Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun muun mielestä Armanin ohjelmat vain hänen itsensä korostamista?
19.04.2017 |
Itselleni tulee hänen ohjelmistaan hirvittävän vaivaantunut olo. Hän itkee koko ajan ja jossain jaksossa käytettiin vaikka kuinka paljon aikaa siihen kun hän pudisteli päätään, että "eihän tää voi olla tämmöstä". Kyseessä taisi olla hoivatyö ja itsestäni tuntui aika koomiselta se ylisentimentaalisuus. Miksei hän jätä sijaa katsojien tunteille ja anna asioiden/kuvien itsensä puhua? Jotenkin tuntuu, että tarkoituksena on vain osoittaa kuinka hyvä ja tunteva tyyppi Arman itse on.
Kommentit (149)
Olet siinä oikeassa, että osa kohtauksista on vähän väkisin dramatisoitu. Mutta kyllä arman oikeasti välittää ihmisistä. Ja mun mielestä kaikkien pitäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että näyttää tunteita eikä ole kivipatsas tyypilliseen suomalaisen tapaan. Amerikkalainen ystäväni nauroi vedet silmissä Suomen bacheloria missä kaikki oikein pidättelee ettei vaan tule mitään ilmeitä esiin. Vähän jotakuta välillä hymyilyttää, mutta pinnistelee äkkiä naaman peruslukemille. LOL.
Niinpä. Suomalaisia ohjelmia kun katsoo niin kaikki seisoo kuin kivipatsaat eikä puhu mitään jos ei ole pakko.
Siksi niitä ei viitsi katsoakkaan.
testitesti testi...Miksi en pääse enää näilel sivuille? :(((
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitoimittaja EI rupea itkemään jotakin omia traumojaan tai tuntemuksiaan kesken työn! Ihan noin niinkuin Ar,manille tiedoksi, jos ei ole toimittajakoulua kerinnyt käymään.
Toimittaja on puolueeton raportoija eikä mikään elämyslinko. Vittu ny taas.....meinaa hermo mennä.
nim. ihan OIKEA toimittaja
Oikea toimittaja menee ITSE siihen asemaan mistä pitäisi tehdä dokumenttia.
Jos tekee sodasta dokumenttia niin menee siihen eturintamalle elämään muutamaksi viikoksi.
Eikä niin että istuu jossain hemmetin hotellissa ja tekee "dokumenttinsa" uutisten ja joidenkin "asiantuntijoiden" perusteella.
Oikead dokumentaristi ITSE ottaa asiasta selvää kokemalla sen asian mahdollisimman pitkälle.
On erittäin törkeätä esim. tehdä ohjelma jostain Syyrian hätää kärsivistä ja loukkaantuneista lapsista jos ei itse ole siellä Syyrian sodan keskellä ollut ja nähnyt kun niitä lapsia tuodaan raajarikkona sairaalaan.
Ei niitä Syyria dokumentteja mistään Suomesta käsin tehdä.
Sanoinko että pitäisi tehdä? En.
Toimittaja joo menee paikan päälle ja kuvaa näkemäänsä. Ei ruhdu pelastamaan tai lohduttamaan tai lässyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Aika kylmä ajattelutapa. Ei ihme, että työssäviihtyvyys on ainakin hoitoalalla niin huono kun heti pitäisi vähentää ihmisiä jos ehtii vaihtaa työkaverin kanssa kuulumisia siitä miten joulu on mennyt tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista, ettei modet ole vielä poistaneet tätä.
Täällähän on pelkkää haukkumista, eikä sitä yleensä suvaita tällä palstalla.
Ovatko modet lomalla, kun tuntuu, ettei täältä poistu edes kiusaamiskeskustelut? Vielä viime viikolla täältä poistui täysin asiallisiakin keskusteluja.
Yhtäkkiä tämäkin ketju olisi muka jollain lailla asiallinen. Olipa Arman kuinka vastenmielinen teidän silmissänne tahansa, ei se oikeuta teitä haukkumaan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitoimittaja EI rupea itkemään jotakin omia traumojaan tai tuntemuksiaan kesken työn! Ihan noin niinkuin Ar,manille tiedoksi, jos ei ole toimittajakoulua kerinnyt käymään.
Toimittaja on puolueeton raportoija eikä mikään elämyslinko. Vittu ny taas.....meinaa hermo mennä.
nim. ihan OIKEA toimittaja
Oikea toimittaja menee ITSE siihen asemaan mistä pitäisi tehdä dokumenttia.
Jos tekee sodasta dokumenttia niin menee siihen eturintamalle elämään muutamaksi viikoksi.
Eikä niin että istuu jossain hemmetin hotellissa ja tekee "dokumenttinsa" uutisten ja joidenkin "asiantuntijoiden" perusteella.
Oikead dokumentaristi ITSE ottaa asiasta selvää kokemalla sen asian mahdollisimman pitkälle.
On erittäin törkeätä esim. tehdä ohjelma jostain Syyrian hätää kärsivistä ja loukkaantuneista lapsista jos ei itse ole siellä Syyrian sodan keskellä ollut ja nähnyt kun niitä lapsia tuodaan raajarikkona sairaalaan.
Ei niitä Syyria dokumentteja mistään Suomesta käsin tehdä.
Sanoinko että pitäisi tehdä? En.
Toimittaja joo menee paikan päälle ja kuvaa näkemäänsä. Ei ruhdu pelastamaan tai lohduttamaan tai lässyttämään.
Paikan päälle meneminen ei riitä. Pitää myös oikeasti asiaan osallistua ja elää siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Aika kylmä ajattelutapa. Ei ihme, että työssäviihtyvyys on ainakin hoitoalalla niin huono kun heti pitäisi vähentää ihmisiä jos ehtii vaihtaa työkaverin kanssa kuulumisia siitä miten joulu on mennyt tms.
Työpäivän jälkeen voi vaihtaa kuulumisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Ei työnantajan asioista saa puhua vaikka puhuisi nimettömästikkin.
Varsinkaan jossain vanhustenhuollossa missä on vaitiolovelvollisuus ja muutenkin paljon tiukemman säännöt sille miten asioita tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Aika kylmä ajattelutapa. Ei ihme, että työssäviihtyvyys on ainakin hoitoalalla niin huono kun heti pitäisi vähentää ihmisiä jos ehtii vaihtaa työkaverin kanssa kuulumisia siitä miten joulu on mennyt tms.
Työpäivän jälkeen voi vaihtaa kuulumisia
Kuka ehtii/jaksaa tehdä niin raskaan työpäivän jälkeen? Työvuorot eivät myöskään yleensä lopu täsmälleen samaan aikaan. Ikävää, että ihmiset tosiaan ajattelevat niin, ettei työkavereiden kanssa pitäisi olla aikaa hieman rupatella myös työn ohessa. En jaksa kaivaa tähän mitään tutkimusta, mutta maalaisjärkikin jo sanoo, että se parantaisi työssäjaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Ei työnantajan asioista saa puhua vaikka puhuisi nimettömästikkin.
Varsinkaan jossain vanhustenhuollossa missä on vaitiolovelvollisuus ja muutenkin paljon tiukemman säännöt sille miten asioita tehdään.
Arman olisi voinut haastatella esimerkiksi omaisia. Heillä ei ole vaitiolovelvollisuutta - todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Ei työnantajan asioista saa puhua vaikka puhuisi nimettömästikkin.
Varsinkaan jossain vanhustenhuollossa missä on vaitiolovelvollisuus ja muutenkin paljon tiukemman säännöt sille miten asioita tehdään.
Arman olisi voinut haastatella esimerkiksi omaisia. Heillä ei ole vaitiolovelvollisuutta - todellakaan.
Omaisten mielipide onkin kauhean objektiivista ja varsinkin koko maata kattava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Ei työnantajan asioista saa puhua vaikka puhuisi nimettömästikkin.
Varsinkaan jossain vanhustenhuollossa missä on vaitiolovelvollisuus ja muutenkin paljon tiukemman säännöt sille miten asioita tehdään.
Arman olisi voinut haastatella esimerkiksi omaisia. Heillä ei ole vaitiolovelvollisuutta - todellakaan.
Omaisten mielipide onkin kauhean objektiivista ja varsinkin koko maata kattava?
Yhtä paljon kuin Armanin YKSI vanhainkoti, jossa vanhukset käyvät konserteissa.
No mun mielestä lastenkoti-jaksossa Arman ei tehnyt mitään. Kuunteli vaan ja itki. Kommentoi välillä, miten on rankkaa. Tyypilliseen tapaan. Ammattitoimittaja ei todellakaan mene itkemään muiden murheita. Hän itkee jälkikäteen ilman yleisöä. Empaattinen voi olla muutenkin kuin ulisemalla toisen kertoessa tarinaansa.
Syvällisyys näistä "dokumenteista" puuttuu. Ne ovat pintaraapaisuja populaariin tyyliin, joka selkeästi uppoaa niihin keneen on tarkoituskin. Ei siinä mitään pahaa ole. Yleensä nämä ihmiset eivät muualta tietoa asioista edes saisi.
Minä en edes tiedä kuka on tämä Arman?
Minun mielestä toimittajan tehtävä on tuoda asiat esiin hyvillä kysymyksillä, objektiivisella näkökulmalla ja ylipäätään laajalla näkökulmalla. Ilman mitään tunteiluja ja lässytystä. Hesarin juttu Unabomberista (http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002806133.html) oli mielestäni juuri tällainen, tunteita herättävä aihe jota käsiteltiin neutraalisti ja asiaan todella oltiin paneuduttu. En pidä siitä että minulle kerrotaan miten missäkin kohtaa pitäisi tuntea, Alizadin itkuhan on kuin joidenkin komedioiden äänitetty nauru. Itke tässä, tunne ikäviä tunteita tässä, tämä oli kurja juttu. Alizadin ohjelmissa ei katsoja pääse muodostamaan omia näkemyksiään ja tunteitaan kun toisen agenda paistaa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.
Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D
Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?
Erja Dammert, Jouko Aaltonen, Susanna Helke, Anu Kuivalainen...
Yksikään noista ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.
Eikä noilla yhdelläkään ole alhaisintakaan tajua niistä asioista mistä ne niitä dokumentteja tekee.
Dokumenttia on täysin mahdotonta tehdä kuvausryhmän kanssa. Sillä oikean dokumentin voi tehdä vain kun ihmiset on mahdollisimman normaaleita ja normaaleissa tilanteissa.
Oikeassa dokumentissa tekijä menee niiden dokumentin kohteiden asemaan mahdollisimman hyvin.
Juuri siksi länsimaiset dokumentaristit ovat täysiä mitättömyyksiä. Ne menevät vaikka ulkomaille kuvaamaan ison kuvausryhmän kanssa jotain köyhiä Kalkutan kaduilla, itse nukkuvat hienossa hotellissa ja sitten kysyvät joltain valtion virkamieheltä että mites noi teidän köyhät?
Oikea dokumentaristi menee itse ainakin viikoksi elämään sitä Kalkutan köyhän elämää ja kuvaa samalla sitä elämää. Jotta hän voi oikeasti jotain tajutakkin siitä asiasta.
Miksi Arman sitten meni johonkin sellaiseen vanhainkotiin, jossa homma toimii ja vanhuksille on vaikka mitä ohjelmaa kun kaikki tietävät, ettei se kuitenkaan ole koko totuus? Vanhustenhoidon ongelmia ei käsitelty sanallakaan ja annettiin vaan vinkkejä hoitajille mitä kaikkea kivaa voisi keksiä - ihan niinkuin se olisi vaan siitä kiinni.
t. hoitaja
Arman ei voi mennä johonkin mihin ei pääse.
Kyllä vanhustenhoidon ongelmat on vain ja ainoastaan surkeissa työntekijöissä. Mitään ei tehdä jos ei ole pakko.
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen ei voi tuoda kameraa sinne eikä muutenaan kertoa mitään mitä siellä näkee.
Työaika 8 tuntia vuorokaudessa. Siitä maksimi 30 minuuttia on ruokatauko (pitäisi olla kyllä vaan 20 minuuttia) sekä kaksi 15 minuutin taukoa. Muuten työtä pitäisi olla niin että hetkeksikään ei ole aikaa istua. Jos työntekijällä on aikaa istua tai puhua työkaverin kanssa muusta kuin työstä niin silloin työntekijöitä on liikaa.
Haluat ilmeisesti vanhainkotiin ilmapiirin jossa juostaan eikä koskaan ehditä puhua muusta kuin peräruiskeista ja lääkkeistä. No, sellaista se suurimmaksi osaksi onkin, mutta minua silti aina surettaa kun joku haluaa viedä vanhainkoteja yhä enemmän siihen suuntaan :( Se on kuitenkin heille se viimeinen "koti". Olisi ihanaa jos olisi aikaa luoda kodikas, kiireetön ilmapiiri. (15 minuutin ruokatauko pidetään muuten työn ohessa ja sen lisäksi on yksi 10 minuutin kahvitauko).
Arman ei tietenkään voi viedä kuvausryhmää mukanaan, mutta hän olisi voinut edes sanoa, että hän on tietoinen vanhustenhoidon ongelmista jos olisi kiertänyt osastoja. Kyllä sen voi kertoa mitä näkee - mutta ei tietenkään nimillä ja tunnistettavasti.
Ei työnantajan asioista saa puhua vaikka puhuisi nimettömästikkin.
Varsinkaan jossain vanhustenhuollossa missä on vaitiolovelvollisuus ja muutenkin paljon tiukemman säännöt sille miten asioita tehdään.
Arman olisi voinut haastatella esimerkiksi omaisia. Heillä ei ole vaitiolovelvollisuutta - todellakaan.
Omaisten mielipide onkin kauhean objektiivista ja varsinkin koko maata kattava?
Työpaikan johdon mielipide sitten on objektiivinen?
Surkeissa työntekijöissä? Tällä hetkellä 2,5 ihmistä hoitaa 17 täysin autettavaa vanhusta. Anteeksi, ei hoitajat ole mitään superihmisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Tällaista näkökulmaa ei ainakaan Arman tuonut esiin.
Ja miten niin ei pääse? Minä ainakin keksin heti montakin keinoa päästä surkeille osastoille, yksinkertaisimmillaan menemällä vaikka vapaaehtoiseksi.