Jos suomenkielinen ja ruotsinkielinen saavat lapsen, kumpi lapselle tulee äidinkieleksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen äidinkielihän on ilmoitusasia. Voivat ilmoittaa äidinkieleksi suomen, ruotsin tai vaikka mandariinikiinan.

Ei kai sitä mandariinikiinaa voi ilmoittaa, jos kumpikaan vanhempi ei sitä puhu?

Minun käsittääkseni voi. Ei sitä ole mitenkään määrätty että minkälainen suhde siihen äidinkieleen pitäisi olla. Ihmisellä on oikeus pitää mitä tahansa kieltä äidinkielenään.

Onkohan tuo noin?  Saattaa ne väestörekisterissä ihmetellä, jos kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole tuo mandariinikiina? Vääristää tilastojakin, virallisia tietojahan nuo ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Nyt puhutaankin äidinkielestä, eikä siitä montako kieltä lapsi osaa. Äidinkielen tulee olla suomi. Lapsella pitää olla yksi kieli, jonka oppii täysin. Heikoimmassa asemassa on ne lapset, jotka osaavat useampaa kuin yhtä kieltä mutta ei mitään kunnolla eli äidinkielen tasoisesti.

Ei kyllä nyt puhutaan perheestä jossa toinen on ruotsinkielinen ja toinen suomenkielinen. Yleensä näissä päädytään laittamaan lapsen äidinkieleksi ruotsi, koska kyseinen vähämmistö haluaa sitä melko tiukasti. Riippuu sitten mikä on kotikieli ja kasvuympäritö että miten hyvin mitäkin kieltä oppii. Aika usein nämä ruotsinkieliset osaa huonommin ruotsia kuin suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen äidinkielihän on ilmoitusasia. Voivat ilmoittaa äidinkieleksi suomen, ruotsin tai vaikka mandariinikiinan.

Ei kai sitä mandariinikiinaa voi ilmoittaa, jos kumpikaan vanhempi ei sitä puhu?

Minun käsittääkseni voi. Ei sitä ole mitenkään määrätty että minkälainen suhde siihen äidinkieleen pitäisi olla. Ihmisellä on oikeus pitää mitä tahansa kieltä äidinkielenään.

Onkohan tuo noin?  Saattaa ne väestörekisterissä ihmetellä, jos kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole tuo mandariinikiina? Vääristää tilastojakin, virallisia tietojahan nuo ovat.

Ei ne sitä ihmettele, se on vain merkintä väestörekisterissä, äidinkielelle ei tarvi esittää mitään perustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Nyt puhutaankin äidinkielestä, eikä siitä montako kieltä lapsi osaa. Äidinkielen tulee olla suomi. Lapsella pitää olla yksi kieli, jonka oppii täysin. Heikoimmassa asemassa on ne lapset, jotka osaavat useampaa kuin yhtä kieltä mutta ei mitään kunnolla eli äidinkielen tasoisesti.

Kaksikielisiä nimenomaan, ruotsi ja suomi ja molemmat voivat olla vahvoja ja tasavertaisia. Omalla työpaikallani on näitä kaksikielisiä, ja hyvin näyttää pyyhkivän. Englantikin näyttää tarttuvan ko henkilöille luontevammin päähän, olen kade. Varmaan se, ilmoittaako vrk:n suomen vai ruotsin, on myös hieman politisoitunut juttu ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen äidinkielihän on ilmoitusasia. Voivat ilmoittaa äidinkieleksi suomen, ruotsin tai vaikka mandariinikiinan.

Ei kai sitä mandariinikiinaa voi ilmoittaa, jos kumpikaan vanhempi ei sitä puhu?

Minun käsittääkseni voi. Ei sitä ole mitenkään määrätty että minkälainen suhde siihen äidinkieleen pitäisi olla. Ihmisellä on oikeus pitää mitä tahansa kieltä äidinkielenään.

Onkohan tuo noin?  Saattaa ne väestörekisterissä ihmetellä, jos kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole tuo mandariinikiina? Vääristää tilastojakin, virallisia tietojahan nuo ovat.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/88600/idinkielen+vaihtaminen+++onnistu…

Äidinkielen vaihtaminen on helppoa ja täysin laillista, sillä viranomaiset eivät edes saa kysellä kielen vaihdon syytä. Äidinkielen vaihto onnistuu täyttämällä maistraatin lomake. Lapselle tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

Nää on ihan absurdeja nämä lauseet, opetaan molemmat kielet. Oletteko te yksikieliset perheet opettaneet lapselle kieltä, ette koska lapsi oppii sen itsestään. Kaksikielisissä perheissä kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään ja lapsi saa ilmaiseksi 2 kieltä. Todennäköisesti alkuun jompi kumpi kieli on vahvempi, mutta erot tasoittuvat. Myöhemmin käy myös niin, että lapsi oppii jonkun asian jommalla kummalla kielellä, harvemmin täydellisesti molemmilla. Esimerkkinä vaikka kemian molekyylirakenteet tai biologian rantavyöhykkeiden nimet.

Oma äidinkieleni on suomi, lapsien äidinkieleksi on meillä valittu ruotsi ja ruotsiksi käyvät myös koulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Nyt puhutaankin äidinkielestä, eikä siitä montako kieltä lapsi osaa. Äidinkielen tulee olla suomi. Lapsella pitää olla yksi kieli, jonka oppii täysin. Heikoimmassa asemassa on ne lapset, jotka osaavat useampaa kuin yhtä kieltä mutta ei mitään kunnolla eli äidinkielen tasoisesti.

Kaksikielisiä nimenomaan, ruotsi ja suomi ja molemmat voivat olla vahvoja ja tasavertaisia. Omalla työpaikallani on näitä kaksikielisiä, ja hyvin näyttää pyyhkivän. Englantikin näyttää tarttuvan ko henkilöille luontevammin päähän, olen kade. Varmaan se, ilmoittaako vrk:n suomen vai ruotsin, on myös hieman politisoitunut juttu ;)

Itse olen työn puolesta paljon tekemisissä kaksikielisten kanssa ja kyllähän ne hyvin osaa kumpaakin kiletä, jotku jopa niin hyivn että ei erota aksenttia puheesta. Mutta kyllä heidän kanssaan tulee melkohelposti myös väärinkäsityksiä kun kielen osaaminen ei aina olekkaan niin hyvää mitä jutellessa luulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita ruotsi äidinkieleksi. Pienemmät päiväkotiryhmät ja koululuokat, paremmat resurssit, kiintiöt monille opiskelualoille, valmis suhdeverkosto "vanhaan rahaan"...

Ei vanhan rahan porukkaan pääse pelkästään ruotsia osaamalla. Suomenkielisten harhaluulo.

Opiskelemaan pääsee paremmin, kun on ruotsinkielinen. Kaikkialle ruotsinkielisiin paikkoihin on vähemmän hakijoita.

Mutta vaaditaanko siellä ylipäätään ruotsin olevan äidinkieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita ruotsi äidinkieleksi. Pienemmät päiväkotiryhmät ja koululuokat, paremmat resurssit, kiintiöt monille opiskelualoille, valmis suhdeverkosto "vanhaan rahaan"...

Ei vanhan rahan porukkaan pääse pelkästään ruotsia osaamalla. Suomenkielisten harhaluulo.

Opiskelemaan pääsee paremmin, kun on ruotsinkielinen. Kaikkialle ruotsinkielisiin paikkoihin on vähemmän hakijoita.

Ruotsinkielisille on myös kiintiöpaikkoja. Serkkuni vaihtoi äidinkielensä ruotsiksi ja meni kiintiöpaikalle yliopistoon. Valmistuttuaan "muuttui" taas suomenkieliseksi.

Systeemiä voi hyväksikäyttää myös näinpäin. Fiksut sen ymmärtävät.

Mahtaako se ihan noin helposti käydä? Minä - alkujaan täysin suomenkielisestä perheestä - suoritin toisen yliopistotutkintoni ruotsiksi, mutta ennen kuin sinne pääsi edes pyrkimään, piti suorittaa kielikoe, joka todellakaan ei ollut mikään muodollisuus! Kestikin lähes kokonaisen työpäivän verran. Kaksi samoin suomenkielistä tuttavaani oli yrittämässä samaan aikaan, kumpikaan heistä ei läpäissyt koetta, vaikka olivat pärjänneet kaksikielisellä paikkakunnalla (jossa enemmistön kieli ruotsi) asiakaspalvelutehtävissä mainiosti.

Mutta tämä tosiaan 70-luvun lopulla; en tiedä onko systeemi tältä osin muuttunut jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Aika moni kaksikielinen kyllä sanoo että vähän harmittaa kun ei osaa mitään kieltä kunnolla.

Aika helpsti tulee sekakielisiä.

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Nyt puhutaankin äidinkielestä, eikä siitä montako kieltä lapsi osaa. Äidinkielen tulee olla suomi. Lapsella pitää olla yksi kieli, jonka oppii täysin. Heikoimmassa asemassa on ne lapset, jotka osaavat useampaa kuin yhtä kieltä mutta ei mitään kunnolla eli äidinkielen tasoisesti.

Ei tällaisia olekaan.

Suomessa ei voi olla laillisesti kaksikielinen vaan puoli on valittava jo ennen kouluikää.

Useissa maissa ei saa edes kerätä tietoja uskonnosta, kielestä tms. koska holokaustista opittiin jotain paitsi Suomessa.

Laissa ei mainita kaksikielisyyttä. Se on kollektiivinen valhe.

Se ei tee maasta 2-kielistä että laissa luetellaan kansalliskielet. Kaksikielisyys ei ole ollut lainlaatijan tarkoitus.

Suomessa ei ole kaksikielisyyttä, on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia.

Perustuslaissa LUETELLAAN että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei mainita kaksikielisyydestä sanallakaan. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi yms. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksikielinen perhe. Lapset suomenkielisiä äidinkieleltään, koska minä, joka viralliset asiat hoidan, haluan saada heidän lomakkeet tms suomeksi. Lapset ovat ruotsinkielisessä pkssa ja menevät ruotsinkieliseen kouluun, koska haluan että he puhuvat toisen vanhempansa ja sukunsa äidinkieltä.kyllä ne pk ryhmät on ihan yhtä suuria. Piti odottaa kaksi vuotta että että pääsivät lähimpänä olevaan päiväkotiin.

En tiedä missä asutte mutta joka paikassa tuo järjestely ei onnistuisi. Jos paikkakunnalla on niin paljon äidinkielenään ruotsia puhuvia että koulut ovat täynnä suomenkielisiä ei oteta sinne vaikka toinen kotikieli olisikin ruotsi. Äidinkieleltään ruotsia puhuvat ovat silloin etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei voi olla laillisesti kaksikielinen vaan puoli on valittava jo ennen kouluikää.

Useissa maissa ei saa edes kerätä tietoja uskonnosta, kielestä tms. koska holokaustista opittiin jotain paitsi Suomessa.

Laissa ei mainita kaksikielisyyttä. Se on kollektiivinen valhe.

Se ei tee maasta 2-kielistä että laissa luetellaan kansalliskielet. Kaksikielisyys ei ole ollut lainlaatijan tarkoitus.

Suomessa ei ole kaksikielisyyttä, on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia.

Perustuslaissa LUETELLAAN että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei mainita kaksikielisyydestä sanallakaan. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi yms. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?

Turhaa saivartelua. Ihan sama sanotaanko kaksikielinen vai ei mutta Suomessa on jokatapauksessa kaksi virallisesti lain edessä tasa-arvoista kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tietysti. Tärkeintä on, että oppii suomenkielen kunnolla ja sitten siihen lisäksi muita kieliä.

Paljon on kaksikielisiä, jotka puhuvat molempia kohtalaisen samalla tavalla.  Paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet on lapsella, jolla hallussa molemmat kielet. Opiskelemaan pääsee helpommin.

Nyt puhutaankin äidinkielestä, eikä siitä montako kieltä lapsi osaa. Äidinkielen tulee olla suomi. Lapsella pitää olla yksi rkieli, jonka oppii täysin. Heikoimmassa asemassa on ne lapset, jotka osaavat useampaa kuin yhtä kieltä mutta ei mitään kunnolla eli äidinkielen tasoisesti.

Ei tällaisia olekaan.

Kyllä on. Jos vanhemmat eivät puhu lapselle johdonmukaisesti omaa kieltään lapsi alkaa sekoittaa kieliä keskenään eikä opi kumpaakaan kieltä kunnolla. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä tai kukaan ei ole heille kertonut että kielen oppimisvaiheessa on ensiarvoisen tärkeää että sama ihminen puhuu lapselle aina samaa kieltä.