Lue keskustelun säännöt.
Onko mun "pakko" puhua pomolle henkkoht elämästäni?
19.04.2017 |
Tilanne on tämä, että meillä on työhyvinvoinnin nimissä alettu käydä ns. kehityskeskusteluja ja epävirallisempia kahdenkeskisiä palsuja esimiehen kanssa. En tiedä mikä tarkoitus tällä on, ja (siksikin) hanke epäilyttää.
Itse olen erittäin sulkeutunut, enkä halua esim. perhe-elämästäni jutella työpaikalla vaan pitää jutut asiatasolla. Kuitenkin näissä tapaamisissa työntekijän oletetaan avaavan tätäkin puolta itsestään. Onko mun pakko? Viimeksi menin ihan puihin kun tapaamisen aluksi pomo kysäisi kevyenä small talkina "mites kotona?".
Lisäksi kärsin lievästä sos tilanteiden pelosta vieraiden ihmisten ja itseäni korkeampiarvoisten kanssa, ja esimies, jota normaalisti tapaan ohimennen muutaman kerran viikossa kuuluu tähän ryhmään. Miten selviän näistä tapaamisista pitämällä omat rajani mutta joutumatta huonoon valoon esimiehen silmissä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
No valehtele, jos on pakko. Ei se työnantaja mikään Jumala ole.
En oikein haluaisi, sitä paitsi jos esimies tekee näistä tapaamisista muistion, niin pitääkö munkin sitten alkaa pitää kirjaa valheistani, jotta muistan pysyä tarinassani? Liian creepyä ja vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mites kotona?"
"Hyvin kiitos, ei mitään erityistä."
Juttele näennäisen avoimesti, mutta oikeasti tiukasti omat rajasi pitäen. Siis kaunistellen kerrot kaikesta, kaikki on niin hyvin, mitä nyt ikääntyvällä koiralla alkaa olla vaivoja.
Eihän niissä kysytä kun alkoholikulutuksesta. Ei sun tarvii avautua monesti harrastat seksiä jne. Jos kysyy, vastaat nätisti: mitä kotona tapahtuu, ei puhuta töissä ja mitä töissä tehdään ei murehdita kotona.
Tulossa on joko yt:t tai ylennys, kun halutaan tutustua nykyiseen henkilöstöön paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko puhua työn ulkopuolisista asioista. Jos työnantaja katsoo, että huono suorittamienen töissä johtuu kotioloista, hänen pitäisi ensisijaisesti ohjata sinut työterveyslääkärille ja sitä kautta psykologille.
Esimies ei voi vaatia näitä tietoja. Mikään ei tietenkään estä häntä kysymästä.
Jos hän kysyy kysymyksen, joka on liian henkilökohtainen, voit aina vastata suoraan, että koet epämukavaksi keskustella töissä yksityiselämästä ja toivot, että pitäydyttäisiin työhön liittyvissä aiheissa.
No hyi. Valehtelisin vain ja vastailisin lyhyesti kysymyksiin. Henkilökohtaiset asiat ei kuulu pomolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihinkin kysymyksiin voi vastata neutraalisti.
Tavoitekeskustelut ei ole mikään työnantajan uusi tapa kiustata työntekijöitä vaan näillä pyritään parantamaan niitä työoloja ja saamaa aikaan muutoksia. Miksi et voisi tuota esille omia rajoitteitasi, että työnantaja voisi tukea sinua? Jos rajoitteet vaikuttaa työntekoon työnanjalla on velvollisuus esim. ohjata hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavoitekeskustelut ei ole mikään työnantajan uusi tapa kiustata työntekijöitä vaan näillä pyritään parantamaan niitä työoloja ja saamaa aikaan muutoksia. Miksi et voisi tuota esille omia rajoitteitasi, että työnantaja voisi tukea sinua? Jos rajoitteet vaikuttaa työntekoon työnanjalla on velvollisuus esim. ohjata hoitoon.
:D mie repeen
Useassa organisaatiossa käydään alkuvuodesta vuosittaiset kehityskeskustelut. Ne on yleistyneet jo 1990-luvulla. Ne ovat alunperin kehitetty tulos- ja tavoitejohtamisen välineeksi. Itse rupattelen ihan mielelläni vaikka kotiasioita pari minuuttia, kun tilille tänäkin vuonna tipahti ihan kivat bonarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pomo kyselee? Pidä kirjaa, onko asiallista kysellä henkilökohtaisia asioita kehityskeskustelun nimissä?
Tämä nyt on vähän asian vierestä, mutta mietin itsekin samantyylisiä asioita muutama vuosi sitten.
Perhepiirissäni tapahtui paljon ikäviä asioita lyhyen ajan sisällä (sairastumisia ja kuolemantapauksia), ja elo oli aika raskasta tuolloin. Sinnittelin töissä lyhyitä sairaslomapätkiä lukuunottamatta, kun tavallaan syytä pidemmälle sairaslomalle ei ollut. Tai en tiedä miten olisin sen saanut?
Joka tapauksessa tapahtumat tietysti vaikuttivat minuun. Olin poissaoleva, itkeskelin kesken työpäivän jne. Pomo luonnollisesti oli kummissaan ja vaivaantunut siitä, että henkilökohtaisen elämäni kuviot vaikuttivat välillisesti työhöni. En halunnut millään kertoa pomolle, että mitä kaikkea tuohon aikaan oli meneillään. Hän varmaan tänäkin päivänä luulee, että itkeskelin kun tuli "poikaystävästä" ero.
Varmasti olisi ollut parempi kertoa rehellisesti, olisin varmaankin saanut enemmän ymmärrystä ja sympatiaa. Toisaalta halusin pitää yksityisasiat omana tietonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä suomalaisten hyvin tarkkaa rajaa kodin ja työpaikan välillä. Miksi omista kotiasioista ei voisi jutella töissä
Ei kuulu pomolle. Todennäköisesti haluaa vain pildeä ja kyselee meneekö miehen kanssa huonosti sen vuoksi.
Hitto et ärsyttää juuri nuo esimiehet ketkä utelee mitä teen vapaapäivinä ja vapaa-ajalla. Mitä hittoa se kelleen kuuluu muuta kuin se että pääseekö töihin vai ei keikkatyylin osa-aikasopparilla. Ei mitään käytöstapoja eikä sosiaalista älykkyyttä udella yksityisasioita mutta näitä työpaikoilla riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No valehtele, jos on pakko. Ei se työnantaja mikään Jumala ole.
En oikein haluaisi, sitä paitsi jos esimies tekee näistä tapaamisista muistion, niin pitääkö munkin sitten alkaa pitää kirjaa valheistani, jotta muistan pysyä tarinassani? Liian creepyä ja vaivalloista.
Tuo menee jo laittomuuden puolelle että esimies kirjaa yksityisasioita muistioon.
Sano että kotona on kaikki hyvin. Helppo muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän niissä kysytä kun alkoholikulutuksesta. Ei sun tarvii avautua monesti harrastat seksiä jne. Jos kysyy, vastaat nätisti: mitä kotona tapahtuu, ei puhuta töissä ja mitä töissä tehdään ei murehdita kotona.
Työterveyshuolto voi kysellä alkoholin käytöstä, ei esimies.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on vähän asian vierestä, mutta mietin itsekin samantyylisiä asioita muutama vuosi sitten.
Perhepiirissäni tapahtui paljon ikäviä asioita lyhyen ajan sisällä (sairastumisia ja kuolemantapauksia), ja elo oli aika raskasta tuolloin. Sinnittelin töissä lyhyitä sairaslomapätkiä lukuunottamatta, kun tavallaan syytä pidemmälle sairaslomalle ei ollut. Tai en tiedä miten olisin sen saanut?
Joka tapauksessa tapahtumat tietysti vaikuttivat minuun. Olin poissaoleva, itkeskelin kesken työpäivän jne. Pomo luonnollisesti oli kummissaan ja vaivaantunut siitä, että henkilökohtaisen elämäni kuviot vaikuttivat välillisesti työhöni. En halunnut millään kertoa pomolle, että mitä kaikkea tuohon aikaan oli meneillään. Hän varmaan tänäkin päivänä luulee, että itkeskelin kun tuli "poikaystävästä" ero.
Varmasti olisi ollut parempi kertoa rehellisesti, olisin varmaankin saanut enemmän ymmärrystä ja symp
Sama täällä. En halua kertoa yksityisasioista, mutta kerroin sitten kuitenkin esimiehelle ja parille läheiselle työkaverilleni, että läheiseni sairastui yllättäen vakavasti. Parin kuukauden päästä kerroin sitten kuolemastakin. Mitään yksityiskohtia en kertonut, oikeastaan vain juuri tuon mitä tähänkin kirjoitin. Eivät udelleet onneksi mitään, varmasti jo tuntevatkin minua sen verran, että kunnioittavat yksityisyyttäni. Eivät myöskään kertoneet tuosta työyhteisössä kenellekään muulle, mitä arvostan kovasti.
En tiedä olisiko tuosta pakko ollut kertoa, mutta ei ollut haittaakaan. Eivät joutuneet ihmettelemään, mikä minulla on ja miksi olen niin paljon etätöissä.
No valehtele, jos on pakko. Ei se työnantaja mikään Jumala ole.