Kotiäiti ei tee töitä "24/7" tuskin edes 8h päivässä

Äitiyshän on vähän niinkun 24/7/365 päivystysvuoro. Koko ajan ei ehkä paiski hommia mutta koko ajan on silti "töissä".

Aijaa, siistiä! Voiko ne lapset lukita johonkin sen 8h jälkeen? :P ja yöksi tietty, eihän silloin töitä tehdä.

Itse en koe kotiäitiyttä työnä, eikä sitä voi mielestäni verrata palkkatyöhön.

Kotiäitiys on elämäntilanne. Oma valinta.

Uset äidit käyvät töissä ja töiden jälkeen hoitavat vielä ne kotiäidin hommat.

Itse olen lasten kanssa ollut kotona yhteensä neljä vuotta, enkä kokenut sitä kyllä työnteoksi, itseasiassa välillä oli tosi tylsää ja välillä tosi kivaa ettei tarvinnut mennä töihin.

Teen kotitöitä 5-6 tuntia päivässä eli laitan ruokaa, pesen pyykkiä, järjestelen paikkoja, käyn kaupassa ja siivoan. Miehelle jää silti siivottavaa ja painavampien ostostenkin tekemistä. Lisäksi hyppään mukana lasten hararstuksissa, kyyditsen, kestitsen lapsivieraita nykyisin melkein joka arkipäivä ja juttelen lasten kanssa, omien ja vieraiden. Silloin kun oli vauvaikäinen talossa ei voitu laskea tunteja, sillä heräsin tai valvoin yölläkin, imetin, kuuntelin vauvan itkut ja yritäin taata miehelle yöunet, joilla jaksaa palkkatöissä. Nykyisin teen myös paljon yhdessä lasten kanssa kotitöitä, sillä en kasvata heitä siihen, että äiti vain passaa! Miehelle heitän haasteen, että tekee esim pääsiäislounaan kylmiltään!

t. Palkkatöihin palaava kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Äitiyshän on vähän niinkun 24/7/365 päivystysvuoro. Koko ajan ei ehkä paiski hommia mutta koko ajan on silti "töissä".

Jatkuva vastuu, joka ei lopu koskaan. Ja "työt" mielessä aina.

Itse koen sen paljon raskaampana henkisesti kuin työssäkäynti.

Kyllä se on. Se että sä olet koko ajan valmiudessa vastaamaan muitten tarpeisiin on 24/7 hommaa.

Lasten kasvaessa homma helpottaa, mutta pienten kanssa se on tosi intensiivistä. Ap ei sitä ymmärrä koska on lapseton tai puoliso on aina hoitanut sen päivystäjän roolin. Eipä sitä oikein voi edes selittää millaista se on, se pitää itse kokea. Se ei ole mitään "kun hoidan hommat x ja y niin olen valmis".

Harvassa työpaikassa töitä tehdään koko työaika.

Samaa mieltä. Kotiäitiyshän on helppoa verrattuna siihen, että äitinä käy töissä. Työpäivän jälkeen pitää tehdä kaikki samat mihin kotiäidillä on aikaa 9 tuntia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Itse en koe kotiäitiyttä työnä, eikä sitä voi mielestäni verrata palkkatyöhön.

Kotiäitiys on elämäntilanne. Oma valinta.

Uset äidit käyvät töissä ja töiden jälkeen hoitavat vielä ne kotiäidin hommat.

Itse olen lasten kanssa ollut kotona yhteensä neljä vuotta, enkä kokenut sitä kyllä työnteoksi, itseasiassa välillä oli tosi tylsää ja välillä tosi kivaa ettei tarvinnut mennä töihin.

Miten sä hoidat kotiäidin hommat oman työsi päälle? Suljetko lapsesi johonkin tyhjiöön työpäivän ajaksi ja töistä tullessa otat ne sieltä ja sitten teet kaikki samat niiden kanssa kuin kotiäiti?

No mitä sitten? Jos minä omilla säästöilläni hoidan lapsiani palkatta kotona, niin kyllä se mies ihan kuten ennenkin joutaa tekemään oman osuutensa kotitöistä. Ja haluan myös nauttia kotiäitiajastani, jota varten tosiaan olen penniä venyttänyt. Mieskin saisi jäädä kotia, mutta se ei ole viitsinyt kituuttaa:)

Juu kukaanhan ei koskaan tee työajalla kuin töitä, ei käy Facebookissa tai muualla somessa, ei juoruile työkavereiden kanssa, ei istu pitkillä lounailla, kahvitauoilla... Ei kun kaikki töissä vaan raatavat 7,5 tuntia joka ikinen päivä samalla kun kotiäidit lepäilevät ;-)

Täytyy sanoa, että ei kotiäidin työ ole vaikeaa, mutta kyllä se silti rankkaa on. Töissä ei kukaan kitise, vikise, vaadi, roiku lahkeessa, huuda ja rimpuile vastaan eikä mun tarvi töissä maanitella ketään puolta tuntia pukemaan päällensä eikä selvitellä työkavereiden jatkuvia riitoja jokaisesta pikkuasiasta tyyliin "minä juon tästä mukista se on minun lempimuki" "ei kun se on mun lempimuki" ja jos et viiletä paikalle heti selvittämään asiaa niin vanhempi ylivoimallaan vie mukin ja pienempi huutaa kurkku suorana ja sitten vielä vauva konttaa perässä lahkeessa roikkuen.. Ikinä ei ole kukaan töissä koetellut mun hermoja tähän malliin ja kun selvität yhden ongelman niin seuraava on jo alkamassa...

Minusta kotonaolo oli kyllä työtä, kun mies ei tehnyt kotona yhtään mitään. Oli järkytys, miten miehestä paljastui laiskiainen. Toisen lapsen tein kuitenkin, koska halusin lapselle sisaruksen. Elämä helpottui huomattavasti, kun esikoinen pystyi ulkoilemaan omatoimisesti ja vielä enemmän, kun sama toistui kuopuksen osalta. Tuossa vaiheessa olin jo itsekin palannut töihin ja elämä oli ihan leppoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa työpaikassa töitä tehdään koko työaika.

Mä oon eräällä poliklinikalla töissä ja todellakin tehdään työtä ihan kokoa ajan. Palkaton ruokatauko tosin on. Voin sanoa, että kotiäitiys oli todellista luksusaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Juu kukaanhan ei koskaan tee työajalla kuin töitä, ei käy Facebookissa tai muualla somessa, ei juoruile työkavereiden kanssa, ei istu pitkillä lounailla, kahvitauoilla... Ei kun kaikki töissä vaan raatavat 7,5 tuntia joka ikinen päivä samalla kun kotiäidit lepäilevät ;-)

Täytyy sanoa, että ei kotiäidin työ ole vaikeaa, mutta kyllä se silti rankkaa on. Töissä ei kukaan kitise, vikise, vaadi, roiku lahkeessa, huuda ja rimpuile vastaan eikä mun tarvi töissä maanitella ketään puolta tuntia pukemaan päällensä eikä selvitellä työkavereiden jatkuvia riitoja jokaisesta pikkuasiasta tyyliin "minä juon tästä mukista se on minun lempimuki" "ei kun se on mun lempimuki" ja jos et viiletä paikalle heti selvittämään asiaa niin vanhempi ylivoimallaan vie mukin ja pienempi huutaa kurkku suorana ja sitten vielä vauva konttaa perässä lahkeessa roikkuen.. Ikinä ei ole kukaan töissä koetellut mun hermoja tähän malliin ja kun selvität yhden ongelman niin seuraava on jo alkamassa...

Paitsi mulla on just tuollaista töissä. Ja kodin kolmen sijaan niitä on siellä 14.

Ap on oikeassa. Sitä paitsi lapset ovat perheenjäseniä, eivät mikään työpaikka. Kotiäidillä on koko päivä aikaa tehdä omaan tahtiin ne asiat, joihin muilla on aikaa pari tuntia rättiväsyneenä illalla töitten jälkeen.

Itse olen ollut kotiäitinä (3 lasta) ja kyllä se vaan on helppoa verrattuna työelämään! Harmi etten enää voi jäädä kotiin kun lapset ovat niin isoja vaan on pakko raataa töissä.

Mä herään herättelemään ja pukemaan ja syöttämään koululaisia 7.30 ja siitä jatkuu iltaan kello 22.00 asti. Tiskiä, pyykkiä, ulkoilu pyykkiä, välipalaa, imurointia, tavaroiden keräämistä, pyykin viikkausta, ruokaa, tiskiä, paikkojen järjestämistä, imurointia, petien tekemistä, petivaatteiden vaihtoa, tuuletusta, pölyjä laskuja, putsausta, puunausta, vaate ja kenkähuoltoa, pieniä korjaamisiä, kuivausrummun imurointia, pihatöitä, autojen siivousta, ikkunoiden pesua, lattoiden pesua, verhojen pesua, mattojen pesua, sohvan pesua, jääkaapinsiivous, kaapit, vaatteiden perkaamista.... Ja näitä joka päivä ja keräillen vähän harvemmin tehtyä.

Kun ulkoilen, on sielläkin hommaa ja ulkoilu aiheuttaa hommaa.

Jos tekisin 6-8 h, olisi koti kuin kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Jotain järkeä nyt teidän juttuihin. Päivät selaillaan somea ja Netflixiä ja samaa tekee lapsetkin. Välillä joutuu laittamaan pyykkiä, siivota ja laittaa ruokaa mihin menee pari tuntia päivästä. Ja sitten joutuu vielä leikkimään lasten kanssa ja ulkoilemaan, onpas kamalaa!

Ehkä hieman asia tykittää 8-10h henkisesti, fyysisesti tai molempia vaativaa työtä kuin leikkipuistossa muiden äitien kanssa juoruaminen.

Et kai sinä kuvittele, että kotona pieniä lapsia hoitava ei ole koskaan ollut palkkatöissä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on. Se että sä olet koko ajan valmiudessa vastaamaan muitten tarpeisiin on 24/7 hommaa.

Lasten kasvaessa homma helpottaa, mutta pienten kanssa se on tosi intensiivistä. Ap ei sitä ymmärrä koska on lapseton tai puoliso on aina hoitanut sen päivystäjän roolin. Eipä sitä oikein voi edes selittää millaista se on, se pitää itse kokea. Se ei ole mitään "kun hoidan hommat x ja y niin olen valmis".

Ei se silti työtä ole vaan vanhemmuutta, elämää. Kukaan ei sua ole hommaan pakottanut.

Mä käyn töissä ja tänään mulla on vapaapäivä. En koe olevani töissä vaikka pitääkin lapsista huolehtia, tehdä ruokaa, olla läsnä. En koe lapsiani tai kotitöitäni työksi vaan se on minun elämäni. Työ on sitten sitä josta maksetaan palkkaa ja jota teen elättääkseni perheen.

Aika hassua ajatella, että omien lasten nukuttaminen, omalle perheelle ruuan laitto ja omien sotkujen siivoaminen on työtä. No onhan siinä työtä, mutta ei sitä voi palkkatyöhön verrata.

Onko äideillä jotenkin huono-omatunto kotona olemisesta, kun pitää aina korostaa miten ollaan töissä ja on rankkaa kun kun pitää olla töissä 24/7.

Hyvä. Tästä lähin mä nostan jalat pöydälle klo. 16 ja ilmotan miehelle ettei mulla kertakaikkiaan VOI olla enempää hommia täällä kotona.

Kiitos palsta <3