Onko jonkun muun mielestä Armanin ohjelmat vain hänen itsensä korostamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.

Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D

Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?

Susanne Helke, Pirjo Honkasalo, John Webster (suomalainen nimestä huolimatta)...

Yksikään ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.

:D Juu, no tuli jo selväksi, että sinun mielestäsi Arman on ainoa ihminen maailmassa, joka on koskaan tehnyt "dokumentin".

On niitä muitakin. Mutta eipä ole juuri tässä maassa.

Tämän maan ohjelmien tekijät ovat pääosin jostain valtion rahoittamista toimittajakouluista ja työskennellyt koko uransa Ylellä ja jossain Yliopistossa. Eli missään vaiheessa ei ole tarvinnut välittää pätkääkään työnsä tasosta. Yhteiskunta kyllä maksaa.

Voi jeesus. Ei tekisi tällekään vaahtoajalle pahaa yliopistossa opiskelu, niin tajuaisi mikä ero on dokumentilla ja mikä juontajan egon ympärille rakennetulla sosiaalipornolla. Mitä v*tun väliä sillä on, onko se dokumentin tekijä maannut itse siellä kalkutan kaduilla?! Katsojalle sillä toimittajan omalla kokemuksella ei ole mitään merkitystä (paitsi joissain tapauksissa myötähäpeä). Merkitystä on sillä, miten dokumentin tekijät pystyvät välittämään sen oikean kerjäläisen tunteet ja tilanteen katsojalle. Ei se paljoa mieltä lämmitä katsoa jonkun pari viikkoa kerjäläistä leikkineen tyypin reaktioita. Paitsi tietysti jos dokumentin aihe on nimenomaan sen juontajan reaktiot.

Paitsi että on mahdotonta saada minkään oikean kerjäläisen tunteita videolle jos on joku hemmetin kuvausryhmä mukana. Se ei ole mitenkään mahdollista.

Sitä paitsi yksikään ihminen ei luota sellaiseen kuvaajaan eikä dokumentaristiin jota hän ei oikeasti tunne. Juuri se että asetut samalle tasolle ja elät sen kerjäläisen kanssa saa kerjäläisen luottamaan sinuun ja näyttämään sen oikean elämänsä. Mikä on mahdotonta silloin kun joku tulee vaan kuvaamaan sinua ja kyselemään tyhmiä.

Ei millään haastattelulla pysty oikeasti saamaan selville mitä se toinen joutuu kokemaan ja mitä se tuntee. 

Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia tässä maassa ei kunnon dokumentteja oikeastaan koskaan tule. Kun luulaan että joku hemmetin haastattelu ja pari kuvauspäivää riittää.

Juu, mikäli tarkoitus on saada haastateltava avautumaan, voi tuo keino toki joskus toimia. Mikäli haastateltava ei koe toimintaa falskina. Mutta minkä helkatin takia se fokus on siinä lopputuotteessa sitten sen juontajan fiiliksissä?? Tarvitaanko me se juontaja markkeeraamaan meille että tässä nyt on tosi deeppiä settiä? Vai voitasko ihan itse miettiä? Sori, mutta nuo sun perustelut ei kyllä saa mua muuttamaan mieltäni. Juontajan egon ympärille kasatulla sosiaalipornolla ja dokumentilla on eroa, se nyt vaan on tosiasia.

Koska se dokumentin tekijä on ainoa joka voi asiasta kertoa. 

Jos Arman ei kertoisi miltä mikäkin tuntuu niin ei sitä kukaan kykenisi tietämäänkään. 

Nämä yliopiston käyneet dokumentin tekijät ovat yhtä ulkona dokumenttiensa aiheista kuin ministerit oman alansa asioista.

Ihan samoin kuin ministeri EI VOI tajuta sitä miltä tuntuu elää peruspäivärahalla jos hän ei ole ikinä itse elänyt sillä.

Samoin dokumentaristi ei voi sanoa asiasta mitään jos hän ei sitä ole kokenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä toimittajan tehtävä on tuoda asiat esiin hyvillä kysymyksillä, objektiivisella näkökulmalla ja ylipäätään laajalla näkökulmalla. Ilman mitään tunteiluja ja lässytystä. Hesarin juttu Unabomberista (http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002806133.html) oli mielestäni juuri tällainen, tunteita herättävä aihe jota käsiteltiin neutraalisti ja asiaan todella oltiin paneuduttu. En pidä siitä että minulle kerrotaan miten missäkin kohtaa pitäisi tuntea, Alizadin itkuhan on kuin joidenkin komedioiden äänitetty nauru. Itke tässä, tunne ikäviä tunteita tässä, tämä oli kurja juttu. Alizadin ohjelmissa ei katsoja pääse muodostamaan omia näkemyksiään ja tunteitaan kun toisen agenda paistaa läpi.

Eli haluat puhdasta paskaa.

Samanlaisia juttuja kuin suomalaiset toimittajat tekevät jostain Syyriasta. Ensiksi he lukevat muutaman uutisen Syyriasta ja sitten ehkä haastattelevat jotain suomalaista upseeria jolla ei ole sodankäynnistä mitään hajua eikä sitäkään tietoa Syyrian tilanteesta.

Sitten se toimittaja tekee juttunsa toimistossa istuen Suomessa. Ne onkin todella ammattimaisia juttuja. Mitään todellista tietoa ei ole eikä itse ole edes paikan päällä käynyt. 

Sama kuin keksisi satuja sinne.

Jos vaihtoehto olisi se, että tuo juttu olisi tehty niin että toimittaja haastattelee videolla uhrien omaisia itkien ja voivotellen kun on niin kauheaa plus lisänä vielä jatkuvaa lähikuvaa toimittajasta niin kyllä, haluan vastaavia juttuja jatkossakin. Minua ei kiinnosta toimittaja, vaan itse asia. Julmasti sanottuna toimittaja on vain työkalu joka käyttää itseään hyvin tai huonosti. Jos toimittaja itkee ja lässyttää turhaa paskaa jolloin huomio siirtyy toimittajaan eikä asiaan, niin silloin hän käyttää itseään huonosti.

Sitä en ymmärrä miksi vertaat juttua muutaman uutisen lukemisella ja irrelevantin henkilön haastattelulla kirjoitettuun artikkeliin. Eihän tuossa oltu luettu muutamaa uutista ja haastateltu irrelevanttia henkilöä vaan käyty kirjeenvaihtoa rikoksen tekijän kanssa. Tuotiin esiin näkökulma jota ei saa helposti googettelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin yhden jakson, jossa äijä meinas tappaa iitensä kuumuuteen jossain aavikolla.

En tiedä oliko tekemällä tehtyä vai täyttä totta, mutta sanoi siinä, että pelastuminen oli hiuskarvan varassa.

Miksi kukaan perheellinen tekisi jotain noin typerää vain tv-ohjelman takia, paitsi tietysti Aaarman? Ei ole sen jälkeen tarvinnut kattella sen ohjelmia. Ei taida olla kaikki ruuvit tallessa sillä jäbällä.

Sitä sanotaan työnteoksi

Niissä työpaikoissa, joissa itse olen työskennellyt, on erityisesti pyritty poistamaan esim. loukkaantumisriskejä, puhumattakaan nyt kuolemanriskeistä. Ohjeiden noudattamattajättäminen tietäisi potkuja.

Hoitoalalla trendi on viime aikoina alkanut olla päinvastainen. Esimerkiksi hyvin jäykätkin ihmiset pitäisi suihkuttaa suihkutuolissa laverin sijaan, koska laverilla makaaminen "alentaa ihmisarvoa". Siinä on vaarassa sekä hoitaja että hoidettava.

Noiden ohjeiden laatijoiden ei tarvitse itse tehdä tuota työtä. Maalaisjärjellä ajattelisi, että olisi kaikille helpompi tuo laveri? Tuleeko siitä sitten mieleen joku ruumiinpesu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.

Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D

Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?

Susanne Helke, Pirjo Honkasalo, John Webster (suomalainen nimestä huolimatta)...

Yksikään ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.

:D Juu, no tuli jo selväksi, että sinun mielestäsi Arman on ainoa ihminen maailmassa, joka on koskaan tehnyt "dokumentin".

On niitä muitakin. Mutta eipä ole juuri tässä maassa.

Tämän maan ohjelmien tekijät ovat pääosin jostain valtion rahoittamista toimittajakouluista ja työskennellyt koko uransa Ylellä ja jossain Yliopistossa. Eli missään vaiheessa ei ole tarvinnut välittää pätkääkään työnsä tasosta. Yhteiskunta kyllä maksaa.

Voi jeesus. Ei tekisi tällekään vaahtoajalle pahaa yliopistossa opiskelu, niin tajuaisi mikä ero on dokumentilla ja mikä juontajan egon ympärille rakennetulla sosiaalipornolla. Mitä v*tun väliä sillä on, onko se dokumentin tekijä maannut itse siellä kalkutan kaduilla?! Katsojalle sillä toimittajan omalla kokemuksella ei ole mitään merkitystä (paitsi joissain tapauksissa myötähäpeä). Merkitystä on sillä, miten dokumentin tekijät pystyvät välittämään sen oikean kerjäläisen tunteet ja tilanteen katsojalle. Ei se paljoa mieltä lämmitä katsoa jonkun pari viikkoa kerjäläistä leikkineen tyypin reaktioita. Paitsi tietysti jos dokumentin aihe on nimenomaan sen juontajan reaktiot.

Paitsi että on mahdotonta saada minkään oikean kerjäläisen tunteita videolle jos on joku hemmetin kuvausryhmä mukana. Se ei ole mitenkään mahdollista.

Sitä paitsi yksikään ihminen ei luota sellaiseen kuvaajaan eikä dokumentaristiin jota hän ei oikeasti tunne. Juuri se että asetut samalle tasolle ja elät sen kerjäläisen kanssa saa kerjäläisen luottamaan sinuun ja näyttämään sen oikean elämänsä. Mikä on mahdotonta silloin kun joku tulee vaan kuvaamaan sinua ja kyselemään tyhmiä.

Ei millään haastattelulla pysty oikeasti saamaan selville mitä se toinen joutuu kokemaan ja mitä se tuntee. 

Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia tässä maassa ei kunnon dokumentteja oikeastaan koskaan tule. Kun luulaan että joku hemmetin haastattelu ja pari kuvauspäivää riittää.

Juu, mikäli tarkoitus on saada haastateltava avautumaan, voi tuo keino toki joskus toimia. Mikäli haastateltava ei koe toimintaa falskina. Mutta minkä helkatin takia se fokus on siinä lopputuotteessa sitten sen juontajan fiiliksissä?? Tarvitaanko me se juontaja markkeeraamaan meille että tässä nyt on tosi deeppiä settiä? Vai voitasko ihan itse miettiä? Sori, mutta nuo sun perustelut ei kyllä saa mua muuttamaan mieltäni. Juontajan egon ympärille kasatulla sosiaalipornolla ja dokumentilla on eroa, se nyt vaan on tosiasia.

Koska se dokumentin tekijä on ainoa joka voi asiasta kertoa. 

Jos Arman ei kertoisi miltä mikäkin tuntuu niin ei sitä kukaan kykenisi tietämäänkään. 

Siis mitä ihmettä? Ei mua kiinnosta miltä Armanista tuntuu. Mua kiinnostaa se asia. Osaan kyllä kuvitella miltä siitä kerjäläiseltä täytyy tuntua ihan siitä miten ja mitä se kerjäläinen puhuu ja kertoo asiansa. En tarvi siihen juontajan itkua. Ja vaikka en osaisikaan kuvitella, niin se että juontajan itkuisista kasvoista on kovasti lähikuvaa, ei kyllä auta asiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miksi juuri tämä ohjelma pitäisi tehdä jonkun perus-Pirjon mieltymysten mukaan? Ohjelma saa olla tekijöidensä näköinen, tai erilainen kuin muut dokumenttiohjelmat. Jos ja kun Arman on helposti herkistyvä ja tunteellinen ihminen, se saa mielestäni näkyä. Itsekin olen ja vaikka pidättäytyvimpien ihmisten on sitä vaikea uskoa, jotkut todella herkistyvät ja näyttävät tunteensa avoimesti ilman mitään esittämistä.

Eli siis Armanin ohjelmat ovat pääasiassa vain hänen itsensä korostamista ja hänen tunteikkuutensa näyttämistä?

Se on sinun tulkintasi asiasta. Oletko miettinyt,että ehkä se kertoo jotain SINUSTA ihmisenä? Se mihin kiinnität huomiota,miten tulkitset ja koet kertoo kaikki sinusta. Ehkä koet itse jostakin syystä alemmuutta?

Minulle ei ole tullut mitään tuollaisia fiiliksiä,että pitäisi itseään jotenkin parempana. Minua ei ole Armanin itku häirinnyt tai kiusaannuttanut, olen keskittynyt niihin haastateltaviin. Armanin sepustukset fiiliksistään eivät myöskään ole häirinneet, ne ovat hänen tunteitaan ja ajatuksiaan ja minulla on omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä toimittajan tehtävä on tuoda asiat esiin hyvillä kysymyksillä, objektiivisella näkökulmalla ja ylipäätään laajalla näkökulmalla. Ilman mitään tunteiluja ja lässytystä. Hesarin juttu Unabomberista (http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002806133.html) oli mielestäni juuri tällainen, tunteita herättävä aihe jota käsiteltiin neutraalisti ja asiaan todella oltiin paneuduttu. En pidä siitä että minulle kerrotaan miten missäkin kohtaa pitäisi tuntea, Alizadin itkuhan on kuin joidenkin komedioiden äänitetty nauru. Itke tässä, tunne ikäviä tunteita tässä, tämä oli kurja juttu. Alizadin ohjelmissa ei katsoja pääse muodostamaan omia näkemyksiään ja tunteitaan kun toisen agenda paistaa läpi.

Eli haluat puhdasta paskaa.

Samanlaisia juttuja kuin suomalaiset toimittajat tekevät jostain Syyriasta. Ensiksi he lukevat muutaman uutisen Syyriasta ja sitten ehkä haastattelevat jotain suomalaista upseeria jolla ei ole sodankäynnistä mitään hajua eikä sitäkään tietoa Syyrian tilanteesta.

Sitten se toimittaja tekee juttunsa toimistossa istuen Suomessa. Ne onkin todella ammattimaisia juttuja. Mitään todellista tietoa ei ole eikä itse ole edes paikan päällä käynyt. 

Sama kuin keksisi satuja sinne.

Jos vaihtoehto olisi se, että tuo juttu olisi tehty niin että toimittaja haastattelee videolla uhrien omaisia itkien ja voivotellen kun on niin kauheaa plus lisänä vielä jatkuvaa lähikuvaa toimittajasta niin kyllä, haluan vastaavia juttuja jatkossakin. Minua ei kiinnosta toimittaja, vaan itse asia. Julmasti sanottuna toimittaja on vain työkalu joka käyttää itseään hyvin tai huonosti. Jos toimittaja itkee ja lässyttää turhaa paskaa jolloin huomio siirtyy toimittajaan eikä asiaan, niin silloin hän käyttää itseään huonosti.

Sitä en ymmärrä miksi vertaat juttua muutaman uutisen lukemisella ja irrelevantin henkilön haastattelulla kirjoitettuun artikkeliin. Eihän tuossa oltu luettu muutamaa uutista ja haastateltu irrelevanttia henkilöä vaan käyty kirjeenvaihtoa rikoksen tekijän kanssa. Tuotiin esiin näkökulma jota ei saa helposti googettelemalla.

Kirjeenvaihdossa on erittäin helppo valehdella.

Miksi hän ei mennyt itse tapaamaan sitä rikoksen tekijää ja uhrien omaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin yhden jakson, jossa äijä meinas tappaa iitensä kuumuuteen jossain aavikolla.

En tiedä oliko tekemällä tehtyä vai täyttä totta, mutta sanoi siinä, että pelastuminen oli hiuskarvan varassa.

Miksi kukaan perheellinen tekisi jotain noin typerää vain tv-ohjelman takia, paitsi tietysti Aaarman? Ei ole sen jälkeen tarvinnut kattella sen ohjelmia. Ei taida olla kaikki ruuvit tallessa sillä jäbällä.

Sitä sanotaan työnteoksi

Niissä työpaikoissa, joissa itse olen työskennellyt, on erityisesti pyritty poistamaan esim. loukkaantumisriskejä, puhumattakaan nyt kuolemanriskeistä. Ohjeiden noudattamattajättäminen tietäisi potkuja.

Hoitoalalla trendi on viime aikoina alkanut olla päinvastainen. Esimerkiksi hyvin jäykätkin ihmiset pitäisi suihkuttaa suihkutuolissa laverin sijaan, koska laverilla makaaminen "alentaa ihmisarvoa". Siinä on vaarassa sekä hoitaja että hoidettava.

Noiden ohjeiden laatijoiden ei tarvitse itse tehdä tuota työtä. Maalaisjärjellä ajattelisi, että olisi kaikille helpompi tuo laveri? Tuleeko siitä sitten mieleen joku ruumiinpesu?

Ohjeiden tarkoituksena ei ole tehdä työtä helpommaksi vaan tehdä niiden potilaiden olo paremmaksi.

Työntekijöille maksetaan palkkaa joten niiden on turha valittaa työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia ärsyttää että kyseessä on mamu.

Yllättävän kauanhan se kesti, että kaikki kritiikki kuitataan rasismilla :-D

Kerro yksikin parempi suomalainen dokomentaristi kuin Arman?

Susanne Helke, Pirjo Honkasalo, John Webster (suomalainen nimestä huolimatta)...

Yksikään ei ole tehnyt yhtäkään oikeata dokumenttia.

:D Juu, no tuli jo selväksi, että sinun mielestäsi Arman on ainoa ihminen maailmassa, joka on koskaan tehnyt "dokumentin".

On niitä muitakin. Mutta eipä ole juuri tässä maassa.

Tämän maan ohjelmien tekijät ovat pääosin jostain valtion rahoittamista toimittajakouluista ja työskennellyt koko uransa Ylellä ja jossain Yliopistossa. Eli missään vaiheessa ei ole tarvinnut välittää pätkääkään työnsä tasosta. Yhteiskunta kyllä maksaa.

Voi jeesus. Ei tekisi tällekään vaahtoajalle pahaa yliopistossa opiskelu, niin tajuaisi mikä ero on dokumentilla ja mikä juontajan egon ympärille rakennetulla sosiaalipornolla. Mitä v*tun väliä sillä on, onko se dokumentin tekijä maannut itse siellä kalkutan kaduilla?! Katsojalle sillä toimittajan omalla kokemuksella ei ole mitään merkitystä (paitsi joissain tapauksissa myötähäpeä). Merkitystä on sillä, miten dokumentin tekijät pystyvät välittämään sen oikean kerjäläisen tunteet ja tilanteen katsojalle. Ei se paljoa mieltä lämmitä katsoa jonkun pari viikkoa kerjäläistä leikkineen tyypin reaktioita. Paitsi tietysti jos dokumentin aihe on nimenomaan sen juontajan reaktiot.

Paitsi että on mahdotonta saada minkään oikean kerjäläisen tunteita videolle jos on joku hemmetin kuvausryhmä mukana. Se ei ole mitenkään mahdollista.

Sitä paitsi yksikään ihminen ei luota sellaiseen kuvaajaan eikä dokumentaristiin jota hän ei oikeasti tunne. Juuri se että asetut samalle tasolle ja elät sen kerjäläisen kanssa saa kerjäläisen luottamaan sinuun ja näyttämään sen oikean elämänsä. Mikä on mahdotonta silloin kun joku tulee vaan kuvaamaan sinua ja kyselemään tyhmiä.

Ei millään haastattelulla pysty oikeasti saamaan selville mitä se toinen joutuu kokemaan ja mitä se tuntee. 

Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia tässä maassa ei kunnon dokumentteja oikeastaan koskaan tule. Kun luulaan että joku hemmetin haastattelu ja pari kuvauspäivää riittää.

Juu, mikäli tarkoitus on saada haastateltava avautumaan, voi tuo keino toki joskus toimia. Mikäli haastateltava ei koe toimintaa falskina. Mutta minkä helkatin takia se fokus on siinä lopputuotteessa sitten sen juontajan fiiliksissä?? Tarvitaanko me se juontaja markkeeraamaan meille että tässä nyt on tosi deeppiä settiä? Vai voitasko ihan itse miettiä? Sori, mutta nuo sun perustelut ei kyllä saa mua muuttamaan mieltäni. Juontajan egon ympärille kasatulla sosiaalipornolla ja dokumentilla on eroa, se nyt vaan on tosiasia.

Koska se dokumentin tekijä on ainoa joka voi asiasta kertoa. 

Jos Arman ei kertoisi miltä mikäkin tuntuu niin ei sitä kukaan kykenisi tietämäänkään. 

Siis mitä ihmettä? Ei mua kiinnosta miltä Armanista tuntuu. Mua kiinnostaa se asia. Osaan kyllä kuvitella miltä siitä kerjäläiseltä täytyy tuntua ihan siitä miten ja mitä se kerjäläinen puhuu ja kertoo asiansa. En tarvi siihen juontajan itkua. Ja vaikka en osaisikaan kuvitella, niin se että juontajan itkuisista kasvoista on kovasti lähikuvaa, ei kyllä auta asiaa yhtään.

Jokaisessa uutisessa ja dokumentissa tekijät lässyttävät omia mielipiteitään sinne. Näytä yksikin dokumentti tai "tutkiva" uutinen missä tekijä ei kerro omia mielipiteitään?

Erona Armaniin on se että ne tekijät istuvat toimistossa eikä heillä ole mitään tajua koko asiasta. 

Sota on hyvä asia. On MAHDOTONTA tehdä oikeaa uutista tai dokumenttia vaikka Syyrian sodasta jos ei siellä paikan päällä ole. Oikea dokumentin tekijä EI ota tietoja muilta vaan ITSE tekee sen tutkimuksen. 

Suomessa ei oikeastaan edes ole tutkivaa journalismia. Kaikki uutiset on pelkkiä kopioita ulkomaisista uutisista tai sitten tehdään jotain tyhjänpäiväisiä toimittajien mielipidekirjoituksia.

Kuinka monsta suomalaista toimittajaa on esim. Syyrian rintamalla? Missä on suomalaiset sotatoimittajat?

Täällä tehdään juttuja sodasta kun itse ollaan Suomessa. Ehkä joskus mennään esim. Damaskokseen johonkin lehdistötilaisuuteen. Eli kauas taisteluista.

Miten voi tehdä juttua sodasta kun ei ole mitään hajua koko sodasta?

Minulla meni maku Armanista "dokumentaristina", kun hän meni sinne rikollisten favelaan ja alkoi veljeillä siellä näiden kanssa. Täysin eri maailmasta kuin vaikkapa Louis Theroux. Toki muutenkin vaikea verrata näitä kahta, mutta Louishan kyllä pistää itsensä likoon.

up

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee hänen ohjelmistaan hirvittävän vaivaantunut olo. Hän itkee koko ajan ja jossain jaksossa käytettiin vaikka kuinka paljon aikaa siihen kun hän pudisteli päätään, että "eihän tää voi olla tämmöstä". Kyseessä taisi olla hoivatyö ja itsestäni tuntui aika koomiselta se ylisentimentaalisuus. Miksei hän jätä sijaa katsojien tunteille ja anna asioiden/kuvien itsensä puhua? Jotenkin tuntuu, että tarkoituksena on vain osoittaa kuinka hyvä ja tunteva tyyppi Arman itse on.

Tämä.

Ja sitten se, kun Arman itkee niin joka ainoassa kohdassa itse tämä uhri jää "varjoon" ja joutuu terästäytymään ja olemaan se VAHVEMPI ja LOHDUTTAJA enemmän tai vähemmän (sanoin, elein...).

Katsokaapa, esim. lastensuojeluosassa, osassa missä äidin tytär oli tapettu ulkomailla.

Tuossakin tappojuttuhaastattelussa tytön äiti vähän niin kuin katsoin hitaasti, kun Arman repesi itkuun. Siis reagoi voimakkaammin kuin uhri. Kenen vit*u siinä pitäisi oikeen romahtaa!

UHRISTA tulee lohduttaa - randomista hemmosta tuettava!

Muistan joskus lukeneeni runon tms. missä nuori vaikean taustan omaava tyttö kertoi kuinka hän aloitti kertomaan sossulle karmivaa elämäntarinaansa ja sossu siinä heti itkemään...

Tyttö mietti mielessään kuinka hän ei enää jatkanut, kun toinen mureni jo siihen - ja hän vasta aloitti tarinansa!

Empatiaa - mutta jokin tolkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Oon itse lastari taustainen ja katsoin eilisen lastenkoti jakson ja hitto kun Armanille nuori likka kertoo kipeää tarinaansa niin joutuu vielä melkein Armanin lohduttajaksi kun Armania niin itkettää. Hoh hoijaa..

Niin siis koska sä olet "lastari" niin me muut ei saataisi liikuttua teidän kohtaloista? Mulle toi maailma on ihan vieras, ja teki pahaa kuulla niitä tarinoita joita en voi oman henkilöhistoriani kautta edes käsittää kuten sinä.

Ärsyttää tällaiset tyypit "en voi oman henkilöhistorian kautta käsittää plää plää plää" Jos on mitään järkeä päässä, niin pystyy kuitenkin kuvittelemaan millaista jonkun toisen elämä voi olla. Vai oletko täysin pumpulissa syntynyt, ettet voi kuvitella pienintäkään vastoinkäymistä josta sinulle olisi ehkä kehittynyt edes tilkka empatiaa?

ei oikeasti itketä niiden ihmisten kohtaloa vaan sitä kun itselle tulee paha mieli kun joutuu kuulemaan asian ja väkisin väännetään että tulis itku ja ollaan niinkuin ei voisi millään tavalla käsittää mitään mitä ne ihmiset käy läpi, kun itse eletty pumpulissa. Jos joku minulle kertoo oman tarinansa niin en sano "en ymmärrä yhtään miten on mahdollista/miten näin voi käydä", kun kerran henkilö sanoo oman tarinansa niin kyllähän siinä saa jo kosketuspintaa asiaan ja normaalilla järjellä ja empatialla varustettu voi samaistua asiaan. Näköjään ihmiset on niin tyhmiä etteivät tajua mitään mitä heille sanotaan, jos eivät ole kokeneet pilkuntarkasti juuri samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni maku Armanista "dokumentaristina", kun hän meni sinne rikollisten favelaan ja alkoi veljeillä siellä näiden kanssa. Täysin eri maailmasta kuin vaikkapa Louis Theroux. Toki muutenkin vaikea verrata näitä kahta, mutta Louishan kyllä pistää itsensä likoon.

Niin kun se on ainoa keino oikeasti saada niiltä tietoa.

Jos rikollinen ei katso että dokumentaristiin voi luottaa niin he eivät kerro totuutta. Jos tehdään dokumentti jostain rikollisjärjestöstä niin ainoa keino on itse mennä asumaan niiden kanssa.

Roberto Saviano on hyvä esimerkki oikeasti hyvästä dokumentaristista.

voihitt.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Oon itse lastari taustainen ja katsoin eilisen lastenkoti jakson ja hitto kun Armanille nuori likka kertoo kipeää tarinaansa niin joutuu vielä melkein Armanin lohduttajaksi kun Armania niin itkettää. Hoh hoijaa..

Niin siis koska sä olet "lastari" niin me muut ei saataisi liikuttua teidän kohtaloista? Mulle toi maailma on ihan vieras, ja teki pahaa kuulla niitä tarinoita joita en voi oman henkilöhistoriani kautta edes käsittää kuten sinä.

Ärsyttää tällaiset tyypit "en voi oman henkilöhistorian kautta käsittää plää plää plää" Jos on mitään järkeä päässä, niin pystyy kuitenkin kuvittelemaan millaista jonkun toisen elämä voi olla. Vai oletko täysin pumpulissa syntynyt, ettet voi kuvitella pienintäkään vastoinkäymistä josta sinulle olisi ehkä kehittynyt edes tilkka empatiaa?

Et sinä voi kuvitella tuollaisia asioita.

Ihan samoin kuin ihmiset EI kykene ymmärtämään mielenterveysongelmaisia tai alkoholisteja. Kummatkin on sairauksia mutta 99% ihmisistä ei sitä tajua

voihitt.... kirjoitti:

ei oikeasti itketä niiden ihmisten kohtaloa vaan sitä kun itselle tulee paha mieli kun joutuu kuulemaan asian ja väkisin väännetään että tulis itku ja ollaan niinkuin ei voisi millään tavalla käsittää mitään mitä ne ihmiset käy läpi, kun itse eletty pumpulissa. Jos joku minulle kertoo oman tarinansa niin en sano "en ymmärrä yhtään miten on mahdollista/miten näin voi käydä", kun kerran henkilö sanoo oman tarinansa niin kyllähän siinä saa jo kosketuspintaa asiaan ja normaalilla järjellä ja empatialla varustettu voi samaistua asiaan. Näköjään ihmiset on niin tyhmiä etteivät tajua mitään mitä heille sanotaan, jos eivät ole kokeneet pilkuntarkasti juuri samaa asiaa.

Ihminen ei voi todellakaan samaistua sellaiseen.

Ihan samoin kuin terve ihminen ei voi käsittää minkälaista on elää sairaana jatkuvissa kivuissa ei kukaan "normaali" ihminen voi tajuta sitä miltä elämä tuntuu kun oma lapsi on murhattu.

Keskimääräinen ihminen ei todellakaan ole empaattinen millään muotoa. 

Tunnen myötähäpeää hänen tekoitkuaan katsellessani. Hän tekee rahan vuoksi näitä ohjelmia. Oikea välittäminen ei välity ohjelmissa. Pelkkää näyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myötähäpeää hänen tekoitkuaan katsellessani. Hän tekee rahan vuoksi näitä ohjelmia. Oikea välittäminen ei välity ohjelmissa. Pelkkää näyttelyä.

Lopeta toi trollailu