Lue keskustelun säännöt.
Mieheni toinen nainen otti minuun yhteyttä
19.04.2017 |
15vuotta yhteiseloa takana ja eilen putosi pommi. Olen hukassa ja istun tällä hetkellä hotellihuoneessa. Pakkasin eilen tavarat ja vein lapset siskolleni. En vaan pysty olemaan kotona. Pahinta tässä on se, että mies myönsi kaiken ja kertoi, että useana iltana, kun olimme rakastelleet hän lähti "poikien kanssa raksalle", mutta menikin tuolle naiselle. Mies ei haluaisi erota, miten helvetissä tästä pystyy jatkamaan.
En ole vieläkään vastannut tuolle naiselle, enkä tiedä mitä vastaisin. Viestissä nainen kertoo miksi otti yhteyttä ja mieheni on esittänyt hänelle sinkkumiestä viimeisen 2vuoden ajan.
Kommentit (184)
Mulla ei luonne enää tossa kohtaa pysty anteeksiantoon. Kaikkea on tullu kestettyä, mutta kaks vuotta jatkuvaa silmät kirkkaana kusetusta.....ei ei ei. Liian tunnekylmä mies mun makuun, elämä on teatteria jne. Yök!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin tuon kyseisen asian näen niin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota!
en itse pystyisi enään luottamaan kumppaniin ja siinä onkin syy miks eroaisin.
harmi et nykyään oikein trendi tää ihme vapaa mielisyys ja pettäminen.
no toivotaan et meitä yhden miehen/naisen porukkaa vielä toisensa löytäisi :)
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri naiselta uuden viestin ja hän kysyi olisiko mahdollista tavata tänään. Vielä aikasemmin olin sitä mieltä, etten häntä lähtisi vielä tapaamaan, mutta sovimme tapaamisen iltapäivälle. Mies ei tiedä tapaamisesta mitään.
Ap
Jaahas. *Hakee popcornit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Eli omien oikeuksien takia kannattaa itsekin jäädä avioliittoon, jossa kaikki osapuolet ovat onnettomia ja kodin ilmapiiri varmasti heijastuu myös lapsiin? Mietipä, että jos olisit vain jättänyt puolisosi räpiköimään omaan limeensä vaikka sitten sen toisen naisen kanssa (sivusuhteina alkaneet parisuhteet eivät muuten yleensä kestä, by the way), niin sinulla itselläsi voisi nyt olla uusi, parempi suhde ja oikeasti rakastava ja hyvä kumppani. Elämä on valintoja.
Nimenomaan. No elämä on valintoja. Jokainen valitsee mitä tekee. Toiset sitoo itsensä katkeruuteen ja toiset valitsee vapauden ja onnen.
Mikä ihmeen pommi,onko kyseessä joku terrori isku Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri naiselta uuden viestin ja hän kysyi olisiko mahdollista tavata tänään. Vielä aikasemmin olin sitä mieltä, etten häntä lähtisi vielä tapaamaan, mutta sovimme tapaamisen iltapäivälle. Mies ei tiedä tapaamisesta mitään.
Ap
Jaahas. *Hakee popcornit
Tuosta ap:n kommentista tuli täsmälleen samat vibat itselle. Muuten olisi voinut olla uskottavakin.
Vierailija kirjoitti:
Tapaat miksi?
Ei sillä ole mitään uutta kerrottavaa joka muuttaisi asioita parempaan suuntaan. Ja miksi se haluaa tavata sinut?
Jos toinen nainen haluaa tavata sinut se haluaa myös sinun miehesi... tosin onko sillä väliä. Mutta sulle itsellesi tämmöinen tapaaminen ei avaa kuin uusia haavoja...
Se tuo tähän provoon uutta potkua nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Onko teillä lapsia? Onko tuo parisuhdemalli todella se, jonka haluat antaa lapsillesi?
Paljon terveempi malli tämä on kuin se, jossa hakataan ja huudetaan. Lapset näkevät, että isällä ja äidillä on hauskaa yhdessä, nauretaan paljon ja isä on paljon perheen kanssa. Hän tämän halusi valita.
ja jos äiti on erityisen hyvällä päällä käytyään kavereitten kanssa viikonloppulomala, niin sehän onvain hyvä. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin! Niinhän meille on opetettu.
Sä kuvittelet lastesi olevan tyhmiä? Etteivät ne muka huomaa tuota teidän jos sä lähdet poikieniltaan niin kumpi laittaa eropaperit vetämään- leikkiä? No voithan sä niin kuvitella, jos sillä saat paremman mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Onko teillä lapsia? Onko tuo parisuhdemalli todella se, jonka haluat antaa lapsillesi?
Jaa, että nainenko se tässä on se, joka antaa huonon parisuhdemallin??? Mietin nyt kaksi kertaa....
Ei vaan tuo koko kuvio on päin kettua. Mies käy panemassa toisia pitkin viikkoa ja sitten tekohymy naamalla mennään viikonlopun yli. Kyllä ne muksut jossain vaiheessa näkevät kuin keiroutunut tuo tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Onko teillä lapsia? Onko tuo parisuhdemalli todella se, jonka haluat antaa lapsillesi?
Paljon terveempi malli tämä on kuin se, jossa hakataan ja huudetaan. Lapset näkevät, että isällä ja äidillä on hauskaa yhdessä, nauretaan paljon ja isä on paljon perheen kanssa. Hän tämän halusi valita.
ja jos äiti on erityisen hyvällä päällä käytyään kavereitten kanssa viikonloppulomala, niin sehän onvain hyvä. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin! Niinhän meille on opetettu.
Tämä on ilmeisesti suoraan feministien ohjekirjasta?
Ihmeellinen vässykkä sinulla on "miehenä" Mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Mieti nyt hyvä ihminen millaisen kodin ja parisuhteenmallin annat lapsillesi... Vaikkeivat he tiedäkään miehesi pettämisestä, niin ilmapiirin aistivat kyllä. Ja voi olla että ovat sitten myöhemmin katkeria sinulle kun et ole taannut heille ilmapiiriltään lämmintä kotia. Tai heistä voi tulla samanlaisia parisuhteissaan epäonnistujia, kun eivät ole muunlaista mallia saaneet. Sinä voit vielä löytää kunnollisen ja uskollisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Jos olitte naimisissa, niin pitäähän sun saada puolet kaikesta omaisuudesta. Tiedän ettei se mitään korvaa, mutta saisit maksettua vaikka oman yksityisen terapian. Ei kannata kaikessa antaa periksi. Voimia ja Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Pääasia miettiä, haluatko olla miehesi kanssa enää. Se kolmas osapuoli on sivuseikka. Itse en kyllä pystyisi enää jatkamaan noin pitkään jatkuneen petoksen jälkeen.
Kyllä pystyy. Se kysyy aikaa ja voimia. Ja paljon juttelua ja varmuuden siitä, että mies haluaa oikeasti jatkaa ja jättää toisen naisen.
Minä jatkoin ja aion jatkaa edelleenkin. Tosin välillä ketuttaa oikein kunnolla. Mieheni ei ole silmissäni sama mutta pidän tästä uudestakin kaikkine vikoineen.
Minulle suhde paljastui pari vuotta sitten. Entinen naisystävä jonka kanssa jatkoi juttelua ja tapailua harvakseltaan vielä minun aikanani kunnes mies jäi kiinni. Hän uskoi kaikki nämä vuodet, että olen erehdys ja mies vielä jättää minut ja lapset. Oltu nyt yhdessä 19 v.
Minulle tämän naisen olemassaolo tuli aivan puskista, kun törmäsin heidän sähköposteihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Onko teillä lapsia? Onko tuo parisuhdemalli todella se, jonka haluat antaa lapsillesi?
Paljon terveempi malli tämä on kuin se, jossa hakataan ja huudetaan. Lapset näkevät, että isällä ja äidillä on hauskaa yhdessä, nauretaan paljon ja isä on paljon perheen kanssa. Hän tämän halusi valita.
ja jos äiti on erityisen hyvällä päällä käytyään kavereitten kanssa viikonloppulomala, niin sehän onvain hyvä. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin! Niinhän meille on opetettu.
Tämä on ilmeisesti suoraan feministien ohjekirjasta?
Ihmeellinen vässykkä sinulla on "miehenä" Mutta kukin tyylillään.
Kyllä tässä kohtaa vastuu on jo molemmilla. Kumpikaan ei kykene eroamaan, mieluummin pitää kuvitelman perheestä ja siitä, että mies on hallinnassa. Kaksi riippuvaista roikkuu toisissaan ja toki myös ydinperheessä. Parisuhde on säpäleinä, teeskennellä voi toki mitä vaan. Lapsia se ei toki hämää.
Miehellä ollut kaksi vakivittua kahden vuoden ajan ja ylläpito toisessa osoitteessa, melkoista. Jatkossa haluaisi tietenkin, että ylläpito jatkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia miettiä, haluatko olla miehesi kanssa enää. Se kolmas osapuoli on sivuseikka. Itse en kyllä pystyisi enää jatkamaan noin pitkään jatkuneen petoksen jälkeen.
Kyllä pystyy. Se kysyy aikaa ja voimia. Ja paljon juttelua ja varmuuden siitä, että mies haluaa oikeasti jatkaa ja jättää toisen naisen.
Minä jatkoin ja aion jatkaa edelleenkin. Tosin välillä ketuttaa oikein kunnolla. Mieheni ei ole silmissäni sama mutta pidän tästä uudestakin kaikkine vikoineen.
Minulle suhde paljastui pari vuotta sitten. Entinen naisystävä jonka kanssa jatkoi juttelua ja tapailua harvakseltaan vielä minun aikanani kunnes mies jäi kiinni. Hän uskoi kaikki nämä vuodet, että olen erehdys ja mies vielä jättää minut ja lapset. Oltu nyt yhdessä 19 v.
Minulle tämän naisen olemassaolo tuli aivan puskista, kun törmäsin heidän sähköposteihinsa.
Siis miehesi entinen naisystävä ennen sua? ja 19 vuoden ajan pitivät siis yhteyttä salaa, vai missä vaiheessa teidän suhdetta jäi kiinni?!
Vierailija kirjoitti:
Lasten vuoksi mene takaisin kotiin. Heti. Mies muuttakoon sen toisen naisen luo siksi aikaa, kunnes olet päättänyt, mitä teet.
Minä jatkoin miehen kanssa, vaikka paljastui, että hänellä oli ollut 2 vuotta toinen suhde ja lisäksi muitakin suhteita, treffi-ilmoituksia jne. Olimme jonkin aikaa erossa, mutta mies vannoi ja vakuutti, että haluaa elää vain minun kanssani.
Arvaat varmaan mitä tapahtui. Mies jatkoi peliään selkäni takana ja jätti minut kahden pienen vauvan kanssa, kun sitten löytyi se ihana, varakas vanhempi nainen hänelle.
Se toinen nainen on myös petetty, että tuskin se petturimiestä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Järkyttävää, että tätäkin joukolla yläpeukutetaan.
Tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko annetaan anteeksi ja jatketaan liittoa ilman tuollaista kiristystä.
Tai ei anneta anteeksi ja erotaan.
Aivan hirveä tilanne tuo.
Totta. Eikä tilanne tuollaisena tulekaan kestämään, koska siitä kärsivät kaikki. Myös ne lapset, jotka elävät tässä katkeruuden ja halveksunnan ilmapiirissä.
Itsekin olen käräyttänyt muutaman ukkomiehen, kun kaikki lupaukset olivat lopulta vain lupauksia. Olen myös värittänyt tarinoita niin, että vaimot ja avokit ovat varmasti ymmärtäneet mistä on ollut kyse. Miehet helposti kuvittelevat, että heillä on homma hallussa ja saavat ilakoida muiden kustannukselle miten huvittaa, mutta ei se aina mene niin.
Eli omien oikeuksien takia kannattaa itsekin jäädä avioliittoon, jossa kaikki osapuolet ovat onnettomia ja kodin ilmapiiri varmasti heijastuu myös lapsiin? Mietipä, että jos olisit vain jättänyt puolisosi räpiköimään omaan limeensä vaikka sitten sen toisen naisen kanssa (sivusuhteina alkaneet parisuhteet eivät muuten yleensä kestä, by the way), niin sinulla itselläsi voisi nyt olla uusi, parempi suhde ja oikeasti rakastava ja hyvä kumppani. Elämä on valintoja.