Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti ei tee töitä "24/7" tuskin edes 8h päivässä
17.04.2017 |
Jotain järkeä nyt teidän juttuihin. Päivät selaillaan somea ja Netflixiä ja samaa tekee lapsetkin. Välillä joutuu laittamaan pyykkiä, siivota ja laittaa ruokaa mihin menee pari tuntia päivästä. Ja sitten joutuu vielä leikkimään lasten kanssa ja ulkoilemaan, onpas kamalaa!
Ehkä hieman asia tykittää 8-10h henkisesti, fyysisesti tai molempia vaativaa työtä kuin leikkipuistossa muiden äitien kanssa juoruaminen.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.
Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.
Miks ihmeessä teette elämänne noin vaikeeks?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksanut kotiäitinä ja oli helpotus saada lapsi päiväkotiin ja itse tekemään uraa aikuisten pariin. Huono omatunto on läsnä, mutta en ala sitä paikatakseni haukkumaan kotiäitejä, kuten ap. Tai sitten ap on mies, jonka ei mielestään tarvitse tehdä mitään kotona, kun vaimo on kotiäiti. Hänelle tekisi hyvää tasan jaettu yhteishuoltajuus.
Aamulla herätys kello 6.30. Koululaisille aamupala. Heidän lähdettyään yleistä siivousta ja järjestämistä. Kerholainen kerhoon ysilsi, mukana myös pienempi. Pienemmän kanssa puistoon. Sitten kerholainen haetaan kello 12, kotiin valmistamaan lounasta. Lounas. Pienempi päiväunille. Järjestelyä ja raivausta. Sitten kerholaisen äitiaikaa eli lueskellaan ja jutellaan. Sitten tulee koululaiset. Heille välipala ja jutustelua. Kun pienempi herää, pienille välipala. Sitten ulos. Sitten ruoka ja siivousta. Sitten mies kotiin ja harrastuskuskaukset alkaa. Joka välissä sitten vaatteiden korjailua, viikkausta, siivoilua, pyykkäystä, viikkailua, vaatteiden lajittelua. Laskujen maksmaista, kirjpparivalmisteluja, leirikoulujuttuja. Sitten taas iltapala. Ja siivoilua.
Kummasti päivä täyttyy.
Palasin töihin, kun kaksoseni olivat 1 v 7 kk... ja tuntui kyllä siltä, että pääsin töihin lepäämään. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, mutta töissä saan juoda kahvini ja syödä lounaani rauhassa (ja lounaankin tekee joku muu). Saan ajatella ajatuksen loppuun, ilman että joku roikkuu lahkeessa tai tarvitsee akuutisti apua. En ole koko ajan vastuussa kahden villipedon vahtimista, ei tarvitse todellakaan olla silmät selässä. Ihanaa! Päiväkoti hoitaa ne kuolettavan tylsät ulkoilut. Paljon tyytyväisempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kukaanhan ei koskaan tee työajalla kuin töitä, ei käy Facebookissa tai muualla somessa, ei juoruile työkavereiden kanssa, ei istu pitkillä lounailla, kahvitauoilla... Ei kun kaikki töissä vaan raatavat 7,5 tuntia joka ikinen päivä samalla kun kotiäidit lepäilevät ;-)
Täytyy sanoa, että ei kotiäidin työ ole vaikeaa, mutta kyllä se silti rankkaa on. Töissä ei kukaan kitise, vikise, vaadi, roiku lahkeessa, huuda ja rimpuile vastaan eikä mun tarvi töissä maanitella ketään puolta tuntia pukemaan päällensä eikä selvitellä työkavereiden jatkuvia riitoja jokaisesta pikkuasiasta tyyliin "minä juon tästä mukista se on minun lempimuki" "ei kun se on mun lempimuki" ja jos et viiletä paikalle heti selvittämään asiaa niin vanhempi ylivoimallaan vie mukin ja pienempi huutaa kurkku suorana ja sitten vielä vauva konttaa perässä lahkeessa roikkuen.. Ikinä ei ole kukaan töissä koetellut mun hermoja tähän malliin ja kun selvität yhden ongelman niin seuraava on jo alkamassa...
Paitsi mulla on just tuollaista töissä. Ja kodin kolmen sijaan niitä on siellä 14.
Juu ja päikyn tädeillä on myös 8 h työaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.
Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.
On olemassa se sanonta "laiska töitään luettelee"... niin kuin nuo kaikki ei olisi tehtävänä ihan jokaisessa muussakin perheessä, olivatpa vanhemmat töissä tai eivät.
Niin onhan äitiys 24h "työ",mutta siis ihan kaikille äideille.Joten ihan oikeassa aloittaja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on. Se että sä olet koko ajan valmiudessa vastaamaan muitten tarpeisiin on 24/7 hommaa.
Lasten kasvaessa homma helpottaa, mutta pienten kanssa se on tosi intensiivistä. Ap ei sitä ymmärrä koska on lapseton tai puoliso on aina hoitanut sen päivystäjän roolin. Eipä sitä oikein voi edes selittää millaista se on, se pitää itse kokea. Se ei ole mitään "kun hoidan hommat x ja y niin olen valmis".
Ei se silti työtä ole vaan vanhemmuutta, elämää. Kukaan ei sua ole hommaan pakottanut.
Mä käyn töissä ja tänään mulla on vapaapäivä. En koe olevani töissä vaikka pitääkin lapsista huolehtia, tehdä ruokaa, olla läsnä. En koe lapsiani tai kotitöitäni työksi vaan se on minun elämäni. Työ on sitten sitä josta maksetaan palkkaa ja jota teen elättääkseni perheen.
Aika hassua ajatella, että omien lasten nukuttaminen, omalle perheelle ruuan laitto ja omien sotkujen siivoaminen on työtä. No onhan siinä työtä, mutta ei sitä voi palkkatyöhön verrata.
Onko äideillä jotenkin huono-omatunto kotona olemisesta, kun pitää aina korostaa miten ollaan töissä ja on rankkaa kun kun pitää olla töissä 24/7.
Ja sairaanhoitajan työ ei ole työtä kun se on kutsumus... äitiys ei voi koskaan olla työtä koska äitiys on jokaisen naisen elämäntehtävä ja unelmientäyttymys. Kyllähän näitä naisen töiden vähättelijöitä on ollut faaraon pierusta saakka.
Itsekkin muuten jaksa paljon paremmin tätä kotielämää nyt kun käyn töissä ja joku muu hoitaa mun lapset arkisin. Paljon helpompaa olla henkisesti läsnä ja ylipäätään erottaa arki siitä lomasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.
Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.
No huh huh. Ei kuulosta ihan terveeltä. Joko olet kauhea siivousfriikki tai sitten teillä asuu porsaita. Ja vielä kouluikäisiä passaat noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kukaanhan ei koskaan tee työajalla kuin töitä, ei käy Facebookissa tai muualla somessa, ei juoruile työkavereiden kanssa, ei istu pitkillä lounailla, kahvitauoilla... Ei kun kaikki töissä vaan raatavat 7,5 tuntia joka ikinen päivä samalla kun kotiäidit lepäilevät ;-)
Täytyy sanoa, että ei kotiäidin työ ole vaikeaa, mutta kyllä se silti rankkaa on. Töissä ei kukaan kitise, vikise, vaadi, roiku lahkeessa, huuda ja rimpuile vastaan eikä mun tarvi töissä maanitella ketään puolta tuntia pukemaan päällensä eikä selvitellä työkavereiden jatkuvia riitoja jokaisesta pikkuasiasta tyyliin "minä juon tästä mukista se on minun lempimuki" "ei kun se on mun lempimuki" ja jos et viiletä paikalle heti selvittämään asiaa niin vanhempi ylivoimallaan vie mukin ja pienempi huutaa kurkku suorana ja sitten vielä vauva konttaa perässä lahkeessa roikkuen.. Ikinä ei ole kukaan töissä koetellut mun hermoja tähän malliin ja kun selvität yhden ongelman niin seuraava on jo alkamassa...
Paitsi mulla on just tuollaista töissä. Ja kodin kolmen sijaan niitä on siellä 14.
Juu ja päikyn tädeillä on myös 8 h työaika.
Jonain päivinä niinkin. Usein pidempi. Ja kotona ne omat. Mutta toki kotona on paljon helpompaa, kun tosiaan vain kolme ja vanhin jo eskarissa.
Ei kotiäitiys mitään työtä ole mutta voihan sen työksi kokea. Minusta vauva-arki on maailman ihaninta ja aika helppoa mutta kaikillahan se ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.
Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.
No minä herään töihin klo 5.30, puurran siellä hiki hatussa (juu, meillä ei juuri istuskella ehdi, hyvä jos ruokansa ehtii syödä), olen kotona noin 15.40 ja sen jälkeen teen nuo kaikki mainitsemasi asiat. Nukkumaan pääsee hyvällä tuurilla jo klo 22. Yleensä kotitöihin kuluu vielä viikonloppukin. Niin että on se vaan kovin rankkaa...
Tässä on selvästi luonnekohtaisia eroja,miten ihmiset kokevat kotiäitiyden. Itse koin sen jumalattoman puuduttavana,tylsänä ja yksinäisenä. Samat ankeat rutiinit,kokoajan joku lahkeessa kiinni,kaikki menee lasten ehdoilla,jatkuvaa siivousta,kokkausta ja hoitamista,univelat päällä. Joku tarvitsee sinua 24/7. Ai että mitä lomaa on olla töissä! Jutella aikuisten kanssa,syödä lounas rauhassa,keskittyä mielenkiintoisiin asioihin,tavata päivittäin uusia ihmisiä. Kyllä sen jälkeen jaksaa taas lasten kanssa ja on tullut vähän ikäväkin päivän aikana,kun on saanut levähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi verrata kotiäitiyttä ja palkkatyötä. Molemmat on raskaita hommia mutta eri tavalla. Ja riippuu monesta asiasta. Mikä se työpaikka ja työtehtävä on, montako lasta ja minkäkokoinen huusholli hoidettavana, oma persoonallisuus ja mieltymykset vaikuttaa miten raskaana minkäkin asian kokee. Se vasta sitten onkin raskasta kun ei voi valita jompaakumpaa vaan täytyy sekä käydä töissä että sen jälkeen vielä hakea lapset hoidosta, viettää aikaa heidän kanssaan ja huolehtia heidän tarpeistaan illat ja siinä lomassa tehdä kotityöt. Varsinkin jos saattuu olemaan yksinhuoltaja.
Kotiäidit täällä kilvan alapeukuttaa kaikkia vähänkin järkeviä viestejä. Truth hurts....
En tajua miksi pitää kilpailla kenellä on rankinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.
Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.
On olemassa se sanonta "laiska töitään luettelee"... niin kuin nuo kaikki ei olisi tehtävänä ihan jokaisessa muussakin perheessä, olivatpa vanhemmat töissä tai eivät.
3 ateriaa vähemmän. Ei vaipanvaihtoa päivisin. Ei ketään sotkemassa tavaroita tai läästimässä paikkoja. Ei aamupäivän ulkoilun hiekkoja omassa eteisessä. 3 aterian verran vähemmän tiskiä. Ei päiväunille nukutusta. Ei leikittämistä. Ei aamupäivän ulkoilutusta.
Siinä nyt ainakin jotain, mitä näin työäitinä ei enää tarvitse tehdä viitenä päivänä viikossa...
Pyykit pitää pestä ja iltaruuan tiskit laittaa koneeseen töiden lisäksi. Mutta sehän on vaan napin painamista, ei voi olla rankkaa, eikös vaan....
Riippuu kuinka stressaava koti on, kuin myös työ.
Mulle oli kotona olo rankkaa kun päivästä toiseen samanlaista. Nyt työssäolo on lepoa.
Siis kyllähän me kaikki tiedetään, että kotiäitiys on maailman vaikein ja vaativin ammattia. Vastuu lapsen kasvatuksesta on aivan musertava eikä ole todellakaan verrattavissa mihinkään palkkatyöhön. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Jaa. Mä ootan että saan noi kaikki 5 pois täältä kotoa sotkemasta.
Sulla ei ole siellä kukaan sotkemassa 24/7. Siinä ero.