Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran

Vierailija kirjoitti:

272 siis ihan pikkuvauvan kanssa energia menee tietysti pääosin vauvan/lasten hoitoon, mutta sanotaan että sitten kun lapsi on yli 3-6 kk... Niin kotityöt voi iha hyvin hoitaa siinä samalla.

Silloin myös päiväkotien ryhmäkokoja voisi huoletta kasvattaa tai muuttaa hoitajien työkuvaa ja näin säästettäisiin yhteiskunnan varoja, kun alle 3-vuotiaiden ryhmäkoko on tällä hetkellä 12-14'lasta ja hoitajia 4. Ja niin kuin sanot, lastenhoito helpottuu iän myötä jo 3 kk iästä alkaen ja päiväkotien lapset ovat 2-3-vuotiaita.

Tilastojen valossa perheessä on 2 lasta, kun äiti on perhevapailla ja jos hän siinä sivussa tekee suit sait lastenhoidon ohella kaikki työt ja illat ovat perheen yhteistä laatuaikaa, miksi tähän samaan ei pystytä päiväkodissa, joko lisäämällä ryhmäkokoa tai muuttamalla hoitajien työkuvaa niin, että he tekisivät lastenhoidon ohella päiväkodin siivouksen, lounaat, aamu- ja välipalat, ruuan hankinta kaupasta, kiinteistön huollon jne. näin saataisiin enemmän vastiketta veronmaksajien rahoille ja tehokkaampaa työajan käyttöä.

Päiväkoti- ikäiset eivät ole edes rintaruokinnassa, niin kuin usein kotihoidossa ja siinäkin säästyy monta tuntia.

Miten paskaista monella on jos kotitöitä on tehtävä 24/7? Älkää tehkö lapsia kun noin ahdistaa. En mäkään jaksa töiden jälkeen heti alkaa siivoamaan kun kotio pääsen. Ruuan teen ja siivoan vähän kerrallaan. En ole mieheni enkä lasteni orja. Ihme nillitystä.

Mene ap töihin ja lykkää pennut hoitoon. Palstailukin siis kuuluu kotitöihisi?

N31+3 esitieniä

Vierailija kirjoitti:

[

MInusta poikien aideista loytyy usein vika. Tehdaan liian paljon  heidan puolestaan ja sitten he odottavat etta vaimo tekee... 

Mä en ymmärrä. Siis oletko sä sitä mieltä, että naisten vastuulla on lastenkasvatus (=poikien äitien vastuulla millaisia pojista tulee), vai sekä naisen että miehen vastuulla on lastenkasvatus (=ei enää olekaan oikein odottaa asioiden olevan vaimon vastuulla)? Oletko mies vai nainen?

Koska mä olen sitä mieltä, että jos ylipäätään vanhempien vaikutuksen seurausta on, niin kummankin eli isän ja äidin vastuulla on ollut, millaisia pojista tulee. Jos äiti on passannut, niin isän rooli olisi ollut sitäkin tärkeämpi. Puhua vaimonsa kanssa ettei ole oikein. Opettaa lapsille kotitöitä, painottaa että sitten aikuisena sun pitää näitä tehdä.

Mutta onpa tainnut olla niin, ettei isä ole tehnyt kotitöitä, saati niitä lapsilleen opettanut, ei ole vastuullisen miehen roolimallia isänä pojalleen näyttänyt, ei ole puuttunut kasvatukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei voi sanoa yhtään mitään pojistaan,se on nähty. Tyttäristä kyllä voi sanoa.

Itselläni ei ole veljiä vaan ainoastaan sisko, joten en todellakaan ymmärrä äitien ja poikien välistä (erikoistakin) suhdetta.

Ymmärrän ja itselläni oli samanlainen anoppi. Naisiahan on monenlaisia, nykyaikaisistakin / tulevista anopeista varmasti löytyy joka lähtöön. Silti uskon, että ennen ja vielä tänä päivänä tällainen käytös oli paljon yleisempää ja että on sukupolvikysymys. Todennäköisesti me tämän hetken lapsiperheelliset ja nykyteinien vanhemmat tulemme olemaan täyspäisempiä . Jos olet lukenut ketjun 70-luvun äideistä, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Toi poikien ihannointi oli yleistä.

Ja pahinta oli / on sellainen "minun ainoa poikani" - asenne.

Lauramamma kirjoitti:

Toi äidin makaaminen on ihan bulsshittiä! Että kuinka joku edes kehtaa anonyyminä sanoa tommosta! .

Kyllä ne näköjään kehtaa. Jopa ihan suoraan face to face, joko mukamas "läppänä mä tässä vaan" tai sitten muuten vaan. Täällä sitten vissiin uskaltavat vielä rumemmin sanoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei voi sanoa yhtään mitään pojistaan,se on nähty. Tyttäristä kyllä voi sanoa.

Itselläni ei ole veljiä vaan ainoastaan sisko, joten en todellakaan ymmärrä äitien ja poikien välistä (erikoistakin) suhdetta.

Ymmärrän ja itselläni oli samanlainen anoppi. Naisiahan on monenlaisia, nykyaikaisistakin / tulevista anopeista varmasti löytyy joka lähtöön. Silti uskon, että ennen ja vielä tänä päivänä tällainen käytös oli paljon yleisempää ja että on sukupolvikysymys. Todennäköisesti me tämän hetken lapsiperheelliset ja nykyteinien vanhemmat tulemme olemaan täyspäisempiä . Jos olet lukenut ketjun 70-luvun äideistä, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Toi poikien ihannointi oli yleistä.

En usko tämän olevan sukupolvi-kysymys, sillä olen 64v. ja ainakin minun ystävä- ja tuttavapiirissä miehet osallistuvat kotitöihin, siinä missä naisetkin. Veljeni 60v. ja hän oli koti-isä jo 80-luvun alussa, kun hänellä oli helpompi jäädä kotiin, kuin vaimolle.

Muistan 50-luvulla, kun isäni tehtävä oli laittaa lapset kouluun ja jäi aina siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan, kun läksimme kouluun.

Myös omani lasten perheessä, puolisot jakavat kotityöt ja lastenhoidon ja molemmat vanhemmat ovat jääneet perhevapailla kotiin hoitamaan lapsia.

Minulle oli suuri yllätys, kun törmäsin vauvapalstaan ja näistä luuserimiehistä oli keskustelua ja mihin kaikkeen nykynaiset suostuvat, käytetään jopa omat säästöt tai ostetaan pankista lainaa, jotta äiti voi hoitaa omaa lastaan, kun miehen kanssa kulut pitää maksaa puoliksi. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan aikaisimmalla vuosikymmenellä, sillä jokaisen miehen kunnia-asia oli pitää huolta perheestään.

Ihmettelen, mistä näitä luuserimiehiä sikiää, niin kuin olemme täälläkin palstalla lukeneet. Kyllä perheen tasa-arvo ja puolisoiden tasavertaisuus on monessa perheessä kaukana ja jonkut miehet ovat jälkeenjääneet lapsen tasolla ja nainen on heidän omaishoitaja.

Kylläpä tehdään asiasta kuin asiasta hirveän vaikeaa. Kuka lopun viimein tekee kotitöitä 24/7 oli niitä lapsia vai ei? Lastenhoitajana eräässä perheessä ollessani ihmettelin,kun kerran viikossa kävin heillä, mihin ihmeeseen se äiti aikansa käytti kun koko talo oli kuin pommin jäljiltä vaikka kotona oli. Kun sain perheen lapset nukkumaan päiväunille, siivosin keittiön joka ikinen kerta ja pesin lattiankin koska sitä ruokaa ja töhnää oli kaikkialla. Teki mieli siivota koko talo. Säälin lähinnä sitä taloa koska oli sellainen josta itse haaveilen mutta varani eivät moiseen unelmaan ikinä riitä tässä elämässä ellei ihme tapahdu.

Ja mitä tohon anoppilassa tapahtuneeseen sanon et olisit ap voinut jättää piikittelysi kotiinne. Ei miehesi laiska ole jos kerta töissä käy. Laiska on se joka ei edes töissä käy. Äitini on ollu elämänsä kotiäiti enkä ole kertaakaan hänen kuullut valittavan siitä isälle koskaan. En minäkään jaksa valittaa miehelleni koska hänkin on töissä, huoltaa kaikki autot, omat ja tuttujen ja tekee silloin tällöin kotitöitäkin, ihan pyytämättä. Milloin äitiys on muuttunut kilpailuksi ja suorittamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tehdään asiasta kuin asiasta hirveän vaikeaa. Kuka lopun viimein tekee kotitöitä 24/7 oli niitä lapsia vai ei? Lastenhoitajana eräässä perheessä ollessani ihmettelin,kun kerran viikossa kävin heillä, mihin ihmeeseen se äiti aikansa käytti kun koko talo oli kuin pommin jäljiltä vaikka kotona oli. Kun sain perheen lapset nukkumaan päiväunille, siivosin keittiön joka ikinen kerta ja pesin lattiankin koska sitä ruokaa ja töhnää oli kaikkialla. Teki mieli siivota koko talo. Säälin lähinnä sitä taloa koska oli sellainen josta itse haaveilen mutta varani eivät moiseen unelmaan ikinä riitä tässä elämässä ellei ihme tapahdu.

Ja mitä tohon anoppilassa tapahtuneeseen sanon et olisit ap voinut jättää piikittelysi kotiinne. Ei miehesi laiska ole jos kerta töissä käy. Laiska on se joka ei edes töissä käy. Äitini on ollu elämänsä kotiäiti enkä ole kertaakaan hänen kuullut valittavan siitä isälle koskaan. En minäkään jaksa valittaa miehelleni koska hänkin on töissä, huoltaa kaikki autot, omat ja tuttujen ja tekee silloin tällöin kotitöitäkin, ihan pyytämättä. Milloin äitiys on muuttunut kilpailuksi ja suorittamiseksi?

Vanhana ihmisenä ihmettelen, milloin Suomeen on rantautunut tämä vähättely-kulttuuri, naista ja lasten- ja kotitöitä kohtaan?

Vai onko tämä kasvatuksen tulos?

Sen olen huomannut, että yhteiskunta on pinnallistunut ja mennyt hyvin ulkonäkö keskeiseksi.

Ja toisen arvostus, kunnioitus ja luottamus on kärsinyt inflaation, toisin kuin muissa maissa, joka tietenkin näkyy henkisenä pahoinvointina.

Mutta, että toinen nainen on toiselle susi, sitä en ymmärrä. Ja vähätellään lastenhoidon ja kotitöiden merkitystä perheen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilarina.

Ei ihme, jos ennen hyvin arvostetut ammatit esim. siivoojat, keittäjät, lastenhoitajat, kotiapulaiset jne. kokevat työvoimapulasta, kun kukaan ei halua niitä tehdä leimautumisen pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei voi sanoa yhtään mitään pojistaan,se on nähty. Tyttäristä kyllä voi sanoa.

Itselläni ei ole veljiä vaan ainoastaan sisko, joten en todellakaan ymmärrä äitien ja poikien välistä (erikoistakin) suhdetta.

Ymmärrän ja itselläni oli samanlainen anoppi. Naisiahan on monenlaisia, nykyaikaisistakin / tulevista anopeista varmasti löytyy joka lähtöön. Silti uskon, että ennen ja vielä tänä päivänä tällainen käytös oli paljon yleisempää ja että on sukupolvikysymys. Todennäköisesti me tämän hetken lapsiperheelliset ja nykyteinien vanhemmat tulemme olemaan täyspäisempiä . Jos olet lukenut ketjun 70-luvun äideistä, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Toi poikien ihannointi oli yleistä.

En usko tämän olevan sukupolvi-kysymys, sillä olen 64v. ja ainakin minun ystävä- ja tuttavapiirissä miehet osallistuvat kotitöihin, siinä missä naisetkin. Veljeni 60v. ja hän oli koti-isä jo 80-luvun alussa, kun hänellä oli helpompi jäädä kotiin, kuin vaimolle.

Muistan 50-luvulla, kun isäni tehtävä oli laittaa lapset kouluun ja jäi aina siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan, kun läksimme kouluun.

Myös omani lasten perheessä, puolisot jakavat kotityöt ja lastenhoidon ja molemmat vanhemmat ovat jääneet perhevapailla kotiin hoitamaan lapsia.

Minulle oli suuri yllätys, kun törmäsin vauvapalstaan ja näistä luuserimiehistä oli keskustelua ja mihin kaikkeen nykynaiset suostuvat, käytetään jopa omat säästöt tai ostetaan pankista lainaa, jotta äiti voi hoitaa omaa lastaan, kun miehen kanssa kulut pitää maksaa puoliksi. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan aikaisimmalla vuosikymmenellä, sillä jokaisen miehen kunnia-asia oli pitää huolta perheestään.

Ihmettelen, mistä näitä luuserimiehiä sikiää, niin kuin olemme täälläkin palstalla lukeneet. Kyllä perheen tasa-arvo ja puolisoiden tasavertaisuus on monessa perheessä kaukana ja jonkut miehet ovat jälkeenjääneet lapsen tasolla ja nainen on heidän omaishoitaja.

Olen pikkusen eri mieltä, mutta varmaan noita poikkeuksiakin löytyy. Kyllä vielä 60-70-luvuilla oli selkeämmin naisten ja miesten työt ainakin maaseudulla. Ei isät yleisesti osallistuneet lasten eikä kodin hoitoon, tästä löytyy varmaan tutkimustakin. Ja oma kokemukseni on myös se, että miesten osallistuminen kotitöihin on lisääntynyt sitten omasta nuoruudestani. Omat veljeni eivät kokkailleet kotona eikä myöhemmin omissa perheissäänkään. Kyllä yleinen asenne oli, että miesten ei kuulu tehdä kotihommia, se oli naisen aluetta. Ja ikää minulla on 66 v.

Eihän koko asiasta pidä edes vängätä. Kun isä tulee töistä niin pieni huili, ensin isälle ja sitten äidille. Sen jälkeen loppupäivän kotityöt ja lastenhoidot jaetaan ns. tasan. Toki on poikkeuksia jos toisella on jotain menoa niin niinä päivinä ei ihan tasan mene.

Kotiäitinä saattaa olla monta kertaa raskaampaa kuin perus työssäkäyvällä miehellä. Yhtälailla se äitikin tarvitsee huilin.

Hyppäisin kaivoon jos olisin yhtä vähän osallisena lasten hoidossa kuin ap:n mies.

Itse isänä osallistun mahd. paljon lastenhoitoon ja kotitöihin. Jos ei päivässä mies jaksa 8h työnteon jälkeen kuin löhöillä niin miksi perusti perheen. Oli kuinka rankka työ vaan, myös velvollisuus perhettä kohtaan on hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei voi sanoa yhtään mitään pojistaan,se on nähty. Tyttäristä kyllä voi sanoa.

Itselläni ei ole veljiä vaan ainoastaan sisko, joten en todellakaan ymmärrä äitien ja poikien välistä (erikoistakin) suhdetta.

Ymmärrän ja itselläni oli samanlainen anoppi. Naisiahan on monenlaisia, nykyaikaisistakin / tulevista anopeista varmasti löytyy joka lähtöön. Silti uskon, että ennen ja vielä tänä päivänä tällainen käytös oli paljon yleisempää ja että on sukupolvikysymys. Todennäköisesti me tämän hetken lapsiperheelliset ja nykyteinien vanhemmat tulemme olemaan täyspäisempiä . Jos olet lukenut ketjun 70-luvun äideistä, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Toi poikien ihannointi oli yleistä.

En usko tämän olevan sukupolvi-kysymys, sillä olen 64v. ja ainakin minun ystävä- ja tuttavapiirissä miehet osallistuvat kotitöihin, siinä missä naisetkin. Veljeni 60v. ja hän oli koti-isä jo 80-luvun alussa, kun hänellä oli helpompi jäädä kotiin, kuin vaimolle.

Muistan 50-luvulla, kun isäni tehtävä oli laittaa lapset kouluun ja jäi aina siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan, kun läksimme kouluun.

Myös omani lasten perheessä, puolisot jakavat kotityöt ja lastenhoidon ja molemmat vanhemmat ovat jääneet perhevapailla kotiin hoitamaan lapsia.

Minulle oli suuri yllätys, kun törmäsin vauvapalstaan ja näistä luuserimiehistä oli keskustelua ja mihin kaikkeen nykynaiset suostuvat, käytetään jopa omat säästöt tai ostetaan pankista lainaa, jotta äiti voi hoitaa omaa lastaan, kun miehen kanssa kulut pitää maksaa puoliksi. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan aikaisimmalla vuosikymmenellä, sillä jokaisen miehen kunnia-asia oli pitää huolta perheestään.

Ihmettelen, mistä näitä luuserimiehiä sikiää, niin kuin olemme täälläkin palstalla lukeneet. Kyllä perheen tasa-arvo ja puolisoiden tasavertaisuus on monessa perheessä kaukana ja jonkut miehet ovat jälkeenjääneet lapsen tasolla ja nainen on heidän omaishoitaja.

Jokaisen miehen kunnia-asia ei todellakaan ollut pitää perheestään huolta. Oli vaimojaan ja lapsiaan hakkaavia, ryyppääviä miehiä.  Lapsia laiminlyöviä miehiä. Miehiä jotka sanoivat vaimolleen että "minähän en sinua elätä". 

Ja yleisemmin, kyllä nykyään isät enemmän osallistuvat. Ennen näin oli edistyksellisissä perheissä.

Niin, ja me 70-luvun hyvin muistavat lapset olemme jo itsekin 50-kymppisiä tai liki.

Vierailija kirjoitti:

Eihän koko asiasta pidä edes vängätä. Kun isä tulee töistä niin pieni huili, ensin isälle ja sitten äidille. Sen jälkeen loppupäivän kotityöt ja lastenhoidot jaetaan ns. tasan. Toki on poikkeuksia jos toisella on jotain menoa niin niinä päivinä ei ihan tasan mene.

Kotiäitinä saattaa olla monta kertaa raskaampaa kuin perus työssäkäyvällä miehellä. Yhtälailla se äitikin tarvitsee huilin.

Hyppäisin kaivoon jos olisin yhtä vähän osallisena lasten hoidossa kuin ap:n mies.

Itse isänä osallistun mahd. paljon lastenhoitoon ja kotitöihin. Jos ei päivässä mies jaksa 8h työnteon jälkeen kuin löhöillä niin miksi perusti perheen. Oli kuinka rankka työ vaan, myös velvollisuus perhettä kohtaan on hoidettava.

No näinhän se olisi, jos nainen olisi tehnyt päivän aikana työpäivän, joka olisi millään tavalla verrattava siihen miehen työhön.

Mutta että nainen, joko pääsee paljon helpommalla tai yksipuolisesti päättäisi hösätä kovinkin suureellisesti, niin on kyllä kohtuutonta miestä kohtaan joutua tällaista elämäntapaa tukemaan.

Itse olen tyytyväinen, että mies tulee kotiin töiden jälkeen ja lösähtää sohvalle. Saa pelata, saa katsoa netflixiä, kunhan on meidän kanssa.

Ei tarvi viedä lapsia ulos, olen tehnyt sen jo.

Itselleni vaadin huomiota jossain vaiheessa iltaa, jos ei ole nukahtanut. Istutaan saunassa pulisemassa vaikka.

Mies on kuitenkin ollut jo kolme tuntia töissä, kun me lasten kanssa vasta heräämme. Minulle hommia tuli pienten kanssa vain lasten syöttämisestä ja siivoamisesta sekä siitä ulkoilusta. Nyt kun ovat isompia, jakavat siivoustaakkaani ja minä puolestani järjestän viikoittain jotain askartelua/maalaamista/ompeluksia. Opetan myös eskari-ikäistä.

Aiemmin lapset oli varmaan sitä mieltä, että voi isiparkaa kun joutuu aina menemään koko päiväksi töihin ja pitivät minua kovin onnellisena, kun sain jäädä kanssaan kotiin. Nykyään kun teen viikottain n. kymmenen tuntia töitä kotoa käsin, niin ovat saaneet äidiltäkin kuulla tuon kurjan toteamuksen, että äiti tekee nyt töitä.

Minusta se on hyvä, että näkevät ja kokevat tällaisen perhemallin missä huolenpito on molemminpuolista ja puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään töitä syödäksemme. Sekä se, että on perhekeskeistä ja harrastukset on yhteiset.

#296 jatkaa... sanoit että äidillä voi olla raskas päivä kotona. Niin toki voi olla, jos on lapsia sairaana, (ei se silloinkaan automaattisesti raskaampaa ole), jos on koliikkivauvaa tai vammaista lasta tai käytöshäiriöitä tai jotain.

Mutta eihän tällaisesta ollut mitään puhetta..

Ap:lla todennäköisesti max. 2tervettä lasta.

Meillä on viisi lasta!

Raskasta on, mutta raskauden tekee se, että työaikaa ei ole vaan on jatkuvasti töissä. Jos olisi 8-16 tämä työ, niin en kehtaisi edes työksi kutsua.

Mutta toiset kehtaavat, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän koko asiasta pidä edes vängätä. Kun isä tulee töistä niin pieni huili, ensin isälle ja sitten äidille. Sen jälkeen loppupäivän kotityöt ja lastenhoidot jaetaan ns. tasan. Toki on poikkeuksia jos toisella on jotain menoa niin niinä päivinä ei ihan tasan mene.

Kotiäitinä saattaa olla monta kertaa raskaampaa kuin perus työssäkäyvällä miehellä. Yhtälailla se äitikin tarvitsee huilin.

Hyppäisin kaivoon jos olisin yhtä vähän osallisena lasten hoidossa kuin ap:n mies.

Itse isänä osallistun mahd. paljon lastenhoitoon ja kotitöihin. Jos ei päivässä mies jaksa 8h työnteon jälkeen kuin löhöillä niin miksi perusti perheen. Oli kuinka rankka työ vaan, myös velvollisuus perhettä kohtaan on hoidettava.

No näinhän se olisi, jos nainen olisi tehnyt päivän aikana työpäivän, joka olisi millään tavalla verrattava siihen miehen työhön.

Mutta että nainen, joko pääsee paljon helpommalla tai yksipuolisesti päättäisi hösätä kovinkin suureellisesti, niin on kyllä kohtuutonta miestä kohtaan joutua tällaista elämäntapaa tukemaan.

Itse olen tyytyväinen, että mies tulee kotiin töiden jälkeen ja lösähtää sohvalle. Saa pelata, saa katsoa netflixiä, kunhan on meidän kanssa.

Ei tarvi viedä lapsia ulos, olen tehnyt sen jo.

Itselleni vaadin huomiota jossain vaiheessa iltaa, jos ei ole nukahtanut. Istutaan saunassa pulisemassa vaikka.

Mies on kuitenkin ollut jo kolme tuntia töissä, kun me lasten kanssa vasta heräämme. Minulle hommia tuli pienten kanssa vain lasten syöttämisestä ja siivoamisesta sekä siitä ulkoilusta. Nyt kun ovat isompia, jakavat siivoustaakkaani ja minä puolestani järjestän viikoittain jotain askartelua/maalaamista/ompeluksia. Opetan myös eskari-ikäistä.

Aiemmin lapset oli varmaan sitä mieltä, että voi isiparkaa kun joutuu aina menemään koko päiväksi töihin ja pitivät minua kovin onnellisena, kun sain jäädä kanssaan kotiin. Nykyään kun teen viikottain n. kymmenen tuntia töitä kotoa käsin, niin ovat saaneet äidiltäkin kuulla tuon kurjan toteamuksen, että äiti tekee nyt töitä.

Minusta se on hyvä, että näkevät ja kokevat tällaisen perhemallin missä huolenpito on molemminpuolista ja puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään töitä syödäksemme. Sekä se, että on perhekeskeistä ja harrastukset on yhteiset.

Yhtälailla mies voi olla kotona perhevapaiden aikana.

Meillä mies oli reilut vuoden ja lapset oli 2v. ja 4v.

Tykkäsi kovasti, mutta koki koti-isänä oleminen raskaammaksi yläkoulun opena olemisen.

Ja kyllä ne päivät meni hyvin paljon lasten ehdoilla, mutta siihenhän perhevapaat perustuvat - ulkoilivat paljon, kävivät kerhoissa ja harrastuksissa. Saattoi pistää koneet päälle ja vähän siivota.

Minulle taas äitinä oli itsestään selvää osallistua töiden jälkeen kotitöihin ja lastenhoitoon, koska se oli vastapainoa omalle stressaavalle ja kiireiselle työpäivälle ja mies otti omaa aikaa, lähtemällä yksin lenkille tai kauppaan ja tunnin huilin ja päivällisen jälkeen teimme yhdessä kotityöt ja vietimme yhteistä perheaikaa.

Ja mikä parasta, miehelläni on tosi hyvät ja läheiset välit lapsiinsa, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja uskon hänen koti-isyysajalla olevan siihen suuri merkitys.

Ihmettelen, milloin työssäkäyvät isät luovat luottamukselliset suhteet lapsiinsa, elleivät he hoida ja jaa arkea lasten kanssa vapaa-ajallaan.

Sehän se on, että jos isä ei ole lasten kanssa kun he ovat pieniä, niin on vaikea solmia heidän kanssaan suhdetta sitten isompana.   Mutta jos hoitaa lapsia ihan pienistä lähtien, pysyy läheisyys ja suhde lasten kanssa  koko iän.  Tietysti riippuen siitä hoitaako hyvin......

Miksi miehesi hankki lapsia, kun ei selkeästi halua osallistua niiden elämään millään lailla? Surullista. Lapset tuskin ovat kovin läheisiä isänsä kanssa.

Jos köyhyys ja syrjäytyneisyys on periytyvää, niin on myös kodin arvot, ellei ole ymmärrystä katkaista niitä.

Kommenteista päätellen kotona hoidettavat lapset ovat todella eriarvoisessa asemassa. Siinä missä joissakin kodeissa perhevapaat hyödynnetään lapsen laadukkaaseen hoitoon, kasvatukseen ja hyvinvointiin, joissakin perheissä se taas hyödynnetään vanhempien mukavuus alueelle ja tarpeisiin, erityisesti työssäkäyvän vapaa-ajan ja laiskottelun lisäämiseksi. Ja kaikki tämä tapahtuu veronmaksajien rahoilla.

Jotkut jopa pitävät kotitöiden tekemistä perhevapaiden aikana tärkeimpänä, kuin lasten riittävää ulkoilua ja liikuntaa, joka osoittaa jo törkeyden huippua.

Kommenteista päätellen, uusi perhevapaiden lakiehdotus on enemmän kuin tervetullut, sillä jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen hoivaan ja kasvatukseen.

Jos siihen ei vanhemmat pysty, oman laiskuuden tai mukavuudenhalun vuoksi, se on yhteiskunnan tehtävä, kun sen maksavat veronmaksajat.

Jos ainoa vertailukohta menneisyydestä on oma tuttu piiri, ja nykyisin perheiden elämään pääsee kurkistamaan hieman laajemmin mm vauvapalstalta, niin joillain saattaa hyvinkin olla ruusuinen käsitys 60- ja 70- lukujen perhe-elämästä.

Ennen ei ollut somea eikä asioita jaettu ja julkaistu mediassa, joten asiat pysyivät perheiden sisällä. Sekä se, miten kotityöt ja lastenhoito jaettiin, että myös ikävät asiat - varsinkin ne.

Perheiden ja parisuhteiden dynamiikkaa nostetaan nykyään tapetille. Ennen vedeltiin niistä naruista, jotka kulloinkin sopivasti eteen sattuivat. Esimerkkinä marttyroiminen vallankäyttönä.

Mä oon myös kotiäiti ja siinä vaiheessa, kun mies tulee töistä kotiin, niin kaikki kotityöt ja kauppareissut on tehty ja ruoka on pöydässä. Ei tartte nalkuttaa ja kaikki on tyytyväisiä. Mitä sä teet koko pitkän päivän, jos et itse istu perseelläsi siinä sohvalla?