsia kuitenkin tehdään, kun kuitenkin vaan odotetaan sitä että ne lähtee pois ja saa olla taas rauhassa? :D Tätä en ole koskaan tajunnut.