Tapasin tänään taas kerran veljeni uuden naisystävän ja en voi kun ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea usko ettei mitään muuta puhu, mutta korjaa faktoja?! :D Enpä usko et tämä on totta. Helpompaa ujolle vastaa "joo/ei" kysymyksiin mut ei todellakaan kukaan hissu ala korjaamaan toisten virheitä...

No ei ujot uskallakkaan. Ei tuollainen ihminen ole ujo vaa ylimielinen, vaikka kuinka täällä yritetään puolustella ujoudella sitä, että jollain ei ole käytöstapoja.

Niinpä. Tää on joko provo, tai jos ei, niin toivon melkein että naisella olisi asperger tms. todettu.

Kuulostaa todella oudolta ettei edes vastaa kun jotain kysytään! Ujohan nimenomaan uskaltaa silloin ottaa osaa keskusteluun, kun häneltä kysytään suoraan. Pitäisi tajuta itsekin, että tuollainen virheistä huomauttelu ilman muuta kontaktia saa vaikuttamaan tosi oudolta.

Eikä edes kättele? Tuollaisen ymmärtäisi joltain 14 veeltä, ensimmäisen poikkiksen luona käyvältä teiniltä. Luultavasti kuka tahansa normaali silti vastaisi kun kysytään, vaikka ei osaisi kätellä.

Todella no-lo-a.

Ehdottomasti puhetta veljen kanssa että mikä ihme sitä vaivaa kun häntä ei tuo käytös vaivaa.

Ei tää voi olla totta ollenkaan.

Hetkonen, kyseessä on siis ihan opettajan ikäinen naishenkilö ja hän käyttätyy noin :o ajattelin ensin että se olisi joku ujo esiteini.. eihän ujoudessa olisi mitään vikaa mutta outoa jos ei vastaa "otatko lisää kahvia?"-tapaisiin kysymyksiin tai kättele jos huomaa että joku yrittää häntä kätellä. kysy veljeltäsi että oletko loukannut hänen naisystäväänsä tai onko hän ujo vai miksi käyttäytyy noin.

Eikö tuollainen ihminen voisi pysyä kotonansa, eikä tulla pilaamaan muitten ihmisten päivää kyläilyllään :). Kyllä nyt sen verran pitää käytöstapoja olla, että pystyy moikkaamaan ja esittelemään itsensä. Jos ei kykene, niin olkoon omissa oloissansa sitten :). Ei ole ujoutta tms. vaan ylimielisyyttä. Mulle riittäisi kerta, en kyllä taatusti alkaisi vääntämään mitään väkinäistä keskustelua :). Se olis vaan että morjens, antaa olla sitten. Jokainen tavallaan, ei vaivaisi mitenkään.

No onpahan taas mammat suoltaneet diagnooseja, ystävästään ilmeisen onnellisen veljen pitää nyt viedä hänet heti houruinhoitolaan, että sisko ja mammat ovat tyytyväisiä,

Jos autismin kirjolla selitetään, niin miten esim. ne aspergerit, jotka kykenee yöelämään, ja / tai perheen perustamaan? Miten työhaastattelussa on onnistunut työn saamaan, jos ei osaa käytöstapoja, ei osaa tervehtiä? Tai ylipäätään itsenäisesti hoitamaan asioita, jopa lastensa asioita, ja liikkumaan paikoissa?

Jos autismin kirjolla selitetään tällaiset yksinkertaistaen, niin onko vielä assia enemmän kirjolla sitten, tai itsenäiseen elämään kykenemätön assi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ole niin ujo, että ei edes osaa terve sanoa? Jos on niin ei silloin kyläänkään uskalla mennä. Ei taida vain hallita perus käytöstapoja. T. Ujo

Joo, pakko vähän puolustaa meitä "ujoja" ja introverttejä, en kyllä ikinä käyttäytyisi noin ja osaan olla normaalisti kylässä ja tervehtiä ihmisiä ym :D Mulle tuli mieleen autismin kirjo (asperger?) jos huonot sosiaaliset taidot ja keskittyminen/kiinnostus faktoihin. 

Haluat siis ulkoistaa asian ujoista pois ja samalla sysäät muualle. 

Voi olla assi, mutta ei välttämättä. Minä osaan käytöstavat. Et tunnista meitä, koska työpaikalla tai päiväkodin pihalla pidämme assiutemme ja IBSsämme ja alhaiset verenpaineemme kaapissa. Me ihmiset emme ole yhden asian lokeroja. 

t: ujo ja assi

Olen tavannut veljeni vaimon kahdesti.

En saanut kutsua heidän häihinsä, mikä ei yllättänyt mitenkään. Veljeni ja vaimonsa ovat tiukasti uskossa, itse en ole, joten on ok kohdella minua kuin kakkosluokan kansalaista.

Ensimmäisen kerran kun tapasin tämän umpipyhän 20-vuotiaan tyttösen (olen häntä reilu 10 v vanhempi), ei hän suostunut nousemaan autosta, koska olin samalla parkkipaikalla. Istui etupenkillä ja tuijotti tiukasti eteenpäin, kun veljeni vaihtoi pari sanaa kanssani auton vieressä. Tapasimme sattumalta. 

Toisella kertaa olin hoitamassa jotain käytännön asioita vanhempieni luona, kun tämä kaksikko tupsahti paikalle. Veljeni vaimo tuijotti ohitseni seinää, eikä reagoinut tervehdykseeni. Luulin että hän on jotenkin kuuro tms, koska vaikka toisen ihmisen pakanallisuutta ei hyväksyisikään, lienee silti ok omata normaalit käytöstavat; vaan ei, tämä uskovainen ei reagoinut kättely-yritykseeni eikä siihen kun yritin esitellä itseni. Tuijotti vain ohitseni kuin olisin ilmaa huokuen vihamielisyyttä ja halveksuntaa. Tilanne oli kaikessa kauheudessaan jopa koominen. Paikalla olleelle lapselleni tämä veljeni puoliso kyllä jutteli jopa aivan normaalisti. Lopulta tämä nainen meni autoon istumaan ja odottamaan että poistun vanhempieni luota, koska hän ei tahtonut olla syntisen kanssa samassa tilassa.

OK, että on uskovainen, mutta jotenkin vie pohjan tuolta vihamielinen käytös eritavalla uskovia kohtaan. varsinkin sellaista ihmistä kohtaan, johon et vaivaudu tutustumaan, saati tervehtimään, vain siksi että hän edustaa eri uskontoa.

Veljeni vaimo oli vaatinut myöhemmin ettei minua saa kutsua heidän häihinsä. Jostain tuo käsittämätön vihamielisyys kumpuaa, mutta en tiedä mistä, eikä kiinnosta. 

Muutama vuosi tämän jälkeen - en luonnollisesti ollut veljeni kanssa tekemisissä lainkaan- soitti tämä veli aivan niinkuin mitään ei olisi, ja kysyi voisinko hoitaa hänet töihin yritykseen jossa työskentelin ja jonne haettiin työntekijää. Uskomaton pokka näillä uskovaisilla :D Totesin vaan että tuossa avoimessa työtehtävässä joutuu olemaan kanssani paljon tekemisissä, eikä se tunnu olevan veljelleni kovin luontevaa tai helppoa, joten lienee hänellekin parempi ettei saa tuota työtä. Kovasti veli vakuutteli että "kyllä mä työasioissa voin olla sun kanssa tekemisissä". Ja oli kovin katkera kun en antanut k'äyttää itseäni hyväkseni tässä asiassa kaiken sen uskomattoman huonon kohtelun jälkeen mitä mm. hänen vaimonsa minua kohtaan osoitti. 

Sen opin että uskovaiset kyllä osaavat ottaa hyödyn irti muista, ja oikeuksia heillä on, muttei velvollisuutta kohdella muita hyvin. Riittää kun on ylettömän pyhä ja ylenkatsoo muita.

Joku ei täsmää. Niin assi ettei edes tervehtimään kykene (tervehtiminen ja muodollliset käytöstavathan on yksi selkeimpiä ja helpoimpia sosiaalisia taitoja assin oppia), mutta opettaja ja pidetty työssään?

Mun mies on just tommonen ku veljes akka. Ujo ku saatana porukoissa, etenkin jos mun äidillä ollaan. Kavereittensa kesken kaveri sitten uskaltaa puhua mutta useimmiten on kännissä jos ulos mennään sosialisoimaan. Mieheni ei siis oo ylimielinen tai mitään, mutta saatanan ujo. Mä oon meistä se hölö , ja sosiaalinen ja mulla meni pitkään tajuta että mun ukko on tommonen jörrikkä niinku tuo sun kälykokelaasi. koita jaksaa, ihmiset erilaisia. Suurin osa ekstrovertteja mutta osa introverttejä

Värikynältä kuulostaa. Oletko ollut kiinnostunut henkilöstä sen verran, että olet esim. katsonut häneen päin tervehtiessäsi? Itse tykkäsin pitkään tervehtiä sanattomasti ottamalla katsekontaktin, hymyilemällä ja nyökkäämällä, mutta aloin kuulla kiertoteitse palautetta, että joidenkin ihmisten mielestä en ole ikinä tervehtinyt heitä takaisin heidän moikatessaan. He eivät ilmeisesti vain huomanneet, vai laskivatko sitten moikkaamiseksi vain sen ääneen sanotun tervehdyksen. Myöhemmin olen korjannut tapani ja alkanut tervehtiä ääneen ihan vain sekaannusten välttämiseksi.

Kyllä ihmisen on peruskäytöstavat osattava oli sairaus mikä tahansa! 

Sanotaan päivää ja kiitos, en ota kahvia lisää.

Aloitusviestin perusteella kuulostaa hyvin erikoiselta käytökseltä, olipa sitten kuinka ujo, arka tai sisäänpäinkääntynyt tahansa. Ehkä taustalla on jotain muuta tai sitten koko aloitus on vain provoviesti? Toisaalta joillakin aikuisillakin on sosiaaliset taidot todella surkeat jostain syystä. Siitä sitten aiheutuu tahattomasti monenlaista, kun ollaan muiden, erityisesti tuntemattomien tai puolituttujen, ihmisten kanssa tekemisissä.

Mies, 30

Hmmm. Niin. Veljesi kuuluisi olla se keskusteluanne ohjaava henkilö ja esitellä teidät.

Olisiko mitenkään mahdollista, että veljesi on puhunut sinusta uudelle tyttöystävälleen jotain minkä vuoksi ei ota sinuun kontaktia kun pakollisen verran?

Kun usein nimittäin itse olen nähnyt sivusta tilanteita joissa mies on haukkunut/moittinut/jopa keksinyt juttuja jostain henkilöstä uudelle kumppanilleen ja sen vuoksi tuo henkilö saa tältä uudelta kunppanilta äärimmäisen varautuneen ja jopa tylyn vastaanoton.

Sellaisia miehiä on paljon ja juuri niissä keiden kaverit, läheiset ja sukulaiset eivät koskaan ikinä uskoisi tämän heidän päivönpaisteensa olevan syypää outoihin tilanteisiin.

Myöskään uusi tyttöystävä ei asiasta mainitse, koska seurustelee veljesi kanssa ja on tietenkin hänen rinnallaan. Ja jos joskus mainitsisi niin ette uskoisi, joten jatkaa kyräilyään.

Sinuna ap en menisi ja automaattisesti syyttäisi tätä naista mistään ja varsinkaan haukkuisi tätä veljellesi sillä se vaan vahvistaisi tunnelmaa jos veljesi olisi kertonut sinusta jotain ikävää.

Ehkä hänellä vain on sopeutumisvaikeuksia joukossanne, aistii olevansa jotenkin eri aaltopituudella kanssanne, ja on siksi lukossa. Asia voi ajan kanssa korjaantua.

Kuvittele itsesi esim. hänen perheensä/sukunsa päivällispöytään ensimmäisiä kertoja, miten mukavaksi tuntisit olosi, osaisitko heti luontevasti keskustella kaikkien kanssa niin että jätät heille miellyttävän ja ihanan ensivaikutelman?

antaa 2 2 2 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujo ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen, tämä ymmärretään usein väärin.

Olin itse nuorempana todella ujo, mutta kyllä osasin käytöstavat, mikä tarkoitti sitä että keskustelu eteni änkyttäen, täristen ja punastellen, mutta eteni kuitenkin. Hymyilin ja otin kontaktia, vaikka olinkin hiljaisempi kuin muut. Olen itsekin nykyään opettaja. Veljesi tyttöystävä vaikuttaa itsekkäältä ja epäsosiaaliselta, ujo ei esim. uskaltaisi sanoa faktaa vääräksi.

Tämä on Suomessa jostain syystä yleinen otaksuma, länsimaissa ujo ja epäsosiaalinen ovat synonyymenejä.

T. ulkosuomalainen

No ei todellakaan ole :-D Epäsosiaalinen-sanaa (antisocial) käytetään usein kuvaamaan esim. psykopaateille tai muille mielenterveydellisistä ongelmista kärsiville tyypillistä käyttäytymistä. Ujo voi olla, ja usein onkin, sosiaalinen siinä mielessä, että osaa käytöstavat ja jopa HALUAA olla ihmisten kanssa jännityksestään huolimatta. Tämä erottaa myös ujon ja introvertin - ujo haluaa sosiaalisia kontakteja, introvertti useimmiten ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos autismin kirjolla selitetään, niin miten esim. ne aspergerit, jotka kykenee yöelämään, ja / tai perheen perustamaan? Miten työhaastattelussa on onnistunut työn saamaan, jos ei osaa käytöstapoja, ei osaa tervehtiä? Tai ylipäätään itsenäisesti hoitamaan asioita, jopa lastensa asioita, ja liikkumaan paikoissa?

Jos autismin kirjolla selitetään tällaiset yksinkertaistaen, niin onko vielä assia enemmän kirjolla sitten, tai itsenäiseen elämään kykenemätön assi.

Palsta-asperger vastaa:

Sosiaaliset tilanteet ovat erilaisia. Yleensä on helpompaa, mitä selkeämmin roolitettu tilanne on. Esimerkiksi työhaastattelu on helppo sosiaalinen tilanne: tiedän ihan tarkkaan miten pitää käyttäytyä että tekisi hyvän vaikutuksen. En voi olla oma itseni, olo on vähän kuin puhuisi vierasta kieltä ja se rasittaa, mutta suoriudun tilanteesta luontevasti. Sama juttu opetustyössä: minulla on tietty rooli jota vielä tukee se että tiedän olevani aiheen asiantuntija, opetustilanteella on tietty rakenne. Onnistuu siis.

Vapaamuotoinen seurustelu varsinkin vieraiden kanssa on kaikkein vaikeinta. Siinä on hirveästi sanatonta viestintää josta suuri osa menee ohi, on hierarkioiden rakentelua ja muita sosiaalisia pelejä ja rooleja jotka muut jotenkin tajuavat vaan minä en. Mistä aiheesta puhua ja miten paljon? Miten aloittaa jutteleminen? Koska pitää lopettaa ja olla hiljaa? Assille nämä asiat ovat ihan älyttömän vaikeita. Joskus vaikenen ja vetäydyn "yllättäen" ihan vain siksi että tämä kaikkien mielestä mukava tutustumistilanne on uuvuttanut ja ylikuormittanut minut totaalisesti. Voisin kuvitella että ap:n tilanteessa voi olla osittain kyse myös tästä.

Diagnosoidut aspergerit eivät aina selviäkään asioiden hoitamisesta, paikoista liikkumisesta ynnä muusta läheskään yhtä hyvin kuin neurotyypilliset. Tarvitsemme apua ja erikoisjärjestelyjä. Esimerkiksi aikataulut pitää miettiä tarkkaan, lisäksi mietin usein vuorosanoja ja sitä millaiset käytössäännöt tilanteessa pätevät. Koska joudun sosiaalisissa tilanteissa tukeutumaan vahvasti rooleihin ja sääntöihin pärjätäkseni, hämmennyn usein totaalisesti nenteistä jotka yhtäkkiä rikkovatkin näitä sääntöjä. Jotenkin te onnistutte tekemään sen niin sujuvasti että sitä ihmetellään paljon vähemmän kuin pedantisti käyttäytyvää aspergeria...

Asperger-diagnoosia ei saa ellei aspergerpiirteistä ole merkittävää konkreettista haittaa arkielämässä. Diagnosoimattomia taas ei lasketa aspergereiksi koska heille piirteistä ei aiheudu haittoja. Joten kysymykseesi "Miten aspergerit selviävät?" oikea vastaus on, että aito asperger ei selviäkään kaikesta mikä kuuluu normaaliin nenttiarkeen. Se missä kohdassa isot vaikeudet ovat, on sitten yksilöllistä.

 Itse pärjään hyvin töissä ja suoriudun työrooliin kuuluvasta sosialisoinnista. Vaikeuteni ilmenevät muussa arkielämässä. Asioiden hoitaminen puhelimessa tai kasvokkain, uusien ihmisten tapaaminen, kampaajalla käyminen, matkustaminen tai vaikka synttärien järjestäminen ovat sen sijaan minulle todella vaikeita tai jopa ylivoimaisia tilanteita. Näihin ongelmiin saan sitten apua kuntoutuksesta tai vammaispalveluista. Tarvitsen myös yhteiskunnalta turvaverkkoa, koska en pysty itse muodostamaan sosiaalisia ystävä- yms. verkostoja.

En ymmärrä miksi pitää heti yrittää keksiä sairautta (asperger/autismi ym.), vaikka ette ole koskaan kyseistä ihmistä tavanneetkaan. ;D Koko mielikuvanne tästä henkilöstä perustuu sisaruksen kertomaan näkemykseensä ihmisestä. Kannattaa myös muistaa, että joillakin on tapana aika rankalla kädellä arvostella sisarusten puolisoita ja tehdä omia perusteettomia tulkintoja tilanteista. Aloitusviestissä myös ilmeni, että edellinen/edelliset veljen puolisot ovat olleet mieleisiä, ehkä aloittajaa harmittaa kun ero tuli ja oma asenne on negatiivinen jo alusta lähtien?

Perheen ensitapaaminen on jännittävä tilanne monelle. Kenties kahvikupin täyttämis-kysymystä ei edes kuultu, jos hän keskittyi seuraamaan keskustelua? Olisiko ollut asiallista vaikka hellästi tönäistä olkapäätä ja toistaa kysymys, eikä heti vetää johtopäätelmiä ylimielisestä asenteesta? Ristiriitaiselta kuulostaa myös se, että aloittajan mielestä henkilö ei "ota mitään kontaktia", mutta kuitenkin on osallistunut keskusteluun ns. korjaamalla asiavirheitä. Itse olisin ainakin iloinen, jos joku korjaisi virheellistä tietoani. Eikö keskusteluissa olekin aina tarkoitus oppia uutta ja avartaa näkökulmaansa? :/

Voi olla aika ahdistava vierailu, jos oman puolison sisarus seuraa jatkuvasti liikkeitä ja tekemisiä. Näin ymmärsin tekstistäsi, kun kerroit että koko vierailun aikana ei hymyillyt, ottanut kontaktia tai katsonut silmiin. Yritä siinä nyt olla rentona, kun olet koko joukon tarkkailun kohteena ja jokainen virheliike tuomitaan. ;D

Mietin myös, miksi sinun tarvitsisi ymmärtää veljesi puolison valintaan vaikuttavia tekijöitä?  Ehkä aiemmat suhteet ovat menneet poikki juuri sen vuoksi, että eivät ole sopineet yhteen? Sinun ei tarvitse olla parhaita ystäviä sisaruksen puolison kanssa, riittää että tulette toimeen. Veljesi on hänet valinnut, anna ajan kulua ja katso mihin päin asiat kehittyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut veljeni vaimon kahdesti.

En saanut kutsua heidän häihinsä, mikä ei yllättänyt mitenkään. Veljeni ja vaimonsa ovat tiukasti uskossa, itse en ole, joten on ok kohdella minua kuin kakkosluokan kansalaista.

Ensimmäisen kerran kun tapasin tämän umpipyhän 20-vuotiaan tyttösen (olen häntä reilu 10 v vanhempi), ei hän suostunut nousemaan autosta, koska olin samalla parkkipaikalla. Istui etupenkillä ja tuijotti tiukasti eteenpäin, kun veljeni vaihtoi pari sanaa kanssani auton vieressä. Tapasimme sattumalta. 

Toisella kertaa olin hoitamassa jotain käytännön asioita vanhempieni luona, kun tämä kaksikko tupsahti paikalle. Veljeni vaimo tuijotti ohitseni seinää, eikä reagoinut tervehdykseeni. Luulin että hän on jotenkin kuuro tms, koska vaikka toisen ihmisen pakanallisuutta ei hyväksyisikään, lienee silti ok omata normaalit käytöstavat; vaan ei, tämä uskovainen ei reagoinut kättely-yritykseeni eikä siihen kun yritin esitellä itseni. Tuijotti vain ohitseni kuin olisin ilmaa huokuen vihamielisyyttä ja halveksuntaa. Tilanne oli kaikessa kauheudessaan jopa koominen. Paikalla olleelle lapselleni tämä veljeni puoliso kyllä jutteli jopa aivan normaalisti. Lopulta tämä nainen meni autoon istumaan ja odottamaan että poistun vanhempieni luota, koska hän ei tahtonut olla syntisen kanssa samassa tilassa.

OK, että on uskovainen, mutta jotenkin vie pohjan tuolta vihamielinen käytös eritavalla uskovia kohtaan. varsinkin sellaista ihmistä kohtaan, johon et vaivaudu tutustumaan, saati tervehtimään, vain siksi että hän edustaa eri uskontoa.

Veljeni vaimo oli vaatinut myöhemmin ettei minua saa kutsua heidän häihinsä. Jostain tuo käsittämätön vihamielisyys kumpuaa, mutta en tiedä mistä, eikä kiinnosta. 

Muutama vuosi tämän jälkeen - en luonnollisesti ollut veljeni kanssa tekemisissä lainkaan- soitti tämä veli aivan niinkuin mitään ei olisi, ja kysyi voisinko hoitaa hänet töihin yritykseen jossa työskentelin ja jonne haettiin työntekijää. Uskomaton pokka näillä uskovaisilla :D Totesin vaan että tuossa avoimessa työtehtävässä joutuu olemaan kanssani paljon tekemisissä, eikä se tunnu olevan veljelleni kovin luontevaa tai helppoa, joten lienee hänellekin parempi ettei saa tuota työtä. Kovasti veli vakuutteli että "kyllä mä työasioissa voin olla sun kanssa tekemisissä". Ja oli kovin katkera kun en antanut k'äyttää itseäni hyväkseni tässä asiassa kaiken sen uskomattoman huonon kohtelun jälkeen mitä mm. hänen vaimonsa minua kohtaan osoitti. 

Sen opin että uskovaiset kyllä osaavat ottaa hyödyn irti muista, ja oikeuksia heillä on, muttei velvollisuutta kohdella muita hyvin. Riittää kun on ylettömän pyhä ja ylenkatsoo muita.

Hän siis kantaa sinulle kaunaa jostakin.

Jostain mitä olet tehnyt tai sanonut hänelle tai jollekin hänen läheiselleen.

Tuskinpa siinä muusta voi olla kyse jos muiden ihmisten kanssa kuitenkin kommunikoi.

Itse käyttäydyn ap:n veljen vaimon työpaikkamme kiusaajaa kohtaan.

Hänella on sellainen hienovarainen taktiikka, että ottaa aina jonkun silmätikukseen. Ilmeilee hassusti aina kun tämä tikku osallistuu keskusteluun ja puhuu paskaa takanapäin. Kasvotusten on mukaystävällinen, sitä ilmeilyä lukuunottamatta, eikä lainkaan ole huomannut että ketään kohdeltaisiin epäasiallisesti (sen muistaa ilmoittaa aina silmät pyöreinä).

Minulle hän lakkasi olemasta sen jälkeen kun kohdisti pilkkansa minuun. En tervehdi, en katso häneen päin, tai jos katson suuntaansa niin katson lävitseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.

Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.

Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.

Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.

Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...

AS-nainen, joka sanoisi suoraan mitä ajattelee, mitä mieltä on, olisi kyllä virkistävä kokemus. Vaikka töksäyttelisi ikävästi. Mutta miten toisinpäin, mitä pitää varoa, ettei loukkaa tai tee asioita hankalaksi AS-naisen kanssa? Kysyn siis omasta kokemuksestasi, tietenkään kaikki as:ät eivät ole samanlaisia bla bla.

Minä olen tuo lainaamasi AS-nainen.  Sanon aina suoraan mitä ajattelen. Se on aiheuttanut huomattavan määrän hankaluuksia elämässäni.

Minun kanssani ei ainakaan tarvitse  varoa mitään.  En loukkaannu oikeastaan yhtään mistään: totuudesta ei voi loukkaantua ja epätosilla asioilla ei ole merkitystä.

Tietysti jatkuva small talk uuvuttaa mutta ei sitäkään muiden tarvitse ottaa huomioon, häivyn sitten jos en enää jaksa. Yleensä sitä muutenkin tietää etukäteen miten kuormittavia tietyt tilaisuudet ovat ja jos ei ole energiaa sinä päivänä, en mene. Tai tutussa porukassa missä diagnoosini tiedetään sanon että assin täytyy nyt päästä lepäämään. Jengi ottaa sen yleensä ihan hyvin.