Lue keskustelun säännöt.
Pikku vinkki koiranomistajille
18.04.2017 |
Tai ehkäpä sittenkin enemmän kysymys: Mitä ajattelevat ne koiranomistajat, jotka yhtäkkiä blokkaavat toisen koiran ja omistajan kulkureitin pysähtymällä väylälle tuijottamaan niin, ettei kumpaakaan puolta mahdu ohi? Siinä sitä sitten seisotaan jännittyneinä suolapatsaina puolin ja toisin ja tuijotellaan. Koirathan ei tunnetusti välttämättä kauheesti innostu vieraan koiran kanssa jäykästi silmiin tuijottelusta, joten hyvinkin mahdollisesti tilanne päättyy siihen, että jollain piskillä menee hermot. Oon jo aiheuttanut pahennusta huutelemalla hihnan toisesta päästä että voisitteko väistää että päästään ohi. Oon myös alkanut tehdä 180 asteen käännöksiä. Kun ei tie aukene, lähdetään sitten toiseen suuntaan. Toihan on ihan sama kuin että minä kävisin itse makaamaan keskelle tietä niin ettei kukaan pääse liikkumaan. Ei stn. Koiraihmiset on kyllä kummaa sakkia.
Ja tässä se vinkki: Ei noin.
Kommentit (47)
Jo annettujen neuvojen lisäksi kannattaa ottaa koira lyhyelle hihnalle reunan puolelle jo hyvissä ajoin nähdessäsi vastaantulijan. Jos koirasi siihen jumittaa, niin vastaantulija mahtuu kuitenkin kävelemään ohitsenne. On myös tärkeää että pidät koirasi hihnan koko ajan lyhyenä ettei koirasi pääse yhtäkkiä syöksähtämään vastaantulijan kimppuun.
Mua ei haittaa ollenkaan paikallaan jököttäjät eikä rähjääjät kunhan ne vain pidetään lyhyellä hihnalla reunassa ja päästetään toinen kulkemaan turvallisesti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää myös tämä. Lähistöllä asuu perhe, joilla isokokoinen koira. Ilmeisesti nuori koira, jonka kanssa yrittävät jotain opetella. Jos ko perhe koirineen tulee vastaan, niin jäävät keskelle tietä jöpöttämään ja tekemään koiran kanssa jotain "istu" ja katsekontaktiharjoituksia.
Ihan kiva, mutta kun oma arka koirani hermostuu paikalleen jumittuvasta isosta koirasta ja alkaa haukkua kurkku suorana. Ohikaan ei voida yrittää mennä kun nämä eivät anna yhtään latua vaan seisovat keskellä väylää. Heistä tämä on varmaan oiva tilanne opettaa koiraansa olemaan piittaamatta toisista koirista, mutta minä taas en haluaisi heidän käyttävän minun koiraani opetusmateriaalinaan. Mitä jos etsisivät vaikka koirakoulusta jonkun harjoituskaverin, joka on "juonessa" mukana.
Näitä on niin paljon! Itsellä pennun kanssa harjoitellaan vielä ohituksia ja on tosi vaikeaa kun niin suuri osa ihmisistä ei voi antaa pennulle senttiäkään tilaa.. siis annetaan sen koiran olla hihnassa niin pitkällä että koskee mun koiraa ja itellä koira tiukassa vierellä asennossa!!!
Lisäksi, mulla on alusta asti ollu tosi tiukka sääntö ettei pentu saa 'tervehtiä' hihnassa ketään muuta koiraa (koirakavereihin tutustumaan koirapuistossa ja muuten ei hihnassa). Niin yleensä sillon kun kerron tämän nämä 'saako nuuskia' ihmiset ei just ota koiransa hihnaa lyhemmäksi yhtään ja joiden ite yleensä ihan puolelta ohittamaan ettei tulis tätä kontaktia jota en just halua. Kertokaa miksi se on loukkaus jos joku sanoo kouluttavansa koiraa ja haluaa ohittaa tervehtimättä?
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkäpä sittenkin enemmän kysymys: Mitä ajattelevat ne koiranomistajat, jotka yhtäkkiä blokkaavat toisen koiran ja omistajan kulkureitin pysähtymällä väylälle tuijottamaan niin, ettei kumpaakaan puolta mahdu ohi? Siinä sitä sitten seisotaan jännittyneinä suolapatsaina puolin ja toisin ja tuijotellaan. Koirathan ei tunnetusti välttämättä kauheesti innostu vieraan koiran kanssa jäykästi silmiin tuijottelusta, joten hyvinkin mahdollisesti tilanne päättyy siihen, että jollain piskillä menee hermot. Oon jo aiheuttanut pahennusta huutelemalla hihnan toisesta päästä että voisitteko väistää että päästään ohi. Oon myös alkanut tehdä 180 asteen käännöksiä. Kun ei tie aukene, lähdetään sitten toiseen suuntaan. Toihan on ihan sama kuin että minä kävisin itse makaamaan keskelle tietä niin ettei kukaan pääse liikkumaan. Ei stn. Koiraihmiset on kyllä kummaa sakkia.
Ja tässä se vinkki: Ei noin.
Merkillistä käytöstä. Ehkä toinen yrittää tehdä tuttavuutta tai sitten haastaa riitaa. Ne tulevat ensiksi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Joo se on noloa kun koira vetää liinat kiinni eikä suostu liikahtamaan mihinkään suuntaan heti kun toinen koira ilmaantuu näköpiiriin. Aikuisen koiran kanssa vetäisin sen eteenpäin ja ohi vaikka väkisin mutta meillä on 4kk pentu joka alkanut tekemään tätä. Saattaa tehdä saman vaikkapa lenkkeilijän tai polkupyörän nähdessään. Antakaa vinkkejä miten saan sen liikkeelle väkisin repimättä. En saa siihen kunnolla kontaktia kun se on noin innoissaan vastaantulijasta. Se vaan käy tielle makaamaan eikä suostu hievahtamaankaan. Jaksaisin kyllä väkisin repiä sen sivuun mutta on kai jokin parempikin tapa..? Kun muutenkin vasta harjoitellaan hihnassa nätisti kulkemista.
Mulla on kans tällainen koira, joka vetää jarrut pohjaan välillä ja silloin houkuttelu eteenpäin ei kyllä auta. Itse menen yksinkertaisesti näissä tapauksissa oman koiran eteen, niin että katsekontakti toiseen koiraan estyy. Toinen koirakko voi sitten ohittaa meidät mun selän takaa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös tämä. Lähistöllä asuu perhe, joilla isokokoinen koira. Ilmeisesti nuori koira, jonka kanssa yrittävät jotain opetella. Jos ko perhe koirineen tulee vastaan, niin jäävät keskelle tietä jöpöttämään ja tekemään koiran kanssa jotain "istu" ja katsekontaktiharjoituksia.
Ihan kiva, mutta kun oma arka koirani hermostuu paikalleen jumittuvasta isosta koirasta ja alkaa haukkua kurkku suorana. Ohikaan ei voida yrittää mennä kun nämä eivät anna yhtään latua vaan seisovat keskellä väylää. Heistä tämä on varmaan oiva tilanne opettaa koiraansa olemaan piittaamatta toisista koirista, mutta minä taas en haluaisi heidän käyttävän minun koiraani opetusmateriaalinaan. Mitä jos etsisivät vaikka koirakoulusta jonkun harjoituskaverin, joka on "juonessa" mukana.
Mielestäni on todella hyvä, että he nimenomaan kouluttavat koiraansa. Voithan sinä sanoa heille, että "Tosi kiva kun panostatte koiranne kouluttamiseen, mutta voitteko tehdä sen vähän sivummalla niin mahdutaan oman koiran kanssa ohi?"
Tuo on myös ongelma, jos oma koirasi provosoituu toisesta koirasta, joka vain istuu paikallaan. Siihen täytyy sinun keksiä joku ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös tämä. Lähistöllä asuu perhe, joilla isokokoinen koira. Ilmeisesti nuori koira, jonka kanssa yrittävät jotain opetella. Jos ko perhe koirineen tulee vastaan, niin jäävät keskelle tietä jöpöttämään ja tekemään koiran kanssa jotain "istu" ja katsekontaktiharjoituksia.
Ihan kiva, mutta kun oma arka koirani hermostuu paikalleen jumittuvasta isosta koirasta ja alkaa haukkua kurkku suorana. Ohikaan ei voida yrittää mennä kun nämä eivät anna yhtään latua vaan seisovat keskellä väylää. Heistä tämä on varmaan oiva tilanne opettaa koiraansa olemaan piittaamatta toisista koirista, mutta minä taas en haluaisi heidän käyttävän minun koiraani opetusmateriaalinaan. Mitä jos etsisivät vaikka koirakoulusta jonkun harjoituskaverin, joka on "juonessa" mukana.
Mielestäni on todella hyvä, että he nimenomaan kouluttavat koiraansa. Voithan sinä sanoa heille, että "Tosi kiva kun panostatte koiranne kouluttamiseen, mutta voitteko tehdä sen vähän sivummalla niin mahdutaan oman koiran kanssa ohi?"
Tuo on myös ongelma, jos oma koirasi provosoituu toisesta koirasta, joka vain istuu paikallaan. Siihen täytyy sinun keksiä joku ratkaisu.
Tottakai on hienoa, että he kouluttavat koiraansa. Ei sitä kuitenkaan pidä keskellä tietä tehdä! Eiköhän jokainen fiksu koiranomistaja ymmärrä, että nämä harjoitukset voi tehdä siellä tien sivussa, jotta toiset pääsevät ohi. Mutta tämä ymmärretty - vika on aina pikkukoirassa. Isojen koirien kanssa näköjään saa mielinmäärin tukkia tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnettäköön että omistan 4v ison koiran jonka kanssa ohitukset ei aina suju, ja välillä koira ihastuu niin kovin vastaantulevaan koiraan että ei suostu liikahtamaan vaan asettuu maahan makaamaan. Tällöin aina nostan 35kg koiran valjaista ylös ja kannan/raahaan monta metriä syrjemmälle missä koira jatkaa makaamista ja hännän heilutusta, ei onneksi ole sitä tyyppiä että yrittää rynnätä toisen koiran päälle sen ohi mennessä.
En kyllä ymmärrä tuota että ei yritetäkään koiran kanssa väistää, ei ole koiran asia päättää mihin jäädään tientukkeeksi. Pahoittelut vielä jos ollaan jollekulle harmia aiheutettu tuijottamalla puskista, toistaiseksi kuitenkin kaikki päässeet ongelmitta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös tämä. Lähistöllä asuu perhe, joilla isokokoinen koira. Ilmeisesti nuori koira, jonka kanssa yrittävät jotain opetella. Jos ko perhe koirineen tulee vastaan, niin jäävät keskelle tietä jöpöttämään ja tekemään koiran kanssa jotain "istu" ja katsekontaktiharjoituksia.
Ihan kiva, mutta kun oma arka koirani hermostuu paikalleen jumittuvasta isosta koirasta ja alkaa haukkua kurkku suorana. Ohikaan ei voida yrittää mennä kun nämä eivät anna yhtään latua vaan seisovat keskellä väylää. Heistä tämä on varmaan oiva tilanne opettaa koiraansa olemaan piittaamatta toisista koirista, mutta minä taas en haluaisi heidän käyttävän minun koiraani opetusmateriaalinaan. Mitä jos etsisivät vaikka koirakoulusta jonkun harjoituskaverin, joka on "juonessa" mukana.
Mielestäni on todella hyvä, että he nimenomaan kouluttavat koiraansa. Voithan sinä sanoa heille, että "Tosi kiva kun panostatte koiranne kouluttamiseen, mutta voitteko tehdä sen vähän sivummalla niin mahdutaan oman koiran kanssa ohi?"
Tuo on myös ongelma, jos oma koirasi provosoituu toisesta koirasta, joka vain istuu paikallaan. Siihen täytyy sinun keksiä joku ratkaisu.
Tottakai on hienoa, että he kouluttavat koiraansa. Ei sitä kuitenkaan pidä keskellä tietä tehdä! Eiköhän jokainen fiksu koiranomistaja ymmärrä, että nämä harjoitukset voi tehdä siellä tien sivussa, jotta toiset pääsevät ohi. Mutta tämä ymmärretty - vika on aina pikkukoirassa. Isojen koirien kanssa näköjään saa mielinmäärin tukkia tietä.
Voi olla kyse perheestä, jolle tuo on ensimmäinen koira ja he eivät ehkä hoksaa kaikkia asioita. Tein itsekin todella paljon ihan typeriä virheitä ensimmäisen koirani pentuvuosina, mitä nyt jälkikäteen mietin että mitä oikein ajattelin. Sen takia mielestäni on hyvä sanoa.
Vika ei ole aina pikkukoirassa, sitä en tarkoittanut. Mutta mielestäni hyvin koulutettu koira ei provosoidu helposti ja luottaa omistajaan niin, että ei räksytä pelosta lenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnettäköön että omistan 4v ison koiran jonka kanssa ohitukset ei aina suju, ja välillä koira ihastuu niin kovin vastaantulevaan koiraan että ei suostu liikahtamaan vaan asettuu maahan makaamaan. Tällöin aina nostan 35kg koiran valjaista ylös ja kannan/raahaan monta metriä syrjemmälle missä koira jatkaa makaamista ja hännän heilutusta, ei onneksi ole sitä tyyppiä että yrittää rynnätä toisen koiran päälle sen ohi mennessä.
En kyllä ymmärrä tuota että ei yritetäkään koiran kanssa väistää, ei ole koiran asia päättää mihin jäädään tientukkeeksi. Pahoittelut vielä jos ollaan jollekulle harmia aiheutettu tuijottamalla puskista, toistaiseksi kuitenkin kaikki päässeet ongelmitta ohi.
No meitä ei ainakaan haittaa, tuijotelkaa vaan puskista ihan niin paljon kuin sielu sietää :) Meitä haittaa vaan ne, jotka tuodaan tien tukkeeksi tai iholle tuijottelemaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös tämä. Lähistöllä asuu perhe, joilla isokokoinen koira. Ilmeisesti nuori koira, jonka kanssa yrittävät jotain opetella. Jos ko perhe koirineen tulee vastaan, niin jäävät keskelle tietä jöpöttämään ja tekemään koiran kanssa jotain "istu" ja katsekontaktiharjoituksia.
Ihan kiva, mutta kun oma arka koirani hermostuu paikalleen jumittuvasta isosta koirasta ja alkaa haukkua kurkku suorana. Ohikaan ei voida yrittää mennä kun nämä eivät anna yhtään latua vaan seisovat keskellä väylää. Heistä tämä on varmaan oiva tilanne opettaa koiraansa olemaan piittaamatta toisista koirista, mutta minä taas en haluaisi heidän käyttävän minun koiraani opetusmateriaalinaan. Mitä jos etsisivät vaikka koirakoulusta jonkun harjoituskaverin, joka on "juonessa" mukana.
Mielestäni on todella hyvä, että he nimenomaan kouluttavat koiraansa. Voithan sinä sanoa heille, että "Tosi kiva kun panostatte koiranne kouluttamiseen, mutta voitteko tehdä sen vähän sivummalla niin mahdutaan oman koiran kanssa ohi?"
Tuo on myös ongelma, jos oma koirasi provosoituu toisesta koirasta, joka vain istuu paikallaan. Siihen täytyy sinun keksiä joku ratkaisu.
Tottakai on hienoa, että he kouluttavat koiraansa. Ei sitä kuitenkaan pidä keskellä tietä tehdä! Eiköhän jokainen fiksu koiranomistaja ymmärrä, että nämä harjoitukset voi tehdä siellä tien sivussa, jotta toiset pääsevät ohi. Mutta tämä ymmärretty - vika on aina pikkukoirassa. Isojen koirien kanssa näköjään saa mielinmäärin tukkia tietä.
Öööö... ethän sä edes sanonut alkuperäisessä viestissäsi, että koirasi on pieni. Että eihän tässä nyt kokoa kukaan kommentoinut, vaan sitä räkytystä. Ei se oo ihan okei, että koira saa slaagin, koska toinen koira on paikallaan. Ei se ole mikään syy. Eikä se kokoon liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kohta 9v koira, joka on alkanut osoittaa mieltään. Tekee juuri tuota, että pistää täyden stopin monta kertaa kesken lenkin. Välillä menee ihan maahan makaamaan. Olen käyttänyt eläinlääkärissä ja mitään terveydellistä syytä stoppailulle ei pitäisi olla. Ja välillä kun mennään eri reittiä tai ollaan uudessa paikassa lenkillä, koira innostuu lenkkeilemään taas, mennään tosi reipasta tahtia eikä tee tuota ollenkaan. Mikä avuksi? Tekee todella pahaa raahata toista hihnassa, kun on kuitenkin kyse jo melkein vanhuksesta, joka on ollut rakas ystävä vuosikaudet :( Miten motivoin koirani taas liikkumaan? Nameilla ei onnistu, koska on kyseessä sen verran fiksu ja ahne tapaus, että alkaa vaatia namia ja stoppailemaan vielä enemmän kun huomaa, että sillä lailla saa herkkuja.
Voisiko kuitenkin olla, että alkaa iän myötä aistit hiukan heikkenemään? Jos kuulo tai näkö ei ole ihan ennallaan, tai on jotain ajoittaisia kipuja? Vaikka kuinka tutkitaan ei voi aina tietää.
Kyllä koiralla jokin muu syy tuolla iällä todennäköisesti on kuin mielen osoittaminen.Pennun kanssa kävelisin vaan eteenpäin entistä tahtia. En siis repisi tms. mutta en pysähtyisikään. Sitten heti palkka kun kävelee taas kunnolla.
Joo voi olla. Olen huomannut, että välillä säikähtää esimerkiksi polkupyöriä kun ne tulevat takaa. Mutta en tiedä olisiko kyse jostain terveysvaivasta, koska esimerkiksi viikonloppuna oltiin toisella paikkakunnalla ja koira halusi juosta melkein tunnin putkeen...normaalistikin siis melko aktiivinen ja puuhakas koira, vaikka ikää onkin. Olen alkanut miettiä, että jatkossa annan hänen stoppailla ja lenkkeillään enempi hänen tahtia, pyritään toki siihen, että ihan keskelle tietä ei pysähdytä. Oma omatunto ei kestä koiran perässä kiskomista ja lenkitkään ei ole enää kivoja siten.
Minullakin vanhempi koira, 10-vuotias ja juuri vieraissa paikoissa/muuten mukavan tekemisen äärellä kirmailee kuin nuorena. On myös aina ollut aktiivinen ja vilkas. Huomaan kuitenkin, että kovemman riekkumisen jälkeen saattaa kotona rauhoituttuaan nuolla jalkojaan, vaihtaa nukkumapaikkaa usein tms. mikä todennäköisesti kielii rasituksenjälkeisistä kivuista. Koira on ihan terve mutta varmaan nivelet jo vähän oireilevat kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä! Käytiin iltakävelyllä äsken ja jälleen sama! Mä olin puhelimessa luurit korvissa, ja yhtäkkiä ollaan kuuden koiran ja kuuden ihmisen iltalenkkijoukkion saartamana. Suurin osa meni asiallisesti ohi, mutta eikös sieltä sitten taas yksi puhumaton tuijottelija erkaantunut joukosta tuomaan oman piskinsä katselemaan kauniisti omaa rekkuani silmiin. Mä taas jäädyin ihan täysin. Ohikaan ei päästy, joten siinä sitä sitten tuijoteltiin aikamme, kunnes tajusivat jatkaa matkaa. En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua. Onks tää joku suomalaisten ujojen ihmisten kummallinen puolittainen sosiaalinen yritelmä? Että tekis niinku mieli ottaa kontaktia, ja tullaan jo lähelle, mutta sitten sanat loppuu kesken, eikä saada kysyttyä että sopiiko. Tästä seuraa suomalaiskansallinen vaivaannuttava jäykistely ja hiljaisuus, jonka jälkeen kävellään mykkänä pois. Surkeeta. Ap.
Jaahas. Luulen, että sun pitäis vähän katsoa peiliin. Itse kävelet luurit korvissa ja et katso ympärille, vaikka olet koiran kanssa. Väistä itse ne luurit korvillasi. Ihme minä minä minä minä-valittaja.
Et ite saanu sanottu mitään koska luurit oli korvilla, mutta muiden olis pitäny tajuta puhua sulle. Hei haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on erikoinen ilmiö, jota en omassa asuinmaassani kohtaa ollenkaan. Täällä ei ole tuijottelijoita, maahan jämähtäviä eikä remmirähjääjiä. Suomessa on jotekin erilainen koiranlenkityskulttuuri :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä! Käytiin iltakävelyllä äsken ja jälleen sama! Mä olin puhelimessa luurit korvissa, ja yhtäkkiä ollaan kuuden koiran ja kuuden ihmisen iltalenkkijoukkion saartamana. Suurin osa meni asiallisesti ohi, mutta eikös sieltä sitten taas yksi puhumaton tuijottelija erkaantunut joukosta tuomaan oman piskinsä katselemaan kauniisti omaa rekkuani silmiin. Mä taas jäädyin ihan täysin. Ohikaan ei päästy, joten siinä sitä sitten tuijoteltiin aikamme, kunnes tajusivat jatkaa matkaa. En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua. Onks tää joku suomalaisten ujojen ihmisten kummallinen puolittainen sosiaalinen yritelmä? Että tekis niinku mieli ottaa kontaktia, ja tullaan jo lähelle, mutta sitten sanat loppuu kesken, eikä saada kysyttyä että sopiiko. Tästä seuraa suomalaiskansallinen vaivaannuttava jäykistely ja hiljaisuus, jonka jälkeen kävellään mykkänä pois. Surkeeta. Ap.
Jaahas. Luulen, että sun pitäis vähän katsoa peiliin. Itse kävelet luurit korvissa ja et katso ympärille, vaikka olet koiran kanssa. Väistä itse ne luurit korvillasi. Ihme minä minä minä minä-valittaja.
Et ite saanu sanottu mitään koska luurit oli korvilla, mutta muiden olis pitäny tajuta puhua sulle. Hei haloo.
Mulla ei ole tapana tän tasoisiin vastata, mutta menköön nyt sitten. Kivahan se on tapella. Mä olen erittäin tarkka siitä, että huomioin ympäristöni. Olen koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, ja koira on joka ikinen sekunti hallinnassani. Alue, jossa asun, on em. aikaan yleensä todella hiljainen. Käännyttiin kulman takaa, ja koirajengi oli siinä, ja se on ihan ok, eikä muutu siitä miksikään, onko mulla luurit korvilla tai ei. Enkä tiedä edelleenkään mitä sanon ihmiselle, joka tunkee koiransa väkisin kiinni mun koiran kuonoon, en luureilla enkä ilman. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoinen ilmiö, jota en omassa asuinmaassani kohtaa ollenkaan. Täällä ei ole tuijottelijoita, maahan jämähtäviä eikä remmirähjääjiä. Suomessa on jotekin erilainen koiranlenkityskulttuuri :).
Tää on ihan totta. Olen myös itse asunut ulkomailla, ei ollut tällaista. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä! Käytiin iltakävelyllä äsken ja jälleen sama! Mä olin puhelimessa luurit korvissa, ja yhtäkkiä ollaan kuuden koiran ja kuuden ihmisen iltalenkkijoukkion saartamana. Suurin osa meni asiallisesti ohi, mutta eikös sieltä sitten taas yksi puhumaton tuijottelija erkaantunut joukosta tuomaan oman piskinsä katselemaan kauniisti omaa rekkuani silmiin. Mä taas jäädyin ihan täysin. Ohikaan ei päästy, joten siinä sitä sitten tuijoteltiin aikamme, kunnes tajusivat jatkaa matkaa. En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua. Onks tää joku suomalaisten ujojen ihmisten kummallinen puolittainen sosiaalinen yritelmä? Että tekis niinku mieli ottaa kontaktia, ja tullaan jo lähelle, mutta sitten sanat loppuu kesken, eikä saada kysyttyä että sopiiko. Tästä seuraa suomalaiskansallinen vaivaannuttava jäykistely ja hiljaisuus, jonka jälkeen kävellään mykkänä pois. Surkeeta. Ap.
Jaahas. Luulen, että sun pitäis vähän katsoa peiliin. Itse kävelet luurit korvissa ja et katso ympärille, vaikka olet koiran kanssa. Väistä itse ne luurit korvillasi. Ihme minä minä minä minä-valittaja.
Et ite saanu sanottu mitään koska luurit oli korvilla, mutta muiden olis pitäny tajuta puhua sulle. Hei haloo.
Mulla ei ole tapana tän tasoisiin vastata, mutta menköön nyt sitten. Kivahan se on tapella. Mä olen erittäin tarkka siitä, että huomioin ympäristöni. Olen koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, ja koira on joka ikinen sekunti hallinnassani. Alue, jossa asun, on em. aikaan yleensä todella hiljainen. Käännyttiin kulman takaa, ja koirajengi oli siinä, ja se on ihan ok, eikä muutu siitä miksikään, onko mulla luurit korvilla tai ei. Enkä tiedä edelleenkään mitä sanon ihmiselle, joka tunkee koiransa väkisin kiinni mun koiran kuonoon, en luureilla enkä ilman. Ap
Niin olet tarkka ja tyytäväinen niin kauan kun muut liikkuu sun mukaan. Ja vastata tän tasoisiin? Siis sinä saat valittaa muiden käytöksestä, mutta sun toiminnasta ei saa siis sanoa mitään?
"En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua". Suora lainaus. Eli siis sun mukaan muiden pitäis osata kommunikoida sun kanssa, mutta on ihan ok että sinä et olet hiljaa koska kaveri höpöttää juttujaan sun korvaan.
Olen samaa mieltä, että ihmisten pitää osata pitää omat koirat kurissa. Koiran holtiton haukkuminen pitää myös saada kuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä! Käytiin iltakävelyllä äsken ja jälleen sama! Mä olin puhelimessa luurit korvissa, ja yhtäkkiä ollaan kuuden koiran ja kuuden ihmisen iltalenkkijoukkion saartamana. Suurin osa meni asiallisesti ohi, mutta eikös sieltä sitten taas yksi puhumaton tuijottelija erkaantunut joukosta tuomaan oman piskinsä katselemaan kauniisti omaa rekkuani silmiin. Mä taas jäädyin ihan täysin. Ohikaan ei päästy, joten siinä sitä sitten tuijoteltiin aikamme, kunnes tajusivat jatkaa matkaa. En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua. Onks tää joku suomalaisten ujojen ihmisten kummallinen puolittainen sosiaalinen yritelmä? Että tekis niinku mieli ottaa kontaktia, ja tullaan jo lähelle, mutta sitten sanat loppuu kesken, eikä saada kysyttyä että sopiiko. Tästä seuraa suomalaiskansallinen vaivaannuttava jäykistely ja hiljaisuus, jonka jälkeen kävellään mykkänä pois. Surkeeta. Ap.
Jaahas. Luulen, että sun pitäis vähän katsoa peiliin. Itse kävelet luurit korvissa ja et katso ympärille, vaikka olet koiran kanssa. Väistä itse ne luurit korvillasi. Ihme minä minä minä minä-valittaja.
Et ite saanu sanottu mitään koska luurit oli korvilla, mutta muiden olis pitäny tajuta puhua sulle. Hei haloo.
Mulla ei ole tapana tän tasoisiin vastata, mutta menköön nyt sitten. Kivahan se on tapella. Mä olen erittäin tarkka siitä, että huomioin ympäristöni. Olen koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, ja koira on joka ikinen sekunti hallinnassani. Alue, jossa asun, on em. aikaan yleensä todella hiljainen. Käännyttiin kulman takaa, ja koirajengi oli siinä, ja se on ihan ok, eikä muutu siitä miksikään, onko mulla luurit korvilla tai ei. Enkä tiedä edelleenkään mitä sanon ihmiselle, joka tunkee koiransa väkisin kiinni mun koiran kuonoon, en luureilla enkä ilman. Ap
Niin olet tarkka ja tyytäväinen niin kauan kun muut liikkuu sun mukaan. Ja vastata tän tasoisiin? Siis sinä saat valittaa muiden käytöksestä, mutta sun toiminnasta ei saa siis sanoa mitään?
"En saanut edes sanottua mitään, kun samaan aikaan luureissa kaveri selitti jotain juttua". Suora lainaus. Eli siis sun mukaan muiden pitäis osata kommunikoida sun kanssa, mutta on ihan ok että sinä et olet hiljaa koska kaveri höpöttää juttujaan sun korvaan.
Olen samaa mieltä, että ihmisten pitää osata pitää omat koirat kurissa. Koiran holtiton haukkuminen pitää myös saada kuriin.
Niin. Ja mun koirahan siis oli koko ajan kurissa. Se ei ole mun vastuullani, että jotkut tuovat omansa iholle. Voin tehdä mitä vaan, mutta ilmestymällä kulman takaa en voi mitenkään estää sitä tilannetta, että toinen tuo koiran omani naamaan kiinni. Se ei ole mun supliikistani kiinni, että joku käyttäytyy näin. Päätän tämän jankkauksen omalta osaltani tähän. Ap
Mun nuorella koiralla atopia (koulutus hieman haastavaa ja välillä mahdotonta ilman nameja) eikä lelua tule kannettua joka lenkillä mukana, niin joskus laittaa liinat kii. Oon huomannut et on eri syitä:
Joskus tekee silleen tosi ystävällisen eleen, antaa ns. rauhoittavan signaalin vastaantulijalle, eli menee tosi nätisti eka istahtaa tien sivuun ja sit makaamaan - ja heti kun toinen on mennyt ohi niin jatkaa omia juttujaan (eli ei edes säntää hajujen perään).
Jos koira jännittää tai pelkää, niin väkisin repiminen voi aiheuttaa vaan lisää ongelmia. Koirille ei oo luontevaa ohittaa vierasta kohtisuoraan, on luonnollista vähän kaartaa ja haistella (tai edes esittää haistelevansa) pusikkoa. Eli jos koiranne näin luonnostaan tekee, niin antakaa tehdä. On ns. rauhoittava signaali vastaantulijalle.
Joskus tuo laittaa kiinni itsepäisyyttään jos ohikulkijalla on juoksut tai jos se on muute vaan jostain syystä jännä tapaus (toinen uros...). Tällöin yritän saada liikkeelle mut repiminen harvoin auttaa ikinä missään - koska jos koira on päättänyt pysähtyä niin se on. Pääasia antaa tilaa muille ja estää mahdollisesti toista provosoiva tuijotus.
Joskus haluu mennä toiseen suuntaan kuin minä, niin silloin hihnan heitto maahan ja "HEIPPA!" toimii hyvin. Juoksee äkkiä perään. Nykyään myös auttaa kun vaan otan pari askelta sitä kohti ja/tai muutan äänensävyä (mun normaalista lässyttämisestä...) niin tajuu et ok täytyy totella. Sillä on valjaissa sellainen kahva, mistä oon pari kertaa ottanut ja taluttanut sit siitä (ihan kevyt paine, ei repimistä) ja se on ollut sille semmonen et toiminut.
Jos ei mitenkään tottele eikä itellä aikaa/hermoja/palkkaa saada liikkumaan, niin sit ennemmi ottaa sylii ja kantaa eikä mitään hihnassa repimistä... Isojen koirien kanssa toki eri juttu, kun ei ihan samal taval oteta syliin.
Lisäisin vielä, ettei se kiskominen varmaan ookaan hyvä. Jos koira vetää ihan levyksi, mä kävelen aivan kiinni siihen niin, että peitän sen näkyvyyden toiseen koiraan. Koiran on pakko nousta ylös nähdäkseen sieltä jotain. En edes itse asiassa tajunnut tietoisesti että teen tätä, nyt vasta kun aloin miettimään, huomasin.