Lue keskustelun säännöt.
Lasten saaminen nuorena kaduttaa
20.04.2017 |
Ja oikeastaan lasten saaminen kokonaan, mutta erityisesti sen vuoksi, että olin niin nuori. Olin siis 19-vuotias esikoisen syntyessä ja 22 kuopuksen kohdalla. Esikoinen oli yllätys, mutta toinen harkittu. Yhdessä lasten isän kanssa jo 17-vuotiaasta.
Nyt olen täyttämässä 30 ja lapset siis jo kouluikäisiä.
Silloin tunsin olevani valmis äidiksi, ja olenkin hoitanut hommani ihan hyvin. Naimisissa edelleen, on omistusasuntoa, työpaikkaa, korkeakoulututkintoa (kuopus syntyi opintojen aikana). Mutta vasta nyt olen tajunnut, kuinka NUORI todella olin tuolloin ja kuinka noin ainutlaatuinen aika elämästä valui täysin hukkaan äitiyden myötä. Ja mitä kaikkea olisimme voineet puolison kanssa tuolloin tehdäkään.
Väliin ovat jääneet vaihto-oppilasvuodet, ulkomaanmatkat, festarit ja opiskeluajan vapaus. Vastavalmistuneena ja vihdoinkin työelämään päästyäni kaikki raha on mennyt lapsiin, joiden menot ovat kasvaneet iän myötä.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin aivan toisin. Lapsiani rakastan, mutta oma elämä on jäänyt elämättä heidän takiaan ja se on oikeasti suuri uhraus. Jos olisin todella tajunnut vanhemmuuden vastuun ja kulut kunnolla, olisin valinnut toisin.
Kaikki ympärillä kannustivat, että olen riittävän vanha äidiksi ja että lasten saaminen nuorena on hyvä valinta.
Tiedän, että tämä aihe on suuri tabu, mutta kuulisin mielelläni muiden kokemuksista.
Kommentit (53)
Olen iloinen etten saanut lapsia nuorena. Olin vuoden vaihdosaa Japanissa ja kävin japanilaista lukiota, yhden vuoden kiertelin Eurooppaa tehden hanttihommia siellä sun täällä ja puoli vuotta ehdin matkustelemaan Marokossa. Nämä tapahtuivat ikävuosina 17-23 ja olivat oikeasti elämän parhaita kokemuksia. Voi "aikuisenakin" tietysti matkustaa ja olen matkustanutkin, mutta ei siinä sitä samaa naivia seikkailumieltä ole eikä esimerkiksi ystävien saaminen ulkomailta ole yhtä luontaista. Nuorena tuli tehtyä kaikkea hurjaa (mutta äärettömän hauskaa) mitä ei enää uskalla. Nyt voi vain muistella lämmöllä.
Nuorena jaksoi bilettää läpi yön ja tanssia itsensä pyörryksiin vaikka viikon jokaisena päivänä. Ja mahassa oli perhosia milloin mistäkin asiasta. Olin aika sosiaalinen ja menevä, ja viikoittain tuli tutustuttua uusiin ihmisiin joista suurinosa ei pysynyt elämässä kauaa - vain muutaman hauskan muiston verran. Ei sellainen enää nyt onnistuisi, enkä sitä enää kaipaakaan. Biletykset, roadtripit, liftaamiset, festarit, reppureissut jne on osaltani tehty ja hyvä niin. Nyt on elämässä muuta sisältöä, eli juurikin ne lapset ja perhe-elämä, mutta noita vuosia en pois vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikkea ei voi saada jos lapsia tekee, se on ihan selvää. Itse sain omani 23 ja 25-vuotiaana. Nyt on kavereita ja työkavereita jotka saa omiaan 35-40-vuotiaana. Minusta taas ihan hirveää että olisi tuossa kohtaa jotain vaippaikäsiä. 😨
Meille syntyi kaksi lasta kun olimme reilu kolmekymppisiä. 15 vuotta itselleen elämistä, matkustelua ja baareissa hyppimistä takana siinä vaiheessa. En voi siis sanoa että lasten synnyttyä olisin jäänyt enää mistään tuollaisesta paitsi, olin saanut siitä tarpeekseni. Matkustamme toki edelleen, koko perheen voimin. Nyt odotamme iltatähteä kun ikä on jo lähemmäs neljääkymmentä ja murehdin jo valmiiksi sitä että olen se iäkkäämpi äiti kaikissa vanhempainilloissa sun muissa. Meille silti tämä myöhäinen lastensaanti oli oikea ratkaisu.
Minulla on sama tilanne. Erotuksella, että olen todella tyytyväinen, että lapset on tehty ja ovat jo kouluikäisiä. Elämän eläminen heidän kanssaan on todella hienoa ja merkityksellistä. Nyt on helppo luoda uraa, kun lapset ovat jo isompia. Ei tarvitse miettiä, että pitäisi ne lapsetkin tehdä. Ja he ovat mahtavia pikkuihmisiä, joiden kanssa voi pohtia maailman menoa tai matkustaa. Mitä milloinkin keksitään...
Mäkin tein lapset nuorena ja nyt ovat koululaisia ja itse 33. Mieheni kanssa edelleen yhdessä. Välillä tulee samoja ajatuksia ku sulla mutta loppujen lopuksi oon tyytyväinen kun tein nuorena. Nyt sisko 30+elää taapero+vauva vaihetta ja on ihan loppu valvomisiin yms. Ajattelen nyt että onneks ei tarvii enää!!! Nyt ollaan menossa kesällä festareille kahdestaan, ei siis ole myöhäistä sullekkaan:) lapset saa myös helpommin hoitoon ku ovat jo isompia ja helpompia! Ja itse jaksat vielä tehdä kaikkee ja omaa aikaa on jo nyt ihan kivasti. Mieti miten sitovaa olis pykätä lapset nyt?! Kyllä se siitä lähtee menemään. Mieti että vähemmän ne muksut enää sua sitoo tulevaisuudessa kuin se mitä nyt on jo takana. Siis vuosissa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään, kun tekstistä sai käsityksen että kaikki festarit/tapahtumat olisivat poissuljettu lasten takia? Kyllähän nyt yön tai pari hyvin voi olla menoilla, jos lapsilla hyvä hoitopaikka. Aika ankea kuva tuli tosta
Sitten on taas me 17-20 vuotiaat, joilla ei ole mitään elämää ja tietoisuus siitä, että aina voi päättää oman elämänsä on ainut vaihtoehto pahimman keskellä. Kun ei ole ketään, joka runkkaisi paksuksi tai edes kysyisi ''miten voit?''. Jos itse eläisin sinun elämää, en käyttäisi aikaani siihen, että murehdin minkä ikäisenä ne lapset sain. Senkin ajan viettäisin heidän kanssa. Mutta tällasia asioita oppii vasta arvostamaan sitten, kun on jo liian myöhästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä. Tässäkin ketjussa tulee ilmi, että lopulta kuitenkin kaikki odottavat sitä omaa aikaa ja sitä että saa käyttää rahat vain itseensä. "Kyllä se tuosta sitte, kun lapset muuttavat pois ja saat olla rauhassa. Sitten teillä on varaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa". Miksi ihmeessä niitä lapsia kuitenkin tehdään, kun kuitenkin vaan odotetaan sitä että ne lähtee pois ja saa olla taas rauhassa? :D Tätä en ole koskaan tajunnut.
Niin meinaat että kaikki haluaa elää lapsiperhe-elämää koko ikänsä?
Ei sitä kukaan varsinaisesti odota vaan se on väistämättä edessä ja silloin on hyvä tehdä sillekkin ajalle suunnitelmia! Vähän niinkuin eläkkeelle pääsy, kukaan ei odota että vanhenee mutta kuitenkin jossain välissä alkaa odottaa sitä eläkkeelle pääsyä! Lapsiperheaika on ihanaa niin kauan kun se kestää, kun se on lopuillaan odottaa jo innolla uutta vaihetta elämässä mutta se ei kuitenkaan poissulje sitä etteikö ole nauttinut lapsista.
Ymmärrätkö nyt?
En oikeastaan täysin vieläkään. Mutta eipä sitä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
Tavallaan ymmärrän sinua, ap.
Sain esikoiseni (ja ainoani) 23-vuotiaana, sinällään en siis järin nuorena mutta ainakin hyvin epäkypsänä parikymppisenä. Lapsi oli yllätys, emmekä olleet isän kanssa yhdessä (emmekä yhä olekaan saati tule koskaan olemaan - mutta vanhemmuuden olemme aina hoitaneet yhdessä).
Raskausaika oli kovaa kipuilua "menetetystä elämästä", vaikka toki lapsen halusin pitää ja vaikka harkitsin aborttia, oli halu lapsen saamiseen suurempi.
Niitä kasvukipuja on yhä. Olen nyt 26 ja lapsi on 3, mutta edelleen hetkittäin iskee niitä oloja, että mitä osa ikäisistäni tekeekään, tai on viimeiset vuodet tehneet. Rakastan lastani mielettömästi enkä koskaan luopuisi hänestä, mutta jonkinlaista haikeutta tunnen aika ajoin.
Toki olen kasvanut aikuisemmaksi ja vanhemmuuteen ja rakastan tätä elämää; rakastan herätä aamulla kun lapsi kömpii kainaloon ja kuiskaa "äiti mä rakastan sua maailman eniten", rakastan katsoa hänen riemuaan ja kasvuaan - mutta toisinaan kaipaan sitä, että pystyisi extempore lähteä vaikka laivalle tai matkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä. Tässäkin ketjussa tulee ilmi, että lopulta kuitenkin kaikki odottavat sitä omaa aikaa ja sitä että saa käyttää rahat vain itseensä. "Kyllä se tuosta sitte, kun lapset muuttavat pois ja saat olla rauhassa. Sitten teillä on varaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa". Miksi ihmeessä niitä lapsia kuitenkin tehdään, kun kuitenkin vaan odotetaan sitä että ne lähtee pois ja saa olla taas rauhassa? :D Tätä en ole koskaan tajunnut.
No kun niin se lämä vain menee. Lapset kasvaa ja itse siinä mukana. Pitää osata nauttia jokaisesta elämäntilanteesta, kuten pikkulapsiajasta ja siitä että sekin on vain ohimenevä vaihe. Lapsia ne on aikuisetkin lapset, eritavalla vain.
Lapset ovat pitkäaikainen sitoumus ja vastuu. Liian moni ei ajattele edes sitä mahdollisuutta, että hei ehkä se matkailu jne olisikin kivaa ihan vaan puolison kanssa. Mutta se ei sitten onnistukkaan vuosikausiin. Raskauden aikana kuitenkin toitotetaan kotihiireilyn ihanuutta ja sitä, että äitiys on luojan siunaus. Ollaan hyviä vanhempia eikä biletys kiinnosta. Oma aika itsekseen ja puolison kanssa on paljon muutakin, kuin jokaviikkoista armotonta ryyppäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti sinulla on edessäsi hyvä keski-ikäkin. Mutta sitä nuoruuden huolettomuudesta ja hellyttävästä naiviudesta ei enää nelikymppisenä saa kiinni. Hei missä sä oot, mun hölmö nuori sydän nyt kun sinua tarvitsen.
Siitä vaan risteilylle, raflaan, mökkilomalle...järjestä aikaa kahdelle aikuiselle ja erotiikan uudelle tulemiselle. Tutustukaa toisiinne miehenä ja naisena!