Voiko Aspergerin syndroomaisella olla loistavat sosiaaliset taidot?

Sosiaaliset taidot voi todellakin opetella. Ihmisten kanssa pärjää yleensä hyvin, kun on tosi kohtelias ja huomaavainen, on kiinnostunut muista ja ennen kaikkea: esittää näille kysymyksiä. Tuo viimeisin on itselleni tärkeä kohta, saan aina keskustelun helposti käyntiin sellaisten kanssa, jotka tykkäävät puhua itsestään. Ovat aivan haltioissaan, kun muistan aivan kaikki sanotut ja kerrotut asiat pitkänkin ajan päästä, ja muistan palata niihin ja kysyä päivitystä tilanteeseen.

Myös ilmiöistä puhuminen on minulle helppoa, mutta harmittavan harvassa ovat ihmiset, jotka niistä ovat kiinnostuneet keskustelemaan - suurin osa haluaa puhua joko omista tai muiden kokemuksista. Ja sitten on ne kaikkein vaikeimmat ihmiset, jotka eivät mielellään puhu itsestään tai jotka esittävät vastakysymyksiä - en pidä itseeni kohdistuvasta huomiosta enkä osaa keskustella omista asioistani, joten tässä se assi minussa näkyy.

Hauskaa muuten, että joku mainitsi small-talkin vaikeana! Minä taas rakastan sitä! Sehän on valmiiksi käsikirjoitettu kaava keskustelua. Ei tarvitse ajatella mitään, käy vain läpi kaikki turhanpäiväiset kuulumiset ja säät ja semmoiset. Ihan parasta.

Olen siis assi, nainen. Minua pidetään yleensä sosiaalisesti tosi lahjakkaana. Töissäni olen asiantuntijatehtävässä, johon sisältyy mm esiintymistä. Lapsena olin tosi sulkeutunut, erakko ja omituinen, mutta tietoisesti opettelin varhaisaikuisuudessa sosiaaliset taidot muita tarkkailemalla ja matkimalla. Pidän ihmisistä, mutta suurin osa keskusteluista on kyllä ihan täysin turhaa ajanhukkaa ja pelkkää hiljaisuuden täyttämistä.

Silkkaa teatteria ainakin omalla kohdallani. Olen tosin mainioksi kehuttu esiintyjä muutenkin, vedän kevyesti vaikka tuntien kalvosulkeisia, laulan, näyttelen, käytän tarvittaessa hyvinkin ilmeikästä ääntä jne. Keskusteluissa osaan yleensä kysyä juuri oikeat kysymykset, sillä keskityn vastapuoleen erityisen huolella. Tulen toimeen melkein kaikkien kanssa (paitsi niiden, jotka huomaavat minun olevan "feikki", vaikken sillä mitään pahaa tarkoitakaan).

Kotona sitten painun peiton alle ja olen usein eristyksissä ja hiljaisuudessa koko loppupäivän (olen opiskelija). Sosiaalisiin tilanteisiin lähteminen on tavallisesti melkein ylivoimaista eli välttelen niitä parhaani mukaan, mutta kun tilanne on ns. päällä, esiintyminen tulee näin nelikymppisenä jo selkärangasta.

Diagnoosi ei ole turha siinä mielessä, että Asperger on niin paljon muutakin kuin pelkät sosiaaliset vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella kyllä. Miehelläkin, mutta on paljon vaikeampi päästä niitä harjoittelemaan/esittelemään.

Mitä tarkoitat tuolla, että miehen olisi vaikeampi päästä harjoittelemaan/esittelemään sosiaalisia taitoja? Kuulostaa p*askapuheelta ja uhriutumisulinalta.

Nainen on tervetullut melkeinpä minne vain, kunhan antaa ymmärtää/ymmärtää antaa.

Ei pidä paikkaansa, ei varsinkaan asperger-naisten kohdalla. Useimmat asperger-naiset ovat vastenmielisiä miesten(kin) silmissä. Itse olen aspergernainen, kolmikymppinen neitsyt. En kelpaa miehille.

Ja tajuatko ollenkaan suurimman osan ihmisistä olevan naisia? Eli viittaatko myös lesboiluun?

Varmaan väärä diagnoosi...

Itse olen akateeminen semi-aspis-mies ja selviän jotenkuten pienessä ja tutussa porukassa... sitten iskee kauhea väsymys. Isossa porukassa tulee töksäytettyä yksittäisiä sanoja, jos on ihan pakko. Ja silloin kuulostan konemaiselta.

Tytöillä asperger näkyy erilaisena, aivot ovat erilaiset ja sosiaalisen taitojen alueella kehittyneemmät kuin pojilla. Tyttöjen/ aikuisena dgn saaneiden naisten tarinoista löytyy paljon youtubessa videoita. Lisäksi monella tytöllä ns ekko, kiinnostuksen kohde voi jossain vaiheessa olla yli muun ihmissuhteet, miten tulla toimeen erilaisissa tilanteissa, sillä tajuaa tätä taitoa tarvitsevansa. Hän myös osaa piilottaa erilaisuutensa nopeasti. Et näe niitä lukuisia hämmentyneitä hetkiä joiden kautta tähän taitoon on päästy. Etkä näe, kuinka väsynyt hän on päästyään kotiin, kuinka paljon tarvitsee aikaa latautua rauhassa ja hiljaisuudessa. Tai kuinka helpottunut ja vapautunut hän on kuultuaan diagnoosista, sillä nyt hän on saanut selityksen elämänmittaiselle ulkopuolisuuden tunteelle ja vihdoin saa olla oma erilainen itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella kyllä. Miehelläkin, mutta on paljon vaikeampi päästä niitä harjoittelemaan/esittelemään.

Mitä tarkoitat tuolla, että miehen olisi vaikeampi päästä harjoittelemaan/esittelemään sosiaalisia taitoja? Kuulostaa p*askapuheelta ja uhriutumisulinalta.

Nainen on tervetullut melkeinpä minne vain, kunhan antaa ymmärtää/ymmärtää antaa.

Ei pidä paikkaansa, ei varsinkaan asperger-naisten kohdalla. Useimmat asperger-naiset ovat vastenmielisiä miesten(kin) silmissä. Itse olen aspergernainen, kolmikymppinen neitsyt. En kelpaa miehille.

Ja tajuatko ollenkaan suurimman osan ihmisistä olevan naisia? Eli viittaatko myös lesboiluun?

Minäkin erosin vasta, ja mies totesi yhdeksi syyksi Aspergerin... Teki kyllä siinä vaiheessa mieli vetää ranteet auki, mutta jotenkin olen selvinnyt vielä toistaiseksi. Liittomme oli pitkä ja kuvittelin hänen olevan jo sinut ongelmieni kanssa, mutta metsään meni :´(

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä asperger näkyy erilaisena, aivot ovat erilaiset ja sosiaalisen taitojen alueella kehittyneemmät kuin pojilla. Tyttöjen/ aikuisena dgn saaneiden naisten tarinoista löytyy paljon youtubessa videoita. Lisäksi monella tytöllä ns ekko, kiinnostuksen kohde voi jossain vaiheessa olla yli muun ihmissuhteet, miten tulla toimeen erilaisissa tilanteissa, sillä tajuaa tätä taitoa tarvitsevansa. Hän myös osaa piilottaa erilaisuutensa nopeasti. Et näe niitä lukuisia hämmentyneitä hetkiä joiden kautta tähän taitoon on päästy. Etkä näe, kuinka väsynyt hän on päästyään kotiin, kuinka paljon tarvitsee aikaa latautua rauhassa ja hiljaisuudessa. Tai kuinka helpottunut ja vapautunut hän on kuultuaan diagnoosista, sillä nyt hän on saanut selityksen elämänmittaiselle ulkopuolisuuden tunteelle ja vihdoin saa olla oma erilainen itsensä.

Hetken huumaa diagnoosin jälkeen. Ei tule koskaan ”saamaan olla ona itsensä” - se jos jokin on varmaa tässä yhteiskunnassa. Ehkä eläkkeellä, mutta sitä ei Aspergerista myönnetä.

Uskon että dg on oikea sillä itsekin olen samanlainen, hyvinkin sosiaalinen assinainen, jatkuvasti ihmisten kanssa jo työni kautta.

Mutta yksin oleminen on minulle unelma.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että dg on oikea sillä itsekin olen samanlainen, hyvinkin sosiaalinen assinainen, jatkuvasti ihmisten kanssa jo työni kautta.

Mutta yksin oleminen on minulle unelma.

Pelkkä introvertti.

Minulle dgn tajuaminen on ollut mahtava asia, selittänyt koko elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että dg on oikea sillä itsekin olen samanlainen, hyvinkin sosiaalinen assinainen, jatkuvasti ihmisten kanssa jo työni kautta.

Mutta yksin oleminen on minulle unelma.

Pelkkä introvertti.

Argh. Lapseni on samanlainen ja hänet on diagnosoitu vahvasti assiksi.

Itse olen niin aspis, etten ole uskaltanut lähteä hakemaan diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Jos ihminen on sosiaalisesti taitava, hän ei saa as-diagnoosia. Sosiaalisten taitojen ongelmat on keskeinen diagnoosikriteeri. Eikä asperger lakkaa missään elämänvaiheessa millään terapialla olemasta. Sitä oppii korkeintaan kompensoimaan jossakin määrin, ei täysin.

Eli älykäs assi oppii tiettyjä käyttäytymiskaavoja, joilla pärjää lyhyen hetken sosiaalisesti pienessä porukassa. Minkä jälkeen onkin aika uupunut ja tarvitsee yksinäisyyttä palautuakseen stressistä...

Mutta käyttäytymiskaavat ja esim. sellainen sivussa tarkkaileva rooli (jossa ei kauheasti tarvitse viestittää sosiaalisesti) eivät ole sama asia kuin että ihminen osaisi hyvin tulkita vaikkapa tilanteita, vaistota ihmisten mielipiteitä ja tunnetiloja ja soveltaa yllättävissä tilanteissa. Eli eivät ole merkki sosiaalisten taitojen hyvyydestä.

My point: se, että ap kuvittelet jonkun olevan taitava sosiaalisesti, ei välttämättä pidä paikkaansa. Näet häntä vain niillä "tsemppihetkillä" tai tilanteissa, joissa ei tarvitse kauheasti tehdä tulkintoja ja mukauttaa omaa käytöstään.

Täsmälleen samaa mieltä. Tuntemani asperger näyttäytyy tutussa porukassa hauskana kaverina, jolla juttua piisaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Hän ei osaa keskustella vaan kertoilee vain anekdootteja, hauskoja juttuja. Jos juttelu kääntyy yhtään siihen suuntaan, että vaihdetaan oikeasti kuulumisia, hän vaikenee tyystin tai poistuu paikalta.

Aspergeriä ei kiinnosta muiden ihmisten kuulumiset ja/tai tekemiset, hänellä omien sanojensa mukaan "räjähtää pää", jos joutuu pitkään kuuntelemaan asioista, jotka eivät häntä pätkääkään kiinnosta. Ainoastaan, jos puheenaihe on jokin niistä kapea-alaisista aiheista, joista hän on itse intohimoisen kiinnostunut, hän pystyy siitä keskustelemaan - lähinnä kertomaan pitkästi omat näkemyksensä. Muutoin hänestä tulee täysin mykkä, mikä seurassa tulkitaan usein töykeäksi ja epäkohteliaaksi käyttäytymiseksi. Siksi asperger on ajan mittaan oppinut poistumaan tilanteesta, ja koska se todellakin kuormittaa häntä liikaa.

Jos sosiaalisia ongelmia ei esiinny työelämässä tai perhe-elämässä, ei diagnoosia tule asettaa - tämä ihan virallisissa kriteereissä ja tutkimuksissa. Mitä helvettiä sillä normisti pärjäävä ihminen edes tekee? Juuri tämä vie _oikeilta_ asseilta ja avuntarvitsijoilta uskottavuuden kun tämä teeskentelijät osatavat yksityiseltä autismi-diagnooseja introverttiyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Jos ihminen on sosiaalisesti taitava, hän ei saa as-diagnoosia. Sosiaalisten taitojen ongelmat on keskeinen diagnoosikriteeri. Eikä asperger lakkaa missään elämänvaiheessa millään terapialla olemasta. Sitä oppii korkeintaan kompensoimaan jossakin määrin, ei täysin.

Eli älykäs assi oppii tiettyjä käyttäytymiskaavoja, joilla pärjää lyhyen hetken sosiaalisesti pienessä porukassa. Minkä jälkeen onkin aika uupunut ja tarvitsee yksinäisyyttä palautuakseen stressistä...

Mutta käyttäytymiskaavat ja esim. sellainen sivussa tarkkaileva rooli (jossa ei kauheasti tarvitse viestittää sosiaalisesti) eivät ole sama asia kuin että ihminen osaisi hyvin tulkita vaikkapa tilanteita, vaistota ihmisten mielipiteitä ja tunnetiloja ja soveltaa yllättävissä tilanteissa. Eli eivät ole merkki sosiaalisten taitojen hyvyydestä.

My point: se, että ap kuvittelet jonkun olevan taitava sosiaalisesti, ei välttämättä pidä paikkaansa. Näet häntä vain niillä "tsemppihetkillä" tai tilanteissa, joissa ei tarvitse kauheasti tehdä tulkintoja ja mukauttaa omaa käytöstään.

Täsmälleen samaa mieltä. Tuntemani asperger näyttäytyy tutussa porukassa hauskana kaverina, jolla juttua piisaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Hän ei osaa keskustella vaan kertoilee vain anekdootteja, hauskoja juttuja. Jos juttelu kääntyy yhtään siihen suuntaan, että vaihdetaan oikeasti kuulumisia, hän vaikenee tyystin tai poistuu paikalta.

Aspergeriä ei kiinnosta muiden ihmisten kuulumiset ja/tai tekemiset, hänellä omien sanojensa mukaan "räjähtää pää", jos joutuu pitkään kuuntelemaan asioista, jotka eivät häntä pätkääkään kiinnosta. Ainoastaan, jos puheenaihe on jokin niistä kapea-alaisista aiheista, joista hän on itse intohimoisen kiinnostunut, hän pystyy siitä keskustelemaan - lähinnä kertomaan pitkästi omat näkemyksensä. Muutoin hänestä tulee täysin mykkä, mikä seurassa tulkitaan usein töykeäksi ja epäkohteliaaksi käyttäytymiseksi. Siksi asperger on ajan mittaan oppinut poistumaan tilanteesta, ja koska se todellakin kuormittaa häntä liikaa.

Kiitos! Olen juuri tällainen! Eläkkeellä Aspergerista.

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen samaa mieltä. Tuntemani asperger näyttäytyy tutussa porukassa hauskana kaverina, jolla juttua piisaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Hän ei osaa keskustella vaan kertoilee vain anekdootteja, hauskoja juttuja. Jos juttelu kääntyy yhtään siihen suuntaan, että vaihdetaan oikeasti kuulumisia, hän vaikenee tyystin tai poistuu paikalta.

Aspergeriä ei kiinnosta muiden ihmisten kuulumiset ja/tai tekemiset, hänellä omien sanojensa mukaan "räjähtää pää", jos joutuu pitkään kuuntelemaan asioista, jotka eivät häntä pätkääkään kiinnosta. Ainoastaan, jos puheenaihe on jokin niistä kapea-alaisista aiheista, joista hän on itse intohimoisen kiinnostunut, hän pystyy siitä keskustelemaan - lähinnä kertomaan pitkästi omat näkemyksensä. Muutoin hänestä tulee täysin mykkä, mikä seurassa tulkitaan usein töykeäksi ja epäkohteliaaksi käyttäytymiseksi. Siksi asperger on ajan mittaan oppinut poistumaan tilanteesta, ja koska se todellakin kuormittaa häntä liikaa.

Ohoh. Kuvailit justiinsa minut... ja paremmin kuin mitä itse kykenisin... tai uskaltaisin.

m41

Vierailija kirjoitti:

Jos sosiaalisia ongelmia ei esiinny työelämässä tai perhe-elämässä, ei diagnoosia tule asettaa - tämä ihan virallisissa kriteereissä ja tutkimuksissa. Mitä helvettiä sillä normisti pärjäävä ihminen edes tekee? Juuri tämä vie _oikeilta_ asseilta ja avuntarvitsijoilta uskottavuuden kun tämä teeskentelijät osatavat yksityiseltä autismi-diagnooseja introverttiyteen.

Et taida ymmärtää, ettei small talkin ja roolin omaksuminen tarkoita, etteikö ongelmia, suuria jopa, olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sosiaalisia ongelmia ei esiinny työelämässä tai perhe-elämässä, ei diagnoosia tule asettaa - tämä ihan virallisissa kriteereissä ja tutkimuksissa. Mitä helvettiä sillä normisti pärjäävä ihminen edes tekee? Juuri tämä vie _oikeilta_ asseilta ja avuntarvitsijoilta uskottavuuden kun tämä teeskentelijät osatavat yksityiseltä autismi-diagnooseja introverttiyteen.

Et taida ymmärtää, ettei small talkin ja roolin omaksuminen tarkoita, etteikö ongelmia, suuria jopa, olisi.

Tarvitsetko tukea? Jos et, et tarvitse diagnoosiakaan.

Onnistuuko sitten ”normaaleilta” ihmisiltä aina esiintymiset, small talkit tuntemattomien kanssa ja uudessa ryhmässä toimiminen ns tuosta vain? Nimittän itselläni on vähän vastapuolesta riippuen välillä kyllä vaikeuksia paljonkin. Jonkin aspergertestin tein mutta sen mukaan en ole edes lähellä aspergeria.

Menipäs tämä taas aggressiiviseksi, ja sitten vielä nämä "et ole oikea keliaakikko/Asperger/laktoosi-intolerantikko/uskovainen/jne" -vastaanvänkääjät, joiden mukaan kaikki muut paitsi he itse ovat feikkejä ja pilaavat lepsuilullaan heidän elämänsä.

Hohhoijakkaa.