Tapasin tänään taas kerran veljeni uuden naisystävän ja en voi kun ihmetellä.
Hän ei tervehdi, ei katso silmiin, ei ota mitään kontaktia, eikä edes vastaa jos häneltä vaikka kysyy ruokapöydässä, että haluatko lisää kahvia.
Ainoat hetket jolloin hän puhuu on silloin jos joku sanoo jonkin faktan väärin, silloin hän avaa heti suunsa ja korjaa asian, sitten taas vaikenee kuin muuri.
En ole edes nähnyt hänen kertaakaan hymyilevän, istuu vain hiljaa. Ei edes esitellyt itseään kun tuli ensimmäisen kerran käymään, siinä sitten hölmönä seisottiin käsi ojossa kättelyä varten kun hän ei edes katso päin.
Veljeni on puhelias, iloinen ja sosiaalinen ihminen ja niin on olleet hänen entiset naisystävätkin, mutta tätä en tajua.
Mikä ihme selittää tällaista käytöstä?
Kommentit (114)
Itse olen ujo. Tervehdin ihmistä jos hän tekee aloitteen. Ilmeeni pysyy perusvakavana koko ajan. En kommentoi kenenkään sanomisia, ja vastaan kysymyksiin yhdellä tai muutamalla sanalla. Välttelen katsekontaktia.
Oli kyllä kauheaa käydä mieheni siskon ja tämän puolison luona. Onneksi kävimme mieheni vanhempien seurassa niin minuun kiinnitettiin huomiota vain kun tulin ja lähdin. Ei tarvitse enää uudestaan käydä. Ei ole mitään pakkoa tavata uudestaan ihmistä jonka on jo nähnyt.
Kyse on pedantista ihmisestä. Myös pilkunnussijaksi kutsuttu. Kyseinen ihmistyyppi on ehdottomasti kartettavien listalla, jollet etsi itsellesi kirjanpitäjää. Kaikissa muissa rooleissa täysin hyödytön ominaisuus.
Olen myös opettaja ja nuorena olin ujo ja vieraammassa seurassa varautunut. Miehen sisko ei todellakaan alkuun tykännyt musta, piti tylsänä seurana. Vuosien varrella ollaan tultu tutuksi ja jutellaan kaikesta mutkattomasti - puhetta riittää tosiaan. Yhteisiä asioita on enemmän myöskin. Ja itsekin olen muuttunut rohkeammaksi.
Ei kai ihmisen tarvitse opiskella luokanopettajaksi ymmärtääkseen, että vieraille ihmisille esitellään itsensä asiallisesti. Todella ylimielinen tyyppi, seuraavan kerra kun alkaa korjailla muiden puheita kannattaa kysyä yllättyneellä äänellä "hyvänen aika, osaatko sinä puhuakin". Lähipiirissä luokanopettaja, josta kaikki hänet tuntevat ihmettelevät, kuinka on voinut kyseiseen koulutukseen päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea usko ettei mitään muuta puhu, mutta korjaa faktoja?! :D Enpä usko et tämä on totta. Helpompaa ujolle vastaa "joo/ei" kysymyksiin mut ei todellakaan kukaan hissu ala korjaamaan toisten virheitä...
No ei ujot uskallakkaan. Ei tuollainen ihminen ole ujo vaa ylimielinen, vaikka kuinka täällä yritetään puolustella ujoudella sitä, että jollain ei ole käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea usko ettei mitään muuta puhu, mutta korjaa faktoja?! :D Enpä usko et tämä on totta. Helpompaa ujolle vastaa "joo/ei" kysymyksiin mut ei todellakaan kukaan hissu ala korjaamaan toisten virheitä...
No ei ujot uskallakkaan. Ei tuollainen ihminen ole ujo vaa ylimielinen, vaikka kuinka täällä yritetään puolustella ujoudella sitä, että jollain ei ole käytöstapoja.
Näin just. Ja opettajana puhe voi olla ennalta suunniteltua ja rooli. "Aukaiskaa kirjan sivu 55" jne. Ei tuo ole kanssakäymistä aikuisten kesken. Ylimielisyys paljastuu nopeasti. Opettajahan voi kuvitella itsensä ties miten erinomaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea usko ettei mitään muuta puhu, mutta korjaa faktoja?! :D Enpä usko et tämä on totta. Helpompaa ujolle vastaa "joo/ei" kysymyksiin mut ei todellakaan kukaan hissu ala korjaamaan toisten virheitä...
No ei ujot uskallakkaan. Ei tuollainen ihminen ole ujo vaa ylimielinen, vaikka kuinka täällä yritetään puolustella ujoudella sitä, että jollain ei ole käytöstapoja.
Näin just. Ja opettajana puhe voi olla ennalta suunniteltua ja rooli. "Aukaiskaa kirjan sivu 55" jne. Ei tuo ole kanssakäymistä aikuisten kesken. Ylimielisyys paljastuu nopeasti. Opettajahan voi kuvitella itsensä ties miten erinomaiseksi.
Kyllä minäkin olen töissä sujuvasti sosiaalinen, supliikki, pidetty henkilö, osaan keskustella. Mutta se on nimenomaan se ROOLI. Vapaa-ajalla minulla ei ole turvaa työroolista, joten olen ujo ja hiljainen. Paitsi jos pääsen puhumaan jostakin, mistä tiedän.
Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.
Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.
Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.
Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.
Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä ole ujo jos uskaltaa avata suunsa aina korjatakseen kaiken mitä joku muu sanoo väärin. Ylimieliseltä kuulostaa.
No EI TASAN OLE!
Vierailija kirjoitti:
Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.
Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.
Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.
Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.
Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...[/
Ei tietenkään ole pakko pitää yhtään kenestäkään, mutta silti voi käyttäytyä kohteliaasti! Voiko sivistynyt ihminen mielestäsi todella jo ensitapaamisella ennen kuin on edes tervehditty ja esittäydytty päättää ettei pidä jostakusta ja sillä perusteella olla kuin toista ei olisikaan! En kutsuisi tuollaista ihmistä herkkävaistoiseksi vaan lähinnä vainoharhaiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.
Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.
Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.
Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.
Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...
"Ehken". Melko kiusallista.
t. ei-AS
Vierailija kirjoitti:
Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.
Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.
Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.
Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.
Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...
AS-nainen, joka sanoisi suoraan mitä ajattelee, mitä mieltä on, olisi kyllä virkistävä kokemus. Vaikka töksäyttelisi ikävästi. Mutta miten toisinpäin, mitä pitää varoa, ettei loukkaa tai tee asioita hankalaksi AS-naisen kanssa? Kysyn siis omasta kokemuksestasi, tietenkään kaikki as:ät eivät ole samanlaisia bla bla.
Kuulostaa vähän autistiselta. Tai jos niillä oli ollut skismaa veljesi kanssa juuri ennen vierailua ja se mökötti sen takia?
Vierailija kirjoitti:
Tuo faktojen korjaaminen kuulostaa kieltämättä aika AS-piirteiseltä.
Itse olen AS-nainen. Osaan kyllä sosiaalisissa tilanteissa teeskennellä normaalia, tervehtiä "oikein" jne, mutta se on todella uuvuttavaa. Voi olla, että veljesi naisystävä ei jaksa enää opettajantyön jälkeen teeskennellä siviilissä.
Veljesi luultavasti tykkää hänestä koska me AS-naiset olemme vähän kuin olisi miehen kanssa parisuhteessa paitsi että saa pillua. Ts. kaikki oleminen on yhtä helppoa kuin toisen miehen kanssa, koska meillä on yleensä maskuliiniset aivot. Ei tietenkään kaikilla.
Ei ihmisen tarvitse pitää sisarustensa kumppaneista. Ei niitä ole pakko tavata. Minä en tapaa juuri ketään sukulaisiani koskaan koska he eivät ole mielenkiintoisia ihmisiä.
Saattaa myös olla että ko. nainen vain on heti ensinäkemältä päättänyt, ettei pidä sinusta. Se, että katsot asiaksesi ruotia veljesi naisystävää av-palstalla antaa aika hyvin osviittaa siitä, miksei sinusta ehken pidetä. Herkkävaistoinen ihminen voi nähdä jo päältä että toinen on ihminen, joka ei siedä mitään erilaisuutta ja harrastaa selän takana puhumista...
Normaalinainenhan ei voi olla täyspäinen ihminen, vaan tietenkin kaikki naiset ovat "feminiinisiä" bimboja, jotka rakastavat draamaa ja tekevät miesten elämästä vaikeaa. Voitko kertoa millaisia ovat nämä maskuliiniset luonteenpiirteet jotka tekevät Aspergerin oireyhtymäisistä naisista unelmapuolisoja?
Vierailija kirjoitti:
Hän ei tervehdi, ei katso silmiin, ei ota mitään kontaktia, eikä edes vastaa jos häneltä vaikka kysyy ruokapöydässä, että haluatko lisää kahvia.
Ainoat hetket jolloin hän puhuu on silloin jos joku sanoo jonkin faktan väärin, silloin hän avaa heti suunsa ja korjaa asian, sitten taas vaikenee kuin muuri.
En ole edes nähnyt hänen kertaakaan hymyilevän, istuu vain hiljaa. Ei edes esitellyt itseään kun tuli ensimmäisen kerran käymään, siinä sitten hölmönä seisottiin käsi ojossa kättelyä varten kun hän ei edes katso päin.
Veljeni on puhelias, iloinen ja sosiaalinen ihminen ja niin on olleet hänen entiset naisystävätkin, mutta tätä en tajua.
Mikä ihme selittää tällaista käytöstä?
Mua vituttaisi tällainen ihminen, sanoisin, ettei ole tervetullut kotiini, ennen kuin oppii normaalit käytöstavat.
Käsitin, että tyttöystävä on jo useamman kerran käynyt teillä, kun sanoit "taas kerran".
Trvehtiminen ja ihmistä päin katsominen on perusedellytys, jonka pitäisi olla selvää kaikille, oli sitten ujo, tms.
Kuinka voi/osaa opettaa lapsille hyviä tapoja jos itsellä niitä ei ole.
Jos menevät vaikak jonnekin vierailulle luokan kanssa, niin tottakai heidän opettajansa kättelee, sanoo nimensä ja muutenkin osaa käyttäytyä ihmsiten ilmoilla?
Miten ei sitten poikaystävän kotona, en ymmärrä.
Ihmettelisin minäkin, mutta olisin sen verran utelias ja alkaisin jututtaa häntä, vaikka pienillä kysymyksillä tai sitten ihan kysyisin, että olemmeko loukanneet sinua, kun olet niin hiljainen.
Tarkoita, vaikka ei siis mitään "loukkaamista" oli tapahtunut, niin se olis syy, että saisin kuulla mitä hän vastaa vai vastaako mitään.
Jos välinne veljeesi ovat hyvät, niin kyllä myös kysyisin, että onko hän huomannut tyttöystävän käytöstä ja sanoisin, että se on hiukan kiusallista ja hämmentävää, mutta jos siihen saisi selityksen niin auttaisi kanssakäymistä jatkossa. Puolin ja toisin.
Ei ole oikein uskottava juttu. Opettaja tekee työtä persoonallaan ja siinä hommassa ei pärjää ellei ole edes jonkin verran sosiaalinen sosiaalinen. Tuommoinen friikki kiusattaisiin luokassa hengiltä kuukaudessa.
Ope
Minä varmaan nuorempana olin juuri tuollainen veljen tyttöystävä. No tervehdin kyllä, mutta muuten osapuilleen noin. En ole asperger, vaan temperamentiltani hyvin varautunut. Minun on aina ollut vaikea tutustua uusiin ihmisiin varsinkin "vieraalla maaperällä". Tarvitsen aikaa siihen, että saan tarkkailla ihmisiä, "lukea" heitä, oppia ymmärtämään, millaisten kanssa olen tekemisissä.
Minua ahdisti varsinkin nuorempana joutua tilanteeseen, jossa minuun haluttiin tutustua päällekäyvällä tavalla. Oli kammottavaa istua tulevan appiukon "hyväntahtoisen pilailun" kohteena tai odottaa, milloin tulevan anopin alati käyvä suu hiljenee sen verran, että pääsen vastaamaan minulle monta minuuttia aiemmin esitettyyn kysymykseen. Ei minulle oltu pahantahtoisia, mutta he eivät ymmärtäneet, että kaikki eivät ole samanlaisia pälättäjiä kuin he.
Kun olen tutustunut, olen hauska ja seurallinen, mutta enemmän hiljaa kuin äänessä. Joskus olen jäädyttänyt keskustelutilanteita omasta mielestäni asiallisilla kommenteilla, joiden olen kuvitellut vievän keskustelua eteenpäin (nuorena tyttönä saatoin juuri esim korjata faktoja ennen kuin ymmärsin, että se on epäkohteliasta).
Parhaimmillani olen, kun keskustelen enintään kolmen neljän hengen seurueessa. Isoissa porukoissa en saa ääntäni kuuluviin (olen huono keskeyttämään), sitten alkaa harmittaa ja saatan olla ihan hiljainen, joka sekin koetaan epäkohteliaaksi.
Minä puolestani koen epäkohteliaaksi sen, että joku tai jotkut ovat koko ajan itse äänessä, eivätkä auta hiljaisia mukaan keskusteluun vaikkapa sanomalla "olisi kiva kuulla sinunkin mielipiteesi, tiedät varmaan aika paljon tästä asiasta, koska työssäsi varmaan kohtaat näitä tilanteita".
Ootsä se dama, joka täällä rehvasteli, miten oli jossain perheillallisella naureskellut veljensä tyttöydtävälle äitinsä kanssa ja toisessa ketjussa haukkui tämän vaatteita? Taasko sä oot haukkumassa sitä täällä? Opettaja kyllä tunnistaa kiusaajan. Jos olet sama, niin en ihmettele, miksi ei puhu sinulle.
Kauhean kiva jos on Asperger tai joku muu sosiaalinen häiriö, ja sitten miesystävän kaverit ja sukulaiset ovat tuollaisia "miksi se ei ole normaali" -kyräilijöitä.